En tekisi tätä ellen olisi epätoivoinen...

Keitä ei mielestäsi tarvitse elättää? Enkä tarkoita nyt mitään elintapatyöttömiä vaan onko ok jättää esim. köyhien perheiden lapset kadulle, jos ihmiset ei vapaaehtoisesti halua heitä elättää? Kyllä Jenkeissä ihan kunnon ihmisetkin jää avun ulkopuolelle. Apua on aina vähemmän, jos yhteiskunta ei mitenkään painosta siihen. Minulla ei muuten olisi mitään sitä vastaan, että verorahoista menisi pakolla kaikilta melko suuri osuus kehitysmaalaisten auttamiseen. Sen sijaan, että sitä syydettäisiin liikaa suomalaisille.

 

[QUOTE="vieras";25385463]Musta on mielenkiintosta miten noin nuorella voi olla noin vahvat mielipiteet asioista. Ja niin ehdottomat! Sulla ei ole laisinkaan (okei, hyvin vähän) elämänkokemusta, vain yksi lapsi ja silti kerrot asiaasi yhtenä ainoana totuutena. Minusta se on aika kapeakatseista ja typerää. Ei ikä mitään määrättyä viisautta tuo, mutta usein lisää kokemuksia, joiden pohjalta on ehkä hivenen parempi ja fiksumpi alkaa paasaamaan. Uskon, että huomaat tämän kyllä myöhemmin, mutta silti jotenkin vaivaa miten ihminen voikaan olla niin olevinaan. Ei lapset ole kaikki samanlaisia, ja kaikkiin ei samat metodit toimi, ei vaikka jankkaisit hamaan loppuun asti Minusta on jopa huolestuttavaa jos et pysty käsittämään niinkään yksinkertaista asiaa. Kaikilla on oma persoonansa. Mutta mutta... Sen haluaisin kuulla, että millä perustelet olevan oikeutettua hankkiutua raskaaksi ilman miestä? Lapsi ei siis ole oikeutettu isään? Minusta se on aika itsekästä? Lapsi tarvitsee myös isän. On eri asia, että isä esimerkiksi menehtyy tai ottaa hatkat, niille asioille ei voi mitään. Mutta se, että tietoisesti tekee lapsen vain itselleen. Minusta se ei ole oikein. Ei lasta kohtaan.[/QUOTE]

Nimenomaan. Tissimaito julistetaan ehdottoman tärkeäksi, mutta isä on sivuseikka. Jo on tärkeysjärjestys...

 

Mitä asioita kadut?
Vihaatko ketään tai onko sinulla kaunaa ketään kohtaan?
Mitä pelkäät?
Hartain toiveesi?
Mitä piirrettä itsessäsi ihailet? Missä ominaisuuksissa olisi parannettavaa?

 

Nimenomaan. Tissimaito julistetaan ehdottoman tärkeäksi, mutta isä on sivuseikka. Jo on tärkeysjärjestys...

Miten niin isä on mielestäni sivuseikka? Olen tässä käyttänyt jo kaksi vuotta sopivan isän löytämiseksi ja keskustelut jaktuvat yhä jonkin aikaa ennen varsinaisen yrityksen alkamista. Missä olen sanonut, että isä on sivuseikka?

 

Miksi 2 vuoden selibaatti? Miksi juuri tuo aika?

 

[QUOTE="vieras";25385827]Keitä ei mielestäsi tarvitse elättää? Enkä tarkoita nyt mitään elintapatyöttömiä vaan onko ok jättää esim. köyhien perheiden lapset kadulle, jos ihmiset ei vapaaehtoisesti halua heitä elättää? Kyllä Jenkeissä ihan kunnon ihmisetkin jää avun ulkopuolelle. Apua on aina vähemmän, jos yhteiskunta ei mitenkään painosta siihen. Minulla ei muuten olisi mitään sitä vastaan, että verorahoista menisi pakolla kaikilta melko suuri osuus kehitysmaalaisten auttamiseen. Sen sijaan, että sitä syydettäisiin liikaa suomalaisille.[/QUOTE]

No ajattelen, että on epäoikeudenmukaista vaatia ihmisiä elättämään sellaisia, joita eivät tahdo elättää. Toisaalta hyvin tienaavien olisi jollakin tapaa syytä muistaa, että he eivät ole yksin tässä maailmassa - he tienaavat muiden avulla ja tuella. Kykenevä aikuinen pystyy alkeellisessa yhteisössäkin tuottamaan kymmenkertaisesti omiin tarpeisiinsa nähden, mutta hyvin harva kykenee tuottamaan tarpeeksi edes itselleen jos on täysin yksin.

Jenkeissä jää kunnon ihmisiä avun ulkopuolelle enkä ole missään sanonutkaan kauheasti kannattavani jenkkiyhteiskuntamallia. Se on tehoton ja johtaa väärille poluille.

Pieni idealisti minussa toivoo, että voisimme palata siihen, että ihmiset antaisivat vapaaehtoisesti, tiedostaen mitä itse ovat saaneet ja tahtoen suoda muille samat mahdollisuudet.

Tuohon, että pitääkö kaikkia auttaa: No, se on ihan realismia, että nykyinen meno ei voi loputtomiin jatkua. Ihmisen biologinen evoluutio ja kulttuurievoluutio ovat molemmat mielenkiintoisessa pisteessä. Ketkä lisääntyvät eniten ja minkälaiset ajatusmallit jyräävät tulevaisuudessa? Jo nyt on tehtävä päätöksiä siitä, että kenen annetaan elää ja kenen ei. Länsimaissa on pitkään eletty muiden kustannuksella ja kun siitä nyt joudutaan luopumaan, niin joudutaan luopumaan tästä korkeasta elintasosta kaikille. Vaikeita kysymyksiä

 

Oletko pitkävihainen? Koska olet viimeksi itkenyt ja miksi? Oletko onnellinen? Kuinka usein tunnet olevasi yksinäinen? Miksi ennemmin nainen kuin mies kumppaniksi? Onko sinulla paljon ystäviä?

 

[QUOTE="vieras";25385847]Mitä asioita kadut?
Vihaatko ketään tai onko sinulla kaunaa ketään kohtaan?
Mitä pelkäät?
Hartain toiveesi?
Mitä piirrettä itsessäsi ihailet? Missä ominaisuuksissa olisi parannettavaa?[/QUOTE]

Mitä kadun... Hyvin vaikea kysymys. Kaduttaa muutama hukkaan heitetty vuosi, mutta toisaalta en tiedä miten olisin parempaankaan pystynyt.

Kyllä.

Pelkään... pelkään etten osaa, etten pysty. Etten selviydy normaalista elämästä tai pysty toteuttamaan haaveitani.

Hartain toiveeni, apua, nää on kamalan vaikeita!! Hartain toiveeni olisi eheytyä. Että voisin joku päivä rakastaa (toista aikuista) ilman mitään muttia.

Ihailen itsessäni älykkyyttä.

Parannettavista olisi pitkä lista. Tahtoisin olla siistimpi ja järjestelmällisempi. Tahtoisin osata lähestyä ihmisiä paremmin. Itsetunto voisi olla hivenen parempi.

 

"Että voisin joku päivä rakastaa (toista aikuista) ilman mitään muttia"

Etkö ole sitten ikinä rakastanut?

 

Mitä tunnetta sinun on vaikein sietää? Onko sydämesi särkynyt useasti? Tunnetko tällä hetkellä mistään syyllisyyttä? Pahinta, mitä olet tehnyt? Keitä kadehdit ja miksi? Mitä tekisit, jos kohtaisit vihaamasi ihmisen? Ikävöitkö ketään? Näitä alkoi tulvia paljon.

 

[QUOTE="kyselijä";25385868]Oletko pitkävihainen? Koska olet viimeksi itkenyt ja miksi? Oletko onnellinen? Kuinka usein tunnet olevasi yksinäinen? Miksi ennemmin nainen kuin mies kumppaniksi? Onko sinulla paljon ystäviä?[/QUOTE]

Olen ja en ole. Ennen en osannut olla lainkaan vihainen, nyt olen sitä opetellut. En pysy vihaisena kauaa, mutta yritän oppia virheistäni ja voisi sanoa, että luottamuksen palautuminen on aika harvinaista. Jos luottamukseni pettää, niin en pysy vihaisena kauaa, mutta en kyllä enää (ikinä?) luota samalla tapaa kuin ennen.

Itkin vissiin tänään, tai ainakin melkein. En muista miksi, joku lehtijuttu netissä vissiin. Jonkun lapsen kuolemaan liittyvä? Mä liikutun aika helposti, etenkin lapsiin liittyvien juttujen takia.

Olen mä aika onnellinen Elämä sujuu aika hyvin just nyt ja mun on hyvä olla.

Yksinäisyys vaivaa silti aika ajoittain.

Enemmin nainen kuin mies koska naisten kanssa minun on helpompi olla. Tähän mennessä 3/4:stä vakavemmasta suhteesta on ollut naisten kanssa, yksi miehen kanssa ja se oli hirvein Naisten kanssa minun on helpointa olla oma itseni ja olla rehellinen sekä itseäni että toista osapuolta kohtaan.

Ei varsinaisesti. Kavereita alkaa olla iso liuta, mutta ystäviksi niistä jää harva. Enkä aina tiedä missä raja menee, mutta sellaisia arjessa läheisiä ystäviä saisi olla enemmänkin. Elämäntilanteet vaikeuttavat joskus ystävyyssuhteiden ylläpitoa. Joku on väärän ikäinen tai muuten vain eri elämäntilanteessa, toinen asuu niin kaukana, yms. Monia tärkeitä ihmisiä on, mutta niitä näkee niin harvoin...

 

[QUOTE="kyselijä";25385879]"Että voisin joku päivä rakastaa (toista aikuista) ilman mitään muttia"

Etkö ole sitten ikinä rakastanut?[/QUOTE]

En, aina siinä on ollut jotain muttia. Joku syy miksei pitäisi.

 

Tein aloituksen joka on ylimpänä. voitko kommentoida sitä?

 

[QUOTE="kyselijä";25385886]Mitä tunnetta sinun on vaikein sietää? Onko sydämesi särkynyt useasti? Tunnetko tällä hetkellä mistään syyllisyyttä? Pahinta, mitä olet tehnyt? Keitä kadehdit ja miksi? Mitä tekisit, jos kohtaisit vihaamasi ihmisen? Ikävöitkö ketään? Näitä alkoi tulvia paljon.[/QUOTE]

Häpeää, se on selvä.

Ei ole. Itse olen usein ollut jättäjänä, ja vaikka se on ollut vaikeaa ja tilanteet monimutkaisia, niin ei sydän niistä ole särkynyt... Osa kun on tiennyt, että se on kaikkien parhaaksi. Jotenkin sitä on oppinut, että se kipu menee lopulta aina ohi, tai ainakin toistaiseksi on mennyt. Kun sen tietää jo etukäteen niin on kestänyt paremmin.

Tällä hetkellä tunnen syyllisyyttä siitä, että en ole tehnyt mitään koko päivänä ja olisin mä vähän nätimmin voinut lapselle puhua tänään. Niin ja en ole lukenut tarpeeksi matikkaa.

Pahinta mitä oon tehnyt, apua Riippuu mitä pidetään pahimpana ja sitten on asioita joita ei täällä viitsi kertoa.

Kadehdin siskoani monesta eri syystä. Mutta se taitaa mennä molempiin suuntiin

Jos kohtaisin vihaamani ihmisen niin kysyisin häneltä, että muistaako hän edes mitä hän on minulle tehnyt. Sen jälkeen kertoisin hänelle mitä muistan ja miten koen sen vaikuttaneen elämääni. Sen jälkeen kysyisin, että saisinko tappaa hänet.

Ikävöin... Lapseni kummitäti asuu Hollannissa, häntä on ikävä. Sen lisäksi on muutama sellainen henkilö, joiden seura ei tee minulle hyvää, mutta joita silti kaipaan. Ja aina silloin tällöin annan itselleni luvan nauttia siitä taas hetken.

 

Oletko ikinä pettänyt? Parisuhteessa tai muissa ihmissuhteissa?

 

[QUOTE="vieras";25385924]Oletko ikinä pettänyt? Parisuhteessa tai muissa ihmissuhteissa?[/QUOTE]

Kyllä, mutta siitä alkaa olla aikaa... Täysi-ikäistyttyäni en ole (mielestäni) pettänyt ketään.

 

Noniih, viihdyin huomattavasti tuntia pidempään Nähdään taas joku päivä! :wave:

Tähän aikaan yöstä fiilikset on jotakuinkin tämmösiä:

[video=youtube;fDQIGraR3aI]http://www.youtube.com/watch?v=fDQIGraR3aI[/video]