mökö
en pahemmin, kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ainoastaan mutta eiköhän sitäkin vielä tule 
Viblsp
Ikävöin joitakin asioita. Esim. sitä, että sai oikeasti nukkua kunnolla, lähteä ulos vaivatta, kukaan ei sotkenut kotiani, siivosin vain omat jälkeni. Se huolettomuus, se oli ihanaa.
Mutta niin... Olen joka hemmetin päivä miettinyt, miten minusta tuli äiti. Etenkin noille neljälle ihanalle, persoonalliselle ja minun mielestä kauniille lapselle. Elän nykyään lasteni kautta, tekisin mitä tahansa heidän puolesta, ihan mitä tahansa. Eli ei siinä loppujen lopuksi nuo entisen elämän jutut paljoa paina. Saan ne takaisin sitten joskus, kun lapset isompia.
Mutta niin... Olen joka hemmetin päivä miettinyt, miten minusta tuli äiti. Etenkin noille neljälle ihanalle, persoonalliselle ja minun mielestä kauniille lapselle. Elän nykyään lasteni kautta, tekisin mitä tahansa heidän puolesta, ihan mitä tahansa. Eli ei siinä loppujen lopuksi nuo entisen elämän jutut paljoa paina. Saan ne takaisin sitten joskus, kun lapset isompia.
Äippyli
Joskus hetkellisesti käy mielessä, että jos vois tehdä mitä ite haluaa ja millon haluaa (=oma aika), mutta pääasiallisesti peesaan yhtä aiempaa kirjoittajaa siitä, että suren jo nyt, että lapset on kohta isoja (2v ja LA 01/09). Aika vaan menee niin kovaa vauhtia. Sitä paitsi, sen kerran, kun perhe on poissa yli 2 tuntii, pyörin ja odotan vaan, mitään en saa aikaseks =)
kolmen äiti
Joskus.
Enää ei voi tehdä mitään extempore (matkustelu ja spontaani seksi)
Yhteistä aikaa miehen kanssa on vähän,ainoa mahdollinen lastenhoitaja asuu kaukana.
Joo ja sitten harrastaisin enemmän jos ei olisi lapsia.
Ikävöin myös iltapäiväpäikkäreitä kun tulee väsyneenä duunista ja hiljaisuutta.
Joo...mutta ihania nuo on ja oma aika lisääntyy lasten kasvaessa
Enää ei voi tehdä mitään extempore (matkustelu ja spontaani seksi)
Yhteistä aikaa miehen kanssa on vähän,ainoa mahdollinen lastenhoitaja asuu kaukana.
Joo ja sitten harrastaisin enemmän jos ei olisi lapsia.
Ikävöin myös iltapäiväpäikkäreitä kun tulee väsyneenä duunista ja hiljaisuutta.
Joo...mutta ihania nuo on ja oma aika lisääntyy lasten kasvaessa
En ikävöi, mutta omaa aikaa on välillä ikävä :ashamed: pitkään nukkumista aamuisin, katkeamattomia yöunia....ja rauhaa lukea kirjaa sohvalla Mut tulee vielä aika, että nuo kaikki ovat taas osa elämääni, kunhan lapset kasvavat =) Aika aikaansa kutakin!
Mut tulee vielä aika, että nuo kaikki ovat taas osa elämääni, kunhan lapset kasvavat =) Aika aikaansa kutakin!
en
Luulin ikävöineeni, mutta kun oikeesti mietin että millaista elämäni oli ennen lapsia, niin sitä elämää en ikävöi pätkän vertaa. Kiitos kun kysyit tämän kysymyksen, niin itsellänikin aukesivat silmät. Olen vain ollut niin niin vihainen ja pettynyt kaikkeen, että välillä olen toivonut että minulla ei lapsia olisikaan. Mutta oikein puistatuttaa ajatuskin siitä elämästä jota vietin ennen lapsia, niin käsi sydämellä voin sanoa että en halua sitä takaisin
vieras
En!
Eka lapsen aikaan vähän taisin kaivata, mutta nyt kolmen lapsen äitinä olen niin tyytyväinen tähän elämään, että pelkkä ajatus epäkypsästä ajasta karmaisee! Hauskaahan se silloin oli, mutta nyt jos sinne aikaan tipahtaisin olisin erittäin orpo, surullinen ja ahdistunut.
Eka lapsen aikaan vähän taisin kaivata, mutta nyt kolmen lapsen äitinä olen niin tyytyväinen tähän elämään, että pelkkä ajatus epäkypsästä ajasta karmaisee! Hauskaahan se silloin oli, mutta nyt jos sinne aikaan tipahtaisin olisin erittäin orpo, surullinen ja ahdistunut.
vieras
Just tänään aika paljon. Ei ole ulkomaillakaan tullut käytyä viiteen vuoteen saatika nyt yhtään missään.