Ensinnäkin antaisin lapsen itse päättää. Silloinhan se motivaatio opiskella on korkeimmillaan. Jos pakotetaan, niin eihän siitä mitään tule. Kunhan ottaa jonkin kielen. Mutta jos itse vaikka voisin päättää uudestaan, niin ottaisin saksan, ranskan tai espanjan. Hyödyllisiä kieliä. Jos noista ei mikään olisi saatavilla, niin sitten se ruotsi. Kuitenkin ruotsin osaaminen helpottaa monen sen sukulaiskielen opiskelua. Ja avaahan se ovia työmarkkinoilla ruotsinkielisissä kunnissa sekä pohjoismaissa.
Itse olisin halunnut lapsena espanjan. Siihen ei kuitenkaan pienessä koulussa löytynyt tarpeeksi suurta ryhmää, niin se ei ollut saatavilla. Olisin mieluusti opiskellut sitä puolen kilometrin päässä sijaitsevassa koulussa, mutta se ei käynyt. En jääräpäisenä ottanut sitten mitään kieltä. Vähän kummallista, kun muuten olin lapsena kunnianhimoinen koulun suhteen. Mutta meillä kotona dissattiin ruotsia ja se varmaan vaikutti suuresti omaankin päätökseeni.
Nyt kaduttaa ja itse asiassa opiskelenkin kieltä omaehtoisesti nyt aikuisena. Olen alkanut tykkäämään Ruotsista ja sen kielestä. Yläasteella oli muuten sama juttu. Ei saanut espanjan ryhmää kasaan. Harmi, kun siinä olis oikeasti hyödyllinen globaali kieli. No yläasteella oli sitten pakko aloittaa se ruotsi. Ja sainhan mä espanjan lukiossa. Nuorempana sitä olis toki oppinut paremmin.