Maanantaina vielä voivottelin syntymätöntä, mutta asia lähti sitten kuitenkin aika nopeasti etenemään ja tyttönen syntyi pikavauhdilla vähän maanantain puolella keskiyötä.
Ihan hyvin meni synnytys. Ei tosin kauheen kauaa sairaalassa ennätetty vauvaa odotella. Kahdeksalta söin kotona Eelin kanssa rauhassa iltapuuroa, kun joku napsahdus tuntui - en tiedä mikä. Ja sitten siitä koko homma käynnistyi. Aiemmin päivällä oli jo tullut sitä limatulppaa ja ehkä neljästä saakka oli ollut ihan kevyitä suppareita.
Vielä yhdeksältä nukutin Eelin omaan sänkyynsä - taisi olla vähän outo tunnelma meillä kotona, kun ei poika oikein osannut mennä tavallisesti nukkumaan. Olin siis vielä ihan kohtuullisen kivuton, koska pystyin sen 10-15 min rauhassa paikallani ihan hyvin olemaan. Mun sisko tuli paikalle puoli kymmeneltä ja kymmeneltä me sitten lähdettiin sairaalaan, siellä olin vähän aikaa käyrällä ja sitten siitä saliin (meinasin lähteä rauhassa kävelemään tai ammeeseen rentoutumaan, mutta ei todellakaan kerenny).
No kaikki eteni vaan tosi vauhdilla ja tyttö olikin jo ennen puolta yötä maailmassa - ei siis oltu sairaalassa kuin puolisentoista tuntia ennen vauvan syntymää. Ja ainoa kivunlievitys oli siis ilokaasu. Mutta sen takia synnytys varmaan sitten etenikin niin omalla painollaan ja pahemmin ponnistelematta että mitään repeämiä ei tullu. Ponnistusvaihe oli vaan 8 min, kun Eelillä oli 24 min. Tämä oli kyllä mukavampi synnytys vaikka ei mitenkään voi sanoa että se olis menny oman suunnitelman mukaan tai ennalta arvattavasti. Kätilö oli ehkä mukavampi vaikka olin kyllä viimeksikin kätilöön tosi tyytyväinen.
Ja toipuminen on ollu todella nopeaa. Siis voisin jo melkein lähteä lenkille - ehkä en ihan kuitenkaan, mutta olo on tosi hyvä.
Ja tuo tyttökin tuntuu olevan paljon kivuttomampi kuin Eeli oli syntyessään, joten senkin puolesta on helpompaa. Ja kaikki imetysasiat ja muut kun on hyvässä muistissa niin ei tule niistäkään mitään paineita.
Nyt ollaan saatu jopa lopullinen kotiinkuittaus, kun käytiin tarkistuttamassa paino, keltaisuus ja sydänäänet vielä polilla. Kotiin päästiin jo 1,5 vrk vanhana, niin nämä kontrollit piti vielä tehdä. Onneks päästiin kotiin jo päivää aikaisemmin mitä olisin luullu. Paljon mukavampi olla kotona kuin odotella sairaalassa seuraavaa päivää. Olisin kuitenkin vielä ennättänyt saada siihen huoneeseen jonkun itkevän pienen ja joutunut valvomaan vielä yhden yön.
Eeli on ollut pikkusiskosta tosi innoissaan (vähän saa siis jarrutella). Saa nähdä tuleeko alkuinnostuksen jälkeen joku takapakki-kiukku-vaihe, mutta nyt vaikuttaa ainakin ihan hyvältä. Ja menokin alkaa jo vähän rauhoittua pikkusiskon lähimailla.
