järkeä vai ei
Nyt pakko purkaantua ja kysyä mitä tekisitte itse..
Eli tapasimme muutama vuosi sitten,rakastuimme tulisesti ja jo heti suhteen alussa tuli kamala riita joka erotti meidät hetkeksi mutta palasimme yhteen.
Oltuamme noin puoli vuotta yhdessä tulin raskaaksi ja päätimme pitää lapsen, muutaman kuukauden kuluttua selvisi että miehellä oli kiihkeä tekstiviestisuhde toiseen naiseen,fyysistä ei kuulema ikinä tapahtunu(?)..suutuin aivan hirveästi ja lopulta mies kyllästyi minun vihanpuuskiin asiasta ja jätti minut, moniin kuukausiin en kuullut hänestä mitään.
Ja vihdoin lapsen synnyttyä hän otti yhteyttä ja aikoi tulla lasta katsomaan..kunnes taas hiljaisuus ei tullut,kaksi viikkoa kului ja hänestä taas kuului,silloin tuli lastaan katsomaan ja tietysti rakastui ensisilmäyksellä lapseensa. sen jälkeen lapsi on ollut hänelle kaikki kaikessa, hyvä isä on.
No kaikkien tapahtumien jälkeen kuitenki palasimme yhteen,muutettiin saman katon alle ja kaikki meniki alussa hyvin. Kunnes pikku hiljaa kasvoimme erilleen,seksiä ei ollut ja ei hellyyttä yms.. Erosimme taas, noin kuukausi kului ja minä aloin viestittelemään toisen miehen kanssa, kuulin muualta että ex teki samaa ja tapaili toista. kuitenki tulimme hyvin toimeen kunnes ex sai tietää että minä viestittelen toisen kanssa ja suuttui, haukkui minut pystyyn jne.
Kuitenki pääsimme sopuun kun olimme ns."tasoissa",siitä alkoi meidän kiihkeä salasuhde..sitten sain tietää hänen"salaa"himoitsevan ja haaveilevan toista ja taas sitä mentiin..nyt olemme siitäki päässeet sopuun mutta nämä kaikki asiat kaihertaa mieltä kovin ja välillä olen onnellinen ja välillä tosi vihainen ja puran kaiken mieheen..
Lapsemme on onneksi pysyny kaiken ulkopuolella,emme ikinä riitele jos lapsi samassa asunnossa ja hänen nähden kaikki on ollut hyvin.
Kertokaa onko tässä enää mitään järkeä..
Eli tapasimme muutama vuosi sitten,rakastuimme tulisesti ja jo heti suhteen alussa tuli kamala riita joka erotti meidät hetkeksi mutta palasimme yhteen.
Oltuamme noin puoli vuotta yhdessä tulin raskaaksi ja päätimme pitää lapsen, muutaman kuukauden kuluttua selvisi että miehellä oli kiihkeä tekstiviestisuhde toiseen naiseen,fyysistä ei kuulema ikinä tapahtunu(?)..suutuin aivan hirveästi ja lopulta mies kyllästyi minun vihanpuuskiin asiasta ja jätti minut, moniin kuukausiin en kuullut hänestä mitään.
Ja vihdoin lapsen synnyttyä hän otti yhteyttä ja aikoi tulla lasta katsomaan..kunnes taas hiljaisuus ei tullut,kaksi viikkoa kului ja hänestä taas kuului,silloin tuli lastaan katsomaan ja tietysti rakastui ensisilmäyksellä lapseensa. sen jälkeen lapsi on ollut hänelle kaikki kaikessa, hyvä isä on.
No kaikkien tapahtumien jälkeen kuitenki palasimme yhteen,muutettiin saman katon alle ja kaikki meniki alussa hyvin. Kunnes pikku hiljaa kasvoimme erilleen,seksiä ei ollut ja ei hellyyttä yms.. Erosimme taas, noin kuukausi kului ja minä aloin viestittelemään toisen miehen kanssa, kuulin muualta että ex teki samaa ja tapaili toista. kuitenki tulimme hyvin toimeen kunnes ex sai tietää että minä viestittelen toisen kanssa ja suuttui, haukkui minut pystyyn jne.
Kuitenki pääsimme sopuun kun olimme ns."tasoissa",siitä alkoi meidän kiihkeä salasuhde..sitten sain tietää hänen"salaa"himoitsevan ja haaveilevan toista ja taas sitä mentiin..nyt olemme siitäki päässeet sopuun mutta nämä kaikki asiat kaihertaa mieltä kovin ja välillä olen onnellinen ja välillä tosi vihainen ja puran kaiken mieheen..
Lapsemme on onneksi pysyny kaiken ulkopuolella,emme ikinä riitele jos lapsi samassa asunnossa ja hänen nähden kaikki on ollut hyvin.
Kertokaa onko tässä enää mitään järkeä..