Ex-miehen kanssa kanssa"salasuhde"+muu soppa..

Nyt pakko purkaantua ja kysyä mitä tekisitte itse..

Eli tapasimme muutama vuosi sitten,rakastuimme tulisesti ja jo heti suhteen alussa tuli kamala riita joka erotti meidät hetkeksi mutta palasimme yhteen.

Oltuamme noin puoli vuotta yhdessä tulin raskaaksi ja päätimme pitää lapsen, muutaman kuukauden kuluttua selvisi että miehellä oli kiihkeä tekstiviestisuhde toiseen naiseen,fyysistä ei kuulema ikinä tapahtunu(?)..suutuin aivan hirveästi ja lopulta mies kyllästyi minun vihanpuuskiin asiasta ja jätti minut, moniin kuukausiin en kuullut hänestä mitään.

Ja vihdoin lapsen synnyttyä hän otti yhteyttä ja aikoi tulla lasta katsomaan..kunnes taas hiljaisuus ei tullut,kaksi viikkoa kului ja hänestä taas kuului,silloin tuli lastaan katsomaan ja tietysti rakastui ensisilmäyksellä lapseensa. sen jälkeen lapsi on ollut hänelle kaikki kaikessa, hyvä isä on.
No kaikkien tapahtumien jälkeen kuitenki palasimme yhteen,muutettiin saman katon alle ja kaikki meniki alussa hyvin. Kunnes pikku hiljaa kasvoimme erilleen,seksiä ei ollut ja ei hellyyttä yms.. Erosimme taas, noin kuukausi kului ja minä aloin viestittelemään toisen miehen kanssa, kuulin muualta että ex teki samaa ja tapaili toista. kuitenki tulimme hyvin toimeen kunnes ex sai tietää että minä viestittelen toisen kanssa ja suuttui, haukkui minut pystyyn jne.
Kuitenki pääsimme sopuun kun olimme ns."tasoissa",siitä alkoi meidän kiihkeä salasuhde..sitten sain tietää hänen"salaa"himoitsevan ja haaveilevan toista ja taas sitä mentiin..nyt olemme siitäki päässeet sopuun mutta nämä kaikki asiat kaihertaa mieltä kovin ja välillä olen onnellinen ja välillä tosi vihainen ja puran kaiken mieheen..

Lapsemme on onneksi pysyny kaiken ulkopuolella,emme ikinä riitele jos lapsi samassa asunnossa ja hänen nähden kaikki on ollut hyvin.

Kertokaa onko tässä enää mitään järkeä..

 

Ei tuossa kyllä kuulosta olevan mitään järkeä, ellette sitten halua tuollaista on-off -suhdetta loppuiäksenne. Ja jossain vaiheessa se lapsikin kyllä hoksaa, mitä on meneillään.

 

Meni niin paljon yli hilseen kokojuttu etten edes tiedä mitä pitäis kommentoida...

 

Niin kyllä lapsi vielä kasvettuaan hoksaa tämän sotkun.. meillä menee tosi hyvin kun menee ja sitte taas kauhea draama päällä, en tiedä miten tästä oravanpyörästä pääsee kun tunteet toista kohtaan on niin vahvat.

 

Kertokaa onko tässä enää mitään järkeä..

Ei

 

Ei mitään järkeä.

 

Siis miten joku jaksaa tuollaista tuuliviirielämää. Luepa ap itse toi sun aloituksesi ihan rauhassa ja järjellä, ja vastaa sitten omaan kysymykseesi; onko tossa mitään järkeä?

 

Ei ole järkeä.

 

Siis miten joku jaksaa tuollaista tuuliviirielämää. Luepa ap itse toi sun aloituksesi ihan rauhassa ja järjellä, ja vastaa sitten omaan kysymykseesi; onko tossa mitään järkeä?

Sepä kun siinä ei ole kun järjellä miettii, sydän kun vielä ois samaa mieltä.

 

[QUOTE="aap";23672923]Sepä kun siinä ei ole kun järjellä miettii, sydän kun vielä ois samaa mieltä.[/QUOTE]

No voin sanoa että heitä nyt se tunnepaska romukoppaan. Mä olen elänyt aikoinaan juuri tuollaisessa suhteessa "muka suuren rakkauteni" kanssa ja se oli todella kuormittava suhde. Olin aivan puhki henkisesti. Kunnes vaan otin kylmästi järjen käteen ja päätin että tämä loppuu nyt. Ja niinhän se loppuikin enkä tod ole katunut hetkeäkään sen jälkeen kun pääsin luuserista eroon. Nyt olen ollut 10v maailman ihanimman miehen kanssa joka itse rauhallisuus. Siis ei missään nimessä mikään tylsä mies, vaikka tasapainoinen ja turvallinen mies yleensä mielletään tylsäksi. Meillä on ihana elämä josta osaamme nauttia ilman kaikenmaailman tunnepuuskia ja draamoja.

 

Ehkä teille sopii tuollainen. Jollekin ei sama sopisi.

 

ei mitään järkeä koko jutussa.

 

Täytyis siis se"kylmä"järki ottaa käyttöön.. huoh.. ei meillä siis aina draamaa ole, mies on aika jörrikkä ja minä taas tuilahteleva mutta äkkiä rauhoittuva. Niin ihmeelliseltä kun se kuulostaa emme koskaan ole mitään huutotappelua saaneet aikaseksi,tiuskimista ja mökötystä on senki edestä nämä riidat.

 

[QUOTE="aap";23673013]Täytyis siis se"kylmä"järki ottaa käyttöön.. huoh.. ei meillä siis aina draamaa ole, mies on aika jörrikkä ja minä taas tuilahteleva mutta äkkiä rauhoittuva. Niin ihmeelliseltä kun se kuulostaa emme koskaan ole mitään huutotappelua saaneet aikaseksi,tiuskimista ja mökötystä on senki edestä nämä riidat.[/QUOTE]

Itse tiedät mitä tehdä. Tuskin se kovin tyydyttävä suhde on jos joudut täältä kysymään apua. Mutta jos on tuota on-off juttua noinkin tiukkaan mietin vaan mitä se teidän lapsellenne tekee...

 

Käy sääliksi lastanne. Valehtet itsellesi sanoessasi, että lapsi pysyy kaiken ulkopuolella. Asuuko hän ehkä jossain muualla kuin luonanne, koska tuoolaista väität?

Ottakaa vastuu teoistanne sekä elämästänne ja kasvakaa aikuisiksi.

 

Meneehän se lapsi ihan sekaisin kun asutaan yhdessä ja ei asuta ja taas asutaan jne. koska oma lapseni meni jo siitä sekaisin kun erosin lapsen isästä, häntä ei lapsi kiinnostanut jne, mutta on nyt välillä halunnut tavata lastaan ja välillä ei. Ja tämäkin on viranomaisten syytä "isällä pitää olla oikeus tavata lastaan" on heidän perjaatteensa, välillä on ollut vuosikin väliä ja minut on sitten pakotettu yhteishuoltajuuden takia antamaan lapsi isälleen, vaikka en haluaisi ja sydän vuotaa verta kun lapsi itkee kun ei halua isälleen mitä ei tunne ja mitä ei ole lapsi kiinnostanut, kuin aina välillä. en ymmärrä miksi viranomaiset ei ajattele lasta,oikeasti koska jos isä välittäisi tosissaan lapsestaan ei hän pitäisi mitään taukoja.. sori, meni hiukan loppu ohi asian, mutta tulipahan taas purettua pahaa oloa. =)

 

ja tää mies hän piti yhden sun aikaisemman ketjun mukaan olla ugandalainen ja menitte naimisiin 2 päivän tuntemisen jälkeen niiku joku jo aikassemin on sanonu sulle että hankkiudu hoitoo vitu lehmä

 

Meneehän se lapsi ihan sekaisin kun asutaan yhdessä ja ei asuta ja taas asutaan jne. koska oma lapseni meni jo siitä sekaisin kun erosin lapsen isästä, häntä ei lapsi kiinnostanut jne, mutta on nyt välillä halunnut tavata lastaan ja välillä ei. Ja tämäkin on viranomaisten syytä "isällä pitää olla oikeus tavata lastaan" on heidän perjaatteensa, välillä on ollut vuosikin väliä ja minut on sitten pakotettu yhteishuoltajuuden takia antamaan lapsi isälleen, vaikka en haluaisi ja sydän vuotaa verta kun lapsi itkee kun ei halua isälleen mitä ei tunne ja mitä ei ole lapsi kiinnostanut, kuin aina välillä. en ymmärrä miksi viranomaiset ei ajattele lasta,oikeasti koska jos isä välittäisi tosissaan lapsestaan ei hän pitäisi mitään taukoja.. sori, meni hiukan loppu ohi asian, mutta tulipahan taas purettua pahaa oloa. =)

No ex miehellä ollu max.3päivää ettei näe lastaan, seki kun me oltiin reissussa.

 

Itse tiedät mitä tehdä. Tuskin se kovin tyydyttävä suhde on jos joudut täältä kysymään apua. Mutta jos on tuota on-off juttua noinkin tiukkaan mietin vaan mitä se teidän lapsellenne tekee...

Käsittääkseni moni kysyy apua vaikka oiski tyydyttävä suhde, nimettömänä on helpompi avautua. Mutta ei,en ole tyytyväinen.

 

Aivan typerää kuluttaa itseään loppuun tuollaisella..
iso kenkä perseelle ja uutta matoa koukkuun kun siltä tuntuu..