// Helmivauvat 2015 - tammikuu //

Ihanaa, lisää vauvoja heti viikon alkuun! Kampiakselille onnittelut kääryleestä!

mukipukipuu - no jopas nyt sattua vielä tähän loppuun. Pidetään peukkuja, ettei mitään sen kummempaa nyt teille käynyt. Hyvä, kun vauveli liikkuu, kunhan et itse nyt mitään tärähdystä saanut

Sadana - miten teillä menee?

( . ) Täällä alkoi eilen illalla joskus puol 11 jälkeen supistella menkkakipujen kera. Oli kyllä heti semmoinen kunnon tuntu kuin niissä synnytyksen alkuvaiheen suppareissa aiemmillakin kerroilla, alavatsa ja alaselkä kivisti, mutta suppareita tuli tosi tiheästi ja epäsäännöllisesti. En oikein erottanut, mistä yksi supistus alkoi ja mistä loppui ja makuulteen olo tuntui kurjalta. Maha tuntui olevan jotenkin tosi alhaalla. Vatsa oli tyhjentynyt tuntia ennen vähän yllättäen ja pissalla piti käydä vartin välein. Kellottanut en virallisesti, mutta muutaman minuutin välein iski kramppi.

Veikkasin kuitenkin noista epäsäännöllisyyksistä, että ei tämä tällä vielä tässä lähde tulemaan, minua väsyttää ja haluaisin vielä nukkua Otin Panadolia gramman ja tunnissa homma hiipui, mutta vauva liikkui sitten ihan hulluna n. klo 00-03, irtosi vissiin kuopistaankin siinä ja potki ja pönki niin että kaikki sisuskalut heilu ja lantion luut vaan natis ja vihloi. Tän rummutuksen jälkeenmulla tuli sitten nälkä , söin ja sitten vasta joskus klo 04 tuli uni. Että semmoinen yö. 3-4t unta ja vatsa, häpy- ja häntäluu on kyllä tosi hellänä kaikesta tästä.

Voisin sanoa, että eka alkusoitto on nyt koettu. Toivottavasti ainakin ehtisin päiväunet ottaa tänään vielä ja käydä esikoisen arviointikeskustelussa koululla iltapäivällä. Luultavasti ehdinkin ja oon vielä kolmen viikon päästäkin kasassa

Pippurihäntä ja pyöreät 39+0

 

Ihanata ihanata roppakaupalla onnea Kampiakselille ja käärölle! :heart:

mukipukipuu: Hui kamala, toivottavasti selkä voi jo paremmin ja onneksi ei mitään isompaa sattunut. Itse meinasin kaatua parvekkeella tänään, kun lattia oli jäätynyt ja yritin saalistaa kissaa takaisin sisään. Kyllä siinä sydän hyppäs ilmaan kun sain viimehetkellä vedettyä jalat takaisin alle.

Pitää käpytellä varovasti tänään kun joutuu jalan lähtemään imetysneuvontaan, matkaa on useampi kilsa. Saas nähdä onnistunko, eilen meinas itku tulla kauppareissulla kun sattui liikkuminen niin hitosti. Taitaa vauva olla asettunut alemmas, ainakin tuntuu että olis sukkapuikkoja tai vaikkapa puukkoja tuo alaosa täynnä. Saataspa pian ostettua auto. : /

Pippurihäntä: Kuulostaapa aika horrori yöltä, toivottavasti saat nukuttua hyvät päikkärit tuon jäljiltä ja levättyä kunnolla.

Itsekin mietin viime yönä, että kuinkahan monta muuta mammaa valvoo juuri nyt. Nämä katkonaiset ja kivuliaat yöt kaikkine pissimisineen ja mahan kanssa punnertaessa ovat kyllä kuluttavia. Itse vielä huomaan huolestuvani vauvan liikkeistä tasaisen jatkuvasti ja tekeväni liikeseurantaa sillon kun pitäisi nukkua. Aamuisin on
usein aika myllytetty olo ja vielä ei ole edes vauva maailmassa.

Olen ruvennut pelkäämään synnytystä ja sen kipua, itse kun en tiedä yhtään mitä odottaa. Tämä lisää yöllistä rauhattomuutta, samalla kuitenkin odotan että synnytys alkaisi jotta se olisi joskus ohi. Ristiriitaisia tunteita, pelkoa ja samalla odottavaa iloa. Olo kuin tuulimyllyllä.

Mammako86 & Papu 37+2

 

Suuret onnittelut Blackpearlille ja Kampiakselille!

Mukipukipuu: Kylläpä piti sattua - hyvä, että pääset neuvolaan tarkistamaan tilanteen. Hyvä, että vauva on liikkunut normaalisti eikä ole tullut vuotoja.

Pippurihäntä: Sinullahan on ollut jännä yö! Toivottavasti saat otettua edes pienet päikkärit.

(.) Täällä poksahti tänään rv 36+0. Takana on kiva viikonloppu, ja vointi on pysynyt hyvänä (no, närästystä, nälkää, väsymystä ja öisiä lonkkakipuja lukuun ottamatta ). Olen onneksi vielä pystynyt liikkumaan suht hyvin ja käymään pitkilläkin kävelylenkeillä. Ne piristävät aina mieltä. Eteenpäin äheltäen...

Peetulle muuten onnea huomiseen sektioon! Sehän oli huomenna, eikös?

Rv 36+0

 

Huh huh!
Täällä alkoi eilen illalla kerrassaan kauhea mahatauti, kahteen asti yöllä oksensin, sen jälkeen vatsa ollut ihan kuralla. Jouduin käymään neuvolassa kun vauva ei liikkunut. Noh, vauvan sykkeet on pilvissä. Sain käskyn käydä kotona syömässä ja kohta takas. Voin sanoa että helpommin sanottu kuin tehty tuo syöminen. :/
Tätä tautia ei toivo edes pahimmalle vihamiehelleen.

Mussukkanuppunen 35+6

 

Neuvolassa todettiin kaiken olevan kunnossa. Alaselkää juilii kyllä ihan mukavasti edelleen. Kumma kyllä ei tullu yhtään mustelmaakaan.

Mussukkanuppuselle pikaista paranemista! Ei kyllä varmasti oo herkkua olla viimesillään raskaana mahataudissa!

Vieläköhän se Pippurihäntä on rauhassa kotona vai päästiinkö jo tositoimiin?

 

Meillä on edessä tänään kotiutuminen. Laitan varmaan illalla raporttia viikon tapahtumista.

 

Oon mä täällä, olo on kyllä niinkuin jyrän alle jäänyt. Rinnatkin jotenkin ihan superkipeät ja jokainen vauvan liike tuntuu hiertävältä. Supparit palas takas kivuttomiks, niitä tulee harvakseltaan, niinkuin nyt on tullut jo jonkun aikaa, aina välillä. Katotaan, millon saadaan alkusoiton seuraava osio. Aion rohkeasti lähteä julkisilla esikoisen koululle seikkailemaan edelleen

Olipa mukipukipuu onni matkassa tuossa kepsahduksessa

mussukkanuppunen - täällä kiertää kans nyt jotain vatsatautia ja toivon niin pääseväni jakautumaan ennen kuin se meille saapuu. Nestettä ja voimia sinne!

PH

 

Onnittelut kampiakselille
Mussukkanuppunen voimia mahatautiin. Ei kyl varmasti hääviä oo. Heti nousi itelläkin tuskan hiki ohtalle ku muisteli sitä 30 viikolle asti kestänyttä aamuoksentelua. Toivotaan et menis yhellä yöllä ohi.
Pippurihäntä toivotaan et oisivat jo merkkejä käynnissä olevasta synnytyksestä.
Sit omaa napaa
Just tulin synnytystapa arvioinnista. Paikat olivat auenneet sormen verran
Et voi olla et täällä ollaan monta viikkoa edelleen kokonaisena. Tyttö oli nyt 3100 grammaa. Eli ihan normaalin kokoinen ja kuulema ihan hyvin mahtuu lantiosta.
Muutenkin kaikki oli kunnossa.
Ehkä mä nyt varaan sen kampaajalle ajan. Ei tartte enään miettiä et jos ei pääsekään
Mukavaa viikkoa kaikille

Raputyttö ja masukki 36+6

 

Tervehdys täältä kaikille ja onnittelut jo vauvautuneille!

Enpä juuri ketjuun ilmoittautumisen jälkeen ole kirjoitellut, mutta ahkerasti olen kyllä taustaillut.
Itsellä menossa nyt 36+2 ja torstaina tulossa äitipolin käynti poikkeavan tarjonnan vuoksi. Masukki kun on majaillut koko raskauden perätilassa ja viime viikolla neuvolalääkäri totesi, että on jalka-perätarjonnassa. Ensimmäistä kertaa ikinä siis menossa ns.synnytystapa-arvioon, vaikka tämä kolmas lapsi onkin. Toivonmukaan ulkokäännöstä voidaan yrittää ja se myös onnistuisi, pelkään sektiota ihan hirveästi vaikkeivät nuo aikaosemmat synnytykset mitään lasten leikkiä ole olleet. Aiemmat siis syntyneet alakautta, ensimmäinen imukupin avulla ja kakkonen ihan "itsekseen".

Vauva on vielä tosi ylhäällä, mutta kohdunsuu oli jo sormelle auki ja kanavakin vähän lyhentynyt, mutta niinhän se taitaa monilla uudelleensynnyttäjillä jo tässä vaiheessa olla. Kovasti olen mammajoogan ohjeiden avulla koittanut antaa vauvalle tilaa kääntyä ja välillä sellaista myllerrystä on, että luulisi jo kääntyvän, mutta toistaiseksi tuloksetta, joten henkinen valmistautuminen sektioon nyt käynnissä.

Onko teillä sektion läpikäyneillä jotain vinkkejä siihen valmistautumiseen?
Itseä hirvittävät paitsi kaikki tulehdus- ja veritulppariskit myös esim. imetyksen onnistuminen, aiemmat lspset kun ovat heti syntymänsä jälkeen päässeet rinnalle eikä kummallekaan mitään lisämaitoja ole tarvinnut antaa...

 

mussukkanuppunen, voi kamalaa.. Voin vaan kuvitella miten kamalaa potea vatsatautia raskautuneena. Pikaista paranemista vain!

Möykkyliini, joo.. Meille oli varattuna sektioaika (perätilan vuoksi) huomisaamulle klo 7. Kävin tänään sitten sairaalassa esikäynnillä, verikokeissa ja tutkimuksissa... Vauva olikin kääntynyt sitten pää alaspäin! En ole tuntenut kyllä mitään mutta tällainen on jossainvaiheessa tapahtunut. Eka lääkäri sitten kyseli että mitä haluaisin että tehdään.. Noo, sanoin että sektio olis "kiva", anopille ostettiin aikaisemmat (toiset!) lentoliput tämän takia ja hän tulee tänne illalla. No, kaiken piti olla ok.. Ja sitten tuli operatööri vielä tapaamaan ja oli heti että ei ei ei... No joo, onhan se niinkin että parempi kai se on alakautta synnyttää sitten. On vaan niin sekavat fiilikset kun kaiken piti olla lähes selvää jo ja nyt sitten ei olekaan enää
No parashan se on että vauva saa kehittyä ja kasvaa ihan rauhassa. On se minustakin hieman "outoa" määrätä jollekulle syntymäpäivä ilman mitään "oikeaa" syytä. Oon ihan tyytyväinen nyt tähän päätökseen vaikka pelottaa ja jännittääkin tuleva.. Kätilö tutki sairaalassa ja sanoi että paikat on niin hyvin kiinni (näin kolmannessa raskaudessa) ettei hän usko että vauva hetkeen syntyy. Tutkimusten jälkeen on nyt sitten supistellut kevyesti tässä parin tunnin ajan. Antoivat sieltä myös jotain ROHTOJA jota haudutetaan kiehuvassa vedessä ja juodaan sitten pitkin päivää! (ulkomaalaiset oudot tavat!)

Nyt vaan toivotaan että tämä vauva ei pyöri täällä mahassa enää! Se on nimittäin jokatoinen viikko ollut joko raivo- tai perätarjonnassa. Ja jos itse en tunne lainkaan näitä kääntyilyjä niin mistäs tiedetään h-hetkellä mikä edellä se sieltä tulee!
Huomenna taas lääkärin vastaanotto, hitto että ärsyttää nekin käynnit. Mikskä se mahansisältö siellä muuttuu... Ärsyttää se että täällä aina noilla lääkäri/ultra/käyrä -käynneillä menee oikeasti aina 2 tuntia!!! (Kyllästymistä jo havaittavissa?)

Ainiin, ja vauvan kokoarvio ultrassa tänään 3511g!!! Kauheeta, jos mennään laskettuun aikaan (tai 2 viikkoa yli kuten viimekerralla) niin synnytän jonkun yli nelikiloisen jättiläisvauvan!!

mukipukipuu, hienoa kuulla että kaikki neuvolan mukaan vauvalla OK. Toipumista vain itsellesi vielä pyllähdyksestä!

 

Jopas sattui Peetu1 - suunnitelmat menivät sitten ihan uusiksi viime metreillä! Mä olen juonut vadelmanlehtiteetä, (rohtoja rohtoja), mutta sitten alkoi tuntua, että vatsa ei jotenkin vaan tykkää siitä. Sori kun puutut vielä listoilta mutta en nyt enää löydä sun aloitusviestiä näillä puusilmillä, niin voitko laittaa rivisi vielä kerran muodossa

LA / ikä / Peetu1 / monesko lapsi

( . ) Takana rauhallinen ja hyvin nukuttu yö. Pikku-Veijari jaksoi myös antaa äitinsä nukkua, ja ilmoitteli kiltisti itsestään vasta kun heräsin ihan levänneenä klo 6.30. Taapero vetää tapansa mukaan edelleen hirsiä ja minä tunnustelen, että mikä fiilis masussa tänään. Eilinen meni kyllä ihan koomassa niiden parin tunnin unien ja vatsan sekaisuuden kanssa. Vatsa on kyllä outo edelleen, katsotaan mihin suuntaan tässä kehittyypi ja missä ajassa. Illalla osteopaatille vihdoin!

PH rv40

 

tintti98 Olen yhden sektion läpikäynyt ja toinen edessä 16.2. Edellisen syy oli ahdas lantio ja poika oli jumissa. Leikattiin kiireellisenä mutta ei hätäsektiona. Nyt tyttö on mahassa perätilassa ja ahdas on lantio edelleen. Pe sovittiin sektioaika 16.2 :heart: Itse olen valmistautunut fyysisesti käymällä vesijuoksemassa ja lepäämällä. Henkinen valmistautuminen on myös tärkeää. Asia kerrallaan kun vaan menee eteenpäin niin hyvin se sinun sektiosi varmasti menee. Olen miehelle selvittänyt että miten kroppa toimii aluksi ja miten tarvitsen apua. Poikaa joka täyttää helmikuussa 8 vuotta olen valmistellut kertomalla että äiti on hetken tosi kipeä ja silloin minun mahaani pitää varoa. Koko perhe siis valmistautuu tulevaan kuten normisynnytyksessäkin tehdään Ainoa asia joka minua on joskus ahdistanut on muiden ihmisten kommentit siitä miten kipeä tulen olemaankaan. Itse näen sen niin yksilökohtaisena asiana että yritän vain ohittaa muiden kommentit, sillä itsehän kuntoutan itseni leikkauksesta. Tärkeää on että lähtee liikkeelle niin pian kuin mahdollista on..Mitä enemmän on paikallaan sitä kauemmin topumiseen menee. Vauvahan on paras kipulääke niin kun sen saa kainaloon, kivut hellittävät. Tsemppiä kovasti! :hug:

Imetys lähti minulla sektiosta huolimatta hyvin viimeksi käyntiin ja samoin nyt toivon samaa. Ainakin maitoa jo erittyy tisseistä joten en murehdi sitä ollenkaan.

Onnea kampiakselille ja blackbearilleihanaa vauva-aikaa:heart:

Itsellä on tosiaan vajaa kolme viikkoa jäljellä sektioon tosin viimeisen viikon aikana on ruennut tulemaan kipeitä suppareita ja vihlontaa "sukkapuikkovihlontaa" alapäässä joten eihän sitä teidä milloin tämä vauveli syntyy. Olo on kyllä ollu välillä todella heikko sillä oksentelen melkein joka päivä. Sunnuntaina mikään ei pysyny sisällä..olen oksentanut joulukuun puolivälistä saakka ja syynä on ahtaat tilat vauvalle..sen pää painaa mun ruokalaukkua..Onko muilla ollu vastaavaa? Mutta onneksi on hyviä päiviä niin silloin olen ulkoillu pojan kanssa ja käyny uimahallissa.

Kivaa viikkoa kaikille!

Eliaza ja mimu 35+4

 

Kiitos eliaza sektioon valmistautumisvinkeistä, nyt kuitenkin taitaa olla niin, että sektiolta ehkä kuitenkin vältytään! Käytiin isännän kanssa yöllä äitipolilla kääntymässä kun vauva liikkui illalla tosi niukasti. Polilla sitten selvisi syykin siihen: vauva oli kääntynyt itsestään raivotarjontaan ja etuseinässä oleva istukka vaimentaa liikkeet tehokkaasti.

Nyt vaan toivotaan että pysyy loppuun asti oikein päin, ensi viikolla vielä tarkistetaan tarjonta äitipolilla.

 

Ai hitto, että repesin Blackpearlin salikommentille todellinen palstamamma suuret onnittelut sinne! Samaten Kampiakselille :heart:

Blackpearl olit kysellyt, että onko jotain muuta mitä verkkokauppaan voisi lisätä tjsp, jos sulle tulee sitä graphic devotion laukkua niin saman sarjan tuttinauhasta olen ainakin kiinnostunut

Vaikea uskoa, että toi oma nyytti on jo viikon ikänen :heart: Samalla täälä on suurta haikeutta ilmassa, koska mies on todella ehdoton, että kaksi on hyvä lapsiluku. On siis viimeinen kerta kun on oma tuollainen vastasyntynyt nyytti sylissä. En usko, että hän mieltäänkään muuttaa. Kaksi on toisaalta ihan kompaktiluku =):heart:

synnytys käynnistettiin tosiaan ja oma kokemus käynnistyksestä oli kyllä negatiivinen. Lääkäri ei antanut lupaa irroittaa oksitosiinitippaa kalvojen puhkaisun jälkeen ja tärisin ja voin huonosti. Lopulta sain kätilön irroittamaan tipan. Olin varma, että omat supistukset riittäisi kyllä jo (olisi riittänyt jo aikaisemminkin). Lisäksi samainen lääkäri teki niin kivuliaan sisätutkimuksen, että vesi valui silmistä. :/ Nopea synnytys oli, 1vaihe 4h28min, 2vaihe 4min (kätilö puhui kolmesta, mutta noin lukee paperissa) ja 3vaihe 18min. Esikoisen synnytys joka käynnistyi itsellään oli 6h 37min +jälkeiset 5min.
nyt takas tuoksutteleen vauvaa, esikoinen päikkäreillä =)

cockeri ja typy 7vrk <3

 

Eilisilta oli sen verran härdelli päällä että en ehtinytkään kirjoittaa tänne yhtään mitään.

Tässä on minun synnytystarinani.

Tiistaiaamuna 20.1. kotosalla laitoin sairaalasta saamani tukisukat (Estävät veritulppia) jalkaan heti herättyäni ja valmistin miehelleni tuhdin aamupalan.
Mentiin miehen kanssa Naistenklinikalle odottelemaan vuoroamme leikkaukseen. Odotellessamme vauvasta ja kohdusta otettiin tunnin ajan käyrää. Siinä olikin hommaa että saatiin vauvasta hereillä olevaa sydänkäyrää. Hän kun normaalisti nukkuu tuohon aikaan. Joten jouduin tökkimään ja ravistelemaan mahaani saadakseni pikkuisen hereille.

Kun meidän vuoro tuli kävelimme leikkaussaliin. Heti ensimmäiseksi sain happiviikset ja kanyylin (toisella yrittämällä) käteen. Tämän jälkeen anestesialääkäri laittoi selkään kanyylin, jonka johto ylsi niskaan asti ja antoi spinaalipuudutuksen.
Vielä kun raajoissa oli tahdonvoimaa jäljellä laittauduin makuulle leikkauspöydälle. Sitten alettiin odottelemaan että puudutus tulisi täydelliseksi. Odotellessa anestesialääkäri laittoi minulle kyynärvarteen kanyylin (Toisella yrittämällä) mahdollista lisäveren antoa varten ja lisäsi puudustusainetta.
Vatsan ja kohdun avaaminen sujui melko ongelmitta, enkä oikeastaan tuntenut niistä mitään. Ainoastaan kuuntelemalla lääkäreiden puheita pysyin ajan tasalla tilanteesta.
Siinä vaiheessa kun vauvaa otettiin ulos tunsin hetkellisesti tyhjyyden ja kevyen olon vatsassani. Se oli hassu outo fiilis. Ja hetiperään kuuluikin pikkuisen rääkäisy.
Vauvaa näytettiin minulle ehkä 5 sekunnin ajan ja sen jälkeen kätilö otti pikkuisen käsittelyyn. Vauva oli ollut sininen ja ei jaksanut oikein hengittää ilman apua, lisäksi sokerit olivat hyvin alhaiset.

Tämän jälkeen alkoi omalta osaltani se ilkein vaihe. Istukka irtosi kivuttomasti. Mutta kohdun kuivaus... se tuntui kuin olisi ollut pahimman luokan vatsataudin vaiheelta, jolloin ei vielä tule mitään ulos mistään päästä. Tuntui kuin olisi kaikki sisuskalut käännetty ylösalaisin. Ja se alkoi sattumaan sen lisäksi että tuntui kuin yrjö olisi ollut tulossa hetkellä minä hyvänsä. Jouduin käskemään lopettamaan puuhansa hetkeksi. Anestesialääkäri joutui laittamaan lisää puudutusainetta ja oksennuksen estoainetta, jotta kuivausta pystyttiin jatkamaan.
Ilmeisesti nuo tuntemukseni johtuvat siitä että kohtustani lähtee (lääkärin mukaan) melkoisesti kiinnikkeitä suolistoon ja vatsaan.
Tikkausvaiheessa kätilö vei vauvan ja mieheni valvontaosastolle. Kohdun ja vatsan tikkaus sujui ongelmitta. Naistenklinikalla on ilmeisesti vast'ikään otettu käyttöön itsestään sulavat tikit. Ainakin lääkärit ja hoitajat niin innokkaasti selittivät minulle miten ei enää tarvitse käydä poistattamassa tikkejä.

Leikkauksen aikana ei minusta vuotanut kuin 1 litran verran verta, joten en tarvinnut mitään lisäverta.

Heräämössä vietin aikaa 2-3 tuntia eli siihen asti että sain jalkoihin tunnon ja kontrollin. Olihan se aika tuskallista odottaa yksinään ja samalla katsoa kun muille herääville tuotiin vauva näytille. Itse odottaen epätietoisena sitä miten oma vauva voi.

Heräämöstä osastolle mentäessä hoitaja käytti minut valvontaosastolla, jossa sain pitää hetken aikaa pikkuista sylissäni ennen kuin minut vietiin synnyttäneiden osastolle.

Ensimmäisen vuorokauden olin pienoisessa epätietoisuudessa kuinka vauvan käy. Olisin toki voinut soittaa valvontaosastolle milloin vain, mutta en uskaltanut.
Seuraavan päivän aikana kätilö opetti kuinka lypsetään maitoa ja korosti moneen kertaan että joka ikinen pisara minkä saan ulos pitää kerätä talteen. Ne kaikki annetaan vauvalle. Alkuun maitoa sainkin alle millin verran kerrallaan. Mutta vähitellen se määrä kasvoi ja nyt olenkin jo ihan pulassa maitomäärän kanssa.

Vauva sai parin päivän ajan lisähappea. Lisäsokeria jouduttiin antamaan 4 päivän ajan. Neljäntenä päivänä todettiin keltaisuutta ja pikkuinen joutui sinivalon alle pariksi päivää.
Kuudentena päivänä sokeriarvot pysyivät tasaisena ja keltaisuus oli lähtenyt laskuun.
Samalla saatiin lupa kotiutumiseen.

Itse jouduin leikkauspäivästä 7 päivän ajan ottamaan veritulppia ehkäiseviä piikityksiä.

 

Kiitos cockerspaniel ja Sadana synnytyskuulumisista. Siinäpä kaksi omanlaistaan keissiä taas. Ihanaa, että olette päässeet kotiin jo pienokaistenne kanssa. Käykää nyt ihmeessä täällä vielä kurkkimassa, kun me muut tässä vasta aloitellaan urakkaamme lähtökuukauden lähestyessä On kyllä kiva kuulla niitä vauvaelämän alkuvaiheitakin, vaikka vielä itse hautookin.

PH

 

Olipa kyllä mielenkiintoista ja jännittävää kuulla synnytyskertomuksia, elämme ihmeellisiä aikoja. Onnea vielä Sadanalle ja voimia parantumiseen, sekä ihanaa vauvan tuoksua sinne. :heart:

 

Onnea Kampiakselille omasta nyytistä

Joo tosiaan PH, täällä sitä me muut tosiaan haudotaan. Oikein osuvasti sanottu

Tosiaan jännä miten erilaisia kertomuksia on. Sadanan sektiokokemus eroaa aika paljon omista aikasemmin kokemastani. Ihan siis jo tuon kohdalla, että mulle laitettiin spinaalia kerta-annos eikä jätetty kanyyliä. Myöskin hyvin kivuton operaatio kaikenkaikkiaan, vaikka tuntuikin että se parsiminen kesti ikuisuuden. Heräämöön ei myöskään vauvaa mulle ole kummallakaan kerralla tuotu, vaan tyyppi on ollut isukin hoidossa osastolla jonne mut sitten on kiikutettu kun varvas on liikahtanut Saa nähdä onko tullut muutoksia tässä parin vuoden aikana käytäntöihin. Alkaa kyllä pikkuhiljaa ihan jopa jänskättämään...

Mutta ihana kuulla että Sadanalla ja Pikkutyypillä on kaikki hyvin ja voitte keskittyä nyt vaan olemiseen

Täällä käyty viimeisessä neuvolassa. Eipä mitään erikoista. Terkkari edelleen ihmetteli miten vaikeasti mun vauva on tunnistettavissa nahan läpi. On kuulemma niin täynnä vauvaa koko maha ettei pinkeydeltä saa kunnon otetta. Oikealla puolen edelleen majailee niinkuin ennenkin ja ei ole laskeutunut. Sf-mittaa sai 36 cm, mutta en tajunnut kysyä mihin kohti se sijoittui käyrillä

Sinikuu 37+6

 

Sinikuu - Mulla tais olla edellisestä vauvasta just noilla viikoilla sf-mitta 36cm ja se oli yläkäyrän tuntumassa. Sen jälkeen se ei sitten kasvanutkaan enää kuin sentin.

Osteopaattikäynnistä lupasin jossain vaiheessa laitella kokemuksia. Kävin siis raskausajan osteopatiahoidossa, perusteellisen haastattelun jälkeen pääsin hoitopöydälle ja todella rentouttava elämys. Huomasin sen pelkästään jo siitä, että tullessa koko kroppa oli jotenkin ihan jännittyneen oloinen ja hengitys pinnallista, puhuessakin hengästytti ja kun lähdin, niin kengät sujahtivat jalkaan notkeasti ja lauseet soljuivat suusta ilman hirveää puuskutusta.

Osteopaatti arvioi lantion ja selän asentoa sekä lantionpohjan lihasten tilaa. Kuten etukäteen epäiltiinkin, osasyyllinen hitaisiin avautumisvaiheisiin ja vauvojen laskeutumattomuuteen löytyi tiukasta lantionpohjasta. No, eipä ole kahdenkaan synnytyksen jälkeen ollut koskaan pidätysongelmia, olen aina tunnistanut ja pystynyt kontrolloimaan kunnon voimalla niitä lihaksia, vaikken mikään urheilija olekaan ja palautunut synnytyksistä nopeasti. Pilates ja jooga ovat lisänneet tietoisuutta noiden lihasten käytöstä, mutta ilmeisesti rakenteelliset asiat yhdistettynä liikaan kontrolliin voi vetää alueen ylikireäksi. Lonkat olivat vähän eri suuntaan vinossa ja ristiselästä löytyi myös tiukkuutta. Pitkällä aikavälillä apu löytyy pääasiassa siitä, että välttää istumista (Jes, istumatyöläisen elämä voi siis pahentaa näitäkin juttuja)

Nyt kuitenkin tämä vauva on päässyt laskeutumaan, kiitos lyhyen synnytysvälin (?) ja höllentyneiden paikkojen, en tiedä. Lisäksi tämä hoitaja, joka siis tekee myös synnytyksen käynnistämishoitoja, totesi, että hänellä olisi tämän käsittelyn perusteella tuntuma, ettei tämä olisi enää kauaa masussa. Selvästi yritti sanoa asian jotenkin sillä tavalla varovaisen ehdollisesti (kuka sitä satavarmaksi voisi sano), mutta mielipiteensä selvästi kuitenkin esiin tuoden. Jos nyt kuitenkin mennään kovasti yli, niin aion ilman muuta varata tälle samalla miehelle ajan käynnistyskäsittelyyn. Ja viimeistään synnytyksen jälkeen tsekataan sekä vauveli että äiti mahdollisten "traumojen" varalta.

Noista käynnistyksen edistämisjutuista olen lukenut sen verran, että osteopatialla on aika hyvät prosentit toimia, ja yleensä tulos näkyy muutaman tunnin tai kahden vuorokauden sisällä. Nyt en osaa sanoa vielä, miten tuo eilinen hoitokerta vaikuttaa tähän meikäläisen nykytilaan. Vielä ei siis käsittääkseni käynnistysmielessä kroppaa manipuloitu. Mutta sen voin sanoa, että ristiselässä tuntuu ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana jotain ja vauva on rauhallisempi. Ehkä äitikin

Perjantaina neuvolaan ja maanantaina LA:n kunniaksi vielä ultraan vauvan ja istukan tilaa varmistelemaan. Painee alkaa pyöriä lääkkeilläkin siellä 130/90 lukemissa kotona, mutta katsotaan mitä sanovat.

Seuraavaa jakautujaa odotellen,
Pippurihäntä ja Keijokainen rv39+2

 

Huomenta täällä ollaan edelleen..eilen oli neuvola ja kaikki paremmin kuin hyvin, jopa hemoglobiini noussut vaikka lisäraudat lopetin pariviikkoa sitten sf-mitta pysynyt samassa, paino sama kuin 2kk sitten..eli ei auta kuin odotella..flunssasta toivuttu, vaikkakin yöt jatkuneet huonoilla unilla, supistusten jotka ei anna nukkua, mutta ei ole kuitenkaan niitä "oikeita" johdosta..ja huomaan mitä enemmän päivällä /illalla touhunneeni sitä huonompi seuraava yö on :stick: no on kai tässä kerennyt nukkumaankin :saint: 10 v sitten viimeksi synnyttäneenä, mua jännittää koko touhu, ja jotenkin pelottaakin..tiedän kolme lasta "kasvattaneena" että saan ne pysymään hengissä kohdun ulkopuolella mutta mitä jos synnytyksessä sattuukin jotain tai menee paljon yliajalle, istukka lakkaa toimimasta tms. nyt jo tuntuu että paniikinomaisesti laskee noita potkuja ja liikkumisia, jopa öisin :'( no kaippa se on vaan lopun eellä ahdistusta, kun ei tuota ajatusmaailmaa oikeen osaa siirtää muuhunkaan toimintaan Onnittelut kaikille viimeisen rutistuksen tehneille ja palkinnon saaneille <3 kirjoitelkaa vaan vielä kuulumisia, jos jaksatte <3 Miilou 39+3

 

Onnea täältäkin Kampiakselille!

Täällä myös edelleen yhdessä kasassa! Tämä lapsi on päättänyt ottaa kaiken irti vatsassa loikoilusta! Pitkiä on minuutit kun odottaa vain synnytystä eikä pysty enää muuta oikein edes ajattelemaankaan. Jokainen liike sattuu johonkin, väsyttää ja ketuttaakin. Jotenkin kun ihan jokaikinen odotti että tämä olisi syntynyt jo viimeistään viime viikolla ja kun vieläkään ei ole mitään tapahtunut niin pää ei tahdo enää pysyä mukana! =/ Vaikka sitä tietääkin että aina vain vauvalle parempi mitä pidempään vatsassa viihtyy ja laskettuunkin on vielä aikaa, mutta...
Langan poistosta 13 päivää, edellisistä synnytyksistä 2 ja 3 päivää. Kivuttomia supistuksia tulee paljon ja ovat tosi napakoita. Menkkamaisen kipeitä supistuksia muutama päivässä, tulpasta ei tietoa, vauvan pää kairaa kohdunsuuta koko ajan. Kiusaa tekee vain! Kun aiemmista ei ennakko tuntemuksia oikein ollut. Huomenna neuvola joka varattiin toista kuukautta sitten neuvolantädin kanssa sillä ajatuksella että hän tulee silloin kotiin vauvaa katsomaan!

Jos jotain positiivista on, niin kuukausien selibaatti on päättynyt ja uimaankin ajattelin lähteä tänään perheen kanssa! Yritän edes nauttia näistä loppuajoista jotenkin..

Isännällä synttärit perjantaina, tuliskohan hälle pikkunen synttärilahja!? Isännän ainoa toive on ettei syntyisi su-ma yönä kun tulee super bowl finaali jonka perinteisesti on viettänyt amerikkalaisten herkkujen parissa ja pitänyt maanantain vapaapäivänään Viime vuonna tuona yönä nousi esikoiselle kuume ja isäntä ei saanut niin paljoa nukkua kuin olisi halunnut!

Melkoinen valitusvirsi tuli taas, ihanaa kun tänne saa oikein kunnolla valittaa!!
Jaksamista piinaviikoille kaikille!!

Rv 37+5

 

Kiitos onnistteluista. :heart: Pääsimme jo eilen kotiin.

Tsemppiä ja kipeitä supistuksia teille kaikille pallomahan kanssa vielä kärvisteleville!


Heikko-Peikko, Hienosti on pikkutyyppi pysynyt matkassa hyville viikoille. Tosin kun nyt kun lupa on syntyä niin toivottavasti ei pitkään piinaile noilla oloilla.

PH, hienoa kuulla tuosta osteopaatti käynnistä. Toivotaan, että on oikeassa synnytyksen suhteen ja hyvä että vauvakin nyt laskeutunut.

Mukava lukea muidenkin synnytystarinoita. Tässä mun oma. FB:stä kopsasin.

Synnytyskertomusta miekin kirjoittelen nyt kun vave vihdoin vähän nukkuu. eli keräilin kiukuspäissäni lasten sukkia siinä 25.1. iltapäivällä. Siin kun kyykistyin niin tuntui n. Klo. 13:30 että jotain lirahti housuihin. Kävin tarkistamassa vessassa ja työnsin paperia housuihin. Sitä lirahti uudelleen niin että meni papereista läpi. Siinä kohtaa alko jo vähän kellot soittaa päässä. Laitoin kuitenkin vielä uudet paperit ja soitin synnärille kun nekin kastui. Kuitenkin kesken puhelun sitten hulahti niin ettei jäänyt epäselväksi mitä on. Hälytin lapsenvahdin ja liikkeelle lähdettiin klo. 14:15. Synnärillä oltiin tuntia myöhemmin. Ihmettelin kun ei supistanut ollenkaan ja olo oli tosi hyvä. Synnärillä olin kuitenkin jo 3cm auki ja kanava hävinnyt. Päästiin saliin käyrille ja odottelemaan, että käynnistyykö synnytys vai ei. Käytiin kahvilla miehen kanssa, syötiin ja ravattiin rappusia. Ei saatu aikaan kun harvoja kivuttomia supistuksia. Katseltiin sitten tv:tä klo. 22:30 asti jolloin mut siirrettiin osastolle odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Vettä lorisi koko ajan. Aika villi tunne, ihan kuin pissaisi jatkuvasti housuihinsa. Olo oli edelleen hyvä eikä yhtään semmoinen että nyt synnytetään. Antibiootit meni strepton takia suoneen 4h välein. Sitten klo. 23:50 tuli eka napakka supistus ja seuraava 7 min päästä siitä. Huomauti yökölle että pari melko kipeetä tuli kun ab:ta taas laittoi puolen yön aikaan. Siitä seuraava 6 min päästä olikin sitten todella kipeä. Hoin vaan joka supistuksella "voi perkele... anteeks. Voi perkele... anteeks." Ja seuraava tuli 5min. päästä, sitten 4 min päästä ja alkoi tuntua painon tunnetta. Pyysin kätilön paikalle joka haki lämpöpussin (yhden supistuksen pidin eikä mitään hyötyä). Katsoi tilanteen sen yhden supistuksen jälkeen ja hälytti apua paikalle. Totesi vasn että kontilleen pylly pystyyn siihen sängylle. Nyt mennään. Soitin siinä pikaiseen miehelle klo 00:30 et tää tulee nyt. Kätilöt käskivät olla ponnistamatta. Mikä oli aika vaikeeta ja hississä oltiin just silloin. Klo. 00:32 oltiin salissa ja sain hypätä sängylle suoraan. Toinen kätilö vaan totesi, että pää näkyy jo et ponnista vaan. Mie parkaisin paniikissa etten voi kun mies ei oo vielä paikalla. Mies sitten onneksi saapuikin tien toiselta puolelta omaishotellista. Oli raukka paniikissa liukastunut matkalla ja lentänyt nurin. Sitten muutama ponnistus ja vauva oli ulkona klo. 00:40. Mulla pääs kyl paniikki valloilleen siinä ponnistusvaiheessa. Eka kerta kun huusin joka ponnistuksella. Välillä ihan suoraa huutoa ja välillä paniikissa että mä en pysty. Vauva syntyi huonossa asennossa niin siks teki normia kipeämpää. Pää jotenkin vika asennossa ja käsi nyrkissä rintakehällä. Napanuoran oli kieputtanut käsivarran ympärille. Pää ei mulla pysynyt yhtään mukana siinä mitä kroppa teki ja vielä vauvaa katsellessa ja yöpalaa syödessä mietin et saakohan toi tee nyt vauvan mahassa liikkumaan. Mutta pää on pyörällä vieläkin. Mieskin totes et hänkin oli ihan ulalla et mitä nyt tapahtui. Mutta on hän ihana pieni mies. <3 Onneksi supistukset eivät alkaneet kotona tai matkalla, koska ei oltaisi millään ehditty sairaalaan. Nyt kun tuli jo kauhea kiire pelkästään sairaalan sisällä ollessakin, että ehditäänkö saliin vai ei.

Mutta omaa napaa vielä sen verran, että voihan hormoonit. Aiemmin pelkäsin kauheasti kaikkea synnytykseen liittyvää ja nyt pelkään, että saanko pidettyä pikkutyypin hengissä. Sain jo ahdistukset sairaalan hissistä kun hiplasin niitä nappeja ja sitten ajatuksissani silitin vauvan poskea enkä tajunnut, etten ollut siinä välissä pessyt käsiä... Ja sitten nuo kissat käy ylikierroksilla niin joutuu olemaan silmät selässä koko ajan. Huh. Pää niin pyörällä edelleen muutenkin. Maanantaina olisi neuvola niin pääsee vähän juttelemaan siellä sitten. Mutta ihana olla kotona kaikkien kolmen murun kanssa. :heart:

Kampiakseli ja pikkuheebo 2,5vrk :heart:

 

Onnea kampiakseli. Mua kiinnostaa muuten sitten kuulla miten teiän kissat reagoi vauvaan, kun itselläkin täällä tämä kattimus on.

Omanapaa senverran, että tuli oltua sairaalassa sisällä pe ja la välinen yö, mutta pääsin pois kun paineet tasantu. Nyt oon sitten seurannassa noista verenpaineista.
Tänään otti taas pumpusta ja kävinkin sitten näytillä. Paineet taas koholla ja lämpöä oli noussu 37.5...mulle se on aika paljon, kun normi o alle 36.5. Noh, virtsassa olikin sitten leukosyytit koholla ja sain varoiks tulehdukseen lääkkeet. Miettisin, kyl ite et saatto johtua valkovuodosta. Hiukan yli neljän oli arvo...noh, katotaan kunnes viljelyn tulokset tulee. En kyl turhaan halua niitä syödä.
Mä oon alusta asti ollut varma, et tää tulee ennen LA, mutta koska se on jo ensviikol alkaa usko loppumaan. Kauhukuvat mielessä, et jos tää meneekin yli. Mun kroppa ei kestä. Lääkärit on kyl sitä mieltä, et kestää, mut mä en...
Mä jo ajattelin, et lähtö o lähel kun meiän kissa käyttäytyi niin oudosti...mut vissiin se oli jotain muuta.
kaipa sitä sais tehdä iltapalaa ja huilailla loppuehtoon...

Heilanga ja jästi 38+5...kö?

 

Onnea vaan hirveesti kaikille jo käärön saaneille ja ei kai auta ko toivottaa loppumetreille jaksamisia!:heart:
Kyllä täällä kateudesta vihreänä luen niitä kirjoituksia joissa kerrotaan että vauva on syntynyt. Aika kuluu todella todella hitaasti!

Itselläni jäljellä maksimissaan 19päivää käynnistykseen. Papereissani lukee että äiti antaa kaksi vuorokautta armoa synnytyksen käynnistymiselle jonka jölkeen sektio. En todellakaan meinaa viettää monia päiviä käynnistellen enkä ole suostuvainen tulemaan kotiin käynnistyksen aikana. Kun sairaalaan kirjaudun 16.2 aamupäivällä niin kotiin sieltä lähden pojan kanssa.

Viime yöt on menneet tosi huonosti, on erinäisiä oloja. Ja poikakin myllertää tuolla kyljessä melko kovaa. Viime yöstä lähtien on ollut menkkamaista särkyä alaselässä ja alamahassa. Alapäässä jännä tunne. Ei niin kiva olo. Sitten olen ollut tosi tosi väsynyt. Varsinkin tää päivä on mennyt täysin maatessa.
Sormia turvottaa aikalailla, toisinaan en saa edes sormia nyrkkiin kun on niin turvoksissa.
Se joka sanoo että nainen on hehkeimmillään raskaana niin tekis mieli läväyttää..

Jotain hyvää näissä päivässä, mies on ollut todella myötämielinen ja melko rauhallinen tilanne on täällä nyt. Miehelle on nyt monet ammatti-ihmiset painottaneet että yrittäisi olla mahdollisimman paljon tässä minun luona ja olemaan myötämielinen ihan vain minun jaksamisen ja tunteiden vuoksi.
Tuntuu aika hassulle kun joku muukin nukkuu sängyssäni, jotenkin tottui siihen että nukkuu yksin. En osaa oikein sanoa mitä ajattelen mutta tällähetkellä olen ollut todella neutraali ja ajatellut vain omaa oloa ja viettänyt itseni kanssa aika rauhallista tunne-elämän aikaa.
Pelkoja mielessä ja kyllähän ne sieltä päätään nostaa aika voimakkaasti. Nyt vain yritän että pää kestäisi tämän lopun helvetin. Tiedän että maailma muuttuu heti kun sen pienen pojan rinnalleni saan. Tiedän että minun oloni helpottuu fyysisesti ja henkisesti.

Tälläisin omanapasin tuntein täällä..

Ps. Shamppanjapäärynä, kaipaan taas sinun kuulumisia...

Voimia ja hampaiden kiristelyitä meille pallomahoille!

Nokkosperhonen & Eikka 36+3

 

Nokkosperhonen, meillä kissat esikon kanssa reagoi tosi hyvin. Toinen ei välittänyt laisinkaan vauvasta muulloin kuin jostai pitkään..Silloin tuli kiehnäämään ? tekee sen vieläkin niin yöllä kuin päivällä jos poika 1v9kk itkee. Toinen kisu oli kiinnostuneempi, istua pitkiä aikoja vauvan vieressä vain katsellen kun poika nukkuu. Mitään ongelmia ei kissojen kanssa ole ollut..toisella vain on niin kova keräysääni että täytyy ajaa pois pojan vierestä jossa mielellään nyt nukkui ???? mitään kissasta ei ole ollut ja vasta nyt viime kuukausina tulleet pojan viereen. .tyhjissä vaunuissa ja ponnistus ovat kyllä nukkuneet salaa..kasvoista huomaa..