Kohta hajoaa tältä äiti-ihmiseltä pää |O Tuo meidän lapsi, kohta 5kk vanha, on hankala tapaus. Kitinää riittää, tuntuu, että missään ei ole ole hyvä, ei lattialla, ei sylissä, ei sitterissä, ei kantoliinassa. Sylistä koettaa pungeta pois, kantoliinasta karata, lattialla tai sitterissä oleminen saa lapsen hermostumaan. Nukkumaan käyminen on yhtä tuskaa, joka kerta pitää karjua vähintään varttitunti, ennen kuin voi käydä nukkumaan. Yleensä kuitenkin itketään enemmän kuin se vartti ja aika usein itku menee hysteeriseksi. Välillä oli jo helpompaa, mutta taas on tämä viikko mennyt äksytessä. Missä se ihana vauva-aika luuraa?! :headwall: Onhan meillä hyviäkin hetkiä, mutta niistä ei osaa niin täysillä nauttia, kun koko ajan pelottaa, että milloin vauva alkaa taas karjua... Neuvolassa sanottiin alussa, että kyllä se siitä helpottaa, kun tulee kolme kuukautta täyteen. Sitten, kun ei helpottanut, niin "jotkut lapset nyt vaan on vähän temperamenttisia, kyllä se siitä helpottaa, kun tulee puolivuotta ikää". Ha. Entäs jos ei helpotakaan? Terkkari on muutenkin kiinnostuneempi lässyttämään lapselle kuin kuuntelemaan sitä, että minulta ja mieheltä alkaa voimat ehtyä. Prkl, olisi mennyt töihin lastentarhaan, jos niin tykkää lasten kanssa illistellä, neuvolan hoitajan ensisijainen tarkoitus on neuvoa vanhempia, ei seurustella vauvan kanssa!
Minä en nyt kaipaa tähän yhtään kommenttia siitä, että kaikki lapset on yhtä hankalia ja että olen itse hemmoteltu kakara. Minulla on ihan tarpeeksi väsynyt ja pa*kamutsi olo jo valmiiksi. Koska väkisinkin tässä alkaa tulla ajatus, että teen jotain totaalisen väärin, kun tämä on tämmöistä :/
Minä en nyt kaipaa tähän yhtään kommenttia siitä, että kaikki lapset on yhtä hankalia ja että olen itse hemmoteltu kakara. Minulla on ihan tarpeeksi väsynyt ja pa*kamutsi olo jo valmiiksi. Koska väkisinkin tässä alkaa tulla ajatus, että teen jotain totaalisen väärin, kun tämä on tämmöistä :/
