Tuhannet kiitokset kaikista onnitteluista!!!
Kiia08:lle PALJON PALJON ONNEA
Ja paljon voimia ja positiivista energiaa kaikille niitä tarvitseville!!!!
Pikaisesti mittoja ja raporttia synnytyksestä.
Tyttö syntyi viikolla 36+2
Paino 2980g
Pituus 47cm
Hyvän kokoinen neiti siis (Esikoinen syntyi 35+2, 2845g/50cm).
Ja reipas viikkoihinsa nähden, esikoinen oli pari ensimmäistä viikkoa unessa kun tämä herää itse nälkään, ottaa katsekontaktia (joskin nukkuu 95% vuorokaudesta) ja on muutenkin paljon paljon valmiimpi tapaus kuin mitä veljensä oli. Tytöistä kyllä sanotaan muutenkin että ovat sinnikkäämpiä, ja toisaalta tässä vaiheessa jokainen viikko on tärkeä.
Miten synnytys sitten meni. Noh,
Tiistai-iltana kymmeneltä alkoi harjoitus-suppailemaan viiden minuutin välein. Täysin kivuttomia, samanlaisia mitä oli ollut jo pari viimeistä kuukautta, mutta tosiaan ihan jatkuvalla syötöllä. Eivät voimistuneet, ja kun googlailin hiukan, siellä sanottiin että oikeat supparit voimistuvat. Harjoitussupparit voivat olla hyvinkin säännöllisiä mutta loppuvat yleensä 3-5h kuluttua.
No yhden maissa nämäkin rupesivat hiipumaan ja ajattelin että niitähän ne oli. Sen verran olin varuillani (kun suvussani syöksysynnytykset nopeutuvat kerta-kerralta, eikä esikoinenkaan tehnyt tuloaan kuin 1h55min). Päätin mennä nukkumaan (mies meni jo aiemmin kun töitä seur. päivänä) ja nukahdinkin, kunnes heräsin kolmelta siihen että taas supisti. Ja nyt oli ekan kerran vähän menkkamaista kivistystä mukana. Lähdin vessaan ja kuului plops ja pönttö oli verestä punainen...
Siinä sitten vetäisin hameen päälle, huikkasin miehelle että mä lähden nyt, soitin taksin rappusissa alakertaan mennessä, heti perään veljen avokille joka oli valmiudessa lapsenvahdiksi, ja sitten Jorviin että täältä tullaan.
Taksiin istahdin Jorvi-puhelun aikana, ja sairaalassa olin 10 myöhemmin. Kätilö otti heti vastaan, tutki tilanteen ja olin 5cm auki. Taksissa oli alkanut supparit yltymään ja nyt olivat jo hiukan kipeitä - ei ollenkaan pahoja vielä, kovia menkkakipuja!!!
Mies tuli varttia myöhemmin, jolloin oltiin juuri siirtymässä synnytyssaliin. Siellä valmisteltiin ja odotettiin että lapsi kiinnittyisi (ei siis olleet kalvot puhjenneet ja pää liikkui vielä vapaana) jotta saadaan spinaali jonka halusin ehdottomasti. Kätilö puuhaili antureitaan yms. ja nyt supparit olivat jo melko kipeitä, olin jo huolissani että ehdinkö saamaan koko spinaalia. Kun kätilö tsekkasi seuraavaksi tilanteen (pyysin että katos nyt missä mennään) ja olin auki 8-9cm. Siihen kätilö totesi että tämä tulee niin nätisti ja vauhdilla että ei puhko edes kalvoja vaan soittaa anestesialääkärin heti paikalle (muut valmistelut oli jo tehty). Ja niin ehdin saamaan spinaalin, n. klo 4.40 ja ponnistaminen alkoi n. 4.55 (en ole saanut vielä synnytyskertomusta) ja tyttö syntyi 05.06.
Todella sujuva ja helppo synnytys. Tällä kertaa tunsin kuitenkin vikatkin supparit ja tuli selkeä ponnistustarve, kun esikoisen kohdalla spinaali oli niin voimakas etten tuntenut yhtään mitään.
Silloin kuitenkin avautumissupparit olivat todella kipeitä (lapsi vesi meni 20.15 josta alkoi supparit, sairaalaan kirjauduin 2035 jolloin olin jo täysin auki - eli koko avautuminen tapahtui ekalla kerralla 20 minuutissa. Nyt kesti pidempään).
Tyttö voi mainiosti, pääsimme normaalille lapsivuodeosastolle, josta siis kotiuduimme ensin lauantaina, mutta sunnuntain bilirubiini (keltaisuus) kontrollissa arvot olivat sen verran kohonneet että olimme vielä su-illan ja yön sairaalassa sinivalon alla josta kotiuduimme uudestaan eilen. Huomenna uusi kontrolli lasten polilla.
Keltaisuus oli enemmän kuin odotettua, ja tällä kertaa en ole ollut siitä moksiskaan. Esikoinen oli yli viikon sinivalossa jota ennen oli ollut nenä-mahaletkuruokinnassa jne. joten tällä kertaa nämä pikku ennenaikaisuusvaivat eivät tunnu enää ollenkaan yhtä pahalta.
Maito on noussut ja tyttö imee innokkaasti, mutta nukahtaa n. 10-15min kuluttua, jonka vuoksi imetän aina vain yhdestä rinnasta kerrallaan ja annan lisämaitoa pullosta. Tässä vaiheessa tärkeintä että vauva saa ruokaa. Olen kuitenkin luottavaisin mielin että imetys vielä lähtee kunnolla sujumaan kunhan neiti vähän vielä vahvistuu (esikoisestahan koko touhu meni puihin nenämahaletkuilun yms. takia - ei oppinut koskaan imemään rintaa vaikka olin pumppaamalla saanut maitoa nousemaankin).
Huh, tulipas tekstiä. Toivottavasti jaksoitte lukea.