"Julia"
Tarkoitan siis sellaista, kun lapsi on paljon ihossa kiinni, roikkuu ja halailee pitkään, pussailee naamaan ja käsiin pitkiä pusuja jne.
Onkohan normaalia kokea tuollaista (välillä) ahdistavaksi? Joskus ahdistaa jopa ällötykseen saakka.
Läheisyyden kammoisuudesta tässä ei ole kyse, sillä meillä on paljon läheisyyttä ja hellyyttä, pidän lasta runsaasti sylissä, halailen häntä jne.
Hän vain on jotenkin todella intensiivinen hellyydenosoitustensa kanssa ja muutenkin minussa tosi kiinni.
Toisaalta noita negatiivisia tunteita häntä tai hänen hellyydenosoituksia kohtaan ei ole aina ollut..ne tulivat suunnilleen samaan aikaan, kun aloin inhota hänen isäänsä ja lapsi näyttää pitkälti isältään, muistuttaa siitä ällöttävästä ihmisperseestä joka päivä.
Onkohan normaalia kokea tuollaista (välillä) ahdistavaksi? Joskus ahdistaa jopa ällötykseen saakka.
Läheisyyden kammoisuudesta tässä ei ole kyse, sillä meillä on paljon läheisyyttä ja hellyyttä, pidän lasta runsaasti sylissä, halailen häntä jne.
Hän vain on jotenkin todella intensiivinen hellyydenosoitustensa kanssa ja muutenkin minussa tosi kiinni.
Toisaalta noita negatiivisia tunteita häntä tai hänen hellyydenosoituksia kohtaan ei ole aina ollut..ne tulivat suunnilleen samaan aikaan, kun aloin inhota hänen isäänsä ja lapsi näyttää pitkälti isältään, muistuttaa siitä ällöttävästä ihmisperseestä joka päivä.