Eron vaikutus lapseen (tutkimus)

Erossa voi käydä hyvin, ja on paljon tapauksia joissa ero on paras ratkaisu lapsen kannalta. On jopa lapsia joiden asiat ovat huonosti ehjässä ydinperheessä :attn:

Mutta tämä ei muuta sitä että eniten vakavia käytöshäiriöitä sattuu olemaan juuri eroperheiden lapsilla - ja oireet ovat monessa tapauksessa hyvin samansuuntaisia.

Noita käytöshäiriöitä saadaan minimoitua juurikin tuolla avun tarjoamisella eroaville vanhemmille, ei tuomitsemalla.

Ei ole mikään 'jopa', että rikkinäisiä lapsia tulee ydinperheistä; mä tunnen sellaisia vaikka kuinka monta! Ydinperhe ei sinällään ole mikään arvo vaan turvallinen ja rakastava koti ja joko yhdessä tai erikseen asuvat vanhemmat.

Se 'jopa' oli sarkasmia, sori. Ei ole tuomitsemista että kehottaa vanhempia pysymään yhdessä ja jatkamaan yrittämistä, vaikka eivät olisikaan erityisen onnellisia.

Yhdinperhe on taas itsessään arvo, siinä mielessä että lapsen kehityksen kannalta on hyvin suotavaa että molemmat omat vanhemmat ovat läsnä arjessa ja osallistuvat tasavertaisesti lapsen kasvatukseen.

 

Musta ois outo ajatus, että jotkut haluais olla haaleassa tai huonossa suhteessa. Siitä joko haluaa pois tai tekee aktivisesti hommia, jotta se korjaantuu. Kuka nyt kurassa makaa?

Ihan lasten takia sitä kuraa voi jopa syödä. Siltähän työnteko parhaimmillaan maistuu.

 

Musta ois outo ajatus, että jotkut haluais olla haaleassa tai huonossa suhteessa. Siitä joko haluaa pois tai tekee aktivisesti hommia, jotta se korjaantuu. Kuka nyt kurassa makaa?

Ihan lasten takia sitä kuraa voi jopa syödä. Siltähän työnteko parhaimmillaan maistuu.

Ei se välttämättä ole niin kestämätöntä, jos muuten on asiat hyvin. Mutta jos mun mies ei enää rakastais mua, niin se olis kyllä semmosta kuraa, että siihen tukehtuisi. Tulisin niin onnettomaksi että varmaan kuolisin.

 

Näyttäkää mulle pitkä liitto, jossa ei ole ikinä haaleita vaiheita. Nykyään vaan puuttuu se todellinen sitoutuminen toiseen ja kaikki omat ongelmat ovat suhteen ongelmia. Se on hyvä, että nykyään pääsee helpommin eroon alkkismiehistä ja muista, mutta eiköhän suurin syy eroihin ole yksinkertaisesti kykenemättömyys sitoutua sen oikeassa merkityksessä.

 

Näyttäkää mulle pitkä liitto, jossa ei ole ikinä haaleita vaiheita. Nykyään vaan puuttuu se todellinen sitoutuminen toiseen ja kaikki omat ongelmat ovat suhteen ongelmia. Se on hyvä, että nykyään pääsee helpommin eroon alkkismiehistä ja muista, mutta eiköhän suurin syy eroihin ole yksinkertaisesti kykenemättömyys sitoutua sen oikeassa merkityksessä.

Niin mutta kyllähän ihmiset pyrkii korjaamaan sen haaleuden?

 

Näyttäkää mulle pitkä liitto, jossa ei ole ikinä haaleita vaiheita. Nykyään vaan puuttuu se todellinen sitoutuminen toiseen ja kaikki omat ongelmat ovat suhteen ongelmia. Se on hyvä, että nykyään pääsee helpommin eroon alkkismiehistä ja muista, mutta eiköhän suurin syy eroihin ole yksinkertaisesti kykenemättömyys sitoutua sen oikeassa merkityksessä.

Niin mutta kyllähän ihmiset pyrkii korjaamaan sen haaleuden?

Pyrkiikö? En ole tästä ihan vakuuttunut.

 

Pakko kuitenkin senverran sekoittaa keskustelua, että feikkaamalla onnellista suhdetta ja kestämällä paskamaista kohtelua, tekee karhunpalveluksen lapselle. Tämän olen kokenut ihan omassa elämässä, vanhemmat eros vasta meidän lasten tultua aikuisikään, ja paljastui vuosien valehtelu- pettämis ja muu paska, jonka toinen liiton osapuolista oli lapsilta salannut. Aina elimme onnen auvolassa ajatellen, kuinka ihan ydinperhe meillä on.

Paskat, toinen kärsi hiljaa ja teki kaiken "lasten vuoksi" tai raukkamaisuuttaan. Nyt olo on aika petetty, vaikka en tiedä miten homma olisi pitänyt hoitaa. Lapsen näkökulmasta minulla oli kuitenkin todella hyvä lapsuus ehjässä perheessä. Hinta oli vaan aika kova. Nykyhetken väleistä toiseen vanhempaan ei sitten sen enempää...

 

Ei lapselle voi silotella koko elämää. Joskus aikuisen on tehtävä vaikeita valintoja, jotka pidemmän päälle ovat lapsen edun mukaisia. Varmasti lapset surevat vanhempien eroa, mutta jos ovat vanhempien huonoista väleistä kärsineet, tulevat myöhemmin ymmärtämään asian.

Omat isovahempani erosivat lähes viidenkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Liiton alun vaari hakkasi mummoa ja petti, liiton lopun mummo petti ja räyhäsi. Aikaisemmit eivät olleet eronneet, koska ovat sitä sukupolvea, joka ei liiemmín eroa. Heidän neljästä lapsesta kolme ovat itse eronneet, kahdella on alkoholiongelma, yhdellä persoonallisuushäiriö ja yksi pysyy huonossa avioliitossa lasten takia. Eli ei se vanhempien yhdessä pysyminen luo välttämättä mitekään tasapainoisempaa porukkaa.

 

 

Ei lapselle voi silotella koko elämää. Joskus aikuisen on tehtävä vaikeita valintoja, jotka pidemmän päälle ovat lapsen edun mukaisia.

Lasta ei tarvitse silotella koko elämää. Lapsen persoonallisuuden kehityksen kannalta tärkein vaihe on varhaislapsuus, eli ero on erityisen haitallinen alle kouluikäisten lasten kohdalla.

Vanhemmat eivät siis välttämättä tarvitse sinnitellä kymmeniä vuosia epätyydyttävässä suhteessa.. vaan suhteellisen lyhyen jakson koko ihmisen elämästä.

 

Entä se aikuisen ihmisen oma elämä? Hänelläkään ei ole kuin se yksi elämä elettävänään?

niimpä :'(

 

Itse erosin miehestäni sen takia, että mies joi alkoholia liikaa ja alkoi olla väkivaltainen. Lisäksi petti minua joka viikonloppu.

Mielummin sitä erosi ja alkoi elää. Lapsikin on iloinen ja onnellinen! Lapsi on vielä pieni, eikä todellakaan ole näkynyt mitään traumoja.

Kamalampi se olisi lapsen katsoa isänsä juomista joka viikonloppu ja äidin sekä isän tappelua/huutoa joka päivä :|

 

Miksi ajatellaan, että kaikki eroperheiden lapset ovat jotenkin häiriintyneitä ja heillä asiat menee päin persettä? Miksi yleistetään noin? Eihän mikään tutkimus tarkoita sitä, että jokaisessa tapauksessa olisi noin.

 

Ei lapselle voi silotella koko elämää. Joskus aikuisen on tehtävä vaikeita valintoja, jotka pidemmän päälle ovat lapsen edun mukaisia.

Lasta ei tarvitse silotella koko elämää. Lapsen persoonallisuuden kehityksen kannalta tärkein vaihe on varhaislapsuus, eli ero on erityisen haitallinen alle kouluikäisten lasten kohdalla.

Vanhemmat eivät siis välttämättä tarvitse sinnitellä kymmeniä vuosia epätyydyttävässä suhteessa.. vaan suhteellisen lyhyen jakson koko ihmisen elämästä.

kyllä mulle olisi tuskaa asua sen seitsemän vuotakin ihmisen kanssa joka on suhteessa myös toisen kanssa. tyttäremme oli 3kk (ja esikoinen 2v) kun mies lähti, joten kouluikään olisi ollut aikaa. tosin asiassa ei ollut edes keskustelemista.. mies ei halunnut suhdetta edes yrittää korjata. tosin se olisikin pitänyt tehdä jo paljon aiemmin.

 

Miksi ajatellaan, että kaikki eroperheiden lapset ovat jotenkin häiriintyneitä ja heillä asiat menee päin persettä? Miksi yleistetään noin? Eihän mikään tutkimus tarkoita sitä, että jokaisessa tapauksessa olisi noin.

Mun mielestä tuo tutkimus toi esiin sen, mitä eroperheen lapsi kokee, miten hän näkee itsensä suhteessa vanhempiin, miten oman identiteettinsä omassa parisuhteessa jne.

Miksi siitä on niin vaikea puhua?

Ei tuo yllämainitsemani tarkoita, että kaikki menee päin persettä! Mutta eroperheen lapsella saattaa olla muita lapsia enemmän vaikeuksia joillakin elämänaluleilla. Mitä nämä alueet sitten ovat, on hyvin yksilöllistä.

 

Miksi ajatellaan, että kaikki eroperheiden lapset ovat jotenkin häiriintyneitä ja heillä asiat menee päin persettä? Miksi yleistetään noin? Eihän mikään tutkimus tarkoita sitä, että jokaisessa tapauksessa olisi noin.

Mun mielestä tuo tutkimus toi esiin sen, mitä eroperheen lapsi kokee, miten hän näkee itsensä suhteessa vanhempiin, miten oman identiteettinsä omassa parisuhteessa jne.

Miksi siitä on niin vaikea puhua?

Ei tuo yllämainitsemani tarkoita, että kaikki menee päin persettä! Mutta eroperheen lapsella saattaa olla muita lapsia enemmän vaikeuksia joillakin elämänaluleilla. Mitä nämä alueet sitten ovat, on hyvin yksilöllistä.

Ei ole vaikea puhua, mutta mua ärsyttää yleistys että aina eroperheen lapsilla ongelmia. Kun ei se mene niin. Sen pitäisi jokaisen tajuta.

 

Miksi ajatellaan, että kaikki eroperheiden lapset ovat jotenkin häiriintyneitä ja heillä asiat menee päin persettä? Miksi yleistetään noin? Eihän mikään tutkimus tarkoita sitä, että jokaisessa tapauksessa olisi noin.

Mun mielestä tuo tutkimus toi esiin sen, mitä eroperheen lapsi kokee, miten hän näkee itsensä suhteessa vanhempiin, miten oman identiteettinsä omassa parisuhteessa jne.

Miksi siitä on niin vaikea puhua?

Ei tuo yllämainitsemani tarkoita, että kaikki menee päin persettä! Mutta eroperheen lapsella saattaa olla muita lapsia enemmän vaikeuksia joillakin elämänaluleilla. Mitä nämä alueet sitten ovat, on hyvin yksilöllistä.

Ei ole vaikea puhua, mutta mua ärsyttää yleistys että aina eroperheen lapsilla ongelmia. Kun ei se mene niin. Sen pitäisi jokaisen tajuta.

Eikö ero ole lapselle jo itsessään ongelma? Eikö se aiheuta lapsessa mitään reaktioita?

 

Ei kannatakaan erota. Tälläinen on paljon kätevämpi vaihtoehto. Ei ainakaan lapset kärsi eri paikoissa olemisesta:http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1625049

 

Ei ole vaikea puhua, mutta mua ärsyttää yleistys että aina eroperheen lapsilla ongelmia. Kun ei se mene niin. Sen pitäisi jokaisen tajuta.

Eikö ero ole lapselle jo itsessään ongelma? Eikö se aiheuta lapsessa mitään reaktioita?

Kun tilanne voi olla niinkinpäin, että se ero on ratkaisu lapsenkin ongelmiin :attn:

 

Ei kannatakaan erota. Tälläinen on paljon kätevämpi vaihtoehto. Ei ainakaan lapset kärsi eri paikoissa olemisesta:http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1625049

Ratkaisuja huonoon parisuhteeseen näyttää olevan monenmoisia. Vanhemmalle ikäpolvelle tuokin tuntuu olevan eroa vähemmän häpeällisempi vaihtoehto :ashamed:

 

Ei ole vaikea puhua, mutta mua ärsyttää yleistys että aina eroperheen lapsilla ongelmia. Kun ei se mene niin. Sen pitäisi jokaisen tajuta.

Eikö ero ole lapselle jo itsessään ongelma? Eikö se aiheuta lapsessa mitään reaktioita?

Kun tilanne voi olla niinkinpäin, että se ero on ratkaisu lapsenkin ongelmiin :attn:

Niin, mutta ei aina.

Eikö niistä huonoista puolista saa tässä ketjussa puhua sitten ollenkaan?

 

Ei ole vaikea puhua, mutta mua ärsyttää yleistys että aina eroperheen lapsilla ongelmia. Kun ei se mene niin. Sen pitäisi jokaisen tajuta.

Eikö ero ole lapselle jo itsessään ongelma? Eikö se aiheuta lapsessa mitään reaktioita?

Kun tilanne voi olla niinkinpäin, että se ero on ratkaisu lapsenkin ongelmiin :attn:

Niin, mutta ei aina.

Eikö niistä huonoista puolista saa tässä ketjussa puhua sitten ollenkaan?

Tottakait, kunhan puhutaan tasapuolisesti niin hyvistä- kuin huonoistakin puolista.

 

Just siskon kanssa puhuttiin, että molemmmat kokivat vanhempien eron helpotuksena. Mä olin tuolloin 18 ja sisko 13. Ei tarvinnut enää kuunnella niitä riitoja.

 

Ei ole vaikea puhua, mutta mua ärsyttää yleistys että aina eroperheen lapsilla ongelmia. Kun ei se mene niin. Sen pitäisi jokaisen tajuta.

Eikö ero ole lapselle jo itsessään ongelma? Eikö se aiheuta lapsessa mitään reaktioita?

Kun tilanne voi olla niinkinpäin, että se ero on ratkaisu lapsenkin ongelmiin :attn:

Niin, mutta ei aina.

Eikö niistä huonoista puolista saa tässä ketjussa puhua sitten ollenkaan?

saa. pitäisi tehdä tutkimus myös siitä miten monelle lapselle ei se ydinperhe malli ole paras mahdollinen. ja mitä huonoa lapselle tuo elämään se että väkisin ollaan vaan yhdessä "lapsen vuoksi". teki niin tai näin löytyy aina huonoja puolia varmaan jokaisen kannalta.

 

Ei kannatakaan erota. Tälläinen on paljon kätevämpi vaihtoehto. Ei ainakaan lapset kärsi eri paikoissa olemisesta:http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1625049

Ratkaisuja huonoon parisuhteeseen näyttää olevan monenmoisia. Vanhemmalle ikäpolvelle tuokin tuntuu olevan eroa vähemmän häpeällisempi vaihtoehto :ashamed:

Mutta sitä kun on tänä vuonnakin harrastanut ihan nuoretkin parit.