Hiukan olen edellä eli esikko on 10 kk ja toinen tulossa kesällä. Olin 33v, kun esikko syntyi, joten elämää oli takana jo jonkinverran. Minulla ei koskaan varsinaista vauvakuumetta ollut, mutta sellainen perusajatus, että lapset kuuluvat elämään. Naimisissa olimme olleet melkein 11v, kun esikko syntyi. Mitään hirveää yritysta ei ollut, ystäväpiirissä on paljon pareja, joilla on ollut todella paljon vaikeuksia lapsensaannissa, joten otimme rauhallisesti.
Aikaisemmin en ollut valmis äidiksi, no en tiedä olenko nytkään, mutta kyllä se lapsi kasvattaa =)
Monet parikymppisenä lapsensa saaneet ystäväni ovát sitä mieltä, etteivät enää jaksaisi, mutta hoitoon kyllä otetaan mielellään...
Kaipa se kaikki on siitä omasta persoonasta kiinni, miten asiaan suhtautuu. Tosin osa ystävistäni on sitä mieltä, etten tiedä vielä lastenhoidosta mitään, kun meillä on nukuttu yöt alusta asti