Eilen ylellä Liisa Keltinkangas kuulosti ihan järkevältä

Autossa tulee kuunneltua radiota.
Keltinkangasta haastateltiin. Hän sanoi, että sosiaalinen ihminen on aina huono pomo. Aina. Koska sosiaalisuus tarkoittaa sitä, että keinolla millä hyvänsa haluaa seuraa ja haluaa että toiset tykkäävät. Haluaa miellyttää. Hyvä pomo ei voi olla tällainen ihminen, jolle tärkeintä maailmassa on , että on paljon kamuja, ja joka pelkää olla yksin eri mieltä. Sosiaalinen on aina surkea pomo. Luulen, että usein myös surkea työntekijä. Koska eihän ihminen välttämättä saa kovin paljon duunia aikaiseksi, jos mielessä pyörii miten olla suosittu.

Ja keltinkangas sanoi , että sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat aivan eri asia. Sellainen ihminen, joka on sosiaalinen, eli haluaa että kaikki fanittaa, ei ole välttämättä taitava sosiaalisesti. Ei sellainen välttämättä ota toisia huomioon tai huomaa miltä toisesta tuntuu.

Lisäksi oli paljon muuta. tuo nyt jäi vaan mieleen.

 

Tää Keltinkangas se nyt on Suomen virallinen guru vähän asiassa kuin asiassa. Sekö se on ton "sosiaalisuuden" määritellyt uudelleen, vai sinä?

 

Ei. Minä vaan toistin mitä hän sanoi. Hänen mielestään sosiaalinen tarkoittaa vaan sitä, että ei halua olla yksin, vaan haluaa kuulua porukkaan (mitä me kaikki halutaan, mutta sosiaalinen enemmän kuin mitään muuta). Ja pomohan ei useinkaan voi kuulua, vaan joutuu tehdä raskaitakin päätöksiä.

kun taas sosiaaliset taidot ovat ihan eri asia. Sosiaalinen voi olla surkea sosiaalisilta taidoiltaan.

Minusta ihan järkeenkäypää.

 

Hmmjaa. Voi olla perää. Itse en kyllä ajattele että "sosiaalinen" tarkoittaisi tuota, ehkä ylisosiaalinen olisi parempi sana.

 

Sosiaalisuutta voi minusta olla monenlaista ja joo kaikki sosiaalisuus ei tietenkään sovi kaikille aloille, ammatteihin. Hyvät vuorovaikutustaidot minusta sisältää sosiaalisuuden säätelyn ja vaihtelun tilanteiden mukaan. Sinulla voi olla paljon kamuja siviilissä vaikka olisit töissä yksinäinen puurtaja jne.

 

[QUOTE="Lissu";23311932]Hmmjaa. Voi olla perää. Itse en kyllä ajattele että "sosiaalinen" tarkoittaisi tuota, ehkä ylisosiaalinen olisi parempi sana.[/QUOTE]

Mä peesaan kans tätä. Sosiaalinen ei kyllä ennen oo tarkoittanut samaa kuin jees-mies ja kaikkien kaveri. Muutenkin mua vituttaa nämä mustavalkoiset ylilausumat - lapset ovat jonkinlaisia, pomot ovat jonkinlaisia jne. Luulis että psykologian asiantuntija tunnustais jotain harmaan sävyjä...

 

Minua myös on aina ärsyttänyt, että hän sanelee kuin joku guru mielipiteitään. Mutta eilen kuulosti fiksulta.

 

[QUOTE="a p";23311904]

Sosiaalinen voi olla surkea sosiaalisilta taidoiltaan.
[/QUOTE]

Ja vähemmän sosiaalisella ihmisellä voi olla oikein hyvät sosiaaliset taidot.

Samaa mieltä olen minäkin. Keltinkankaalta on julkaistu hiljattain tästä aiheesta kiinnostava kirja.

 

Sellainen ihminen, joka on sosiaalinen, eli haluaa että kaikki fanittaa,

Tuolla tavalla en oo koskaan ajatellut sosiaalisuutta...

 

Sosiaalisuutta pidetään perinteisesti "hyvän ihmisen" merkkinä. Onko sosiaalisuutta se, että ihminen on aina seuran keskipiste, ottaa tilan ja työntää muut syrjään, kyselee professori Liisa Keltikangas-Järvinen tänään julkistettava kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot.

Kirja selventää sosiaalisuuden ja sosiaalisten taitojen eroja.

Professorin mukaan sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre, joka liittyy haluun olla ihmisten kanssa. Sosiaaliset taidot taas ovat opittuja ja tarkoittavat kykyä olla muiden kanssa.

Sosiaaliset taidot taas eivät vaadi pohjakseen mitään tiettyä temperamenttia. Ujolla ihmisellä voi olla erinomaiset sosiaaliset taidot, ja ujous liittyy empatiaan ja herkkyyteen ymmärtää toisia ihmisiä.

"Yhteiskunnassa on monia kuplia, jotka pelkällä olemassaolollaan saavat tietyillä ominaisuuksilla varustetut ihmiset tuntemaan itsensä huonoiksi", Keltikangas-Järvinen väittää.

Keltikangas-Järvisen mukaan sosiaalisten taitojen kääntöpuolella on aggressiivisuus, joka taas liittyy narsismiin. Ihmissuhteiden ja työelämän vaikeimpiin ongelmiin kuuluu narsismi, josta ei niinkään kärsi narsistinen ihminen itse vaan ympäristö.

IL

 

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen purkaa monia myyttejä sosiaalisuudesta. Ansioluettelot vilisevät tietoja, joissa ihminen ilmoittaa olevansa äärimmäisen sosiaalinen ja tulevansa kaikkien kanssa toimeen. Tällaisesta ihmisestä ei kuitenkaan ole hyväksi johtajaksi - hän asettaa aina sosiaalisen mukavuutensa ja seurallisuutensa tärkeidenkin asioiden edelle.

Jotkut aikakaudet ruokkivat eri temperamentteja ja jopa persoonallisuuden häiriöitä. Keltikangas-Järvisen mukaan narsismia ei ole liioiteltu, vaan se on todellakin monessa modernissa työssä hyväksi, tiettyyn pisteeseen saakka.

Keltikangas-Järvinen osoittaa myös, että aggressiivisuus ei ole ihmiseen ennalta asetettu voima, jota täytyy joskus purkaa, vaan aggressio syntyy aina tietyssä tilanteessa ja vahvistaa itseään. Mistään sielun syvimmästä se ei ammenna.

Kommentit: (1) Uusin ensin

 

Eli sosiaalisuus = halu olla ihmisten kanssa. Miten tästä päästään siihen, että sosiaalisuus = halu miellyttää kaikkia = ei voi olla hyvä pomo? En tajua.

 

Mä sanoisin että Keltinkankaan kuvaukseen voi sopia sosiaalinen ihminen jolla on huono itsetunto, ja joka pyrkii käyttämään sosiaalisuuttaan saadakseen hyväksyntää. Mutta tunnen myös sosiaalisia ihmisiä jotka eivät oikeasti yritä kerätä "fanijoukkoa" vaan ovat vaan sosiaalisia luonteeltaan.

 

Ehkä Keltikangas määrittelee termin "Sosiaalinen" temperamenttipiirteeksi (on kirjoittanut paljon aiheesta) eikä se siis tarkoita samaa, kuin sosiaalinen ihminen siinä mielessä, kuin arkikielessä se tajutaan.

Pitäisi siis kaiketi tutustua ensin siihemn, miten termi tässä määritellään.

 

[QUOTE="a p";23311977]Professorin mukaan sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre, joka liittyy haluun olla ihmisten kanssa. Sosiaaliset taidot taas ovat opittuja ja tarkoittavat kykyä olla muiden kanssa. [/QUOTE]

Vaikka sosiaalisuus määriteltäisiinkin kuvatulla tavalla minusta se on enemmän opittua kuin synnynnäistä, enemmän ympäristötekijöistä johtuvaa kuin geeneistä.

 

Vaikka sosiaalisuus määriteltäisiinkin kuvatulla tavalla minusta se on enemmän opittua kuin synnynnäistä, enemmän ympäristötekijöistä johtuvaa kuin geeneistä.

Sosiaalisuutta voidaan tarkastella ulospäin suuntautuvuuden ja sisäänpäin kääntyneisyyden kautta. Esimerkiksi em. persoonallisuuden piirteet ovat suhteellisen pysyviä ja geneettinen perimä vaikuttaa niihin.

 

Angstaan tuota tulkintaa. Kyllä mielestäni esim. keskijohdon pomo hyvin voisi olla sellainen mukava muiden kanssa toimeen tuleva typpi. Ylhäältä tulisi strategiset linjaukset ja tämän pomon tehtäväpitää intoa ja ilmapiiriä yllä. Tuo Keltinkangas puhui ihan kun edelleen elettäisiin jossain tehtaanpatruuna maailmassa, jossa yksi tehdas ja sen häikäilemätön omaa etua ajava pomo. Keltinkangas voi hyvin tuntea ihmistyypit, muttei mielestäni yritysmaailmaa ja sen tarpeita.

 

[QUOTE="a p";23311986]Professori Liisa Keltikangas-Järvinen purkaa monia myyttejä sosiaalisuudesta. Ansioluettelot vilisevät tietoja, joissa ihminen ilmoittaa olevansa äärimmäisen sosiaalinen ja tulevansa kaikkien kanssa toimeen. Tällaisesta ihmisestä ei kuitenkaan ole hyväksi johtajaksi - hän asettaa aina sosiaalisen mukavuutensa ja seurallisuutensa tärkeidenkin asioiden edelle.[/QUOTE]

Liian helposti halutaa korostaa omaa empaattisuutta, vuorovaikutus- ja kuuntelemisen taitoja, vaikka oma sosiaalisuus olisikin halua vaikuttaa muiden mielipiteisiin tai se olisi omaa halua olla esillä. Silti se että kertoo tulevansa toimeen ihmisten kanssa voi hyvin pitää paikkansakin, automaattisesti ei pitäisi olettaa että se ei voi mitenkään pitää silloin paikkaansa.

 

Sosiaalisuutta voidaan tarkastella ulospäin suuntautuvuuden ja sisäänpäin kääntyneisyyden kautta. Esimerkiksi em. persoonallisuuden piirteet ovat suhteellisen pysyviä ja geneettinen perimä vaikuttaa niihin.

Ehkä osittain, mutta miksi tämä aika korostaa esillä oloa jos siihen ei vaikuttaisi ymäristö. Mistä se geeni perimä kilpailla julkisuudesta hinnalla millä hyvänsä on yhtäkkiä tullut?

 

[QUOTE="a p";23311954]Minua myös on aina ärsyttänyt, että hän sanelee kuin joku guru mielipiteitään. Mutta eilen kuulosti fiksulta.[/QUOTE]

Guru =opettaja. Professeur =opettaja. Maan suurimman yliopiston professori jos ei saa olla guru, niin kuka sitten. Lisäksi tämä LK-J taitaa olla jonkunsortin Guru alallaan.

Onko ongelma siinä, että naisvihaajan mielestä naisen sopisi edelleen pitää pää kiinni seura- ja yhteiskunnassa silloinkin kuin on semmoisessa ammatissa ja arvoasemassa, jossa nimenomaan pää kuuluu pitää auki?

Ei ole pakko kuunnella guruakaan jos ei tykkää. Ei silti ole pakko halveksia.

 

Hän tai toimittaja (en muista kumpi) kertoi hauskan jutun radiossa. Että oli ollut auki joku työpaikka. Se palkkaaja oli lukenut jo 100 hakemusta, ja jokaisessa luki, että "olen sosiaalinen ja tulen toimeen kaikkien kanssa...blaablaablaa". No se oli sitten niin kyllästynyt, että se päätti, että heti jos tulee hakemus, jossa kerrotaan, että "en tule toimeen kaikkien kanssa vaan usein joudun konflikteihin..." se palkataan.

 

Ehkä osittain, mutta miksi tämä aika korostaa esillä oloa jos siihen ei vaikuttaisi ymäristö. Mistä se geeni perimä kilpailla julkisuudesta hinnalla millä hyvänsä on yhtäkkiä tullut?

Eiväthän kaikki nykyaikanakaan halua olla julkisuudessa tai esillä. Yhteiskunnallinen tila tietysti vaikuttaa esillä olon mahdollisuuksiin. Nykypäivänä mahdollisuudet ovat aivan toisanlaiset kuin 10, 20 tai 50 vuotta sitten.

 

Guru =opettaja. Professeur =opettaja. Maan suurimman yliopiston professori jos ei saa olla guru, niin kuka sitten. Lisäksi tämä LK-J taitaa olla jonkunsortin Guru alallaan.

Onko ongelma siinä, että naisvihaajan mielestä naisen sopisi edelleen pitää pää kiinni seura- ja yhteiskunnassa silloinkin kuin on semmoisessa ammatissa ja arvoasemassa, jossa nimenomaan pää kuuluu pitää auki?

Ei ole pakko kuunnella guruakaan jos ei tykkää. Ei silti ole pakko halveksia.

Höpsis. Pointti on se, että kenenkään (miehen, naisen, Gurun, Opettajan) mielipide ei voi olla kiveenhakattu totuus. Kun sanotaan että joku "ei voi" olla jotakin, tai että joku "on aina" jotakin, niin kyllähän siinä hälytyskellot soi eräälläkin kriittiseen ajatteluun kykenevällä.

 

[QUOTE="Jenis";23311874]Tää Keltinkangas se nyt on Suomen virallinen guru vähän asiassa kuin asiassa. Sekö se on ton "sosiaalisuuden" määritellyt uudelleen, vai sinä?[/QUOTE]

Psykologian professori. Ja valitettavasti ei ole mikään BB-julkkis tai ninamikkonen vaan pohjaa tietonsa kansainvälisiin tutkimuksiin. Eli painoarvoa sanomisille löytyy, turha yrittää ylenkatsoa nettiåippien toimesta .

Oli tänään Akuutissa, mahdollisesti ohjelma löytyy YleAreenalta.

Kertoi mm. että verkostoituminen ei korreloi sosiaalisuuden kanssa vaan siinä on hyötyajattelu taustalla. Verkostoitumiseen sopii ne määritelmät, millä kuvataan narsistisen ihmisen ihmissuhteita.

Alle kolmivuotiaat eivät tutkimusten mukaan myöskään voi oppia päiväkodissa sosiaalisia taitoja, koska heidän aivonsa eivät ole sellaisen oppimiseen kypsät. Tämä tutkimusten todistama seikka aiheuttaa paljon närää toisaalta vanhempien keskuudessa, toisaalta päiväkotihenkilökunnassa.

Jos lapsi on alle 3v, päiväkotiryhmä on suuri ja hoitopäivät pitkiä, lapsi oppii "pärjäämään", selviämään. Aggressio lisääntyy ja se on ominaisuus joka säilyy murrosikään saakka. Sosiaaliset taidot eivät siis lisäänny, kuten edellä jo Keltikangas-Järvisen sanoja lainasin.

1-6 vuotiaan lapsen suosioon vaikuttaa sosiaalisuus (joka on siis perinnöllinen luonteenpiirre), sen jälkeen vanhempana suostuimmuuteen vaikuttaa hyvin monet seikat. Esimerkiksi aggressiivinen lapsi voi olla kaveripiirissä suosittu, koska kaverit pelkäävät häntä. Vanhemmilla lapsilla suosittu lapsi ei tosiaan välttämättä ole sosiaalisilta taidoiltaan mikään haka.

Että tälläistä jäi mieleeni tuosta haastattelusta. Kuulemma Keltikangas-Järvinen on käynyt Ruotsissakin näistä puhumassa ja ei ole svenskit oikein tutkimustuloksista tykänneet. He kun pitävät itseään oikeana sosiaalisuuden mallikansana

 

Ehkä osittain, mutta miksi tämä aika korostaa esillä oloa jos siihen ei vaikuttaisi ymäristö. Mistä se geeni perimä kilpailla julkisuudesta hinnalla millä hyvänsä on yhtäkkiä tullut?

Mielenkiintoinen kysymys tuo. Varmaan nuo on niin perustavanlaatuisia persoonallisuuden perusjaotteluja, että ne ovat yksilöissä suht pysyviä (ja yksilöistä tuo Liisa-täti puhuu). Mutta se miten ihminen uskaltaa käyttäytyä julkisesti /oppii asioista ajattelemaan on ympäristön tuotetta ja vaihtelevat yhteiskunnallisten muotien mukaan. Jopa mielisairaudet ovat aikansa ilmiöitä. Hysteerikkoja esim. nykyisin vähemmän näkee, kun taas meidän aikakausi tuottaa masennusta. Ja noiden välissä oli ahdistuneiden neurootikkojen aikakausi.