Tervetuloa joukkoon
-Spirit- ja
Chiligail, ja tsemppiä ensimmäiseen inssiin!
Stella: Pidetään peukkuja pystyssä, että johtofolli löytyy ylihuomenna! Miten pistäminen on sujunut?
Viiva84: Kyllä naisen elimistö on ihmeellinen! Meillä lääkäri on sanonut, että samoilla lääkkeillä ja samoilla annostuksilla voi eri kierroissa olla heittoja syystä tai toisesta. Tämä lääkäri oli myös sitä mieltä, ettei minulla Clomien vähentäminen kp3-7-> kp3,5 ja 7 välttämättä ollut se ratkaiseva tekijä follien vähenemiseen. Itse olen kyllä eri mieltä hänen kanssaan, koska kahdella kerralla tämä kombo toiminut hyvin =)
Mie niin tiiän sen folliultrajännityksen! Mulla ensimmäisestä kerrasta jäänyt "traumat" ja taas maanantaina menin ultraan kädet täristen ja sydän jyskyttäen. Kyllä ärsytti, ku sillon ekalla kerralla ei päästy inssiin asti, tuntui että on turhaan lappanu itteensä kaikki hormonit ym
Ilmeisesti riippuu paikasta, mitä tehdään jo folleja tulee liikaa. Minulla oli siinä ekassa yrityksessä ensin 7 10-14 millistä ja uusintaultrassa sitten "vain" 5 13-20 millistä. Inssi peruttiin ja tuli ehkäisypakko. Pidetään peukut ja varpaat pystyssä, että follit vähenisivät ja Puregon tekisi tehtävänsä :hug: Minulle tuo Puregon ei muuten ole tuttu, joten en osaa sanoa vaikuttaako limakalvoon.
Zoona: Voihan ahdistus sentään!
Kyllähän se tietenkin jännittää siirtyä seuraavaan vaiheeseen, vaikka se ei teillä ihan vielä ajankohtaista olekaan. Toisaalta mielestäni on luonnollista käydä läpi näitä ajatuksia, ovat osa prosessia kuitenkin. Toivotaan ettei ahdistus kuitenkaan liian suureksi kasvaisi ja helpottaisi aikanaan. Jospa sitten oletkin kuin viilipytty, jos IVF aikanaan toteutuu
Samoin minä jännitän jo etukäteen mahdollisesti edessä oleva IVFää, vaikka nyt vasta 2. inssi takana. Minulla on ajoittain migreeniä ja ilmeisesti IVF:ssä käytettävät lääkkeet sitä reippaasti ainakin osalla pahentaa. Esim. se siis pelottaa, että on mahdollisesti viikkokausia työkyvytön, varsinkin kun olen määräaikainen. Toisaalta pidän ekan inssin epäonnistuttua näitä inssejä vain välivaiheena IVF:n, jossa sitten saattaa selvitä paremmin syy sille, miksi raskaus ole vieläkään alkanut.
Läiti: Mitenkäs siellä piinailu sujuu, joko testit huutelevat kaapista?
ON: Tänne ei ihmeempiä kuulu. En tiedä mistä johtuu, mutta inssistä lähtien on ollut erikoisen seesteinen olo. Viime kerralla laskin päiviä ja hypin seinille, pelkäsin ja toivoin vuorotellen. Nyt vain odottelen ja vaikka aika tuntuukin matelevan, en jotenkin stressaa ollenkaan. Jotenkin tuntuu, että odotan vain menkkoja alkavaksi, jotta päästään sitten viimeiseen inssiin ja siirtymään sitten IVF-jonoon. Omituista.
Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille ja jaksamista tällä taipaleella! :hug:
(ja pahoittelut taas kunnon romaanista, en vain näköjään osaa tiivistää)