G: Mitä sulle tapahtuu kun kuolet?

Niin, onhan millanakin vielä hengissä vaikka aivot on sammuneet aikaa sitten.

 

En kuole

 

Liityn Brahmaniin, synnyn uudesti tai jotain ihan muuta.

Etkö ollut ennen Vapaakirkon jäsen? Et siis usko Jeesukseen enää?

 

En kuole

Niin jokainen ajattelee omalla kohdallaan...Voi miettiä kuolemaa, tehdä hautaustestamentin...ja silti ajatus omasta kuolemasta on jotenkin epätodellinen.

Itse uskon pääseväni taivaaseen, mutta vain Jeesuksen veren turvin, ei mitenkään muuten.

 

Lakkaan olemasta. Toivon jääväni maan päälle kummituksena.

 

Lakkaan olemasta ja saan rauhan. Elämä on ihan ok, mut ei tää niin kivaa ole että kuoleman jälkeen tahtoisin jatkaa. Tai lähteä uudelle kierrokselle.

 

Etkö ollut ennen Vapaakirkon jäsen? Et siis usko Jeesukseen enää?

Siitähän on jo vuosia kun lakkasin uskomasta, minullahan oli silloin toinen nimimerkkikin (vaikka toki sama tunnus, eli nimimerkki näkyy nykyisessä asussaan jos vanhoja ketjuja lukee.)

 

Mua jotenkin lohduttaa juuri nyt sellainen ajatus, että...sielunrauhassani voisin olla henkiolentona tukemassa ja seuraamassa jäljelle jääneiden rakkaiden ihmisten maanpäällistä vaellusta...suojelusenkelin apulainen...

Toisaalta taas mua lämmittää sellainenkin ajatus, että kuollessani siirryn kuitenkin ympäröivään maailmaan sen osaksi tavalla tai toisella...olen se multa, mistä kasvit saavat voimansa... olen se puu, joka suojan antaa...olen se kukka, joka ilahduttaa...olen se vilja, joka ravitsee sinut...

 

Se jää nähtäväksi.

 

En tiedä

 

Mua jotenkin lohduttaa juuri nyt sellainen ajatus, että...sielunrauhassani voisin olla henkiolentona tukemassa ja seuraamassa jäljelle jääneiden rakkaiden ihmisten maanpäällistä vaellusta...suojelusenkelin apulainen...

Toisaalta taas mua lämmittää sellainenkin ajatus, että kuollessani siirryn kuitenkin ympäröivään maailmaan sen osaksi tavalla tai toisella...olen se multa, mistä kasvit saavat voimansa... olen se puu, joka suojan antaa...olen se kukka, joka ilahduttaa...olen se vilja, joka ravitsee sinut...

Kaltaisiasi on varmasti paljon. Kummeksun kuitenkin tätä minun korvaan kovin itseriittoista ajatusta. Itse tiedän että läheiseni varmasti kykenevät jatkamaan ilmankin minua. Surua ja kaipuuta varmasti on, mutta en ole niin äärettömän merkityksellinen etteikö he kykenisi jatkamaan "ilman minun tukea tuonpuoleisesta". Kuljen varmasti jollakin tasolla heidän sydämmissä - kuten kuoleet läheiseni kulkee minun sydämmessä muistona. Mutta olisi läheisteni aliarviointi kuvitella ettei he voi elää ilman minua. En ole niin mahtava. Olen vain ihminen

 

 

 

Poltetaan ja tuhkat laitetaan hautaan. Muusta en tiedä.

Toivottavasti noin ellen huku jonnekin järven/meren pohjaan tai syöksy lentokoneen mukana jonnekin tai jotain mutta ettei ruumistani koskaan löydettäisi.

 

Meinaat, että kuollut ensitöikseen vääntää paskat? Pystyykä vielä pyyhkimäänkin?

Ehkäpä sinä pystytkin pyyhkimään kun vaikutat noin pätevältä meillä muilla vain lihakset lakkaavat toimimasta

 

Ehkäpä sinä pystytkin pyyhkimään kun vaikutat noin pätevältä meillä muilla vain lihakset lakkaavat toimimasta

HOhhoh.. Kaksplus,, Parasta viihdettä.

 

Kasvan horsmana, jonka joku renttu vie ruusalleen

 

Aivan se ja sama.. Ei tää niin kivaa ole ollut,että takasin tahtoisi.

 

"Herra kädelläsi, uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan asntaa , valoon jään"


Siinä vastaus.

 

Mä en aio jäädä hönkimään kenenkään sukulaisen niskaan tai selän taakse. Olisi kamala ajatella että nonni, siinä sitä sitten on kaikki mummot ja vaarit ja esi-isät kattomassa kun mä käyn vessassa tai harrastan aviollisia toimintoja miehen kanssa.

Ja jos kuolen ennen mun miestä, niin jos muuttuisin haamuksi niin vähänkö pännisi kun näkisin mun miehen tekevän samoja vanhoja tapojaan mut en pääse niistä motkottamaan.

Ei. Joko taivas tai helvetti. Mieluummin se eka.

 

Mä en aio jäädä hönkimään kenenkään sukulaisen niskaan tai selän taakse. Olisi kamala ajatella että nonni, siinä sitä sitten on kaikki mummot ja vaarit ja esi-isät kattomassa kun mä käyn vessassa tai harrastan aviollisia toimintoja miehen kanssa.

Ja jos kuolen ennen mun miestä, niin jos muuttuisin haamuksi niin vähänkö pännisi kun näkisin mun miehen tekevän samoja vanhoja tapojaan mut en pääse niistä motkottamaan.
Ei. Joko taivas tai helvetti. Mieluummin se eka.

mene jo nukkumaan.

 

Mä luulen, että jodun KORSOON

Oisko nyt aika parantaa tapansa..?

 

Lakkaan olemasta ja saan rauhan. Elämä on ihan ok, mut ei tää niin kivaa ole että kuoleman jälkeen tahtoisin jatkaa. Tai lähteä uudelle kierrokselle.

Sama juttu. Olen viime aikoina kokenut läheisen kuoleman ja aina olen uskonut että sitten sen rauhan saa, enkä ole millään tapaa uskovainen jumalaan tai taivasjuttuihin, sitten vaan loppuu taikka syntyy uudelleen.

 

mene jo nukkumaan.

Ei tuu uni.

 

Oi hyvänen aika..että tällaiseenkin aiheeseen ilmaantuu kirjoittajia,jotka eivät ymmärrä, että vaikeneminen on kultaa.

Jokaisella on omat aatokset asiasta, anna hänen pitää ne. Hienotunteisuus on paikallaan. Eikä itsensä nostaminen paremmaksi.