Meillä ei olisi joulua ollenkaan. Mies marisee koko joulukuun, kun puuhailen joulua perheelle sekä muillekin. Tykkään leipoa ja väkerrellä joulujuttuja, siivoamisen jätän kevyemmälle tasolle (kun pitää yleissiistiä, ei tarvii mitään joulusiivousta). Minä leivon, hommaan lahjat, pakkaan, kirjoitan kortit, teen jouluruuat, vien muistamiset sukulaisille, hoidan koristelut yms. Ja se on ihan kivaa eikä stressaa minua. Ainoana harmina ja sillä lailla stressaavana asiana on miehen valitus sekä vaikerrus joulusta, vaikka hän pääsee valmiiseen pöytään. Sitten jos en ole laittanut valmiiksi jotain juttua esim. joulukorttia hänen sukulaiselleen, alkaa siitäkin valitus, kun en ole hoitanut sitä (eli haluaa kuitenkin perinteiset joulujutut). Yhtenä vuotena en suostunut kirjoittamaan hänen sukulaistensa joulukortteja ja hirveellä marinalla kirjoitti sitten ne (olin kyllä askarrellut ne valmiiksi). Minusta tuntuu, että hän on jollain tavalla mustasukkainen joululle, vaikka se tuntuu vähän hassulle. Vain joulunaikaan teen ns. omia juttuja ja keskustelut hänen kanssaan jää vähemmälle
