Ei kai toista voi rakastaa oikeasti jos pettää

Niin...tämmöistä mietin jos asuu toisen kanssa ja on oikeasti rakastunut niin ei kai silloin vieraissa hypitä....eihän? Mie en tiiä ku mie oon eronnu...eikä mulla ole vakituista parisuhdetta....mut järjellä ajateltuna jos ois tosi rakastunut niin ei pysty pettään kumppaniaan, eiks asia oo näin...??

Vai onko täs nyt joku jota en ymmärrä...noh mie en tiiä ku säädän minne säädän enkä vakikumppania voi ajatellakaan... :ashamed: Mut mun järjel ajateltuna se ois noin...mun mielest

 

Kunnioituksen puutetta se ainakin on.
Voiko toista rakastaa, jos ei kunnioita tätä? Hmm...

 

Mä meen melko samoilla linjoilla...

 

peesailen :wave:

 

Kunnioituksen puutetta se ainakin on.
Voiko toista rakastaa, jos ei kunnioita tätä? Hmm...

Juuri näin.
Se on ennenkaikkea kunnioituksen puutetta. Ja jos oikeasti toista ihmistä rakastaa, sitä myös kunnioittaa.
Että mun kokemuksieni ja havaintojieni perusteella; ei, ei toista rakasta ihan oikeasti, jos on valmis pettämään.

 

Voi pettää. Pettäminen on moraaliasia. Rakastunutkin siis voi pettää.

 

Rakastaminen ja rakastunut on eri asia.

Alkuun saattaa olla rakastunut, jolloin ei käy mielessäkään pettäminen. Sen jälkeen syntyy vakaa rakastaminen, mutta alkuhuuma ja jännitys katoaa. Se saa ihmisen pettämään. Haetaan sitä huumaa!
Eli: Rakastin ja petin. Rakastan edelleen.
Rakastin sillä hetkellä, kun petin.

 

Rakastaminen ja rakastunut on eri asia.

Alkuun saattaa olla rakastunut, jolloin ei käy mielessäkään pettäminen. Sen jälkeen syntyy vakaa rakastaminen, mutta alkuhuuma ja jännitys katoaa. Se saa ihmisen pettämään. Haetaan sitä huumaa!
Eli: Rakastin ja petin. Rakastan edelleen.
Rakastin sillä hetkellä, kun petin.

Mielenkiintoista, enpä ollut varautunut et asia vois olla noinkin ...

 

Voi pettää. Pettäminen on moraaliasia. Rakastunutkin siis voi pettää.

Tyhmä olen, en voi käsittää. :headwall:

 

DarkVanillaDevil siis otti jotain mikä olikin toisen omaa. Sääli!

 

Rakastaminen ja rakastunut on eri asia.

Alkuun saattaa olla rakastunut, jolloin ei käy mielessäkään pettäminen. Sen jälkeen syntyy vakaa rakastaminen, mutta alkuhuuma ja jännitys katoaa. Se saa ihmisen pettämään. Haetaan sitä huumaa!
Eli: Rakastin ja petin. Rakastan edelleen.
Rakastin sillä hetkellä, kun petin.

Mielenkiintoista, enpä ollut varautunut et asia vois olla noinkin ...

En pettänyt silloin, kun olin rakastunut. Ei tosiaan käynyt edes mielessäni.

 

DarkVanillaDevil siis otti jotain mikä olikin toisen omaa. Sääli!

No vissiin useammankin kerran...

 

Mut jos mie oisin oikeasti rakastunut, en vois pettäää....tai ainakin luulen niin...

 

Rakastaminen ja rakastunut on eri asia.

Alkuun saattaa olla rakastunut, jolloin ei käy mielessäkään pettäminen. Sen jälkeen syntyy vakaa rakastaminen, mutta alkuhuuma ja jännitys katoaa. Se saa ihmisen pettämään. Haetaan sitä huumaa!
Eli: Rakastin ja petin. Rakastan edelleen.
Rakastin sillä hetkellä, kun petin.

Mä en usko että se kovin vakaata rakastamista on, jos on valmis asettamaan kumppaninsa asemaan, jossa häntä voi loukata yhdellä pahimmista tavoista.


Mäkin luulin, että rakastin. Tai enemmänkin alitajuisesti toivoin ja uskottelin itselleni että rakastin.
Mutta loppujen lopuksi en kuitenkaan rakastanut. En ollut rakastanut enää pitkään aikaan.

 

Voi pettää vaikka rakastaisi. Ja sen jälkeen voi jatkaa elämää oman kumppaninsa kanssa. Ihan tiedän kun olen itse näin toiminut. En ole siitä ylpeä enkä mitään, tiedän että joku on pakko olla vialla, en vaan ole saanut vielä selvitettyä että mikä.

 

Voi rakastaa oikeasti ja siitä huolimatta pettää
Mulla on todellakin maailman ihanin mies :heart:
Ja siitä huolimatta olen pettänyt. Mutta se menee sen piikkiin, että miulla on "päässä vikaa"

Se ei tavallaan liity mitenkään siihen puolisoon, vaan siihen, että itselleen pitää todistaa jotakin

 

Niin no varmaan sekin on eri juttu, jos tekee satunnaisia kännipettämisiä, kuin että pettäisi saman 'partnerin' kanssa toistuvasti...

 

Luulen etta voi rakastaa toista ja silti pettaa. Pettaminen on enemmankin yksilollinen kysymys ja tekemisissa pettajan oman minakuvan kanssa. Plus vastuuntunnon kehityksen.

 

Voi pettää. Pettäminen on moraaliasia. Rakastunutkin siis voi pettää.

Tyhmä olen, en voi käsittää. :headwall:

Mä käsitän. Mä en petä, koska en pystyisi elämään itse sen asian kanssa. Siis minä itse olen suurin syy. Ihminen on kuitenkin pahuksen itsekeskeinen. Toinen syy, sekin toki hyvä, on se että rakastan miestäni. Kolmas syy on lapset.

 

Niin no varmaan sekin on eri juttu, jos tekee satunnaisia kännipettämisiä, kuin että pettäisi saman 'partnerin' kanssa toistuvasti...

Juu, kyllä mäkin uskon että jos ihan suhde on toiseen mieheen/naiseen, niin ei silloin enää rakasta omaa kumppaniaan. Siitä ei tosin ole kokemusta.

 

Mut jos mie oisin oikeasti rakastunut, en vois pettäää....tai ainakin luulen niin...

Silloin myös kunnioittaisit toista ja se on mun mielestä se mikä estää sen toisen loukkaamisen eli pettämisen.

Mun EX ku kuitenki sano rakastavansa mua vaikka oliki kärähtäny pettämisestä ja erosta puhuttiin samaan aikaan ja hän sitä eroa halus myös.

 

Rakastaminen ja rakastunut on eri asia.

Alkuun saattaa olla rakastunut, jolloin ei käy mielessäkään pettäminen. Sen jälkeen syntyy vakaa rakastaminen, mutta alkuhuuma ja jännitys katoaa. Se saa ihmisen pettämään. Haetaan sitä huumaa!
Eli: Rakastin ja petin. Rakastan edelleen.
Rakastin sillä hetkellä, kun petin.

Mä en usko että se kovin vakaata rakastamista on, jos on valmis asettamaan kumppaninsa asemaan, jossa häntä voi loukata yhdellä pahimmista tavoista.


Mäkin luulin, että rakastin. Tai enemmänkin alitajuisesti toivoin ja uskottelin itselleni että rakastin.
Mutta loppujen lopuksi en kuitenkaan rakastanut. En ollut rakastanut enää pitkään aikaan.

Entäpä jos kumppani ei koe, että pettäminen on asia, joka loukkaa häntä?
Olisiko pettäminen silloin hyväksyttävää?

Miksi pettäminen muuten ylipäänsä on asia, joka loukkaa kumppania lähes aina?
Miksi sitä pidetään niin hirveänä asiana?
Siis ajatellen, että molemmat rakastaa toisiaan, mutta vietit ovat kuitenkin voimakkaat ja himot välillä käy liian suuriksi. Haluaa kenties todistaa itselleen, että saa vielä muut miehet/naiset kiinnostumaan itsestään. Käyttää pettämiskumppaniaan hyväkseen, eli ainoastaan koekaniinina.
Miksi se loukkaa kumppania?

Ajatelkaa asiaa hieman laajemmin.
Jos pettäminen ei loukkaisi ja olisi niin paha asia tässä yhteiskunnassa, niin sillon ei perheitä rikkoutuisi.

En hyväksy itse pettämistä, ja minuakin se loukkaisi, mutta ajattelen asiaa että miksi? miksi se loukkaa? Minkä ihmeen takia?
En osaa vastata. On vain yleisesti määritelty, että pettäminen on väärin, paha asia ja se koetaan loukkaavana asiana. Jos asiasta oltaisiin toista mieltä yleisestikin, niin loukkaisiko se silloin kumppania?
Mitä jos ihmiset ajattelisivat, että pettäminen on hyvä asia. Kumppani pääsee tutustumaan muihin ihmisiin lähemmin ja saa hetken kokea vielä huumaa.
Petettäisiinkö silloin näin yleisesti, jos se on kerran hyväksyttävää? lähtisikö pettämisestä se hohto, kun se onkin sallittua ja jopa hyväksyttävää?

*kunhan pohdin iltojeni iloksi*

 

Rakastaminen ja rakastunut on eri asia.

Alkuun saattaa olla rakastunut, jolloin ei käy mielessäkään pettäminen. Sen jälkeen syntyy vakaa rakastaminen, mutta alkuhuuma ja jännitys katoaa. Se saa ihmisen pettämään. Haetaan sitä huumaa!
Eli: Rakastin ja petin. Rakastan edelleen.
Rakastin sillä hetkellä, kun petin.

Mä en usko että se kovin vakaata rakastamista on, jos on valmis asettamaan kumppaninsa asemaan, jossa häntä voi loukata yhdellä pahimmista tavoista.


Mäkin luulin, että rakastin. Tai enemmänkin alitajuisesti toivoin ja uskottelin itselleni että rakastin.
Mutta loppujen lopuksi en kuitenkaan rakastanut. En ollut rakastanut enää pitkään aikaan.

Entäpä jos kumppani ei koe, että pettäminen on asia, joka loukkaa häntä?
Olisiko pettäminen silloin hyväksyttävää?

Miksi pettäminen muuten ylipäänsä on asia, joka loukkaa kumppania lähes aina?
Miksi sitä pidetään niin hirveänä asiana?
Siis ajatellen, että molemmat rakastaa toisiaan, mutta vietit ovat kuitenkin voimakkaat ja himot välillä käy liian suuriksi. Haluaa kenties todistaa itselleen, että saa vielä muut miehet/naiset kiinnostumaan itsestään. Käyttää pettämiskumppaniaan hyväkseen, eli ainoastaan koekaniinina.
Miksi se loukkaa kumppania?

Ajatelkaa asiaa hieman laajemmin.
Jos pettäminen ei loukkaisi ja olisi niin paha asia tässä yhteiskunnassa, niin sillon ei perheitä rikkoutuisi.

En hyväksy itse pettämistä, ja minuakin se loukkaisi, mutta ajattelen asiaa että miksi? miksi se loukkaa? Minkä ihmeen takia?
En osaa vastata. On vain yleisesti määritelty, että pettäminen on väärin, paha asia ja se koetaan loukkaavana asiana. Jos asiasta oltaisiin toista mieltä yleisestikin, niin loukkaisiko se silloin kumppania?
Mitä jos ihmiset ajattelisivat, että pettäminen on hyvä asia. Kumppani pääsee tutustumaan muihin ihmisiin lähemmin ja saa hetken kokea vielä huumaa.
Petettäisiinkö silloin näin yleisesti, jos se on kerran hyväksyttävää? lähtisikö pettämisestä se hohto, kun se onkin sallittua ja jopa hyväksyttävää?

*kunhan pohdin iltojeni iloksi*

Ehkä se, että oma kumppani palvoo toista ihmistä. On helkkarin kova paikka ajatella, että se himoitsee ja haluaa jotakuta muuta kuin minua itseäni.

 

Yks mies ehdotti mulle jos oisin alkanut suhteeseen hänen kanssaan ( ties etten pysty välttis oleen yhden miehen nainen) et saisin olla toisen miehen kans jos häneltä lupa....muute ei...en tiedä sit mitä ajatella....

 

Yks mies ehdotti mulle jos oisin alkanut suhteeseen hänen kanssaan ( ties etten pysty välttis oleen yhden miehen nainen) et saisin olla toisen miehen kans jos häneltä lupa....muute ei...en tiedä sit mitä ajatella....

Entä sitten kun tulet vanhaksi, etkä kelpaa enää kelleen. Alatko sitten kelailla, miten mukavaa olisi, jos olisi edes yksi kumppani siinä saatavilla?