Auttakaa, mies nalkuttaa minulle - epäoikeudenmukasisesti

Olen aloittanut aktiivisen liikunnan. Nyt kun lapset ovat jo sen verran isoja, koululaisia, pystyn taas harrastamaan liikkuntaa. En kymmeneen vuoteen päässyt lenkille, mutta kun vaunujen kanssa. Tai sitten siten että kaksi apupöyräistä oli mukana, sitä en voi oikeaksi lenkiksi edes sanoa. En pystynyt kotona tekemään kotijumpaa koska lapset roikkuivat niskassa jos yritin. Venyttele siinä sitten tai nosta käsipainoja kun pääläsi hypitään. Oven kiinni lukitseminenkaan ei auttanut, kun huusivat ja hakkasivat ovea ja itkivät, vaikka isänsä oli olohuoneessa. Kuntosalille en koskaan päässyt, ehtinyt, kun piti olla aina lasten kanssa.

Olen nyt vuodessa saanut upean vartalon. Karistanut liikakilot ja saanut sopusuhtaiset lihakset joka puolelle. Tunnen itseni tosi nuoreksi ja jaksan rankimmissakin kuntoryhmissä vetää tunnin treenin vetäjän tahtiin.

Ongelma on että mieheni ei sultata tätä. Hän nalkuttaa minulle jatkuvasti siitä että minulla on omaa aikaa. En enää jaksa kuunnellta sitä. Hän jankuttaa myös siitä, jos käyn lenkillä ja nostelen nyt käsipainoja kotona. Hän on vihainen siitäkin että minulla on kotona kuntolaitteita ja nalkuttaa niistä.

Pääsen siis nyt jo lenkille yksin kun lapset ovat sen verran isoja. Pääsen myös nyt pari kertaa viikossa myös ryhmäliikuntaan. Lisäksi olen hankkinut kotiin kuntopyörän, pallon, stepperin, painoja ja muutamia muita välineitä, jotka ovat odottaneet tätä aikaa että saisin oikeasti sen rauhan että pystyisin niitä käyttämään.
Jos kuntoilen kotona, siitäkin mies siis motkottaa että: huomaatko että sinulla on omaa aikaa. Kyse ei ole pekästään siitä että olisin parina iltana tunnin poissa kotoa.

Mies itse käy joka viikko yön yli saunomassa kavereittensa kanssa, kaljamaha kasvaa vaikka käyvät ennen saunailtaa lenkillä. Mies on myös työn ohella opiskellut kun lapset olivat pieniä. Hän ei siis ollut koskaan kotona eikä paikalla parin vuoden aikana mikä opiskelu työn ohella kesti. Olin parin vuotta käytännössä yksinhuoltaja.
Mies myös viettää joka kesä yhden kuukauden vapaalla, kun olen lomalla lasten kanssa mummolassa.

En ymmärrä hänen katkeruuttaan urheiluani kohtaan. Olen todella motivoitunut ja onnistunut järjestämään niin että voin kahden salikerran lisäksi harrastaa urheiluani kotona kolmena iltana viikossa. Toki samalla hoidan lapset, mutta nyt siis he ovat jo sen verran isoja että saan kuntoilla. Lukevat vaikka akuja viereisellä sohvalla.
Miehen katkeruus ja viha urheiluani kohtaan on käsittämätöntä. Olen saanut upean vartalon, jota hän kyllä ihailee. Saan paljon ihailua myös salilla pukuhuoneessa, mikä on motivoivaa. Mutta kauanko sitä jaksaa yrittää pitää huolta itsestään jos mies vain koko ajan marmattaa, valittaa ja yrittää vetää mattoa jalkojen alta?
Kohtalotoverieta?

 

Joojoo, tuli jo selväksi miten upea vartalo sinulla on.

 

Ikävä että joojoolla menee kaksi asiaa sekaisin. Miehen on katkeraa hyväksyä että minulla vaimolla on omaa aikaa sen verran että ehtii urheilmaan yli 10 vuoden tauon jälkeen taas.
Ylipainoinenkin nainen voi saavuttaa hyvän olon ja hyvännäköisen vartalon jos pystyy ja jaksaa panostaa tarpeeksi liikuntaan ja urheiluun monipuolisesti. Luulisi että mies olisi tyytyävinen kun yli 100 cm vyötärö muuttuu runsaassa vuodessa alle 80 sentin niin sen luulisi olevan miellyttävä saavutus, jota soisi minun jatkavan.

 

Tässä vähän huomiota, riittääkö vai tarvitsetko vielä lisää?

 

[QUOTE="joojoo";29221705]Joojoo, tuli jo selväksi miten upea vartalo sinulla on.[/QUOTE]

Kateellinen :stick:

Ap, sun miestä taitaa harmittaa se, että siinä missä vaimo senkun kaunistuu ja hoikistuu, hän vaan lösähtää. Voipi olla jopa mustasukkainen, nythän todennäköisesti käännät miesten päitä enemmän kuin ennen. Hän saattaa olla katkera siitä, että sulla on mielekäs ja kuntoa ylläpitävä harrastus, josta tykkäät ja josta on sulle pelkkää hyötyä. Hänellä ei sellaista taida olla?

Ja se on semmoinen juttu, että kaikki te, jotka olette ottaneet itseänne niskasta kiinni ja aloittaneet kuntoilemaan ja välittämää itsestänne, olkaa ihan hyvällä omatunnolla ylpeitä itsestänne! Te olette sen ansainneet!

Nimim. 156/100

 

Mä varmaan ihan vittuillakseni menisin kyykkäämään miehen eteen tuollaisessa tilanteessa, jos se kehtaisi ärsyyntyä. Eri asia, jos mies on kotiorjana kun rouva ravaa jossain 24/7, mutta ap:n tapauksessa jos järkipuhe ei auta niin voi haistattaa paskat.

 

Miehesi on sinulle kateellinen. Äiti alkoi harrastaa liikuntaa vasta 40+ jolloin isä meni ihan sekaisin Aluksi oli jatkuvaa nalkuttamista, kuinka pitää olla kotoa jatkuvasti jossain (pari krt viikossa ryhmäliikunta ja muuten lenkit, kotijumpat yms.). Pikkuhiljaa isä tottui ja nykyään äiti menee ja tulee ihan omine aikoineen.

Ootko kokeillut puhua miehellesi ihan suoraan?

 

Kateellinen mies. Ei siinä sen kummempaa. Sano miehelles, että on siinä maantietä sullekin käydä lenkillä välillä, ettet ihan lösähdä.

 

Onpa epäreilu ja inhottava mies, ihan jo tuota teidän historiaakin vasten.

Luultavasti miestäsi nyt ahdistaa oma saamattomuutensa ja pulska olemus, jos ja kun sinä olet alkanut elää aktiivista elämää ja se näkyy myös kauniimpana ulkomuotona.
Siinä mielessä ymmärrän kyllä miestäsi, että on varmasti ihan pirun ahdistavaa seurata sohvanpohjalta mussutellen, kun toinen ravaa lenkillä/salilla ja on energinen.
Tulisi itsellänikin todella ahdistava ja luuserifiilis.

 

[QUOTE="jjjj";29221746]Mä varmaan ihan vittuillakseni menisin kyykkäämään miehen eteen tuollaisessa tilanteessa, jos se kehtaisi ärsyyntyä. Eri asia, jos mies on kotiorjana kun rouva ravaa jossain 24/7, mutta ap:n tapauksessa jos järkipuhe ei auta niin voi haistattaa paskat.[/QUOTE]

Eiks se oo enempi vonkausta, kuin vittuilua?

 

En minä tiedä miten tuon kanssa enää puhuisi, kun ei järkeä ymmärrä. Olen kyllä sanonut mutta aina vain jatkaa. Ja ottaa uudelleen esille sen "oman aikani" että ymmäränkö että minulla on omaa aikaa.
Ei hän itse motivoidu liikuntaan. Yrittänyt on kyllä mutta kun ne jätkäporukan juoksu/saunalenkit menee makkaransyömisiksi ja oluet juomiseksi.

On kyllä jatkuvasti neuvomassa minua mitä minun pitäisi tehdä, että pitäisi juosta jonkun kanssa. Miksi? Ei kukaan tuttava enää minun perässä pysy, olen sellainen intervallia omaa vauhtia menevä. Ja mulla on ihan kunto-ohjelma että millaiset lenkit mihinkin aikaan vedän ja millä sykkeellä.

 

Lupaa että lopetat ryhmäjumpissa ja lenkeillä käymiset, jos mieskin lopettaa omat menonsa. Nyhjätään sitten kaikki kimpassa kotona, ettei vaan kellään ole mitään omaa aikaa, sosiaalista elämää tai harrastuksia?

 

No sinuna antaisin vinkunan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. "Huomaatko että sinulla on omaa aikaa?" kysymykseen voisin vallan hyvin vastata että sou? entäs sitten?

Aika tylsältä kuulostaa suhteenne. Onko teillä mitään YHTEISTÄ?

 

[QUOTE="hmh";29221977]No sinuna antaisin vinkunan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. "Huomaatko että sinulla on omaa aikaa?" kysymykseen voisin vallan hyvin vastata että sou? entäs sitten?

Aika tylsältä kuulostaa suhteenne. Onko teillä mitään YHTEISTÄ?[/QUOTE]

Seksi ja lapset. Ne on yhteistä. Lapsien kanssa hän ei meinaa jaksaa. Kaikki pitää minun hoitaa. Seksissäkään mies ei enää pärjää. Kun on nuo lantionpohjan lihakset niin treenatut että jaksan ja jaksan ja mies vaan uupuu. Se oli hänelle kai liikaa kun rupesin saamaan kolmekin o:ta yhden session aikana. Ennen sain sen yhden.

 

No. Ehkä miehen nyt täytyisi saada jotenkin omasta juonestaan kiinni. Jos rakastat häntä vielä, voisitko kuvitella auttavasi häntä liikuntaharrastuksen alkuun, häntäkin?

 

. Ei ehkä kannata kaivella nyt niitä vanhoja opiskelu/työ muistoja tähän kinaan vaan keskustella ihan tämän hetkisestä tilanteesta. Menneet ovat menneitä ja nyt on nyt. Ratkaisut on tehtävä nykytilnateen mukaan, ei menneisyyteen vedoten.

Oletko ap kysynyt mieheltäsi, että mitä hän haluaisi sinun sitten tekevän? Mitä ja minkä verran viikossa. Jos miehesi mielestä 3 tuntia riittää sinulle urheilua viikossa niin varmaan hänelle riittää vastavuoroisesti 3 tuntia saunailtaa? Istukaa pöydän ääreen ja keskustelkaa ja kirjoittakaa asiat paperille miten ja minkä verran on kummallakin omaa aikaa. Silloin mies ei voi siitä sinulle nalkuttaa. Monesti naisen ja miehen nalkutus johtuu siitä, ettei toinen osapuoli ole ole nalkuttajan mielestä kuunnellut nalkuttajaa. Siinä pöydän ääressä istuessa voit kertoa miten sinua harmittaa miehesi puheet omasta ajasta ja kertoa omista mietteistäsi. Kysy miten miehesi kokee sinun muodonmuutoksen ja onko hänellä huolia tai murheita. Veikkaan myös, että saat nykyisin miehessäsi mustasukkaisuuden, kateellisuuden ja aikaansaamattomuuden tunteita.. Ajattele jos tuntisit itse niitä miestäsi kohtaan. Eikö.se olisi aika turhauttavaa? ja nalkutusfiilistä aiheuttavaa?

Keskustelun jälkeen tee pari viikkoa ihan tietoisesti niin, etä sanot 10 kaunista ja kannustavaa asiaa miehellesi seuraavan kahden viikon ajan joka päivä. Muistat myös halata tai hipaista ohimennessäsi.

 

Ensin olin että melko urpo mies mutta nyt täytyy sanoa että en mäkään jaksaisi jos mun puoliso olisi tuollainen mua mitätöivä ja itseäännostava kuin sinä. Lue kirjoituksesi ajatuksella ja mieti miksi miehesi käyttäytyy miten käyttäytyy.

 

Joo, EHKÄ sinusta on tullut sitten vähän himoliikkuja, joka väheksyy miestään tms.
Vähän oudolta kalskahtaa tuo orkuillakin kehuminen. Onko sun elämä suoritus tai kilpailu miestäsi vastaan?! :O