Ukki teki meijän kanssa tuota samaa joskus
. Lomailtiin perheen voimin paljon isäni vanhempien luona ja muistan, kun yks kesä istuin ulkona rappusilla lukemassa kirjaa, niin ukki tuli siihen viereen ja sano, että lähe mukaan kylälle käymään, kun pitäis hakee toi pöytälevy pitkään pöytään. Lähin mukaan ja pöytälevyn hakemisen jälkeen ukki sano, että käydääs samalla hakemassa kaupasta vähän suklaata, mutta ei kerrota, sitten kellekkään
. Se oli meijän salaisuus ja meillä kesti tuo ressu sen verran pitkään, että kun päästiin pihaan takasin, niin isä ihmetteli, että missä te ootte ollu? Kaikki ollu ihmeissään mihin katositte yht'äkkiä. Ukki vaan sano, että pöytälevyä oltiin hakemassa. Isä ihmetteli, no kyllä pitkään yhtä pöytälevyä haitte, kellokin vaikka mitä. Ukki vaan tokas, että kuka sitä jaksaa aina kelloa katella ja kesällä vielä
. Mun ukki kuoli 2005 kesällä ja hirvee järkytys, olin hautajaisissa aivan hajalla, jotenkin suru oli järkyttävä ja todella musertava. Ukki oli tärkee ja onneks mummi elää vieläkin ja välillä soitellaan joka päivä, toisinaan kerran viikossa ja sitten taas on niitäkin päiviä, kun yhen päivän aikaan puhutaan kolmeen eri otteeseen
. Äitin vanhemmat on vieläkin elossa, mut äitin isä on huonossa kunnossa Parkinsonin takia
. Justiisa, viime viikon lauantaina kävin äitin vanhemmilla ja ukki oli aika huonossa kunnossa, teki pahaa. Äitin vanhemmat hoiti meitä kouluikään saakka, kun vanhemmat oli töissä. Eli mummot ja ukit on meille todella läheisiä ja onneks on niin.
