Jostain pitäisi saada vertaistukea (uskonnollisesta yhteisöstä eroaminen)

hanki ennen eroa ainakin yksi hyvä ystävä lahkon ulkopuolelta tukihenkilöksi itsellesi.

 

[QUOTE="ulla";25299204]tässä tulee taas mieleen, että missä kritiikki meidän valtionuskontoa kohtaan. Ev. lut. kirkko sääntelee päiväkodista asti kaiken, kaikenlainen kritiikki koetaan loukkaavana. Valtionuskonto on kuitenkin pahin kaikista uskonnon muodoista, koska se on automaattisesti lähes kaikilla. Siihen verrattuna lestadiolaisuus, Jehovan todistajat tai mikä muu on pikkujuttu. Mutta KUKAAN ei kritisoi kirkkoa. Itselläni ei ole kirkosta muuta kuin negatiivista sanottavaa. Ja on todellinen häpeä länsimaiselle demokratialle, että 90 % ihmisistä antaa automaattisesti lapsensa liitettävän kirkkoon, jonka historia on täynnä verta, noitavainoja ja omien suosimista.[/QUOTE]

-----

Niin samaa mieltä! Uskontoa ja moraalia voi neuvoa ilman kirkkoakin.
Toki itsekin olen pitänyt ristiäiset lapsilleni ja he samoin omilleen eli ovat ev.lut.
Tällä järjellä ajateltuna en olisi niin tehnyt, vaan jättänyt vapauden itse aikuisena päättää, uskooko mihin. Itse uskon muutamien tapahtumien jälkeen, mutta uskoa voi näin yksikseinkin.
ev.lut:laisuudesta ei onneksi ole niin traumaattista erota, jos isompana haluaa. Niin on moni tehnyt. Itse vain en osaa erota, mutten kyllä käydä kirkossakaan töllisteltävä, kun muut siellä keskenään tuttuja ja vilkuttelevat toisilleen, "täällä olen, taas".

 

-----

Niin samaa mieltä! Uskontoa ja moraalia voi neuvoa ilman kirkkoakin.
Toki itsekin olen pitänyt ristiäiset lapsilleni ja he samoin omilleen eli ovat ev.lut.
Tällä järjellä ajateltuna en olisi niin tehnyt, vaan jättänyt vapauden itse aikuisena päättää, uskooko mihin. Itse uskon muutamien tapahtumien jälkeen, mutta uskoa voi näin yksikseinkin.

Ihmisillä pitäisi olla uskonnonvapaus, niin että häntä ei liitettäisi tiiviisti minkään katsomuksen piiriin lapsena. Saisi vapaasti ratkaista sitten kun on aikuinen.

Kun lapsi liitetään kristinuskon luterilaisen kirkon jäseneksi jo vauvana, hän joutuu maksamaan jäsenmaksua kirkolle heti täysi-ikäiseksi tultuaan eka palkastaan. Silloin ei ehkä tajua missä on jo jäsenenä. Tätä ei saisi vanhemmat päättää ihmisen puolesta vana ratkaisu pitäisi jättää ihmiselle itselleen.

 

Ihmisillä pitäisi olla uskonnonvapaus, niin että häntä ei liitettäisi tiiviisti minkään katsomuksen piiriin lapsena. Saisi vapaasti ratkaista sitten kun on aikuinen.

Kun lapsi liitetään kristinuskon luterilaisen kirkon jäseneksi jo vauvana, hän joutuu maksamaan jäsenmaksua kirkolle heti täysi-ikäiseksi tultuaan eka palkastaan. Silloin ei ehkä tajua missä on jo jäsenenä. Tätä ei saisi vanhemmat päättää ihmisen puolesta vana ratkaisu pitäisi jättää ihmiselle itselleen.

Usko ja seurakunnan jäsenyys ovat onneksi eri asioita. Lapsen liittäminen seurakunnan jäseneksi ei vielä loukkaa hänen uskonnonvapautta.

Uskonnonvapaus tarkoittaa että yksilöllä on vapaus valita mihin uskoo eli vapaus määrittää oman maailmankuvansa. Seurakunnan jäsenyys ei ole este, vanhempien (tai ap:n tapauksessa koko kylän) harrastama aivopesu on.

 

-----

Niin samaa mieltä! Uskontoa ja moraalia voi neuvoa ilman kirkkoakin.
Toki itsekin olen pitänyt ristiäiset lapsilleni ja he samoin omilleen eli ovat ev.lut.
Tällä järjellä ajateltuna en olisi niin tehnyt, vaan jättänyt vapauden itse aikuisena päättää, uskooko mihin. Itse uskon muutamien tapahtumien jälkeen, mutta uskoa voi näin yksikseinkin.

Ihmisillä pitäisi olla uskonnonvapaus, niin että häntä ei liitettäisi tiiviisti minkään katsomuksen piiriin lapsena. Saisi vapaasti ratkaista sitten kun on aikuinen.

Kun lapsi liitetään kristinuskon luterilaisen kirkon jäseneksi jo vauvana, hän joutuu maksamaan jäsenmaksua kirkolle heti täysi-ikäiseksi tultuaan eka palkastaan. Silloin ei ehkä tajua missä on jo jäsenenä. Tätä ei saisi vanhemmat päättää ihmisen puolesta vana ratkaisu pitäisi jättää ihmiselle itselleen.

 

Usko ja seurakunnan jäsenyys ovat onneksi eri asioita. Lapsen liittäminen seurakunnan jäseneksi ei vielä loukkaa hänen uskonnonvapautta.

Uskonnonvapaus tarkoittaa että yksilöllä on vapaus valita mihin uskoo eli vapaus määrittää oman maailmankuvansa. Seurakunnan jäsenyys ei ole este, vanhempien (tai ap:n tapauksessa koko kylän) harrastama aivopesu on.

Muuta kyllä jonkin tietyn seurakunnan jäseneksi liittäminen lupaa kysymättä on aika raju teko uskonnonvapautta vastaan. mitä itse tykkäisit jos sinut liitettäisiin kyselemättä mielipidettäsi esim. mormonikirkkoon tai jehovan todistajien jäseneksi?

 

Muuta kyllä jonkin tietyn seurakunnan jäseneksi liittäminen lupaa kysymättä on aika raju teko uskonnonvapautta vastaan. mitä itse tykkäisit jos sinut liitettäisiin kyselemättä mielipidettäsi esim. mormonikirkkoon tai jehovan todistajien jäseneksi?

Ei sellainen lapsuusajan rekisterimerkintä tuntuisi missään? Sehän on vain ruksi paperilla.

Uskonnonvapauden kannalta on sen sijaan oleellista että vanhemmat ei tarjoa valmiita vastauksia ja ehdottomia totuuksia. Lapsi joka ei voi kyseenalaistaa ei ole vapaa.

 

Uskonnonvapauden kannalta on sen sijaan oleellista että vanhemmat ei tarjoa valmiita vastauksia ja ehdottomia totuuksia. Lapsi joka ei voi kyseenalaistaa ei ole vapaa.

Tässä on viisautta.

Hyviä ajatuksia muutenkin tässä ketjussa!

 

Jos täällä on joku ex-vl tai vl, joka on enemmän ja vähemmän pohtinut suhdettaan tähän yhteisöön/oppiin, ja joka tahtoisi jakaa ajatuksiaan, niin vastailkaa. Mulla on iso ahdistus tämän "vl"-uskomisasian kanssa, ja tuntuu, että en oikein uskalla puhua koko asiasta vl-kavereitten kanssa, tai nekin, joille olen yrittänyt jutella, vastaavat, että "se ei ole järjen asia, älä ajattele niin paljon" tai muuta... Koen kyllä olevani sydämen uskovainen enkä sitä tahdokaan kieltää tai hävittää, mutta on vaan niin paljon asioita (vl-opissa), jotka tuntuu tosi ristiriitaisilta, kaksinaamaisilta tai "lahkolaisuudelta". Tuntuu, että aika suureltakin osin koko vl-touhu on sellaista jotain tapakulttuuria ja tiettyä sisäänpäin kääntyneisyyttä, jossa ollaan jo aika kaukana uskon ytimestä. Ja että kaikki vaan pitää purematta niellä, ekäi saa ajatella järjellä, vaan pitää uskoa, mitä puhujasetä sanoo. Onko muilla samanlaisia mietteitä..?

 

Jos täällä on joku ex-vl tai vl, joka on enemmän ja vähemmän pohtinut suhdettaan tähän yhteisöön/oppiin, ja joka tahtoisi jakaa ajatuksiaan, niin vastailkaa. Mulla on iso ahdistus tämän "vl"-uskomisasian kanssa, ja tuntuu, että en oikein uskalla puhua koko asiasta vl-kavereitten kanssa, tai nekin, joille olen yrittänyt jutella, vastaavat, että "se ei ole järjen asia, älä ajattele niin paljon" tai muuta... Koen kyllä olevani sydämen uskovainen enkä sitä tahdokaan kieltää tai hävittää, mutta on vaan niin paljon asioita (vl-opissa), jotka tuntuu tosi ristiriitaisilta, kaksinaamaisilta tai "lahkolaisuudelta". Tuntuu, että aika suureltakin osin koko vl-touhu on sellaista jotain tapakulttuuria ja tiettyä sisäänpäin kääntyneisyyttä, jossa ollaan jo aika kaukana uskon ytimestä. Ja että kaikki vaan pitää purematta niellä, ekäi saa ajatella järjellä, vaan pitää uskoa, mitä puhujasetä sanoo. Onko muilla samanlaisia mietteitä..?

Huoh... kirjoitit juuri samoin kuin itse olisin kirjoittanut... Olen viimeiset kaksi vuotta ajatellut lähes joka päivä että jotain tarttis tehdä. Olen siis vö perheen kasvatti ja koko tää meidän porukka on tietty uskovaisia, niinkuin myuös kaverit. Mutta minua tämä usko ja määräykset alkoi ahdistaa ja ahdistus on ollut vaan lisääntymään päin. Varsinkun kun tuli esiin hyväksikäyttö juttuja ja muuta. Tunnen olevani täydellisessä umpikujassa. En tiedä selviääkö mulle ja milloin että jatkanko tätä teeskentelyä vai keksinkö miten pääsen eteenpäin... Voimia sinulle...

 

Huoh... kirjoitit juuri samoin kuin itse olisin kirjoittanut... Olen viimeiset kaksi vuotta ajatellut lähes joka päivä että jotain tarttis tehdä. Olen siis vö perheen kasvatti ja koko tää meidän porukka on tietty uskovaisia, niinkuin myuös kaverit. Mutta minua tämä usko ja määräykset alkoi ahdistaa ja ahdistus on ollut vaan lisääntymään päin. Varsinkun kun tuli esiin hyväksikäyttö juttuja ja muuta. Tunnen olevani täydellisessä umpikujassa. En tiedä selviääkö mulle ja milloin että jatkanko tätä teeskentelyä vai keksinkö miten pääsen eteenpäin... Voimia sinulle...

Tää vois olla ihan mun kirjoittama, just ajattelen samoin ku sä, oon jo monta vuotta miettinyt et pitäis erota, mutta se ei ole niin helppoa.

 

Huoh... kirjoitit juuri samoin kuin itse olisin kirjoittanut... Olen viimeiset kaksi vuotta ajatellut lähes joka päivä että jotain tarttis tehdä. Olen siis vö perheen kasvatti ja koko tää meidän porukka on tietty uskovaisia, niinkuin myuös kaverit. Mutta minua tämä usko ja määräykset alkoi ahdistaa ja ahdistus on ollut vaan lisääntymään päin. Varsinkun kun tuli esiin hyväksikäyttö juttuja ja muuta. Tunnen olevani täydellisessä umpikujassa. En tiedä selviääkö mulle ja milloin että jatkanko tätä teeskentelyä vai keksinkö miten pääsen eteenpäin... Voimia sinulle...

Lähde lahkosta, oikeasti. Elämä hymyilee sen jälkeen.

 

Kiitos ajatuksista ja vertaistuesta. Itse olen nyt siis ottanut ekat askeleet irtaantumisessa vl-yhteisöstä (nimenomaan yhteisöstä, ei uskosta Taivaan Isään) ja ihmeellistä kyllä, tuntuu, että nimenomaan tämä omakohtainen uskomisen asia on vaan vahvistunut, kun ei tarvitse "epärehellisesti" mennä massan mukana, ja oma ahdistus ja repivä tunne on jo nyt lieventynyt. Paljon voisin kirjoitella, mutta jotenkaan en viitsi alkaa enempiä kirjoittelemaan tälle palstalle. Mutta jos joku teistä tahtoisi vaihtaa enemmänkin ajatuksia ja purkaa omaa ahdistusta ja omia tuntemuksia, ihan sillei luottamuksella ja vaikka anonyymisti, ilman paineita tai pelkoa, esim. sähköpostilla, niin ilmoitelkaa tällä palstalla.

t. yksi vain

 

Kiitos ajatuksista ja vertaistuesta. Itse olen nyt siis ottanut ekat askeleet irtaantumisessa vl-yhteisöstä (nimenomaan yhteisöstä, ei uskosta Taivaan Isään) ja ihmeellistä kyllä, tuntuu, että nimenomaan tämä omakohtainen uskomisen asia on vaan vahvistunut, kun ei tarvitse "epärehellisesti" mennä massan mukana, ja oma ahdistus ja repivä tunne on jo nyt lieventynyt. Paljon voisin kirjoitella, mutta jotenkaan en viitsi alkaa enempiä kirjoittelemaan tälle palstalle. Mutta jos joku teistä tahtoisi vaihtaa enemmänkin ajatuksia ja purkaa omaa ahdistusta ja omia tuntemuksia, ihan sillei luottamuksella ja vaikka anonyymisti, ilman paineita tai pelkoa, esim. sähköpostilla, niin ilmoitelkaa tällä palstalla.

t. yksi vain

Hei sinulle, ja tuikkikoon toivon tähti meille jokaiselle jotka yritetään tarpoa selvilel vesille vl-yhteisön ahdistavasta maailmasta. Minä ainakin olen kokenut äärettömänä ahdistuksena viime vuosina, ja meni monta kertaa pupu pöksyyn ennen kuin sain kerätyksi rohkeutta kertoa läehisille todellisista ajatuksistani.

Kyllä se silloin helpotti jo se että lakkasin näyttelemästä mitään kun olin kertonut. Monta taistelua vielä oli edessä mutta nyt kun neljä vuotta on kulunut, koen olevani selvillä vesillä. En pelkää enää heidän tapaamistaan enkä ahdistu - mutta pidän varani että en mene heidän tilaisuuksiinsa valmistautumatta ja tapaan sukulaisia vain rajatun ajan.

Kiitos jokaiselle joka on jaksanut täällä jakaa kokemuksiaan. Niistä saa voimaa. t. Itsenäisyyttä yhä etsivä

 

ja se on kyllä ihmiselle psyykkisesti aika hajottavaa, jos pitkään joutuu esittämään ja näyttelemään muuta kuin mitä todella on, ainakin omalla kohdalla se on tuottanut rankkaa ahdistusta ja sen myötä muutakin "oireilua". Voimia meille kaikille, jotka jaamme nämä samanlaiset ajatukset ja olotilan, on helpottavaa lukea, että en ole ainoa, joka näin kokee.

 

Tää asia on kyllä todella vaikea itsellekin, varsinkin kun siitä ei voi puhua kenellekään. ei vl-kavereille, mutta myöskään ei huvita "kaataa"omia ongelmiaan taviskavereiden niskaan kun eivät kuitenkaan ymmärrä täysin. täytynee kai vaan pikkuhiljaa laajentaa elämänpiiriään niin ettei tarvitse sitten joskus, kun on rohkeutta, hypätä aivan tyhjän päälle.

 

[QUOTE="mietiskelijä";25479661]Tää asia on kyllä todella vaikea itsellekin, varsinkin kun siitä ei voi puhua kenellekään. ei vl-kavereille, mutta myöskään ei huvita "kaataa"omia ongelmiaan taviskavereiden niskaan kun eivät kuitenkaan ymmärrä täysin. täytynee kai vaan pikkuhiljaa laajentaa elämänpiiriään niin ettei tarvitse sitten joskus, kun on rohkeutta, hypätä aivan tyhjän päälle.[/QUOTE]

Täällä myös yksi mietiskelijä... eipä ole helppoa. Ahdistaa. Mukava olis vaihtaa enemmänkin ajatuksia jonku kanssa jolla samoja mietteitä...

 

käykää kurkkaamassa www.hakomaja.net, sieltä löytyy vertastukea, varsinkin, jos rekisteröidytte sinne, niin voi jutella esim. chatissa tai muuten osallistua keskusteluun.

 

[QUOTE="joku";25491321]käykää kurkkaamassa Hakomaja, sieltä löytyy vertastukea, varsinkin, jos rekisteröidytte sinne, niin voi jutella esim. chatissa tai muuten osallistua keskusteluun.[/QUOTE]

Joo hakomajan chatista ja jutuista on itelle ollut paljon iloa. Voin suositella!