// Helmivauvat 2015 - tammikuu //

Heippa taas kaikille ja ihanaa uutta vuotta! Tämä on meidän vauvojen vuosi, kukaan ei synnyttänyt 2014.

ON: ke 31.12. kävin taas Taysin kontrollissa. Alkuun syynättiin ruokapäiväkirja ja vs-mittaustulokset. Koska ne nyt olivat parantuneet, ei lääkitystä enää tässä vaiheessa aloitettu. Lääkäri oli aivan ihana, iloinen ja rempseä, jotenkin jalat maassa-tyyppi Ei ultralla mittaillut kohdunkaulaa, käsikopelolla vaan ja tulokseksi sain: hyvältä tuntuu kohdunsuuntilanne. Koskaan ollut niin tyytyväinen tulokseen Painoarvio 2350g. 19.1. (tuolloin rv 36+3) seuraava käynti, jolloin myös tukilanka otetaan pois! Jei! Kun jotkut lääkärit oli sitä mieltä ettei oteta pois ennen synnyttämään menenistä. Mulla kuitenkin on nuo synnytykset tosi nopeita ja viime raskaudessakin jo hieman olivat revenneet pois otettaessa.

Sairaalakassin ajattelin pakata ensi viikon aikana ja vkl täytyy hakea pinnasänky ja pestä vaunut. Tässä alkaa oikeasti aika käymään vähiin! Ihanaa! Mä niin odotan jo synnytystä. Toki toivon että menisi täysiaikaiseksi niin mahdollisilta jatkotoimilta vältyttäis ja olisi mahdollisuus päästä sinne jo aiemmin keskusteltuun Taysin potilashotelliin.

Onko muut alkaneet näkemään ennus unia? Yhtään synnytysunta en ole nähnyt, mutta öisin mietin koska tulee lähtö, synnytyksen päivämääriä, sairaalakassi sisältöä, muita valmisteluja ja kuulostelen itseäni. Vauva on laskeutunut jo tosi alas ja pää painaa/tekee paineen tunnetta/hankaloittaa pissaamista/kiristää lankaa, jotka sitten öisin valvottaa.

Pari kolme viikkoa vielä

Rv34+2

 

Heikko-Peikko: Se on kyllä ihan mahtava fiilis, kun pääsee oikein hyvän lääkärin ja kätilön vastaanotolle. Semmoisten, joiden kanssa synkkaa. Mulla oli kans viime polikäynnillä just oikeenlaiset tyypit <3 Tosi hienosti mennyt tämä raskaus sulla! Onnea matkaan loppumetreillekin vielä.

Unia ei ole vielä synnytykseen liittyen, mutta kaikenlaista muuta kyllä ja ja tosi vilkasta, kuten koko raskausaika.

Wuf - päivitetty, tervetuloa uusille kymmenille :flower:

Mies palasi tänään töihin 5 viikon isyyslomaltaan ja nyt pitäisi sitten selvitä kessin ja 1,5v:n kanssa himassa synnytykseen asti. Eilen tuli ihan itku, kun en vaan pysty enää pukemaan taaperolle talvivaatteita sylissä pitämällä, vatsaan sattuu johonkin kohtaan eikä tyyppi pysy polvien päällä. Pitää opetella jotkut muut strategiat noihin pukeutumishommiin. Koulupoikaa ei onneksi tartte fyysisesti hoitaa, mutta henkistä vääntöä sitäkin enemmän

Näihin kuviin ja tunnelmiin,
Pippurihäntä ja Super-Seppo rv36+0 TASAN (ja viikko täysaikasuuteen)

 

Hei ja hyvää uutta vuotta kaikille!

Tervetuloa joukkoon Sunday!

Heikko-Peikko: Onpa hyvä kuulla, että siellä on kaikki sujunut hyvin ja vauva on viihtynyt kiltisti masussa.

Wuf: Myöhästyneet synttärionnittelut!

Vauvantarvikkeista: Onpa rauhoittavaa kuulla, että muillakin ovat valmistelut vielä vaiheessa. Meillä taitaa olla vaatteita vauvelille jo tarpeeksi. Sain vihdoin viikonloppuna aikaiseksi, että aloitin niiden pesemisen. Suuri osa on nyt pesty ja viikattu kaappiin odottamaan niiden käyttäjää. Saimme miehen kanssa myös päälliset irrotettua vaunuista, ja nekin on nyt pesty. Tänään haettiin turvakaukalo postista. Se, että vauveli on ihan kohta täällä, on jotenkin todemman tuntuista, kun on saanut ainakin osan valmisteluista tehtyä. Paljon tavaraa kuitenkin vielä puuttuu - vauvan vuodevaatteet, hoitoalusta, kaikki kylpytarvikkeet, vaipat (kestovaippoja on jo jonkin verran), rasvat, tuttipullot/hörpytysmukit jne. jne.

Liikkeet: Etuseinäistukasta johtuen tunnen vain voimakkaimmat potkut ja muljahdukset. Vauvalla tuntuu olevan myös "lepopäiviä", jolloin hän liikkuu vähemmän. Muuten en vielä ole huomannut liikkeiden rauhoittuneen (onneksi, sillä olen koko raskauden ajan panikoinut sitä, että tunnen liikkeet niin huonosti).

Sairaalakassin pakkaamista sain harjoitella eilen. Tein lumitöitä ja luiskahdin leualleni pihalla. Mätkähdin kunnolla leualleni ja löin samalla ylämasun maahan. Säikähdin ihan hirveästi! Kiiruhdin nopeasti sisälle tarkistamaan, ettei vaan tule mitään vuotoa ja kuuntelemaan dopplerilla. Vuotoa ei onneksi tullut ja vauvelin sydänäänet kuuluivat hyvin. Ylämasu oli kuitenkin arka, kun siihen koski kädellä. Soitin synnärille ja he kehoittivat varulta tulla tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. Ja ottamaan vaihtokamppeita mukaan, jos joudun jäämään tarkkailtavaksi. Kiiruhdettiin sitten synnärille, jossa olin ensin käyrillä ja sitten lääkäri halusi vielä ultrata ja varmistaa, että kaikki on kunnossa. Vauvan sykkeet vaihtelivat hyvin ja vauveli liikkuikin ihan hyvin eikä minua supistellut. Lääkäri ultrasi tarkasti, ja vauva ja istukka vaikuttivat olevan kunnossa. Lääkäri sanoi, että kaatumista seuraavat 24 tuntia ovat kriittisimmät ja käski tarkkailemaan tilannetta tarkasti ja kiirehtimään takaisin, jos tulee veristä vuotoa.
Kaatumisesta on nyt yli 24 tuntia, ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Ylämasu oli arka yöllä, mutta vauveli on tänään liikkunut hyvin, joten toivottavasti selvittiin tällä kertaa ihan jumalattoman suurella säikähdyksellä. Toivottavasti, toivottavasti... Olen kyllä ylivarovainen muutenkin, mutta tästä lähtien pitää olla megavarovainen.

Olkaahan tekin kaikki varovaisia!

Rv 33+0

 

Heips.

möykkyliini hui kauhia, säikäytti varmaan kunnolla. Onneksi kaikki oli kuitenkin kunnossa. Kyllä sitä vaan täytyy olla näillä keleillä super varovainen.

ph ihana masu.

Kävin sitten neuvolassa ja olen taas yhtä kysymysmerkkiä.
Mulla oli ne proteiinit vai mitkä lie niin yhdellä plussalla. Ei kuitenkaan kuulemma hälyttävää. Kyllä se vaan silti säikäytti. En saanut aikaa mihinkään kokeisiin, totes vaan, että jos tulee oireita niin sitten neuvolassa käymään...aha...kuinka nopeasti raskausmyrkytys voi kehittyä? mullahan ne verenpaineet on alkuun nähden aikas korkeat.
painoakin oli tullut 1400g viikko..huhuh....toivottavasti ne on vaan ne joulusuklaat.
Hemppa oli sentään 130. Se oli noussu tosi hyvin.

Noh, sitten tuli se jännin osuus...vauvan " paikannus". Pää oli tod. Alhaalla. Asemissa kuulemma on. Mä sen näistä vihlonnoista oon kyllä arvannut ja mahakin näyttää laskeutuneen. sf-mitta oli pienentynyt. Siitäkin olin vähän ihmeissäni, mutta vissiin laskeekin kun vauva on laskeutunut??

Mä väitän kyllä, et tämä kaiffari näkee päivänvalon ennen helmikuun alkua.
Tänään oli töissä jo todella tuskaista, että onneks huomenna on vapaa. Periaatteessahan mun äippäloma on jo alkanut, mut ei yrittäjä sellaista pysty vielä aloittamaan...mieli tekis, mutta kassa huutaa tyhjyyttä. Tää viikko mennään vielä täysillä, mut sit on kyl pakko himmata.

Eipä tässä muuta, aika omanapaisia nää mun kirjottelut on... Anteeksi. :ashamed:

Heilanga ja jästi 35+3

 

Hui kun joulu meni ja vuosi vaihtui niin vauhdilla, että ei meinannut edes tajuta. Uskomatonta, että LA alkaa olla jo niiiiin lähellä Joka päivä olen käynyt lukemassa kuulumisia ja jännäillyt, milloin ensimmäiset helmet saadaan joukkoon, saas nähdä...

Hyvää uutta vuotta siis kaikille ja tervetuloa joukkoon Sunday!

Mä kävin eilen lääkärillä varmistelemassa vauvan asennon ja kokoarviota. Noh, kaveri on edelleen pää alaspäin, pää jo niin lantiossa, ettei mittaa siitä saatu. Kohdunkaulan tilannetta ei halunnut katsoa kun enää sillä ei ole mitään väliä, syntyy kun syntyy No okei, olisin halunnut vielä vähän pisemmälle suomeen reissata ja siksi varmistella, että onko mun supistukset tehneet jotain, mutta onneksi sairaaloita on ympäri Suomen jos tarvis tulee.

Kokoarvioksi tälle tytölle (kuulemma edelleen hyvin tytöltä näytti ) saatiin 2500g siis rv36+1 eli hyvin siro tapaus olisi tulossa ilmeisesti. Kuulemma vatsanympärys on pienempi kuin muut mitat, mutta ainakin tuo lääkäri sanoi, että ei pitäis olla syytä huoleen, kun on vaan hoikka ruumiinrakenteeltaan. Miten teillä muilla, onko mittaluilla ollut mitään merkitystä?

Heikko-Peikko, pari unta olen nähnyt siitä, että vauvan olen synnyttänyt, nyt viime yönä näin jo tosi todentuntusen unen! Ihan piti herätessä tarkastaa, että vielä tuo masupallukka tuossa on. Kyllä varmasti pää jo vähän alkaa synnytystä uumoilla.

Heilanga Mulla on kanssa vähän sellainen fiilis, että josko tässä ei enää kovin kauaa menisi kun niin vaikuttaa jo valmiilta paketilta sijaintinsa ja muutenkin puolesta. Verenpaineet oli mulla myös nousseet, mutta onneksi painon nousu pikkaisen tasoittunut, nyt onkin tullut hankittua ihan kunnolla lisää massaa tämän raskauden aikana...21kg. Toki puolustaudutaan sillä, että lähtöpaino oli hieman alipainon puolella niin nyt ollaan sitten normaalin rajoissa.

On tää vaan jännää, tänään pesen vauvan vaatteita ja ensi viikolla tulee ehkä sänky ja vaunut ja muuta pientä tavaraa, sitten puuttuisikin enää se nyytti :heart:

Tibt 36+2

 

Nyt alkaa jännittää. Torstaina pitäisi olla ultra, jossa lyödään lukkoon synnytystapa ja mahdollisesti päivä sekä kellonaika.

Minulta on katsottu kunnolla kohdunkaulaa ainoastaan ensimmäisellä neuvolalääkärillä. Toinen kerta marras-joulukuun vaihteessa vain opetustuokio kätilöopiskelijalle ts. että löytääkö hän edes kohdunsuuta.

Lääkärit ovat olleet kiinnostuneita mitoista ainoastaan sen suhteen että vastaako suunnilleen viikkoja ja pysyykö keskikäyrällä radin vuoksi.

Unia vauvasta olen nähnyt ainoastaan kerran viime viikolla. Silloinkin vauva oli jo syntynyt ja oltiin kotosalla. Unohdin jatkuvasti unessa vauvan olemassa olon ja muiden piti koko ajan muistuttaa minua vaihtamaan vaippoja tai syöttämään ja tarkistamaan minne olin unohtanut vauvan taas kerran.
Taidan köyttää vauvan rintaan kiinni etten unohtele sitä.

Mitään stressiunia synnytyksestä ei ole näkynyt eikä muustakaan. Katsotaan alkaa stressi nousta pintaan sitten kun tietää synnytystavan ja päivämäärä alkaa lähestymään. Tosin ei minulla aiemmistakaan leikkauksista ole juuri stressiä ollut. Kaikki ne ovat olleet enemmän lähiomaisillani kuin itselläni. Ainoat stressin aiheuttajat ovat olleet että olenko ollut ajoissa sairaalassa ja pakkasinko kaikki tarvikkeet mukaani.

Rv 35+

 

Sadana: Tsemppiä torstaille, jännää on. Siellähän ne nyt katsoo sitten perusteellisesti ihan kaiken.

Meillä mies sanoi eilen, kun tajusi, että LA:han on reilut 3 viikkoa aikaa, että vois kaivaa sängyn ja hoitotason esiin ja sitterin... Ihme homma, että heräs ihan itte Mähän en ole vielä siivonnut vauvan vaatteitakaan esiin enkä tilaa kaappiin, joten ehkä vois tällä viikolla puuhata semmoista vähitellen. Harsovaippoja varmaan käytän taas aluksi jonkun verran ja kestoja kunhan painoa tulee sinne 5kg paremmalle puolelle. Ja kertiksiä öisin. Sekakäyttäjät 1,5v siskolla on käytetty Naty-maissivaippoja sen jälkeen kun kestoista luovuttiin kokonaan. Meillä se tapahtui, kun lapsi lähti liikkeelle ja kestot olivat liian paksuja ja haittasivat liikkumista. En ole sillä tavalla fanaattinen mihinkään suuntaan.

Päätä on särkenyt nyt pari päivää, mutta taitaa olla vaan tätä migreenityyppiä, ei paineissa eikä pissassa ongelmia. Olo on ihmeen hyvä, muuten. En tiedä voiko olla, mutta ihan kuin vauva olisi vähän laskeutunut alemmas ja ei paina niin törkeästi enää tuonne yläkroppaan. Toki potkut tulee hienosti rintarankaan varsinkin makuulla kun tilaa on enemmän, mutta istuessa ja seistessä olo on välillä jopa ihan ok. Nyt pitää nauttia kun on hyvä hetki

MUOKS: Heilanga - Niin siinä usein käy, sf-mitta on suurimmillaan ennen kuin vauva laskeutuu kuoppiinsa. Hyvä merkki siis, että suunta on ihan oikea

Huomenna neuvolaan aamusta. Täytyykin kysyä, että montako käyntiä ja kuinka usein on vielä.

Pippurihäntä rv37

 

Pippurihäntä, kyllä se mies vähitellen alkaa oppimaan mitä kaikkea joutuu tekemään aina lapsen tullessa.

Itse olen joutunut hieman toppuuttelemaan miestä, kun hän olisi halunnut koota jo isommankin sängyn valmiiksi sekä tehdä pienen tuolin ja pöydän vauvalle.
(Tuoli on paria puutappia ja maalausta vaille, pöytään ei ole vielä edes puuta hankkinut.)

Vaunu on viimeinkin tuunattu ulkopuolelta. Seuraavaksi pitäisi ommella sisäpuoli kuntoon.

rv 35+

 

Moikkamoi! Täällä uusi tällä foorumilla ja kiva oli lukaista muidenkin kuulumisia Kovin samanlaisia juttuja täälläkin...

Eli tänään rv 35+5 ja la olisi 6.2.! Kuukauden verran odottelua ja kyllä alkais jo riittää, sillä niin fyysiset ja henkisenkin voimat alkaa olemaan aika vähissä. Meille on tulossa 3. vauva (tyttö 5,5v ja poika 3,5v) ja poikaa siis odotellaan
Asutaan ulkomailla ja sosiaali- terveyssysteemit täällä erilaiset. Käydään lääkärillä ja ultrataan joka ikinen kerta! Poika siis ollut joka kerralla ultran mukaan joten sukupuoliepäilyjä ei kauheasti ole Viime viikolla vauva oli 2710g suurinpiirtein... Katsotaan millaisen jättiläisvauvan saan aikaan (edelliset olleet sopivankokoisia syntyessään 2950g ja 3050g).

Vaivoja löytyy suonikohjuista kömpelöön liikkumiseen ja unettomuuteen. Ollut nyt pari viikkoa sellaista että valvon öisin aika paljon tuntemattomasta syystä.. Ei vaan nukuta! Herään yöllä ja pyörin sängyssä pari-kolme tuntia ei kiva!

Vauvakamppeet hankittu muutamaa vaunu-turvakaukalo -adapterin lukuunottamatta! Mitään sairaalakassia ei ole pakattuna mutta pitänee laittaa sekin valmiiksi kun palataan hiihtolomareissulta kotiin. Jännittää vähän ulkomailla synnyttäminen (kaksi edellistä syntyneet Suomessa) joten mitään ylimääräistä draamaa en toivo synnytyksen suhteen...

Hyviä vointeja kaikille ja kärsivällisyyttä!! Kohta se on jo helmikuu!

 

Pikaisesti jotain jos sais kirjoitettua.

Vauva on täälläkin jo tosi alhaalla. Tämä ei tainnut kun kerran ehtiä potkasta kylkiluihin, kun esikoinen aiheutti sen osalta paljonkin vaivaa...

Seuraavaa neuvolaa pitää odotella ens viikkoon vielä. Tosi harvoin tuntuu nykyään olevan neuvoloita, tosin lääkärineuvola taitaa tulla sitten jo kahden viikon päästä... Kovasti haluais tietää kohdun suun tilanteen. Oma olo jotenkin aavistaa, että tämä syntyy ajoissa ennen laskettua aikaa, mutta mistäs sen tietää, kun ei ole ollut ronkittavana. (Jos sekään edes mitään kertoo...)

Töitä olis vielä neljä päivää ennen äippälomaa. Kelasta ei vieläkään ole tullut päätöstä äitiyspäivärahasta, kun palkanlaskija ei ollut laittanut tietoja sinne vasta kun viime viikolla... :stick:

Saatiin nyt viimein hankittua edulliset käytetyt vaunut vanhojen loppuun käytettyjen tilalle. Mitään hankintoja ei taida enää ollakkaan, kun tuli ostettua vaippoja ja korvikettakin jo valmiiksi. Järjestelyjä pitää vielä tehdä ja jotain juttuja pestä jne.
Ja sairaalakassi pitäis pakata. Mä taidan laittaa kotiutumisvaatteet eri kassiin ja mies saa tuoda sen sitten kun tulee meitä hakemaan kotiin. Ei ole sitten mitään ylimääräistä sairaalassa mukana.

Synnytys on alkanut hirvittämään. Eka oli vaikea ja pitkä imukuppisynnytys. Tarvittiin paljon tikkejä jne. Toivon todella, että tämä olis helpompi synnytys. Raskauden loppuaika on tällä kertaa ollut helpompi ja painoa tullut paljon vähempi kuin viimeksi, jospa ne ennustaisi hyvää synnytyksenkin osalta. =)

Muutaman unen olen vauvasta nähnyt ja aina ne on liittyneet synnytykseen. Synnytys on niissä ollut selvästi ennen laskettua aikaa, mutta vauva kuitenkin hyvän kokoinen. Viimeisimmässä unessa tyttölupauksesta huolimatta syntyikin poika.

Koitetaas saada tähän kuvaa mun vatsasta...
Pikaisesti otettu peilin kautta, mutta näkee tosta jotain.


Pihlaja15 ja tyttönen :heart: rv34+0 POKS

 

Möykkyliini tuli tuossa mieleeni, kun liukastelin taaperon kanssa neuvolaan ja takaisin. Ei kyllä tekis hyvää nyt rojahtaa naamalleen tän kessin kanssa kun tasapaino on vähän hutera. Onneksi selvisitte säikähdyksellä! Minäkin pidän Icebugit tiukasti jalassa, kun lähden ulos täältä...

peetu: Tervetuloa! Jos jaksat vielä rekkautua niin voin lisätä sut listoille ihan virallisesti! Missä päin maailmaa meinasit synnyttää, jos saa kysellä ? 2013 elokuisissa oli muistaakseni ainakin kaksi maailmalla synnyttäjää, niin on erilaisia tapoja ja malleja riippuen sijainnista.

Sitten meikän neuvolakuulumiset, eli tänään rv36+3 - Kun koko ajan olen käynyt äitiyspolilla verenpainetaudin takia seurannassa ultrissa, jotta varmistetaan ettei lapsen kasvu jätätä, niin nyt ei kyllä jätätä. Päinvastoin. Eli sf-mitta oli pompannut kaikkien käyrien ylle aikaisemmasta keski-yläkäyrätilanteesta - 38cm eikä ikinä oo mulla ollut näin jättimahaa kuin nyt. Pikkasen neuvolantäti rupes jo puhumaan, että hyvä kun katsovat vielä siellä äitiyspolilla senkin takia, ettei vaan vauva pääse liian isoksi. Vaikutti nimittäin käsikopelolla hänelle jo nyt isolta. MUTTA tässä oli nyt taas sitten se, että tyyppi oli tänä aamuna kerännyt itsensä aivan tuonne ylävatsalle, sykkeet kuuluivat navan korkeudelta ja jalat polkivat keuhkoja, vatsanesteet äipällä kurkussa (öyäh). Ei siis lähelläkään alakautta ulostuloa, joka vaikuttaa tietty sf- mittaan. Se mun parin päivän helpotuksen tunne siitä, että toinen saattais olla laskeutumaan päin oli siis täysin väliaikainen tila.

Pissat ja paineet ok, samoin vauvan sykkeet ja liikkeet, mutta painoa oli tullut kuukaudessa meikälle kolme kiloa, joka on kyllä liikaa. En tiiä missä on nyt vika kun äiti ja vauva kasvaa näin kauheeta vauhtia. Joutuukohan tässä alkaan jännittään vielä jättivauvan synnytyttämistä ja toivomaan käynnistystä....

PH ja SUPER-seppo

 

Enää 12 päivää ja sitten sammakkoni on vatsani ulkopuolella. :attn:

Istukka ei ollut liikahtanut tippaakaan, joten raskausviikolla 37+0 on edessä leikkaus.
Ensi viikolla käyn ottamassa parit kortisonipiikit ja antamassa verinäytteen. Sitten se onkin menoa.

Nyt tuli hieman kiireinen olo että saan kaiken valmiiksi ennen tuota.

RV 35+

 

No se on menoa sitten Sadana! Ehtiiköhän joku muu vielä tästä ketjusta ennen sinua saada oman kääryleensä maailmaan.... Vähiin käy aika!

 

Wau Sadana, sulla päivä lähenee!

PH mulla oli viime raskaudessa sf 40 rv 36+. Tämä masu ei varmaan pääsisi hirveästi häviölle mutta neuvolaan tuskin enää kerkeen edes. Seuraava käynti varattiin 29.1. ja olen lähes varma että olen siihen mennesseä jakautunut

On jotenkin mahdottoman tuskaista ollut tämän viikon. Vauva on tosi matalalla ja painaa lantiota todella. Lonkkia, lantioo ja alaselkää/istuinluita särkee koko ajan. Myös kivuttomia supistuksia tulee tosi herkästi, ei tarvii kuin sohvalta nousta tai juureksia pilkkoa. Jotenkin kummasti mulla on sellainen olo että tämä tulee kohta! Voin tosin olla väärässä kun muutenkin raskaus sujunut paremmin kuin hyvin ! Mä olen täällä viimeisenä huutelemassa oloja mahani kanssa =D
Anteeksi tämä valitus, minunhan pitäisi olla enemmän kuin tyytyväinen että olen päässyt näille viikoille eikä valittaa säryistä! Ja todella olenkin, mutta tämä 18viikon kotona olo ja hiljaiselo alkaa tuntumaan jo kropassa. Onneksi painoa ei ole tullut 6vko yhtään vaikka pyhätkin oli.. vararavintoa omasta takaa löytyy kyllä ja tiedän että tämä turvotus vain lisääntyy kohta.

Onko muilla rannekanavat tukossa? Minulla on vielä tunto sormissa, mutta yötä päivää puutuu kädet ja ranteet paukahtelevat. Tämäkin tuttu vaiva viime raskaudesta.

En millään jaksaisi odottaa synnytystä ja pienen ihmeeni näkemistä!! <3 Sairaalakassi lähes pakattu, sänky haetaan lauantaina

Voimia kaikille piinaviikoille!

Rv 34+6

P.S. Tänään viimeinen saikkupäivä, huomenna alkaa äitiysloma

 

Pippurihäntä, Saksassa ollaan ja täällä synnytän! Täällä siis vaan ultran perusteella seuraillaan vauvan kasvua.. Sf-mittaa tai käsin tunnustelua ei tehdä lainkaan. Sydänääniä kuunnellaan loppuraskaudessa laitteilla joka lääkärikäynnillä n. 20min ja sydänkäyrät piirtyy paperille..
Nyt oli onneksi kääntynyt raivotarjontaan ja toivottavasti ei kääntyile enää mahassa väärinpäin Toisaalta, en ollut tuntenut vaikka oli pyörähtänyt pari vk sitten perätilasta raivotarjontaan.

Painoa tullut koko raskaudessa nyt jo n 13kg :/ Tänään iltapäivästä vauva on liikuskellut mielestäni tosi harvakseltaan ja hennosti - vaikka yleensä ollut erittäin aktiivinen ja helposti tunnistettavat liikkeet. En myöskään ole varma (ehkä ei???) lapsiveden tihkumisesta. (Nyt siis rv 35+6) Pitänee seurailla tilannetta tarkemmin..
Edellisissä raskauksissa mulla ei oo lapsivedet menneet ollenkaan spontaanisti - synnytys alkanut vaan supistuksilla ja synnytyssalissa kätilö puhkonut kalvot ja silloin vasta lapsivedet menneet. Jotenkin mulla on sellainen tunne, että tälläkin kertaa kaikki menis ihan samalla kaavalla! Vaikka joka kertahan on tavallaan erilainen - mutta silti!!

 

Hojohojo! :wave:

Kiitos Shamppanjapäärynä/I] kuulumisista! Ei siellä sielläkään ihan putkeen sitten mene jos ei täälläkään.

Tuossa just ennen jouluaattoa kun kävin neuvolassa, niin sydänäänien perusteella poika oli edelleen istumassa. Kun mulla oli mukana tuo 9vee tyttö niin pyydettiin ultralla päästä kattoo miltä näyttää ja neuvolan tädin ihmeeksi poika olikin pää alaspäin mutta kovin kovin korkealla. Pää oli mun navan kohtaa..

Siinä sitten toki närästykset kyllä helpotti mutta uudenvuoden jälkeen heti tuntuis sellainen mylläys ja hyörintä että olin varma kylkiluiden menneen poikki. Pian siitä alkoi hillitön närästys ja kova potku ja touhu alamahan puolella ja isompaa osaa tuntuu ylämahalla. Että eipä taida Eikka poika vieläkään viihtyä pää alaspäin. Pari viikkoa aikaa kääntyä ja jos ei käänny niin sitten lähtö sairaalaan. Yrittävät varovaisesti kääntää mutta istukan sijainnin vuoksi saattaa jäädä kääntämättä. Sitten ainoa vaihtoehto on sektio. Ens viikolla taas neuvolassa joutuu ultraa pojan tarjonnan koska mulla on niin piukea maha ettei siitä kukaan pysty käsi kopelolla sanomaan tarjontaa eikä muuta. Sf-mitta menee edelleen sen ylimmän, eli kolmannen käyrän yläpuolella 2senttiä. Olokin on sen mukainen. Toppahousun lahkeita tytöt joutuneet laittaa kenkien päälle kun en taivu. Sukkien pukeminen tuskaa mutta onneksi on nuo avuliaat tytöt

Supistuksia tullut jonkun verran, ihan jo kipeitä mutta tiedän että minun hitaalla avautumisella ei niistä vielä ole mihinkään. Ainut mitä tekevät niin laittavat maidon herumaan.

Hemo on tippunut sinne nippanappa sataan ja kyllä olenkin ollut väsy. Tiesin tämän ja kun ei siihen raudat auta niin mennään näillä. Paino oli viimeksi tippunut, saa nähä mitä vaaka näyttää ens viikolla.

Kaikki on valmiina poikaa varten, paitsi se pinnasänky.. Sen kohtalo on täysin auki. Tuoko mies oman hänen vanhansa vai ostanko. Ärsyttää niin että kohta jää koko pinnis hommaamatta.

Pakkailin tuossa vähän sairaalakassia valmiiksi vaikka olen 90% varma ettei lähtö tule ennen sovittua käynnistyspäivää. Viisi viikkoa ja pari päivää päälle niin on tuo päivä.
Mikäli poika kääntyy pää alaspäin.
Liikkeitä on runsaasti, todella aktiivinen pyörijä on kyllä. Välillä mietin että missä välissä nukkuu vai pyöriikö poika unissaan.

Yöt menee tosi huonosti. Rannekanava oireyhtymä iski molempiin käsiin ja voi tuska mitä puutumista. Yöllä, syödessä, autoa ajaessa jne.

Se joka sanoo että nainen raskaana on hehkeimmillään niin tekisi mieli huitasta naamaan..

Että tälläistä täällä..

Nokkosperhonen & Eikka 33+5

 

Nokkosperhonen: Mulla kanssa tosissaan poitsu viihtyy monesti ihan hullun korkealla vatsalla (just niinku sopivasti eilen neuvolanaikaan, illasta laskeutui alemmas) ja vatsan päältä tunnustelu on silloin hankalaa, kun koko vauva on kaikki siinä päällä. Mikähän noita tommoisia riivaa, kun eivät osaa asettua... En ymmärrä. Ja samoin olen miettinyt, että milloin tämä nukkuu vai touhuaako nukkuessaankin No, eipä ole tarvinnut liikelaskentaa tehdä. Kenkien kiinnilaitto on huonompina päivinä mahdotonta, taaperon pukeminen, tavaroiden poimiminen lattialta... Ei ei ja ei. Ja närästys. Mä NIIIIN allekirjoitan tuon kaiken tuskan, mitä "kainaloissa kiikkuva" vauveli tekee. Kun ei anna mitään toivoa paikkojen kypsyttelystä edes, kun ei kerran paina alakertaan. Sympatiseeraan siis ihan täpöllä täältä :heart: Eikä mulla edes ole perätilauhkaa taikka rannekanavaongelmia...

Mä sain joogaohjaajalta käyntikortin doula/fyssari asiantuntijalle, joka on erikoistunut neuvomaan vauvan "asentohoitoon". Taidan laittaa hälle tänään meiliä, jos oikeasti olisi jotain, millä edesauttaa vauvan laskeutumista. Mä luulen, että tämä on rakenteellinen juttu mulla, kun nyt kolmas vauva jo killuu kylkiluissa loppuun asti. Mutta ilmeisesti joitain asentoharjoitteita ja tiettyjä alueita venyttelemällä voidaan tehdä jotain. Ja mä oon valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa Etenkin jos tää heppu onkin nyt sit isomman puoleinen, niin en haluais sinne yliviikoille joutua.

Peetu: Jaa että lapsivettä tihkuisi? Ilmottelepa miten homma etenee.

Täällähän on nyt siis se tilanne, että jos vedet menisivät, eikä vauva ole todellakaan kiinnittynyt, niin sitten pitäisi mennä vaakatasossa synnärille, ettei synny mitään napanuoran ulosluiskahtamisen uhkaa. No, enpä usko, että ajoissa menee, kun niihin kalvoihin ei mitään mekaanista rasitusta sillä tavalla kohdistu.

PH rv37

 

Nokkosperhonen: Mulla on toi sama että jos joku sanois että nainen on hehkeimmillään raskaana, niin tekis mieli huitasta
Ihana lukea taas muiden kuulumisia ja tervetuloa Peetu mukaan

Mä oon kärsiny oikeastaan koko tän raskauden ylitsepääsemättömästä väsymyksestä, osittain varmaan alhasen hemon takia. Nyt on toinen päivä koko aikana että tunnen itseni ees hieman pirteämmäksi, en uskalla kyllä vielä siitä iloita jos se onkin ohimenevää. On meinaan ärsyttävää kun kaikkea pitäs vielä tehdä, mutta en vaan oo jaksanut. Ja se todellakin alkaa ärsyttää mua itteeni :/
Kaikki vaatteet on vielä laittamatta kaappiin (ne on varastossa vakuumipussissa), ensisänky laittamatta, vaunun osat pesemättä siis ihan kaikki laittamatta. Ei ees uskois muuta kun mun mahasta et meille on tulossa vauva
Viime neuvolassa tosiaan oli se sf-mitta +2 käyrällä toista kertaa putkeen ja koska en pystynyt sokerirasitustestiin tän "ihanan" pahoinvoinnin takia niin saatiin lähete äippäpolille lekurille. Tästä ei oo kauaa kun se kokoarvio tehtiin ku pelkopolilla käytiin ja nyt taas. Toisaalta ihan jees mennä näkee toinen mutta toisaalta vähän turhauttaa ravata kun meil on joka tapauksessa 2,5 vkon päästä taas lääkäri Nkl:lla.
Monella muullakin näyttäs olevan tuskanen olo, joten tsemppiä teillekin. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin (myös omaan korvaan) niin ei oo enää pitkä aika H-hetkeen!

Sunday83 + Maximillian (RV 33+1)

 

Heipä hei ja tervetuloa uusille minunkin puolestani! Komeita masukuviakin jotkut laittaneet.

Täällä ollu jänniä yhden päivän kestäviä vaivoja koko viikon. Yks päivä oli vasen pakara puutunu, seuraavana lapojen väli. Sit olikin vuorossa outo pissa vaiva: vaikka vessakäynnit oli ihan normaaleja niin silti tuntu siltä että rakko on aivan räjähtänäisillään. sitten eilen olikin vuorossa sellanen tunne että ei olis koko päivänä syöny mitään, tärisytti käsiä jne. Vaikka ihan normisti syöny koko päivän. Saas nähdä mitä tänään vuorossa. Vielä ei tunnu miltään ihmeelliseltä. No, onneksi nuo kaikki kestäneet vaan tosiaan sen yhden päivän.

Fyysiset jutut ei juuri vaivaa mutta henkisesti hajottaa tää lomailu! Kun on tottunu käymään kahdessa työssä jne niin tällanen pitkään lomailu käy pääkopan päälle. Mitä te muut jo lomalla olevat ootte touhuilleet?

Täällä yritetty aikaa tappaa mm. Pesemällä kaikki vauvan vatteet ja pehmusteet, järjestetty kaikki kaapit, viimeistelty remppaa, siivottu autot ja kotia kans. Lisäks tehty omat ja firmojen verolaput... hhh. Tosi yksinäistäkin on kun mies painaa normaaliin tapaan kans kahta työtä niin oon päivät pitkät yksinäni kotona. Muutamaa kaveria oon käyny moikkaamassa mutta siinä onkin sitten kaikki sosiaaliset kontaktit...

Jos maanantaina menis synnytysvalmennukseen ja tiistaina olis vihdoin se neuvolalääkäri

Parempia vointeja niille joilla erinäisiä vaivoja on! Eiköhän ne pian lopu kun loppusuora jo häämöttää!

Mukipukipuu ja Väinö rv 37

 

Heippa kaikille!

Sunday & Peetu, tervetuloa joukkoomme!

Mulla oli tänään neuvolalääkäri, jossa arvioitiin vauvan kokoa ja mahtuuko syntymään normaalisti. Vauva sai painoarvioksi nyt 2800g (viikkoja 36+5), kuulemma vastaa viikkoja. Arvio, että yli kolmekiloinen vauva olisi siis tulossa, kun noin 200g nousee paino viikossa. Käsikopelon mukaan pitäis olla riittävästi tilaa syntyä normaalisti alakautta, mutta koska olen näin lyhyt, niin joka tapauksessa joudun käymään vielä Mikkelissä erillisessä synnytystapa-arviossa. Sen verran kyllä jo sanoi, että ei soisi menevän yli lasketun ajan. Eli sais jo syntyä tämän kuun puolella, kun la on 1.2. Jospa sitä sais jo lähiviikkoina pikkuotuksen syliinsä. <3 Vauva on edelleen pää alaspäin, mutta ei oo vielä kiinnittinyt. Mut sen verran pitkään on jo ollut noin päin, että tuskin enää asentoa vaihtaa. (Nyt kun sanon, niin tietysti samantien kääntyy ympäri.) Paikatkin on vielä ihan ennallaan. Toivotaan, että rupeis pikkuhiljaa tilanne muuttumaan, ettei tosiaan menis yliaikaiseks tai jouduttais käynnistämään tms.

Painoa on mulla tullut jo 20kg lähtöpainosta.. Onneksi ei vissiin ole vauvan kokoon kuitenkaan vaikuttanut. Mieluummin pudottelen niitä raskauskiloja sitten keväällä kuin synnytän jättivauvan. Odotan jo innolla sitä, että pääsis urheilemaan, ennen kaikkea juoksemaan! Toivottavasti selviän synnytyksestä äkkiä, että pääsee taas lenkkipoluille.

Sairaalakassin pakkasin joitain päiviä sitten. Pakkasin samaan kassiin kotiutumisvaatteet itselleni ja vauvalle (varulta sekä kokoa 50 että 56) sekä kaikki synnytykseen tarvittavat jutut. Otin mm. kaikkenlaista pientä naposteltavaa ja vesipullon, pesuaineet, hajusteettoman dödön, hiusharjan ja pompuloita, hammasharjan ja -tahnan, silmälasit ja piilaritarvikkeet (käytän yleensä piilareita, mut saa nähdä osoittautuuko silmälasit helpommaksi vaihtoehdoksi), kameran ja laturin, vihkon ja kyniä (jos siellä vaikka muistas kirjotella kokemuksia samantien ylös) sekä pari sidettä ja liivinsuojuksia.

Vauvantarvikkeet alkaa olla aikalailla kaikki hommattuna. Pinnasänky haetaan sunnuntaina miehen vanhempien mökiltä ja sitten ei kai pitäisi puuttua enää mitään. Ainakin alkuun pitäisi päästä näillä tavaroilla.

Liikkeitä täällä on tuntunut nyt tosi tiuhaan. Joitain viikkoja sitten oli paljon hiljaisempaa, tuntui vain yksittäisiä potkuja silloin tällöin. Nyt on ollu ihan eri meininki, melkein jatkuvaa mylläämistä. Lähinnä potkuja ja jalkojen tai pepun tunkemista joko kylkiluiden alle tai kyljestä läpi. Välillä tuntuu melko tuskalliseltakin, kun toinen yrittää vissiin kaivautua väkisin ulos nahan läpi. Rakas pieni ei oikein taida tajuta, että pitäis ennemmin hakeutua sinne kohdunsuulle..

Mukava kuulla Shampanjapäärynän kuulumisia. Kovasti tsemppiä sinne ja lämmin osanotto koiruuden kuoleman johdosta! <3 Kyllä tänne saa tulla purkamaan niin isot kuin pienetkin murheet ja huolenaiheet. Toki ymmärrän, jos niistä ei edes jaksa tai halua kirjoitella. Hyvä, että ilonaiheitakin löytyy hieman. Sulla ei taida siis enää pitkään mennä, kun saat pienokaisen maailmaan! Turha on stressata siitä, onko kaikki tavarat ja tarvikkeet valmiina, ei se vauva vaadi mitään ihmeellisyyksiä.

Mulla ois korsetti valmiina. (Hääpuvun yläosa nimittäin. ) Se on kyllä mukavan ja tukevan tuntuinen päällä, mut en jaksa uskoa, että mahdun siihen ihan heti synnytyksen jälkeen. Vaikka vuosi sitten se olikin vähän liiankin iso mulle.. Ai niin, onhan mulla myös vyötärökorsetti. Tuli opiskeluaikoina innostuttua korsettien ompelusta, kun se on niin helppoo ja ne on kivoja. Mut jos mä koittaisin saada tän kropan palautumaan liikunnalla.

Soittelin nyt ihan synnärille synnytysvalmennuksista, ja kuulemma niitä onkin joka lauantai. Eli ensi viikkolla voisi suunnata sinne. Tuntuu tosi helpottavalta, ettei oo sit synnyttämään mennessä kaikki ihan uutta ja tuntematonta. Ja tietää ehkä tuon valmennuksen jälkeen myös vähän paremmin, minkälaisia helpotuksia synnytykseen haluaa tai ei halua.

Unia oon nähnyt aika paljon synnytykseen liittyen. Lähinnä semmosia, että tulee lähtö sairaalaan, mutta en kerkeä unen aikana kuitenkaan synnyttämään. Ei kovin todesta otettavia unia ole kyllä ollut, yhdessäkin olin Tuho-osaston J.D. (kyseessä siis mieshenkilö) ja olin raskaana ja muut sarjan lääkärit tutkivat minua.

Pippurihäntä ja Pihlaja, ihanat masut teillä. <3

Möykkyliini, jopas sua on säikäytetty. Onneksi ei käynyt kuitenkaan pahemmin! Täällä on nyt liukas keli, sai varovaisesti kävellä neuvolasta kotiin, kun vähän väliä lipsui. Ei varmaan ylivarovainen voi olla näillä keleillä liikkuessa. Toivotaan, että säästytään kaikki pahemmilta kaatumisilta!

Sadana, onnea lukkoon lyödystä vauvan syntymäpäivästä! <3 Toivotaan, että leikkaus sujuu hyvin.

Mukipukipuu, hassuja vaivoja sinulla. Tai siis lähinnä hassua tuo, että kestäneet sen yhden päivän vaan. Mulla oli eilen myös huono olo, vaikka söin ihan tiuhaan ja riittävästi. Mullakin tärisytti käsiä ja tuntu ettei voinu seisoa hetkeäkään paikoillaan, kun alkoi heikottaa. Nyt taitaa olla jo ihan normaali olo taas, tosin en oo hirveesti harrastanut tuota paikallaan seisomista tänään. (Eilen tuntui kassajonossa, että pyörryn, jos en kohta pääse liikkeelle.)

Ei mene enää kauaa, niin meillä on kaikilla omat pienet nöttöset hoidettavanamme! <3 Ihan(an) hurjaa!

 

pikkuakkanen - tutulta kuulostaa, mulla oli n. viikkoa aiemmin rv 35+0 oli painoarvio 2,7kg, vähän keskikäyrän päälle siis ja oletusarvo, että 200g/vko paino sikiöllä vielä nousee. Olen myös lyhyt, mutta lantiossa hyvin tilaa, ponnistusvaiheet ovat olleet helppoja edellisissä, vauvat 3,1-3,7kg. Mutta tämä siis on menossa lähemmäs 4kg, neuvolan tädin mukaan ylikin, jos nuo mitat yhtään pitävät paikkansa. Pitää aina muistaa, että ultran kokoarvioissakin on helposti puolen kilon heittoja suuntaan ja toiseen, koska ne on aina keskivertomittojen perusteella tehtäviä arvioita. Niin ja mulla kans paikat ennallaan, eli kiinni ja pituus ennallaan. Ulkosuu taisi olla vähän pehmeä, mutta se vissiin on uudelleensynnyttäjällä ns. aina. Niin ja mulla on kans ihan samaa - pakko pysytellä liikkeessä, muuten alkaa heikottaa tai huimata! Pahin ajatus olisi metro, jossa pitäisi pystyä kuumassa seisomaan väkijoukossa eikä pääse istumaan... : /

Neuvolassa totesi täti kuitenkin nyt, että hyvä olisi, ettei kuitenkaan yliajalle päästettäisi samoista syistä kuin sulla, ja aion pitää tämän kyllä mielessä ja vaatia mielipidettä lääkäriltä, kun menen 40+0 seuraavan kerran. Toisaalta itse en pidä käynnistysajatuksesta, kun tiedän, että mulla paikat eivät perinteisesti kypsy etuajassa yhtään. Käynnistäminen on nimittäin kylmiltään aika rankka homma, eikä välttämättä edes toimi kovin hyvin silloin. Mulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta tiedän, että se ei ole mikään automaatti. Mutta katsellaan tilanteen mukaan. Pääasia, että vähän varaudutaan eri vaihtoehtoihin.

mukipukipuu - mulla ei ole ongelmia lomailla fyysisesti, mutta henkisesti huomaan, että alan pyöritellä ja paisutella asioita päässäni, jos ei ole järkevää mietittävää ja tekemistä. Nyt kun supparit ovat enemmän kuin tervetulleita, niin yritän ulostautua täältä kotoa taaperon kanssa, vaikka sitä edeltääkin ns. mahdoton pukemissessio. En vaan mitenkään viittis aloittaa kun en pysty tän mahan kanssa kykkimään yhtään...Voi kun vois vaan astua pihalle eikä tarttis pakkautua kenenkään toppavaatteisiin ja kenkiin!

PH

 

Pippurihäntä, itse kun kärsin tuosta synnytyspelosta ja elämän tilanne on nyt tämä mikä on niin pelkopolilla käydessäni annoin heille kaksi vaihtoehtoa. Sektio tai käynnistys viikkoa ennen laskettua. He sanoivat että käynnistys. Kysyin sitten että koska olen todella todella hitaasti avautuvaa laatua ja paikat eivät tasan pehmene ennenkuin vauva sieltä alkaa tulla että koska lähdetään täysin epäkypsästä tilanteesta niin kuinka raju käynnistyksestä tulee?
Ja sanoin että olen varautunut siihen että käynnistyksestä tulee raju ja saattaa kestää kauan ennenko alkaa tapahtua.
Lääkäri sanoi että ei välttämättä, heillä on keinot saada nopeasti asiat etenemään. Eikä se nykyään ole edes raju.
Toisaalta sanoin etten pelkää kipua, tiedän saavani siihen lääkettä. Eniten pelkään sitä että avautuminen kestää, kestää ja kestää. Eli vaikka siitä tehtäisiin raju mutta kunhan minun ei tarvitse viettää toistavuorokautta avautumisen kanssa.
Nyt vähän jännittää että mitä lääkäri sanoo minun mennessä varattuna aikana sairaalaan käynnistystä odottamaan. Toki, en anna vaihtoehtoja. Asia on jo sovitttu ja ilman vauvaa en sieltä kotiin tule. Se on varma että käynnistetään silloin kun aika on varattuna.

 

Kiitos nokkosperhonen kommentista. Sulla on siis ihan ensi käden tietoa. On kyllä huojentavaa kuulla, että keinoja on. Lähipiiristä löytyy myös niitä hyviä nopeita käynnistyskokemuksia kyllä, ei siinä mitään. Itsellä takana spontaanisti alkanut synnytys jossa 30t kivulias avautumiskokemus, enkä kaipaisi sille uusintaa. Mutta saapa nähdä mitä käypi. Toistaiseksi ihan luottavin mielin noin pääpiirteissään.

 

Voi jösses ettei sitä aina aamulla tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Kävi sitten samalla tavalla kuin tuossa Möykkyliinille aikaisemmin, eli vedin naamalleni ja käsien varaan rähmälleni tantereeseen kuitenkin niin että ylämaha otti osumaa myös. Tämä tapahtui vielä terveyskeskuksen pihassa ylämäessä jota ei oltu hiekoitettu ollenkaan vaan oli ihan peilikirkkaalla jäällä. Onneksi sentään en ollut ottanut taaperoa syliin vaikka sekin kaatuili koko ajan kävellessään. No soitin osastolle ja kävin tutkittavana. Vauvalla kaikki onneksi hyvin ja tehtiin sitten samalla käynnillä synnytystapa-arviokin, ettei tarvitse enää ensiviikolla raahautua paikalle. Varattiin siis sektioaikakin jo Koko arvioksi vaaville saatiin 3,2 kg (nyt jo!! 35+2), eli sektion aikaan rv 39+1 on sitten 4 kg. No eihän tuolla väliä ole sektion kannalta mitä kokoa vauva on. Isoin lapsi siis näistä kolmesta odotettavasti tulossa. Että hyvät kanssaodottajat olkaa varovaisia!!! En nimittäin ollut ainoa kaatunut tänään siellä osastolla... Minä taisin selvitä vain kipeällä kädellä, ja verinaarmuilla leuassa, käsissä ja polvissa.

Tekemisen puutetta ei ole ollut täällä yhtään ilmassa. Päinvastoin tuntuu että miten mä ehdin koko sektioon tällä tahdilla. Yhtään vaatetta en ole ottanut esille, sänky on vielä varastossa ja muutkin tarvikkeet ihan hukassa ja hommaamatta Aikomus oli ommella useampikin body tulokkaalle, mutta olen saanut aikaiseksi vain yhden setin. Kapaloliinakin oli aikomuksena tehdä, mutta se on luultavasti ihan yksinkertainen jos vain jotain mittoja ja muotoa jostain ehtisin etsiä. Saa vinkata jos on tiedossa ohjetta!

Sinikuu 35+2

 

Nuo kaatumiset ovat kyllä ikäviä. Onneksi ei mitään kuitenkaan tapahtunut.

Makuuhuone saatu kuntoon. Ja vessaankin sain vaipanvaihtopisteen rakenneltua. Tosin vaipat joudun säilyttämään ainakin vielä tällä hetkellä makuuhuoneessa. Luultavasti jossain välissä kyllästyn raahaamiseen ja kaivan jonkun kolon muutamalle vaipalle vessaan.

Josko nyt saisin aloitettua sen kopan sisuskalujen uudistamisen, kun tuo eilinen siivousurakka oli sen verran raskas etten herännyt edes sammakon liikkeisiin yöllä.

Enää 10 päivää jäljellä.

RV 35+