jenmo
Pelkoja on täälläkin..Edellinen raskaus meni kesken, joten on koko raskautta vähän häirinnyt jokin alitajuinen pelko, et entäs jos sittenkin taas käy huonosti? Vaikkakin jo pitkällä ollaan...Varsinaista synnytysjännäystä ei oo vielä tullut. Siis semmosta ku esikoisesta lopussa....Oon nimittäin taas päätynyt siihen tulokseen, et aivan varmasti tääki menee yli!!! Eli ehdin jännäillä vielä ihan tarpeeksi kauan....
Ihan sama veriset vuodot yms., mut ku kaikilla muillakin on jatkuvasti suppareita jotka sit loppuu aina vaan. Just ku mullaki! :headwall:
Mutteri me nukutaan saman pitusia öitä...Ite en kivuiltani saanut unta ennen kahta eilen. Sit sen neljän tunnin aikana jonka nukuin, noi kissat herätti mut ja miehen neljä tai viis kertaa! Meinas jo tehä mieli nakata ne parvekkeelle! Joku kesävillitys niil on, ku eivät ennen oo huutaneet öisin. Nyt sit joka yö! Vaik valjaissa ulkoilee toinen päivittäin niin ei riitä. Arempaa aletaan totutella täs pikkuhiljaa.. Kivat valitukset tuli taas :ashamed:
Synnytyksen käynnistämisestä oli kyselty, mut en muista enää kuka... Ainakin vissiin Aurinkoinen81?
No, Jadea oottaes aloteltiin käynnistys sytotec-lääkkeillä suun kautta rv42+1...Ei mainittavaa tulosta. Suppareita ja käyrillä oloa... Lisää lääkettä sain seukkipäivänä. Ja sitä seuraavana..Sairaalas olin siis koko tuon ajan. Sit 42+4 teki lääkäri aamulla sisätutkimuksen (kovakourasesti!) jonka seurauksena tai itseasiassa aikana limatulppa irtos ja seurauksena alko tulla lapsivettä! Vihdoin!!! Tän jälkeen vasta sain tietää mitä ne OIKEASTI KIPEÄT supistukset on..Joka kerta supparin jälkeen aattelin, et tästä ne EI VOI enää pahentua. Ja joka kerta ne paheni! En haluu pelotella siis tällä ketään. Jossain vaihees kätilö käväs mun huoneessa ja ennemmin totesi kuin ehdotti et nyt sit synnytyssaliin ja epiduraalin laittoon... Se sit auttokin tosi hyvin ehkä tunnin. Sitä ennen olin niiiiiin kipeä, et melkeen joka supparilla itkin vaik mies hiero selästä. Kuuma suihkuki menetti tehonsa hetkessä....Mut sit ku se epiduraali vaikutti, niin istuskelin puolisen tuntia kiikkutuolissa ja lueskelin Vauva-lehteä hymyssä suin! =)
Ennen ponnistusvaihetta mulle viel laitettiin oksitosiinitippa ja lisättiin epiduraalia, jonka vaikutus sit kuitenki kerkes lopahtaa pikkuhiljaa..Samalla alko taas supparit tuntua, mut ei enää kovin pahoina. Siin vaihees pääsin pissalleki omin jaloin ( ) ja sen jälkeen ei enempää epiduraalia annettukaan. Kävi se avautuminen lopuksi niin äkkiä, et kutsuin ja kutsuin kätilöä, ja kun tää viimein tuli, sanoi et ei varmasti oo vielä mitään mainittavaa tapahtunu...Mä sit koitin et kyl mua niinku ponnistuttais...No, kätilö tsekkas tilanteen ja kiireellä lähti hälyttään toista ihmistä paikalle, kun oliki paikat auki yhtäkkiä täysin! Siinä piättelin ilokaasun voimin hetken ja sit ku sai ponnistaa ni unohtu muuten HYVIN äkkiä ne supistuskivut..Ponnistusvaihe oli nimittäin kaikkein kauhein :ashamed:
...Mut se oli myös nopeiten ohi! Eppari leikattiin, sitä en tuntenut ollenkaan ja Jaden syliin saatuani ne kivut loppu ku seinään! Siis ihan oikeasti! Pari minuuttia tytön syntymästä olin innoissani kätilölle höpöttäny et mä tuun sit ihan millon vaan uudestaan Mies kertoi ton jälkeenpäin.... En siis tosiaankaan haluu pelotella, koska jokaisen jokainen synnytys on varmasti erilainen, jokaisen kipukynnys eriasteinen ja puudutteet vaikuttavat erilailla tai jotku ei koe niitä tarvitsevansa ollenkaan. Mut mä koin, et hyvin tärkeä oli kolmen päivän supisteluiden jälkeen se epiduraalin mahdollistama lepohetki ennen ponnistusvaihetta, ja tosi hyvä kokemus loppujen lopuksi jäi koko touhusta vaikkakin kipuja toki oli. Toivoisin ettei tällä kertaa tarvis käynnistää, mut jos täytyy niin en silti ala pelkäämään mahdollisia kipuja; ne on niin äkkiä loppupeleissä ohi ja yleensä kaikki menee kuitenkin hyvin :heart:
Tulipas stooria kerrakseen...Huomaatte varmaan et alko nyt viimestään tos kirjotellessa se synnytys jännittämään Mut Jade heräs päikkäreiltä just, niin täytyy jatkaa myöhemmin. Positiivisia synnytyskokemuksia kaikille toivotellen
Jenmo&Poju 36+5
Ihan sama veriset vuodot yms., mut ku kaikilla muillakin on jatkuvasti suppareita jotka sit loppuu aina vaan. Just ku mullaki! :headwall:
Mutteri me nukutaan saman pitusia öitä...Ite en kivuiltani saanut unta ennen kahta eilen. Sit sen neljän tunnin aikana jonka nukuin, noi kissat herätti mut ja miehen neljä tai viis kertaa! Meinas jo tehä mieli nakata ne parvekkeelle! Joku kesävillitys niil on, ku eivät ennen oo huutaneet öisin. Nyt sit joka yö! Vaik valjaissa ulkoilee toinen päivittäin niin ei riitä. Arempaa aletaan totutella täs pikkuhiljaa.. Kivat valitukset tuli taas :ashamed:
Synnytyksen käynnistämisestä oli kyselty, mut en muista enää kuka... Ainakin vissiin Aurinkoinen81?
No, Jadea oottaes aloteltiin käynnistys sytotec-lääkkeillä suun kautta rv42+1...Ei mainittavaa tulosta. Suppareita ja käyrillä oloa... Lisää lääkettä sain seukkipäivänä. Ja sitä seuraavana..Sairaalas olin siis koko tuon ajan. Sit 42+4 teki lääkäri aamulla sisätutkimuksen (kovakourasesti!) jonka seurauksena tai itseasiassa aikana limatulppa irtos ja seurauksena alko tulla lapsivettä! Vihdoin!!! Tän jälkeen vasta sain tietää mitä ne OIKEASTI KIPEÄT supistukset on..Joka kerta supparin jälkeen aattelin, et tästä ne EI VOI enää pahentua. Ja joka kerta ne paheni! En haluu pelotella siis tällä ketään. Jossain vaihees kätilö käväs mun huoneessa ja ennemmin totesi kuin ehdotti et nyt sit synnytyssaliin ja epiduraalin laittoon... Se sit auttokin tosi hyvin ehkä tunnin. Sitä ennen olin niiiiiin kipeä, et melkeen joka supparilla itkin vaik mies hiero selästä. Kuuma suihkuki menetti tehonsa hetkessä....Mut sit ku se epiduraali vaikutti, niin istuskelin puolisen tuntia kiikkutuolissa ja lueskelin Vauva-lehteä hymyssä suin! =)
Ennen ponnistusvaihetta mulle viel laitettiin oksitosiinitippa ja lisättiin epiduraalia, jonka vaikutus sit kuitenki kerkes lopahtaa pikkuhiljaa..Samalla alko taas supparit tuntua, mut ei enää kovin pahoina. Siin vaihees pääsin pissalleki omin jaloin ( ) ja sen jälkeen ei enempää epiduraalia annettukaan. Kävi se avautuminen lopuksi niin äkkiä, et kutsuin ja kutsuin kätilöä, ja kun tää viimein tuli, sanoi et ei varmasti oo vielä mitään mainittavaa tapahtunu...Mä sit koitin et kyl mua niinku ponnistuttais...No, kätilö tsekkas tilanteen ja kiireellä lähti hälyttään toista ihmistä paikalle, kun oliki paikat auki yhtäkkiä täysin! Siinä piättelin ilokaasun voimin hetken ja sit ku sai ponnistaa ni unohtu muuten HYVIN äkkiä ne supistuskivut..Ponnistusvaihe oli nimittäin kaikkein kauhein :ashamed:
...Mut se oli myös nopeiten ohi! Eppari leikattiin, sitä en tuntenut ollenkaan ja Jaden syliin saatuani ne kivut loppu ku seinään! Siis ihan oikeasti! Pari minuuttia tytön syntymästä olin innoissani kätilölle höpöttäny et mä tuun sit ihan millon vaan uudestaan Mies kertoi ton jälkeenpäin.... En siis tosiaankaan haluu pelotella, koska jokaisen jokainen synnytys on varmasti erilainen, jokaisen kipukynnys eriasteinen ja puudutteet vaikuttavat erilailla tai jotku ei koe niitä tarvitsevansa ollenkaan. Mut mä koin, et hyvin tärkeä oli kolmen päivän supisteluiden jälkeen se epiduraalin mahdollistama lepohetki ennen ponnistusvaihetta, ja tosi hyvä kokemus loppujen lopuksi jäi koko touhusta vaikkakin kipuja toki oli. Toivoisin ettei tällä kertaa tarvis käynnistää, mut jos täytyy niin en silti ala pelkäämään mahdollisia kipuja; ne on niin äkkiä loppupeleissä ohi ja yleensä kaikki menee kuitenkin hyvin :heart:
Tulipas stooria kerrakseen...Huomaatte varmaan et alko nyt viimestään tos kirjotellessa se synnytys jännittämään Mut Jade heräs päikkäreiltä just, niin täytyy jatkaa myöhemmin. Positiivisia synnytyskokemuksia kaikille toivotellen
Jenmo&Poju 36+5