Avuttomat naiset

Jokainen ihminen on avuton ja toisista riippuvainen monella tavalla. Tämän ymmärtää jokainen normaali ihminen. - Hyökkäävä asenne, tässäkin asiassa, on typerää ja rakkaudetonta.

Joo, mutta jokainen aikuinen on myös parisuhteessa ja perheessä yksilö, jonka tarvittaessa pitää osata hoitaa joku asia yksinkin.

Tietty nää on kulttuurisia seikkoja jossa etsitään keskiarvoa. Kyllä mäkin halusin miehen synnytyksiin ja hakemaan mut ja vauva laitokselta, ja ne oli miehelle kanssa itsestäänselvyys.
Ja jos olisi joku vaikea asia jonkun lapsen kanssa jota tarvitsisi esim.perheneuvolassa puhua, niin mentäisiin molemmat. No jaa. En tiedä siitäkään. Me luotetaan toisiimme että kumpikin osaa ottaa toisen paikan lapsiasioissa, miestä joutuu joissakin nippelitietoasioissa ohjastamaan esim.neuvolakäynnille.

 

no empä oo muita ketjui hirveesti tehnykkään. tietty kun kyselin lapsen hoidosta niin silloin sua ei näkyny neuvomassa yhtään joka olisi voinnu ollakkin tarpeellista.

Siis mikä lastenhoito ja milloin? Miks just mun olisi kaikista palstalaisista pitäny sua tulla neuvomaan? Mä kirjoitan kymmeniin lastenhoitoketjuihin mutta en ehdi jokaiseen kirjoittaa, enkä jokaiseen halua tunkeakaan nokkaani.

 

Meidän lähimmän päivähoitopaikan eteinen on niin olematon että jos sinne kaikki pariskunnat ahtautuisi (ja lapset laittaa oman shown pystyyn) niin olisi aika ruuhka. Pihalta haettaessa tietty väljempää.

Okei ehkä meidän dagiksen vanhemmat on sitten jotain erikoisihmisiä, kun eivät pareinakaan jää toljottamaan tukkeeksi siihen eteiseen. Jos jengiä tulee enemmänkin, kyllä ihmiset osaa väistellä, siirtyä toiseen paikkaan tms. Hyvin toimii ja aika harvoin kaikki pärähtää paikalle tismalleen samaan aikaan...

 

Kyllä sua taitaa enemmän pistellä se, että "ne muut" tekee asioita yhdessä. Oikeasti se pistelisi paljon vähemmän, jos vaan myöntäisit sen itsellesi.

...vaikka heti alkuun jo yritit huudella, ettet sitten VARMASTI ole yhtään kateellinen.

 

Ja tämä on julkinen keskustelupalsta. Tee oma suljettu foorumi, jos haluat valita ne, jotka saa osallistua.

Juu, mun ketjuihin saa kirjoittaa tietysti kuka tahansa. Mutta eri asia lähdenkö kaikkien kanssa keskustelemaan/väittelemään. Joidenkin kanssa saa kirjoittaa aina sen 100 sivua.

 

Jokainen ihminen on avuton ja toisista riippuvainen monella tavalla. Tämän ymmärtää jokainen normaali ihminen. - Hyökkäävä asenne, tässäkin asiassa, on typerää ja rakkaudetonta.

Siis mikä lastenhoito ja milloin? Miks just mun olisi kaikista palstalaisista pitäny sua tulla neuvomaan? Mä kirjoitan kymmeniin lastenhoitoketjuihin mutta en ehdi jokaiseen kirjoittaa, enkä jokaiseen halua tunkeakaan nokkaani.

ööh ok en tarkottan uet sun täytyis tulla mut kerroinkin että en oo hirveemmin muita ketjui alottanu kun nuo kaksi ja sitten lastenhoitojuttui niin siksi varmaankaan et oo ollu mun ketjuissa muuten

 

miestä joutuu joissakin nippelitietoasioissa ohjastamaan esim.neuvolakäynnille.

Siinä on vässykkä.

 

Joo, mutta jokainen aikuinen on myös parisuhteessa ja perheessä yksilö, jonka tarvittaessa pitää osata hoitaa joku asia yksinkin.
.

Koeta nyt päättää: pitääkö kaikesta selvitä yksin vai onko se avutonta, kun tarvitseekin toista ihmistä, puolisoaan. Miksi sun elämässä on mies, kun sä et ole niin avuton, ettet pärjäisi yksin?

 

Siinä on vässykkä.

ei välttämättä ole vässykkä mä esiim voin miettiä aivojen toimintaa ja siihe liittyviä juttui "helposti" mut sitten oon juuri uuvatti jonkun yksinketaisen lapun täyttämisessä ja musta on mukavaa jos esim kumppani osaa auttaa tuossa musta on kivaa olla autettavana ja auttajana suhteessa

 

Meidän lähimmän päivähoitopaikan eteinen on niin olematon että jos sinne kaikki pariskunnat ahtautuisi (ja lapset laittaa oman shown pystyyn) niin olisi aika ruuhka. Pihalta haettaessa tietty väljempää.

Kyllä sun nyt vaan pitää ajaa sitä vitun autoas sinne, minne mä sanelen. Et vaan heittäydy niin avuttomaksi, ettet pysty muka ajamaan pidemmälle ilman miestäsi kuin lähimpään päivähoitopaikkaan.

 

Kyllä sua taitaa enemmän pistellä se, että "ne muut" tekee asioita yhdessä. Oikeasti se pistelisi paljon vähemmän, jos vaan myöntäisit sen itsellesi.

...vaikka heti alkuun jo yritit huudella, ettet sitten VARMASTI ole yhtään kateellinen.

Ei. Ihan oikeasti en ole kateellinen.
Sanotaan että tää asia on ollu viime aikoina ajankohtainen.

Mun mies on oikeasti todella läsnäoleva. Sitä mietin että olenko naisena tavallista karskimpi ja ehkä miehekäskin tässä ketjun asiassa, mutta toisaalta kompensoin tätä itsenäistä liikkumista olemalla muutoin suht naisellinen.

 

Tietty nää on kulttuurisia seikkoja jossa etsitään keskiarvoa. Kyllä mäkin halusin miehen synnytyksiin ja hakemaan mut ja vauva laitokselta, ja ne oli miehelle kanssa itsestäänselvyys.
.

Mutta kun naisen pitää ajaa sitä vitun autoa. Mikset ajanut?

 

Ei. Ihan oikeasti en ole kateellinen.
Sanotaan että tää asia on ollu viime aikoina ajankohtainen.

Niin, sähän tunnet kaikki ne kauhiat ihmiset ihan sisältäpäin, tunnet niiden kaikki tunteet, olet kokenut niiden kaikki kokemukset ja niiden pitää nyt vaan tajuta, että sua vituttaa se, että ne on kyydissä, kun mies ajaa.

 

Ei. Ihan oikeasti en ole kateellinen.
Sanotaan että tää asia on ollu viime aikoina ajankohtainen.

Mun mies on oikeasti todella läsnäoleva. Sitä mietin että olenko naisena tavallista karskimpi ja ehkä miehekäskin tässä ketjun asiassa, mutta toisaalta kompensoin tätä itsenäistä liikkumista olemalla muutoin suht naisellinen.

Ai me puhuttiinkin jostain miehekkyydestä ja naisellisuudesta? Sori mä en oikein pääse tohon sun ajatusmaailmaan mm. siitä, että itsenäinen liikkuminen olisi 2016 Suomessa "miehekästä"...

 

Kyllä sun nyt vaan pitää ajaa sitä vitun autoas sinne, minne mä sanelen. Et vaan heittäydy niin avuttomaksi, ettet pysty muka ajamaan pidemmälle ilman miestäsi kuin lähimpään päivähoitopaikkaan.

??

 

Ai me puhuttiinkin jostain miehekkyydestä ja naisellisuudesta? Sori mä en oikein pääse tohon sun ajatusmaailmaan mm. siitä, että itsenäinen liikkuminen olisi 2016 Suomessa "miehekästä"...

Se on ehkä oma kokemus, että itsestä tuntuu miehekkäältä. Täälläpäin on joitakin ihan fiksuja ja mukavia äitejä, mutta harvoin näkee yksin ratin takana pidemmillä ajomatkoilla.
Mä voisin heittää lasten kanssa vaikka yhteen suuntaan 400-500 km matkan kaverin luokse autolla. Täällä ne ei semmoisia harrasta. Rattoisampaahan se olisi jos mies pääsisi pitkille reissuille mukaan, mut ei meillä joka reissu peruunnu sen takia että miehellä on työkiireitä.

 

Se on ehkä oma kokemus, että itsestä tuntuu miehekkäältä. Täälläpäin on joitakin ihan fiksuja ja mukavia äitejä, mutta harvoin näkee yksin ratin takana pidemmillä ajomatkoilla.
Mä voisin heittää lasten kanssa vaikka yhteen suuntaan 400-500 km matkan kaverin luokse autolla. Täällä ne ei semmoisia harrasta. Rattoisampaahan se olisi jos mies pääsisi pitkille reissuille mukaan, mut ei meillä joka reissu peruunnu sen takia että miehellä on työkiireitä.

Mä näen ton enemmän mukavuudenhaluna enkä minään avuttomuutena vs sinä siellä rohkeena itsenäisenä miehekkäänä naisena.

 

No jos ny ajamiseen siirrytään niin mä tykkään mieluummin pitkillä matkoilla vaan istua, usein nukkua ja levätä tai joskus lukea. Kivempi kun on chafööri. Mut jos on joskys estynyt = krapulassa niin kyllä mä ajan. Ja ajan itsekseni paljon. Mieskin tietää että oon taitava kuski vaikka on itse taitavampi. Ja hyvä niin, miehen PITÄÄ olla taitavampi auton ratissa kuin mä, olis niin epämiellyttävää jos joutuisin pelätä sen kyydissä huonolla kelillä yms.

 

Siinä on vässykkä.

Eipäs ole.

 

Mä näen ton enemmän mukavuudenhaluna enkä minään avuttomuutena vs sinä siellä rohkeena itsenäisenä miehekkäänä naisena.

Tuo voi olla totta että on mukavuudenhalua. Mutta jollain lailla ne miehen kanssa liikkuvat ovat semmoisia tosinaisellisia muutoinkin olemukseltaan, iloisen sosiaalisia ym. ja se hämää. Ja mä mietin että rikonko mä jotain naisten kirjoittamatonta sääntöä vastaan ja olen ei-nainen, kun pakkaan lapset ja matkalaukut lauantaiaamuna takakonttiin ja lähden huristelemaan.

Poikkeuksena näistä pariskuntamatkailijoista on se, että nainen on ujo ja epävarma muutoinkin.

Mutta vaikka olisikin mukavuudenhaluinen äiti, niin mietin joskus että joitakin reissuja saattaa heillä lykkääntyä hamaan tulevaisuuteen jos eivät saa miestä mukaan. No, ehkei se heitä sureta.

 

Aloituksesta poiketen sori... Mutta Echo, sä kun olet perehtynyt illuasioihin niin tiedätkö miksi Kennedy murhattiin? Liittyykö sekin illuihin?

 

Tunnen muutaman ja palsta on täynnä tällaisia mammoja

 

Mä ymmärrän, mitä tässä haetaan, mutta tuohon neuvolajuttuun on pakko kommentoida. Mun mielestä mies saa tulla neuvolaan, ja osittain myös odotan hänen osallistuvan käynneille. Meillä päin terkka myös kannustaa isää osallistumaan, ja aikoja pyritään järjestämään niin, että isän olisi helpompi tulla mukaan. Onhan se paljon sitä samaa, punnitaan, mitataan, testataan jne. jne.
Mutta sitten kun tulee se neuvolakäynti, jonka takia siellä oikeastaan käydään. Se käynti, kun seurannassa huomataan, että raskaus ei suju kuten pitäisi, että jossain on jokin vialla. Yleensähän kaikki sujuu pääosin hienosti, kuten ilmeisesti Echollakin, mutta sitten voi tulla sellainen käynti, jota ei voi etukäteen ennustaa. Silloin olisi todella tärkeää, että mies on mukana. Ja koska sitä käyntiä ei voi etukäteen ennustaa, voi osalle naisista olla mukavampaa, että mies olisi aina mukana. Enkä lähtisi tätä millään tasolla tuomitsemaan, koska raskauden taustoista ei aina tiedä. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa. Eikä niitä neuvolakäyntejäkään lopulta kovin usein ole.

 

??? Usko jo, ei naiset ole niin avuttomia että ne järkyttyisi jostain raskausajan ruokavaliosta. Saatika että tarvitsivat mitään miehen lässytystä siihen. Eri asia jos vauvalla on jotain ongelmaa tai naista uhkaa raskausmyrkytys, vuodelepo jne.

Ilmeisesti et ole lapsena saanut empatiaa ja lohdutusta kun itseltäsi puuttuu kokonaan inhimillisyys ja empatia kyky. Myös avuttomaksi heittäytyminen on inhimilistä ja mies saa kokea itsensä tärkeäksi jos saa naista auttaa. Mitä pahaa siinä muka on että tarvitsee toista jos toinen ei siitä vahingoitu vaan haluaa auttaa. Mikä sä olet toisten parisuhteista motkottamaan tai arvostelemaan? Kristittynä tiedät varmaan ettei kukaan meistä ole täydellinen ja jos ei hyväksy itseään täysin niin ei hyväksy muitakaan. Miettisit toisten ihmisten tuomitsemisen sijaan ihan niitä omia heikkouksiasi, mutta helppohan se on toisia arvostella jos ja kun luulee olevansa itse täydellisyys kaikessa. Ja niin kauan kun arvostelee muita, ei tarvitse katsoa peiliin. Sulla taitaa olla tosi huono yhteys sun aitoon sydämen ääneen ja se on surullista.
Parisuhteessa jaetaan asioita ja hyvässä parisuhteessa tuetaan toista missä kyetään ja halutaan osallistua toisen elämään ja ollaan siitä kiinnostuneita.

 

Esimerkkinä mun pikkuveli, hän haluaa osallistua kaikkiin lastensa/lapsiinsa liittyviin juttuihin tasavertaisena puolisonsa kanssa aina mahdollisuuksien mukaan, järjestää työnsä ja aikataulunsa niin, että se onnistuu. Tuloksena tasapainoiset, luottavaiset ja avoimet lapset, jotka takuulla pärjäävät elämässään, kun pohja on kunnossa. Ja mä olen tosi ylpeä veljestäni. Siinä perheessä on rakkautta, välittämistä ja asioiden jakamista. Hienot vanhemmat ja mahtavat lapset.

Oi miten ihanaa kuulla, että näin sydämellistä on vielä joissakin perheissä. Se luo toivoa tulevaisuuteen kun ihmiset rakastaa ja välittää ja tukee. Ne, jotka aina ajattelevat vain järjellään, niin se sydämen ääni hukkuu siihen järjen ääneen. Aito sydämen ääni kuitenkin kertoo sen totuuden.

En ymmärrä miten se on tältä aloittajalta pois, jos toiset panostavat enemmän yhdessä tekemiseen ja varaavat toisilleen aikaa koko perheenä kiireen ja stressin sijaan. Kyllä lapset aistii sydämettömyyden.

Sydämen äänen kuuntelu ei ole järjettömyyttä vaan pikemminkin päinvastoin