* Hoidot KYS 2011 *

Tulinpa taas täällä piipahtamaan, luen palstaa säännöllisesti, mutta tää kirjoittaminen omasta tilanteesta on vielä vähän alkutekijöissään...

Mua ei varmaan enää kukaan muista, viimeksi kirjoittelin keväällä, silloin oli ensimmäinen IVF ja tulos nega. Pakasteeseen saatiin silloin yksi eskimo, mutta eipä se kestänyt sulatusta. :(

Nyt tilanne se, että kaikki lääkkeet on vaihdettu, sumutteena menossa synarela ja tänään aloitin pistämisen menopurilla. Viimeksi oli käytössä suprecur ja puregon. Ensi viikolla ultraan ja sitten katsotaan punktio-päivää.

Tsemppiä teille jokaiselle, pidetään mieli korkealla, vaikka tää välillä koville ottaakin!
 
Paljon paljon haleja HalleB ja dillero :hug: Olisin niin toivonut, että teillä olis tärpänny! Ei ole reilu aina tämä elon tie, se on tullut huomattua :( Mantittarelle onnea punktioon! Muista tulla kertomaan kuulumiset :) Oon aikastalailla varma että punktioon mekin vielä joskus joudutaan...

Kyllä on pitkiä nuo odotusajat!!! Varsinkaan kun tämä "ongelma" on sellainen mikä pyörii mielessä päivittäin (melkeimpä joka hetki), ainakin mulla. Eikähän tämä ilmaista huvia kunnalliselle puolellakaan ole, oon niin pirun katkera kun jotkut (vieläpä vahingossa) saavat lapsensa "ilmaiseksi" :mad:

Mulla yksi kuuri primolutia takana...jos ei mitään muuta niin seksihalut ainakin himmeni (vai liekö joku muu mielenvika:LOL:) Ajattelin syödä toisen kuurin vielä putkeen ennen ultraa, ihan varmuuden vuoksi, että sais nyt luvan kyllä tuo limakalvo ohentua. Koetulokset oli limakalvosta ihan ok... toivoa siis saattaa että selviisin pelkästään sillä laparoskopialla, se hysteroskopia jotenki ahistaa mua enemmän :( Mut katsellaan miltä se ens kuun ultra sitten näyttää...

Ja kiva kuulla uusista ja vanhoistakin palstailijoista täällä :) Vertaistuki paras tuki :hug:
 
Halle: Pahoittelut! :( Montako hoitoa sinulla on takana? Tuo lapsettomuuden pelko on kamala tunne. Voin vain kuvitella miltä se tuntuu sitten, kun takana on jo epäonnistuneita hoitoja. Minä vielä pystyn laskemaan niiden hoitojen varaan ja uskoa niihin. Kovasti voimia teille molemmille!

Aurinkotyttö: Onko tapana vaihtaa noita lääkkeitä, jos ei ensimmäisellä kerralla tärppää? Vai oliko niissä jotain muita hankaluuksia tai toimimattomuutta? Kyselen varmaan ihan tyhmiä, mutta olen utelias ja uusien asioiden edessä. =P

Lila13: Minuakin ahdistaa nuo jonot suunnattomasti. Ensi viikon torstaina me saadaan kuulla miehen toisen simppanäytteen tulokset ja lääkärin jatkosuunnitelmat. Tuntuu, että siihen on ikuisuus, eikä aika kulje minnekään, mutta hoitojonot vaan pitenee koko ajan... Kädet ristissä toivon, että meidät laitettaisiin siihen jonoon heti silloin, että olisi edes jotain mitä odottaa. Pahin tilanne on, jos ne käskee vielä kokeilemaan jotain, eikä tuota hoitoaikaa varata edes valmiiksi...
Toivottavasti Primolut on tehnyt sinulla tehtävänsä ja limakalvo ohentunut riittävästi.
 
voi surkeus Halle :hug:

on: makaan tällä hetkellä sairaalassa. Jouduin yöllä lähtemään lanssilla kovien kipujen takia ja hyperihän se siellä taas kiusaa. Varmaan arvaatte, että siihenkin on syynsä ja kohta saan hcg-arvon, jotta selviää lopullisesti, mutta pissasta testi oli puhdas plussa. Pelottaa, surettaa, itkettää, naurattaa...tuntuu myös väärältä, jos minä tässä ensimmäisessä onnistun : / toisaalta ehkä se luo toivoa teille muille!
 
Voi kurjuuksien kurjuus Halle :( Ihan melkein itku tulee sun puolesta, voin vain kuvitella miten pahalta tuntuu. Voimia ja jaksamista sinulle kovasti kovasti lähetän!!

Dillerolle sen sijaan roppakaupalla onnea jos plussasi on lopullisesti varmistunut, aika huippu juttu:saint: Ja toivottavasti hyperikin helpottaa, että pääset pian kotiin. Ihanaa, että hoidot tuottaa tulosta... toivottavasti vielä meille kaikille joku päivä!

Mukava kuulla Lila sinunkin kuulumisa taas, peukut pystyssä että lääkkeet toimii ja selviät pelkällä laparoskopialla.

Marjana jospa tosiaan pääsette jonoon, ettei tarvis odotaa ensin jonoon pääsyä ja sitten vielä jonottaa hoitojen alkamista. Hurjalta toi odottaminen kyllä tuntuu, hermoja vaatii tosiaan!

Aurinkotyttö ei ihan samaa tahtia meidän hoito mene, mutta melkein :)

Mulla ois huomenna vielä viimenen ultra, jossa varmistuu se punktiopäivä. Ja tietenkin kurjuuden maksimoimiseksi karmea flunssa iski mullekin. Piti jo saikulle tänään jäädä. Nyt sit ressaan sitäkin miten tän hoidon käy jos tästä vielä pahemmin sairastun. Kysillä kyllä vakuuttivat, että ei kannata siitä huolehtia. Alkaa kyllä se punktio jo jännittään, kuinka siitä selviän. Tuun kyllä varmasti kuulumiset sit kertoon :)
 
hcg jotain 350 ja nyt siis pp14, joten kyllä tässä pieniin päin ollaan :) olo aivan kamala, mutta nyt sen jaksaa, kun on jokin syy...taitaa vaan tulla pitkä sairaalareissu :(

Mantitar tsemiä viimeiseen ultraan ja punktioon! minä en tiennyt punktiosta mitään ja toivon, että sinulla olisi samoin :)

t. Taimi pp14/rv4+0
 
Dillero; Onnea! Aivan huippua lukea tällaisia uutisia! Luo toivoa meille muillekin! :)

Marjana; Tyhmiä kysymyksiä ei ole, :) Tarkkaa syytä en tiedä itsekään lääkkeitteni vaihtoon, ei ollut mitään oireitakaan, soluja tuli mukavasti, mutta laatu ei ollut kaikissa top-luokkaa. Nyt yritetään saada aikaan vähemmän mutta parempi laatuisia soluja, olettaisin ainakin näin. Yritin lääkäriltä viimeksi kysellä asiaa, mutta vastausta en oikein saanut ja sillä lääkärillä ei tainnut muutenkaan olla ihan paras päivä - mulle tuli vähän vaivaantunut olo ultrassa käydessä.

Vaikka itsellä on jo yksi hoito takana niin jotenkin tuntuu taas tää homma uudelta. Taidan alkaa kirjoittelemaan asioita ja tuntemuksia ylös niin jospa se helpottais mieltä ja auttais ymmärtämään asiaa taas paremmin. :)

Mantitar; Tsemppiä punktioon, täältä tullaan perässä! :)

Halle; Pahoittelut :(
 
Heips!

Haluaisin sanoa oman mielipiteeni noihin jonoihin. Minustakin alussa tuntui puolenvuoden odottelu pitkältä, mutta nyt kun olen joutunut hoidoissa käymään useamman kerran niin puoli vuotta tuntuu minimi ajalta hoitojen välissä. Sii tarkotan, että siinä ajassa saa päänsä jotenkin takasin järjestykseen. Ja mun pitää myöntää, että mä mietin ihan vakavasti tämän syksyn hoidon siirtämistä. En todellakaan tiedä jaksanko koko rumbaa taas heittää läpi...
 
Täällä ''uusi'' ilmottautuisi mukaan. Meillä yritystä 3 vuotta takana. Tutkimuksiin hakeuduin jo 9 kk jälkeen, koska ehkäisyä minulla ei ollut aikaisemmissakaan suhteissa ollut ja silti raskaus ei ole alkanut. Silloin löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta lääkärin mukaan vajaalla niin vähän, että lääkitystä ei kannattanut aloittaa. 7 kk päästä siitä, lääkitys kuitenkin päätettiin aloittaa, koska raskautta ei edelleenkään kuulunut. Tästä puolen vuoden päästä (6/10) alkoi raskaus spontaanisti, mutta meni jo alussa kesken. Sen jälkeen selvisi, ettei vasemmalta puolen lähde koskaan munasolua vaan tekee sinne joka kierrossa kystan. Lokakuussa -10 alkoi clomit, lääkäri ne vihdoin ja viimein suostui kirjoittamaan, koska oli kuulema varma minun raskautuvan ilman niitäkin, mutta viimestään niillä ja määräsikin niitä vuodeksi eteenpäin. Siitä 2 kk päästä saimme lähetteen kysiin. Tämän vuoden helmikuussa kuitenkin kävin yksityisellä gynellä, koska vuoden clomi resepti ilman seurontoja ihmetytti minua. Hän lupasi, että viimeistään jouluna olen raskaana. Gyne ''joudutti'' hoitoja ja aika saatiin kesäkuulle ja hän myös neuvoi käyttämään clomeja vain joka toisella kierrolla. Kesäkuun aika siirtyi töiden vuoksi heinäkuulle. Lääkäri oli ihana ja sanoi, että yhdesti tehdään inssi ja sitten jo suoraan ivf, koska olemme joutuneet odottamaan niin paljon ja saaneet tyhjiä lupauksia raskautumisesta. Seuraavaan kiertoon tehtiin aukiolotutkimus jolloin myös vaihtui lääkäri. Minulle hän sanoi vasemman puolen olleen luultavasti tukossa (mutta kai aukeni tutkimuksessa?), mutta papereihin kirjoitti vain molempien olevan auki. Miehen sperma normaalia parempaa ja minussa ei kuulema mitään vikaa. Vaikka prolaktiini on koholla, vasen tuuba ei toimi, kuukautiset eivätmole säännölliset, ovulaatio tapahtuu kierron lopussa ja vasta-aineet ovat koholla. Inseminaatio tehtiin viime kierrossa ja tänään kp2, pistäminen täytyisi taas aloittaa. Tämän uuden lääkärin mukaan inssi pitää tehdä vielä ainakin kerrran. Ovulaatio sattuu kuitenkin viikonlopulle, joten en viitsi alkaa pistämään, koska rahat menee hukkaan ja se tietää silti vielä uusia inssejä. Soitin asiasta kysille ja siellä sanottiin, että ivf jono on noin 6-7kk ja jonotus alkaa vasta sitten kun meille sinne lähete laitetaan ja lähetteestä ei siis vielä ole tietoakaan.

Anteeksi pitkä sepustus, helpottaa kummasti kun saa jakaa asioita. Pää ei tunnu enää kestävän ja suhdekin alkaa rakoilemaan kun minulla ei päässä ole kuin yksi ja ainut ajatus. Itkettää ja vi*uttaa ihan koko ajan. Tekisi mieli käydä yksityisellä kokeilemassa yksi ivf, mutta tuskin sinnekkään pääsee ilman lukuisia inssejä.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta miten muilla on olleet kokemukset kysillä/yksityisellä? Onko mennyt yhtä hankalasti?
 
Huh, punktio täällä ohi. Hyvin pelonsekaisin tuntein sinne menin ja eihän se nyt kamalan mukava toimenpide ollut. Tipan laittokaan onnistunut ekalla yrittämällä, komeat mustelmat molemmissa kämmenissä. Onneksi ottivat mun historian huomioon ja lääkkeitä rauhallisesti laittoivat, aikaisemmin kun olen menny iha sekasin jos kerralla lääkkeet suoneen ruutataan. Hyvin sai lääkkeet kuitenkin sekaisin pään, että eihän sieltä toimenpide huoneesta omin jaloin pois päässy. Kipeää teki erityisesti tuonne vasemmalle puolelle ja kipuja on kyllä vieläkin. Endo varmaan tekee lisää viel kipuja. 16 solua sieltä kuitenkin löytyi, jahka tää väsy ja särky alkais helpottaan niin iskee varmaan jännitys miten ne lähtee hedelmöittymään. Nyt kai ei auta muu ku levätä ja toivoa että munasarjat rauhottuu. Ja tietenki toivoa että mahdollisimman moni soluista lähtisi hedelmöittymään. Mies ollut ihana turva, vaikkei se aina näissä mielialan vaihteluissa ihan mukana pysykään ;)

Mitenhän Dilleron vointi? Ja Hallen?

NoBloodme käytiin tutkimukset ja yks inssi yksityisellä. Varsin jouhevasti ja sujuvasti siellä kaikki sujui. Nyt kunnallisella puolella toki jonotusajat tullu mukaan, kaikki ei suju ihan yhtä nopeasti... Ja muutenki iha konkreettisissa asioissa ollu kaikenlaista säätämistä, mutta hyvää hoitoa kyllä sieltä mielestäni ollaan saatu. Asioiden jakaminen saman kokeneiden kanssa on kyllä tosi tärkeetä ja auttaa jaksamaan. Kyllä tää asia vaikuttaa niin koko elämään! Ja musta ainakin tuntuu, että ihmiset jotka ei tätä ole kokeneet, niin ei sitä meinaa ymmärtää!

Kovin järkeviä ajatuksia ei nyt tule mieleen ton punktion jäljiltä, liekö kyllä tulee aina muutenkaan ;)
 
Morjens!

NoBlood:

Luin tarinasi ja jotenkin tunnen pakottavaa tarvetta vastata, vaikka et siitä mitään vastauksia saisikaan=).

Eli meillä sellainen tilanne (tutkimukset aloitettu -08), että mun pitäisi olla ok, miehen s.neste ollut vähän niin ja näin. Mies pääsääntöisesti viikot aina reissuhommissa, joten myös tämä on vaikuttanut lapsettomuuteemme varmasti sekä hoitojen kestoon. 2 inseminaatiota tehty (1 omaan kiertoon, 1 clomien avustuksella = negat.) ja minulla myös aika usein sattui ovulaatio viikonlopulle, joten saattoi olla useitakin kk:sia välissä. Hoitajien kanssa sovittiin, että yritetään heinäkuussa päästä 3. inssiin. Kuitenkin lääkäri oli päättänyt, että hoito muutetaankin ivf:ksi (ilmeisesti siksi, että oli taas vaarana ovuloida viikonloppuna koska kierto heitteli pari päivää silloin tällöin). Meidät laitettiin jonoon 2. inssin jälkeen(olimme ilmeisesti varmoja tapauksia :LOL:), vaikka 3 inssi oli vielä tarkoitus kokeilla. Kannattaa ehkä lääkäriltä kysäistä, koska ainahan jonosta pääsee pois jos onnellinen uutinen tulee ;).

Tsemppiä kaikille hoitoihin!!!
 
Aurinkotyttö tervetuloa takas!:) ja kiitti pahoitteluista..

Lila kiitti! toivottavasti seuraavassa ultrassa näyttää jo paremmalta! Antaako ne jotain kipu ja/tai rauhottavaa lääkettä tuossa hysteroskopiassa?

Marjana kiitti! Tää oli meidän neljäs, mut yhtä ei lasketa, ku muuttu vikassa ultrassa inssiks huonon vasteen takia. Kamalaa huomata, et hoidot kohta loppuu ilman tulosta.. Tarjoavat meille vissii vielä yhen ja siitä pitäs tulla postia lähi-aikoina. Lisäks meille tehää jotain lisätutkimuksia esim. kromosomit yms..
Vastaan toho sun Aurinkotytölle esittämään kysymykseen. Kysillä on tapana vaihtaa lääkitystä aina uuteen seuraavassa hoidossa. Lääkäri sano, et OYSissa olis tapana tehä aina samoilla lääkkeillä kaikki hoidot, mut en tiiä onko toi totta..

dillero kiitti halista ja ONNEA:flower:

Mantitar kiitti:) Hienoa, että olet selvinnyt punktiosta ja mahtava saalis! Nyt vaan toivotaan, et hedelmöittyyvät :)

hertta toi on mun mielestä kovin yksilöllistä. Jotkut haluaa vähän enemmän aikaa toipua ja kerätä voimia. Mulle se odottaminen on ihan kamalaa. Myö miehen kanssa haluttais mahollisimman tahdilla tehä nää hoidot ja jatkaa elämää lapsellisena tai hyväksyä elämä lapsettomana. Tän painajaisen venyttäminen vie vaan elämänilon ja lannistaa meidät..

NoBlood tervetuloa! Muistan kyllä sun nimimerkkis:) Mähän oon roikkunu täällä kaksplussalla yrityksen alusta asti..:ashamed: Kyllä ne yksityisellä tekee IVF:n heti jos vaan haluut, ku sähän se maksat ja ihan perusteltua teille varmaan olis tehä se:)

on: Mies on ihan murskana, mä myös.. Odotellaan tietoa viimeisestä hoidosta. Odotellaan myös labra-lähetteitä. Se AMH-koe kyllä kiinnostaisi, ku se kertoo onko noissa mun munasarjoissa vielä ytyä..: /
 
Halle voi kun hoitonne ei kamalan kauas venyisi. Mikähän toi mainitsemasi AMH-koe on, en ole kuullutkaan? Hienoa, kuitenkin jos on jotain millä vielä saada tietoa tilanteesta.

Minä punktion jäljiltä yhä kipeä. 16 munasolusta vain kuusi oli lähtenyt hedelmöittymään. Katoa siis oli käynyt. Tänään oli sitten alkion siirto, jossa saatiin kuulla että noista kuudesta vain kolme oli käyttökelpoista. Yksi siis siirrettiin tänään ja kaksi muuta meni pakkaseen. Tuon siirron jälkeen tuli totaalinen uupumus, kotiin tullessa ei jaksanut muuta kuin romahtaa sohvalle ja itkeä. On tämä uuvuttava matka kyllä. Iloinen ja helpottunut olen, että siirtoon päästiin. HIeman kuitenkin harmittaa, että noin vähän loppujen lopuksi käyttökelpoisia soluja oli. Lievä hyperi on päällä, joten sairaslomaa vielä tää viikko. Lepoa ja juomasti, toivottavasti tilanne tästä rauhottuu. Olo on kyllä varsin tukala. Piinaviikot alkakoon!
 
pikaisesti tulin kertomaan, että tänään otettu hcg 4000, joten uskottava se on, että raskaana ollaan. Sairaalassa olin 4 päivää, mutta nyt sitten kotona ja sairaslomaa vielä ainakin pari viikkoa, koska hyperi on edelleen tosi pahana. Kivut on kovat ja olo sangen tukala, mutta nyt sen tosiaan jaksaa, kun tietää mistä johtuu :)

Tsemiä kaikille tuleviin hoitoihin ja paljon plussatuulia!!

t. Taimi rv 5
 
Mantitar kyllä todella uuvuttavia nää hoidot on.. Onnea siirtoon pääsystä! Toivottavasti olosi paranee pian!:)
Tuo AMH on anti-muller-hormonikoe, joka FSH:n tavoin kertoo onko munasarjat vielä aktiiviset.

dillero hienoa:flower:

on: Hoitaja soitti tänään. Postissa tulee labra-lähetteet kilppari-, maitohormoni-, kromosomi- ja Fragile-X-kokeisiin. Lupas vielä kysyä voitasko ottaa tuo AMH samalla. Lyhyttä kaavaa kokeillaan. Lääkkeinä Primolut, Pergoveris+Gonal-f ja Cetrotide. Kauhistuttaa.. Pääsimme ihan normaaliin jonoon eli helmikuulle menee.
 
Mantitar; Tsemppiä piinaviikoille ja plussatuulia! :)

Itse kävin tänään taas ultrassa ja oikealla puolella oli suurin follikkeli 15 ja vasemmalla puolella 14 mm. Nyt vielä piikitän viikonlopun aikana menopuria ja otan synarelaa, sitten maanantaina otan pregnylin ja punktio on keskiviikkona. Lääkärikin oli aika toiveikas, joten katsotaan mikä tulos saadaan tällä kertaa. :)

Viimeisen kolmen päivän aikana on kolme kaveriani saanut vauvan, joten josko joskus minäkin...

Toivottelen kaikille taaskin kaikkea hyvää, tsempataan toinen toisiamme! :)
 
Onnea dillero :flower: Tuntuu, että vähän väliä kuulee huonoja uutisia täällä palstalla, ihana kuulla siis välillä plussasta! Luo uskoa (edes vähän) omaankin onnistumiseen kun tietää, että joku muukin on onnistunu :)

HalleB paljon jaksuja :hug: Teillä on ollu pitkä tie kuljettavana niin toivottavasti nyt onnistuis! Miten ne tuolla kys:illä päättää, että milloin kunkin hoidot loppuu? Onks siihen just joku tietty määrä hoitoja vai katotaanko parikohtaisesti?

Mantittarelle pitkää pinnaa piinapäivään! En voi kuvitellakaan miten "piinaava" aikaa tuo tosiasiassa onkaan!

Aurinkotyttö minunkin lähipiiri alkaa kohta puoliin taas tulvia vauvoja, saa taas laittaa oman henkisen kanttinsa koetukselle :( Mut tsemppiä punktioon!

Itse sain tietää, että joudun/saan syödä noita primoja vielä 3 kuurin, että osuu kierto kohilleen sitten sinne marraskuun toimenpiteisiin. Ei pitäis manata, mut mun tuurilla limakalvo varmaan nyt sitten ohenee liikaa... HalleB molemmat toimenpiteet hoituu kerralla nukutuksessa, siltikin jänskättää, varmaan tarviin rauhottavia ennen tuota keikkaa :(
 
Dillerolle hurjasti onnea!

Halle, hurjilta kuulostaa oikeasti nuo hormonimäärät noihin hoitoihin, kun ei ole itse joutunut siihen myllyyn vielä ainakaan. Tsemppiä kovasti tuleviin hoitoihin!

Oma napa... Lääkäri antoi meille hieman lisää toivoa. Miehen siittiöpitoisuus toisessa näytteessä oli 22 milj/ml ja liikkuvuus 59%. Normaalit arvot siis, vaikka kai tuo pitoisuus voisi olla paljon enemmänkin. Joka tapauksessa minä aloitan nyt clomit seuraavaan kiertoon ja käyn ultrassa kontrollissa. Jos kolmessa kierrossa ei tapahdu mitään, tehdään inssi. Huojentavaa, että jotain voidaan ruveta tekemään jo nyt. Toivottavasti enempää ei edes tarvitse tehdä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
Halle hyvä, että ei siirtynyt hoito hamaan tulevaisuuteen, vaan pääsitte normijonoon. Joka tosin sekin kyllä pitkä on silloin kun hoidon toivoisi mahdollisimman pian alkavan.

Aurinkotyttö onnea punktioon. Toivotaan hyvää saalista :)

Lila jospa lääkitys olisi nyt kohdallaan limakalvon suhteen. Pääsetkö ihan päiväkirurgisena kuitenkin vaikka noi kaksi toimenpidettä tekevät? Jännittää varmasti, omakin olotila lähenteli varmasti hysteerisen rajaa laparoskopiaan mennessä. Mut siinä mielessä kiitollista hommaa, että tipan laiton jälkeen taju välittömästi kankaalla, jännitys loppuu siihen :)

Marjana hienoa että ootte saaneet selkeän suunnitelman miten edetään. Pidetään peukkuja, että tosiaan muuhun teidän ei tarvi ryhtyäkään.

Minä olin lauantaihin saakka varsin kipuinen ja huonovointinen. Melkein jo epätoivo meinas iskeä, kun ei tuntunut millään olo helpottavan. Mietin jo pitääkö tässä Kysiin lähtä. Nyt olo alkanut helpottaa, mutta työkuntoiseksi en ihan vielä ole päässyt. Piti siis soitella lisää saikkua, elän toiveissa että loppuviikosta pääsis jo töitä koittamaan. Viis päivää nyt siirrosta, reilu viikko vielä jäljellä testiin. Unelma elää, mutta kyllä tässä on alkanut tuntua, että lottovoittokin ois todennäköisempi kuin se plussa. Ei osaa ollenkaan kuvitella, että jokupäivä ihan oikeasti voisin olla raskaana, siis minä, raskaana, huhhuh! Kaikki muut sensijaan tuntuu olevan, omassakin lähipiirissä useita raskaus/synnytys uutisia ollut taas roppakaupalla. Uutiset vielä jotenkin kestän, mutta näiden raskaana olevien kohtaaminen nenäkkäin alkaa tuntua ylivoimaiselta, se näky on jotain niin musertavaa tässä tilanteessa. Mutta vaikka oma mieli välillä maassa onkin, kyytiläiselle olen koittanut positiivista energiaa välittää, jotta tohtisi matkaamme tarttua :)
 
Hei nyt tarvitsen teidän jokaisen neuvoja! Tänään illalla laitan pregnylin, joka on aika haasteellista, koska olen iltavuorossa töissä. Olen asiakaspalvelutyössä ja pitää oikein laittaa kännykkään herätys, jotta muistan mennä piikin ottamaan. :) Hitsiläinen, kun lääkettä ei voi sekoittaa aikaisemmin valmiiksi, on jotenkin inhottavaa sekoitella aineita, kun jännittää muutenkin. :)

No, mutta itse asiaan; olen menossa keskiviikkona punktioon ja samana päivänä pitäisi siis olla iltavuorossa töissä. Etukäteen en mielestäni voi sairaslomaa ilmoittaa, joten miten hoidan asian? Punktion jälkeen olo on varmastikin sekava, joten sittenkö soitan töihin? Meillä, kun käytäntö on niin, että mahdollisimman ajoissa olisi ilmoitettava poissaolo ja AINA tarvitaan todistus. Sairaslomalapunhan saan tottakai ja toivon kovasti, että siihen ei laiteta asian oikeaan syytä, koska olen ollut hiljakseen tästä asiasta.

Kertokaapa kokemuksianne lyhyesti? Vai onko minun annettava työtuntini pois, jotta saan palkattoman vapaan?

Ajatukset on jotenkin tosi sekaisin, ensimmäisellä kerralla punktio sattui vapaa päiväkseni ja näin ollen en nyt tiedä mitä ajattelen.
 
Moi!

Pakko kommentoida Aurinkotyttö. Ilmoitat etukäteen, että sulle tehdään operaatio, josta tulee kolme päivää sairaslomaa. Syytä ei tarvii kertoo. Koska työvuorolista on tehty, niin sitä ei voi muuttaa ilman sun suostumusta. Työnantajan on vaan maksettava sulle. Sairaslomalappuun ei tuu suoraa syytä, mutta mulle ainakin tuli ICD-koodi N97.9. viime keväänä. En kyllä tiijä mitä toi tarkalleen tarkottaa, mut maallikosta se näyttää ainakin ihan tavalliselta saikkulapulta. Jos sulle tulee ongelmia, niin ota yhteyttä luottamusmieheen tai liiton neuvovaan puhelimeen (jos siis kuulut ammattiliittoon).

Mut kannustaisin kyllä kertomaan työnantajalle hoidoista, helpottaa monia asioita. Puhun omasta kokemuksesta. Oon entinen kyssiläinen, joten oon taustalta seurannu tätä ketjua paljonkin. Toivottaisin tässä samalla kaikille paljon tsemppiä ja plussatuulia.Ja sen pregnylin kanssa vaan rauhallisesti, niin hyvä tulee... Tsemppiä punktioon. Mulla ei sattunu yhtään, eikä ollu sekava olo. Punktion jälkeen otin vaan kolmen tunnin päikkärit ja loikoilin kolme päivää.


T:Kääk
 
Hei taas! :)

Iltavuorosta on nyt selvitty ja menihän se pregnylkin pienen jännityksen kanssa. Liuotinpullon kaula meni vähän sirpaleiksi, mutta sain kuitenkin piikitettyä. Toivottavasti tulostakin saataisiin. :)

Kiitos -Kääk- vastauksestasi, taidanpa ottaa neuvosta vaarin ja huomenna työpäivän jälkeen ilmoittaa, että olen keskiviikon saikulla. To ja pe mulla onkin vapaata, joten voi loikoilla. Ja kuulunhan minä liittoon, joten ei kai tässä huolta ole. Jotkut työnantajat ottavat selville googlen avulla noiden koodien merkityksen, mutta en jaksa siitä stressata, kunhan vaan selviän punktiosta.

Nyt "nautin" huomisesta, kun ei tarvi sumutella eikä piikitellä ja sitten vain keskiviikkoa odottamaan! :)
 
Nicci, lääkäreiden mielestä meillä on niin loistavat mahdollisuudet saada luomusti lapsi, että ei ole tarvetta toistaiseksi laittaa ifv-jonoon. Ketuttaa kyllä ja suuresti, en tajua kuinka kauan meidän täytyy olla ilman lasta ennen kuin lääkärit tajuaa, että sitä ei tule.

HalleB, minäkin muistan sinut jostakin pinosta, vaan sitä en muista mistä :D. Täällä kanssa aivan sama juttu, että kaikki hoidot haluttas vaan mahdollisimman nopeesti pois alta, tosin meillä ei olla päätetty hyväksyä elämää lapsettomana vaan lähdetään sitten eri suuntiin. Mies kun tahtoo ehdottomasti biologisen lapsen ja minulle sillä ei ole mitään merkitystä. Niin ja soittivat sieltä yksityiseltä, ei päästä sinnekkään ivf:ään. Heidänkin mielestään meillä on niin hyvät mahdollisuudet, että 3-5 inseminaatiota täytyisi tehdä ennen kuin aloitetaan ivf. Sekin vielä mutkistaa asioita kun Kuopiossa ei yksityisellä tehdä niitä vaan pitää mennä Jyväskylään. Eli meidän ivf menee ensi syksyyn/talveen. Ahdistaa.

Kovasti miettinyt josko pakkaisi tavarat ja lähtisi. En jaksa uskoa, että meille lasta tulee, joten sama olisi erota nyt eikä parin vuoden päästä. Kun ei voi edes yhdessä suunnitella tulevaisuutta eteenpäin. Tänään oli vasteen tarkastus ja limakalvo aivan liian ohut, en kuitenkaan mitään ohjeita siihen liittyen saanut. Paljonko sen pitäisi olla?

Mitä syitä lapsettomuuteen teillä muilla on?
 
Mantitar päiväkirurgisena ne sen mulle markkinoi, mut saa nähä miten käy… Mites muuten kun katoin niitä hoito-ohjeita, niin niissä sanottiin, että päivä (toimenpidepäivän) lisäks saikkuu, ja pitäis välttää nostelemista. Mietin vaan kun omassa työssä on vähän pakko nostella, että saako saikkua sitten enemmän? -Kääk- minäkin kerroin heti uudelle pomolleni kun työt uudessa paikassa aloitin. On sen verran järkityyppi johtajana, että pysty hyvillä mielin kertomaan. Osasi jopa lohduttaa ja kaikista paras oli kun hän sanoi, että jos en joku aamu jaksa tulla töihin, niin soittaa vaan hänelle! Työskentelen siis itse päiväkodissa ja oli puhe siitä, että jos joskus lasten näkeminen tekee kipeää… Pitää varmaan miettiä ammatinvaihtoa jos alkaa tuollasia tuntemuksia tulemaan :)

Meillä kävi viikonloppuna kaveri miehensä ja 1,5v tytön kanssa kylässä (mainittakoon vielä, että kaverilla la tällä viikolla). Ihan kamala tunne kun tyttö nauroi iloisesti ja itellä teki kipeää kuulla lapsennaurua meidän muuten niin hiljaisessa kodissa :( Lisäks katsoin säälien miestäni, kun kaverini tyttö höpötteli ja ”isitteli” omalle isälleen. Tuntui niiiiin pahalta, että oma mies jää minun takia paitsi kaikesta tuosta… Kyynel…

Mun oma äiti on aina mun hoppuillessa erilaisista asioista muistuttanu, että ”hyvä päivä eessä päin”. Sitä minä oon nyt itsellenikin jauhanu. Mulla on eessä vielä se ensimmäinen raskaustesti plussa, ensimmäiset potkut mahassa, ensimmäinen äippälomapäivä, ensimmäinen kerta kun näen hänet, ensimmäinen kerta kun hän hymyilee minulle, ensimmäiset askeleet ja sanat… Mutta aina tätä ajatellessa hiipii väkisellä mieleen pelko, että jään kaikesta tuosta ihanasta paitsi :( Hyvin hyvin surullinen ajatus, mutta pakko kai se riski hyväksyä…

NoBlood rohkea ratkaisu teillä jos meinaatte eri teille. Meillä mies kanssa esim. adoptiota vastaan, mutta ainakin vielä ollaan puhuttu, että jos ei onnistu niin ollaan sitten kaksistaan ja kerätään vaikka elämiä koko sarja :)

Niin ja mulla ensimmäisenä löydetty syy lapsettomuuteen on PCO ja nyt myöhemmin ilmenneet vahva endometrioosi epäily ja kohdun liian paksu limakalvo… Mitä useemmiin kys:illä käy niin sitä pitemmäks näkyy tuo diagnoosi lista kasvavan :(

Jaksuja vielä kerran kaikille tähän rankkaan prosessiin :hug:
 

Yhteistyössä