HS kolumni perhevapaiden jakamisesta

[QUOTE="meh";30753069]Isä pitää äidin kunnossa? Onko se isä sitten joku äidin pikku apulainen vai?

Jos minä, kolmen lapsen äitinä jostain olen erittäin kiitollinen, niin siitä, että mieheni tappeli itseleen tasa-arvoisen vanhemuuden. Se tapahtui silloin, kun esikoinen oli noin 4-5kk ikäinen ja minä en mitenkään uskaltanut jättää pientä vauvaani miehen kanssa kotiin. Koska eihän se mies tiennyt (vaikka toki vauvan hoitoon olikin osallistunut), mitä se syö, milloin se syö, milloi nukku jne. Se oli iso riitä se, kun mies vaatimalla vaatii, että mä lähen vähäksi aikaa pois kotoota ja hän pääsee oleman keskenään vauvan kanssa. Silloin se tuntui kamalalta, jälkikäteen erittäin viisalta vaatimukselta. JA siitä se sitten lähti.

Nyt muksuja on kolme, 4-9vuotiaat. Mies oli kahden vanhemmat kanssa hoitovapaalla 1,5vuotta, kun he olivat 2,5v ja 11kk ikäisiä hoitovapaan alkaessaan. Oli meina aivan loistoratkaisu!

Mutta sen esikoisen ensimmäisen kerran jälkeen, kumpikin vanhempi on ollut yhtä hyviä. Olen erittäin iloinen, että kyseinen riita silloin käytiin.[/QUOTE]

Pienen vauvan on parempi olla äidin kanssa, ihan pieni vauva ei ymmärrä edes olevansa eri ihminen kuin äiti. Kyllä voit kutsua isää vaikka äidin pikku apulaiseksi jos sinusta ei ole tärkeää pitää äiti voimissaan ja välittää niin paljon omasta lapsestaan, että omat mieltymykset olla kotona lapsen kanssa menee taka-alalle lapsen parasta ajatellen. Se nyt vaan on biologinen fakta, että äiti on vauvalle ensisijainen asia, kaikkein tärkein jos suoraan ajatellaan, tottakai epäsuorasti isäkin,äidin jaksamisen kautta siis. Ei voi mitään, voit tapella vastaan vaikka kuinka, mutta evoluution mukana näin on sattunut käymään.

 

[QUOTE="Sari";30753083]Moni vataaja ei nyt ymmärrä, että 6+6+6 malli ei lyhennä naisen mahdollisuutta olla kotona kolmea vuotta millään lailla. Se parantaa isien/ puolison mahdollisuutta olla kotona. Vaikka isä/puoliso ei käyttäisi omaa korvamerkittyä aikaansa, niin äidin vapaat pitenevät 12 kuukauteen. Nythän äitiysvapaan ja vanhempainvapaa pn vähemmän kuin vuosi. Lähes vuoden ikäinen vauva pärjää päivän ilman äidinmaitoa, joten imetys ei edes estäisi äidin paluuta töihin/opiskelemaan.

erikoista miten kotonaolo nähdään vain äidin oikeutuksena. Onhan lapsen saaminen isälle myös mullistus. Ja isälläkin olisi oikeus hengähtää töistä ja nauttia lapsen kanssa kotonaolosta. Tekeisi hyvää monelle vaihtaa roolia, niin molemmat ymmärtäisivät sekä kotonaolevan ja työssäkäyvän osuutta perheessä.

Imetyksen tärkeys ei kuulu keskusteleen, mutta äidinmaito ei muutu sokerilitkuksi missään vaiheessa, vaan sillä on ravitsemuksellinen merkitys aina. Mutta ei tehdä tästä ketjusta imetystappelua.[/QUOTE]

Heitin tuon provo lauseen siksi että olisin halunnut että imetykseen olisi tartuttu tekosyynä miksi mies ei voisi olla kotona. Sitä kun käytetään argumenttina jatkuvasti. Tiedän kyllä mitä äidinmaito sisältää.

 

Minä en kyllä tajua tuota kolumnia ollenkaan.

"Suomessa on tälläkin hetkellä sukupuolen mukaan korvamerkittyjä vapaita. Nykyinen malli koostuu äidille kiintiöidystä äitiysvapaasta (105 arkipäivää), vanhempien välillä vapaasti jaettavasta vanhempainvapaasta (158 arkipäivää) ja hoitovapaasta, jota saa pitää kolmeen ikävuoteen asti. Isälle varattua vapaata on 54 arkipäivää."

Eihän tuosta ole korvamerkittyä kuin se 105 arkipäivää, joka niistäkin on osa ennen lapsen syntymää. Vanhempainvapaat ja hoitovapaathan saa jakaa ihan miten haluaa. Onko tosiaan liikaa, jos pari kuukautta syntymän jälkeen kotona on äiti (imetys, raskaudesta toipuminen) ja sen jälkeen voidaan valita ihan mikä parhaiten sopii.

Miten 6+6+6-systeemi muka toisi nykyistä aidompaa valinnanvapautta? Jos mies ei saa suutaan auki silloin, kun lasten hoitojärjestelyistä _oman_puolison_ kanssa keskustellaan, niin onkohan silloin jokin muu asia pielessä, kuin yhteiskunnan tasa-arvo?

 

Jos isän rooli perheessä pikkulapsivuosina on äidin kunnossa pitäminen, niin eikö isä voisi tehdä sen taloudellisestikin? Palatkoot siis kotirouvayhteiskuntaan ne, jotka sen luonnon sanelemaksi malliksi kokevat.

Tässä ihmisillä menevät nyt sekaisin valinnanvapaus ja se millaisia valintoja yhteiskunta tukee. Minä koen, että naisten tasa-arvo yleensä (myös lapsettomien naisten, jotka kärsivät nykytilanteesta) on tärkeämpi asia kuin se, että pieni osa perheistä saa toteuttaa yhteiskunnan varoilla omaa ideologiaansa.

Niin ja tuo imetyskortti ei oikein toimi. Olen itsekin mennyt töihin lasten ollessa n. 9 kk, ja melkein kaksivuotiaiksi olen heitä imettänyt.

 

Pienen vauvan on parempi olla äidin kanssa, ihan pieni vauva ei ymmärrä edes olevansa eri ihminen kuin äiti. Kyllä voit kutsua isää vaikka äidin pikku apulaiseksi jos sinusta ei ole tärkeää pitää äiti voimissaan ja välittää niin paljon omasta lapsestaan, että omat mieltymykset olla kotona lapsen kanssa menee taka-alalle lapsen parasta ajatellen. Se nyt vaan on biologinen fakta, että äiti on vauvalle ensisijainen asia, kaikkein tärkein jos suoraan ajatellaan, tottakai epäsuorasti isäkin,äidin jaksamisen kautta siis. Ei voi mitään, voit tapella vastaan vaikka kuinka, mutta evoluution mukana näin on sattunut käymään.

Äiti on vauvalle ensisijainen asia.. hmm. Aluksi totta kai. Ja kukaan ei ole riistämässä vastasyntynyttä äidiltään. Mutta entäs 11-kuinen vauva, melkein tapero jo. Milloin isä saa olla tasa-arvoinen vanhempi? Vai onko äiti ikuisesti ykkönen?

 

Minun mielestäni asian tulee olla perheen sisällä päätettävä asia.

Loistavaa, että tasa-arvoistetaan ja tarjotaan isälle mahdollisuus, mutta pakottaminen ja painostaminen voi toimia myös luotaantyöntävänä tekijänä.

 

[QUOTE="Sari";30753126]Äiti on vauvalle ensisijainen asia.. hmm. Aluksi totta kai. Ja kukaan ei ole riistämässä vastasyntynyttä äidiltään. Mutta entäs 11-kuinen vauva, melkein tapero jo. Milloin isä saa olla tasa-arvoinen vanhempi? Vai onko äiti ikuisesti ykkönen?[/QUOTE]

Isä tulee lapselle tärkeäksi suurinpiirtein 1,5v-2v, pientä yksilöllisyyttä tietenkin,mutta aika samaan tahtiin lapset kehittyvät tuossa iässä vielä. Tuon iän jälkeen voisinkin jo kannattaa isän jäämistä kotiin jos poikkeustapaukset otetaan huomioon:

Ihmettelen ettei kukaan välitä niistä väliinputoajista joille tuollainen olisi kaikkein pahin, onko se ihan yks hailee jos niitä on vähemmistö? Ymmärrämn hyvin kahden työssäkäyvä taloudessa, jos molemmat vaikka keskituloisia tai vähän sen alle, mutta he ovat se enemmistö. Eikö muilla ole mitään väliä? Itse voisin kannattaa tuollaista mallia vain, jos siihen tehtäisiin poikkeustilanteita, eli kuitenkin perhekohtaisesti katsottaisiin tilannetta. Ajatuksena ihan ok.

 

Minä ainakin olen huolissani nykysysteemin väliinputoajista. Olen tältä palstalta lukenut aika monta kertaan, että "meilläkin mies olisi halunnut jäädä kotiin lasten kanssa, mutta se olisi tullut liian kalliiksi...".

Luulisi, että juuri näille perheille tämä uudistus olisi erityisen hyvä uutinen.

 

Minä en kyllä tajua tuota kolumnia ollenkaan.

"Suomessa on tälläkin hetkellä sukupuolen mukaan korvamerkittyjä vapaita. Nykyinen malli koostuu äidille kiintiöidystä äitiysvapaasta (105 arkipäivää), vanhempien välillä vapaasti jaettavasta vanhempainvapaasta (158 arkipäivää) ja hoitovapaasta, jota saa pitää kolmeen ikävuoteen asti. Isälle varattua vapaata on 54 arkipäivää."

Eihän tuosta ole korvamerkittyä kuin se 105 arkipäivää, joka niistäkin on osa ennen lapsen syntymää. Vanhempainvapaat ja hoitovapaathan saa jakaa ihan miten haluaa. Onko tosiaan liikaa, jos pari kuukautta syntymän jälkeen kotona on äiti (imetys, raskaudesta toipuminen) ja sen jälkeen voidaan valita ihan mikä parhaiten sopii.

Miten 6+6+6-systeemi muka toisi nykyistä aidompaa valinnanvapautta? Jos mies ei saa suutaan auki silloin, kun lasten hoitojärjestelyistä _oman_puolison_ kanssa keskustellaan, niin onkohan silloin jokin muu asia pielessä, kuin yhteiskunnan tasa-arvo?

Nykyinen malli: äidille korvamerkitty 105 arkipäivää (n 4kk), uudessa mallissa 6kk.
Nykyinen malli isälle 54 arkipäivää (9 viikkoa), uusi malli 6kk
Nykyinen äidin/isin vapaa 158 arkipäivää (6.5 kk), uusi malli 6kk.

Uudessa mallissa äidin aika pitenee 2 kuukaudella ja isän aika pitenee merkittävästi. Tämä on taloudellinen kannuste siihen, että isäkin voi jäädä kotiin. Nykyisessä mallissakin se on mahdollista, mutta todellisuudessa on ymmärretävää, että harva äiti menee töihin, kun vauva on kolmikuinen.

Kuka tahansa voi olla tekemättä töitä, ja ryhtyä vapaaherraksi tai -rouvaksi, mutta yhteiskunnan ei tarvitse sellaista taloudellisesti tukea.

 

Isä tulee lapselle tärkeäksi suurinpiirtein 1,5v-2v, pientä yksilöllisyyttä tietenkin,mutta aika samaan tahtiin lapset kehittyvät tuossa iässä vielä. Tuon iän jälkeen voisinkin jo kannattaa isän jäämistä kotiin jos poikkeustapaukset otetaan huomioon:

Ihmettelen ettei kukaan välitä niistä väliinputoajista joille tuollainen olisi kaikkein pahin, onko se ihan yks hailee jos niitä on vähemmistö? Ymmärrämn hyvin kahden työssäkäyvä taloudessa, jos molemmat vaikka keskituloisia tai vähän sen alle, mutta he ovat se enemmistö. Eikö muilla ole mitään väliä? Itse voisin kannattaa tuollaista mallia vain, jos siihen tehtäisiin poikkeustilanteita, eli kuitenkin perhekohtaisesti katsottaisiin tilannetta. Ajatuksena ihan ok.

Meillä esikoinen oli jo vauvasta lähtien huomattavasti kiintyneempi isään kun äitiin, vaikka äiti se ensisijainen hoitaja ensimmäisen vuoden olikin. Myös muillekin lapsille, vaikka eivät niin isän perään ole olleet, on isä ollut selvästi tärkeä jo ihan vauvana, siitä puolesta vuodesta eteenpäin.

Onko heittää linkkiä tutkimukseen, jonka mukaan isä tulee tärkeäksi lapselle vasta 1,5v-2v iässä? Mielenkiinnolla lukisin

Väliinputojiin: uskon, että heidän määrä tasaantuu huomattavasti, kun esim. 6+6+6 malli tulisi käyttöön. Nyt kentien liian moni laskee sen varaan, että vaan äiti olisi lasten kanssa kotona. Eri mallin mukaan ihmiset myös käyttäytyisivät eri tavalla. Myös kenties osa-aikatyöt ja muut työjärjestelyt yleistyisivät. Niinkun esim. Ruotsissa on tainnut käydä.

 

Minä ainakin olen huolissani nykysysteemin väliinputoajista. Olen tältä palstalta lukenut aika monta kertaan, että "meilläkin mies olisi halunnut jäädä kotiin lasten kanssa, mutta se olisi tullut liian kalliiksi...".

Luulisi, että juuri näille perheille tämä uudistus olisi erityisen hyvä uutinen.

Juuri näin!

 

Isä tulee lapselle tärkeäksi suurinpiirtein 1,5v-2v, pientä yksilöllisyyttä tietenkin,mutta aika samaan tahtiin lapset kehittyvät tuossa iässä vielä. Tuon iän jälkeen voisinkin jo kannattaa isän jäämistä kotiin jos poikkeustapaukset otetaan huomioon:

Ihmettelen ettei kukaan välitä niistä väliinputoajista joille tuollainen olisi kaikkein pahin, onko se ihan yks hailee jos niitä on vähemmistö? Ymmärrämn hyvin kahden työssäkäyvä taloudessa, jos molemmat vaikka keskituloisia tai vähän sen alle, mutta he ovat se enemmistö. Eikö muilla ole mitään väliä? Itse voisin kannattaa tuollaista mallia vain, jos siihen tehtäisiin poikkeustilanteita, eli kuitenkin perhekohtaisesti katsottaisiin tilannetta. Ajatuksena ihan ok.

Mihin perustelet tuon väitteesi, että isä tulee tärkeäksi aikaisintaan 1.5 vuoden ikäisenä vai keksitkö ihan itse?

Millaisessa tilanteessa tuo uusi malli olisi huonompi, keitä ovat nämä väliinputoajat?

 

Minä ainakin olen huolissani nykysysteemin väliinputoajista. Olen tältä palstalta lukenut aika monta kertaan, että "meilläkin mies olisi halunnut jäädä kotiin lasten kanssa, mutta se olisi tullut liian kalliiksi...".

Luulisi, että juuri näille perheille tämä uudistus olisi erityisen hyvä uutinen.

Eli sinua kiinnostaa vain osa.

Meillä on sen verran hyvä tilanne, että olisimmevoineet miehen palkalla hoitaa asian ilmankin kotihoidontuea, mutta isolla osalla näin ei todellakaan ole heistä jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä ja mieheni.
Kotiin hän ei olisi kuitenkaan voinut jäädä töistä, se olisi ollut todella paha hänen uralleen. Näin päin kummankaan urat ja opinnot eivät kärsi ja pian palaankin taas työelämään opinnot kun loppuvat ja lapset päivähoitoon.

Tuntuu välillä että näissä on joku kostotoimi menossa, pakko saada pakotettua muutkin kun meidän perheessä toimi sellainen järjestely.

En aina käsitä väkinäistä tasa-arvoa, jos jonkun naisen uraputki kärsii siitä, että he eivät halua jakaa vapaita vaikka olisi mahdollista niin omahan se on päänsärkynsä. Hölmöähän se on jos sitä ei itse tee kuten on kaikille osapuolille järkevintä.

 

[QUOTE="Sari";30753184]Nykyinen malli: äidille korvamerkitty 105 arkipäivää (n 4kk), uudessa mallissa 6kk.
Nykyinen malli isälle 54 arkipäivää (9 viikkoa), uusi malli 6kk
Nykyinen äidin/isin vapaa 158 arkipäivää (6.5 kk), uusi malli 6kk.

Uudessa mallissa äidin aika pitenee 2 kuukaudella ja isän aika pitenee merkittävästi. Tämä on taloudellinen kannuste siihen, että isäkin voi jäädä kotiin. Nykyisessä mallissakin se on mahdollista, mutta todellisuudessa on ymmärretävää, että harva äiti menee töihin, kun vauva on kolmikuinen.

Kuka tahansa voi olla tekemättä töitä, ja ryhtyä vapaaherraksi tai -rouvaksi, mutta yhteiskunnan ei tarvitse sellaista taloudellisesti tukea.[/QUOTE]

Niin eli jos jossakin perheessä äiti haluaisi mennä töihin heti otin kuukauden jälkeen ja isä haluaisi jäädä kotiin, sekin hankaloituisi. En näe tässä mitään tasa-arvoa edistävää.

 

[QUOTE="Sari";30753194]Mihin perustelet tuon väitteesi, että isä tulee tärkeäksi aikaisintaan 1.5 vuoden ikäisenä vai keksitkö ihan itse?

Millaisessa tilanteessa tuo uusi malli olisi huonompi, keitä ovat nämä väliinputoajat?[/QUOTE]

Jos et tosissasi keksi yhtäkään niinen voi mitään.
Mitä tahansa sanonkin, käännät sen väkisin mieluiseksi. Jotkut eivät vaan osaa myöntää, että joku puolustamansa malli ei ole täydellinen.

Miksi sinua häiritsee jos jossain toisessa perheessä valitaan äiti kotiin? Jos he näin päättävät niin tekeekö se sinun elämääsi jotain?

Miksi halutaan nimenomaan VAIKEUTTAA perheiden asioita? Tehdä vain lisää sääntöjä, ettei perheet voisi valita.

 

Eli sinua kiinnostaa vain osa.

Meillä on sen verran hyvä tilanne, että olisimmevoineet miehen palkalla hoitaa asian ilmankin kotihoidontuea, mutta isolla osalla näin ei todellakaan ole heistä jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä ja mieheni.
Kotiin hän ei olisi kuitenkaan voinut jäädä töistä, se olisi ollut todella paha hänen uralleen. Näin päin kummankaan urat ja opinnot eivät kärsi ja pian palaankin taas työelämään opinnot kun loppuvat ja lapset päivähoitoon.

Tuntuu välillä että näissä on joku kostotoimi menossa, pakko saada pakotettua muutkin kun meidän perheessä toimi sellainen järjestely.

En aina käsitä väkinäistä tasa-arvoa, jos jonkun naisen uraputki kärsii siitä, että he eivät halua jakaa vapaita vaikka olisi mahdollista niin omahan se on päänsärkynsä. Hölmöähän se on jos sitä ei itse tee kuten on kaikille osapuolille järkevintä.

Ajattelen monenlaisia naisia, myös niitä lapsettomia. Onko heidänkin "oma päänsärkynsä", kun ei ole edes niitä perhevapaita oman mielen mukaan jaettavaksi, ja silti rakenteellinen epätasa-arvo potkii naamalle?

 

Minä ainakin olen huolissani nykysysteemin väliinputoajista. Olen tältä palstalta lukenut aika monta kertaan, että "meilläkin mies olisi halunnut jäädä kotiin lasten kanssa, mutta se olisi tullut liian kalliiksi...".

Luulisi, että juuri näille perheille tämä uudistus olisi erityisen hyvä uutinen.

Se perheen sisäinen valinnan mahdollisuushan vähentää väliinputoajien määrää. Jos joku nykyisessä tilanteessa valittaa, ettei ole ollut isän varaa jäädä kotiin, miten tässä uudessa systeemissä sitten olisi?

 

Jos et tosissasi keksi yhtäkään niinen voi mitään.
Mitä tahansa sanonkin, käännät sen väkisin mieluiseksi. Jotkut eivät vaan osaa myöntää, että joku puolustamansa malli ei ole täydellinen.

Miksi sinua häiritsee jos jossain toisessa perheessä valitaan äiti kotiin? Jos he näin päättävät niin tekeekö se sinun elämääsi jotain?

Miksi halutaan nimenomaan VAIKEUTTAA perheiden asioita? Tehdä vain lisää sääntöjä, ettei perheet voisi valita.

Perheet saavat valita. Kysymys onkin siitä, rahoitetaanko yhteisillä varoilla epätasa-arvoa tukevia rakenteita. Joka viides nainen jää lapsettomaksi. Heidän kannaltaan aika karua rahoittaa systeemiä, jonka takia he(kään) eivät saa kuin unelmoida vakipaikoista.

 

Eli sinua kiinnostaa vain osa.

Meillä on sen verran hyvä tilanne, että olisimmevoineet miehen palkalla hoitaa asian ilmankin kotihoidontuea, mutta isolla osalla näin ei todellakaan ole heistä jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä ja mieheni.
Kotiin hän ei olisi kuitenkaan voinut jäädä töistä, se olisi ollut todella paha hänen uralleen. Näin päin kummankaan urat ja opinnot eivät kärsi ja pian palaankin taas työelämään opinnot kun loppuvat ja lapset päivähoitoon.

Tuntuu välillä että näissä on joku kostotoimi menossa, pakko saada pakotettua muutkin kun meidän perheessä toimi sellainen järjestely.

En aina käsitä väkinäistä tasa-arvoa, jos jonkun naisen uraputki kärsii siitä, että he eivät halua jakaa vapaita vaikka olisi mahdollista niin omahan se on päänsärkynsä. Hölmöähän se on jos sitä ei itse tee kuten on kaikille osapuolille järkevintä.

Tässä on aika pitkälti esimerkiksi työmarkkinoiden epätasa-arvoisuuden ydin. Mies ei voi jäädä kotiin, koska ura kärsii, mutta naisen kohdalla se onkin "oma päänsärky". Jos useampi miehistä käyttäisi näitä perhevapaita, niin se ei olisi enään niin poikkeava. Lisäksi ainakin itselläni on aika mutu, että usein vaan luullaan esimerkiksi miehen uran kärsivän perhevapaan vuoksi. Yllättävän myönteisesti työnantajat näihin vapaisiin kuitenkin suhtautuvat miesten osalta.

Oma mies oli 1,5v hoitovapaalla ja hänen uraa se hidastanut millään tavalla. Päinvastoin, kun palasi töihin, pyysi lisää liksaa ja sai paremman paikan

Ja mitä parasta, koska minäkään en ollut niin monta vuotta putkeen poissa, niin minun ura kehittykin varsin myönteisesti, vaikka lapset kotihoidossa olivatkin!

 

Se perheen sisäinen valinnan mahdollisuushan vähentää väliinputoajien määrää. Jos joku nykyisessä tilanteessa valittaa, ettei ole ollut isän varaa jäädä kotiin, miten tässä uudessa systeemissä sitten olisi?

Avainsana on korvamerkitty ansiosidonnainen päiväraha. Katso, miten Ruotsissa kävi.

 

[QUOTE="meh";30753239]Tässä on aika pitkälti esimerkiksi työmarkkinoiden epätasa-arvoisuuden ydin. Mies ei voi jäädä kotiin, koska ura kärsii, mutta naisen kohdalla se onkin "oma päänsärky". Jos useampi miehistä käyttäisi näitä perhevapaita, niin se ei olisi enään niin poikkeava. Lisäksi ainakin itselläni on aika mutu, että usein vaan luullaan esimerkiksi miehen uran kärsivän perhevapaan vuoksi. Yllättävän myönteisesti työnantajat näihin vapaisiin kuitenkin suhtautuvat miesten osalta.

Oma mies oli 1,5v hoitovapaalla ja hänen uraa se hidastanut millään tavalla. Päinvastoin, kun palasi töihin, pyysi lisää liksaa ja sai paremman paikan

Ja mitä parasta, koska minäkään en ollut niin monta vuotta putkeen poissa, niin minun ura kehittykin varsin myönteisesti, vaikka lapset kotihoidossa olivatkin![/QUOTE]
Niin luulen, että esimerkiksi yrittäjäisällä on hiukan toisin kun juuri sinulla.Kaikkien elämä ei ole kuin sinulla.

 

Niin eli jos jossakin perheessä äiti haluaisi mennä töihin heti otin kuukauden jälkeen ja isä haluaisi jäädä kotiin, sekin hankaloituisi. En näe tässä mitään tasa-arvoa edistävää.

Kukaan ei kummassakaan mallissa pakota ketään olemaan perhevapailla, nämä ovat oikeuksia eivät velvollisuuksia. Äiti voi palata töihin vaikka synnytyksestä seuraavana päivänä kummassa mallissa vaan. Kukaan ei sitä estä. En ymmärrä ongelmaa.

 

Niin luulen, että esimerkiksi yrittäjäisällä on hiukan toisin kun juuri sinulla.Kaikkien elämä ei ole kuin sinulla.

Kukaan ei ole väittänyt, että kaikkien perhetilanteet olisivat samanlaisia. Uudessa mallissa tarjotaan isälle paermpi mahdollisuus olla kotona. Kukaan ei siihen pakota. uudessa mallissa tuetaan perheitä enemmän kuin nykyisessä.

 

[QUOTE="Sari";30753251]Kukaan ei ole väittänyt, että kaikkien perhetilanteet olisivat samanlaisia. Uudessa mallissa tarjotaan isälle paermpi mahdollisuus olla kotona. Kukaan ei siihen pakota. uudessa mallissa tuetaan perheitä enemmän kuin nykyisessä.[/QUOTE]

Niin, siksi haluaisinki siihen jonkinlaisen harkinnanvapauden.Eli olisi kuitenkin erikseen haettavissa tukea hyvillä perusteluilla. Vaikka juuri sellaisessa tilanteessa kun äiti (tai isä!) on kotona ja opiskelee samalla. Silloin otettaisiin myös huomioon ne perheet, jotka eivät ole kaksi tavallista keskituloista. Silloin ei ajateltaisi vain enemmistöä.

 

Niin luulen, että esimerkiksi yrittäjäisällä on hiukan toisin kun juuri sinulla.Kaikkien elämä ei ole kuin sinulla.

Yrittäjänaiset eivät varmaan siis ikinä saa lapsia? Vai....?

Mun mies on nykyään yrittäjä. Meille ei enään lapsia ole tulossa, mutta mikäli olisi, niin järjestäisimme asian toki niin, että mieskin voisi kotona olla. Jos se onnistui silloin, kun pienipalkkaisempi äiti palasi töihin ja isopalkkaisempi isi jäi kotiin kh-tuelle, ei ansiosidonnaiselle päivärahalle), onnistuu se yrittjänäkin. Meidän yrittäjäisä pystyy esimerkiksi ongelmitta olemaan sairaan lapsen kanssa kotona, helpommin kun palkkatöissä oleva äiti

Toki, perheitä on erilaisia. Mutta toisaalta, mahdollisuuksiakin on todella paljon. Ei eina niin vaivattomia, mutta aika monet ovat vaivaansa väärti.