Huomenta kaikille!
Mulla on maha aamuisin vielä ihan suht normaali mulla näytän ihan potkupallon nielleeltä iltapäivisin. Porukka on alkanut jo vähän katsoa sillä silmällä... Mies ei ole mahassa huomannut mitään mutta rintavarustuksen kasvu sensijaan on saanut huomiota
Mulla on paniikissa ja ahdistavissa tilanteissa samanlainen reaktio kun Niisku-Rouvalla. Muutun siis tosi rauhalliseksi, hiljaiseksi ja mukautuvaksi. Tuli paljon kommenttia ja ihmettelyä sairaalan henkilökunnalta kun olen niin rauhallinen jne vaikka tulin pelkopolin kautta. Mieskään ei tajunnut pitkään aikaan (=varmaan reilu vuosi synnytyksestä vasta) kuinka kamala/järkyttävä kokemus se mulle oli. Kaikki meni hänestä ja henkilökunnasta niin hyvin vaikka mä olin lopulta yli vuoden tosi masentunut ja ahdistunut. Ja kaikki liikkuminen oli sattui melkein vuoden. Silti mulle vaan hoettiin että on kyllä niin hyvä ettei sittenkään ollut sektio kun siitä kestää toipua niin kauan. Mä ahdistun/alan itkemään vieläkin jos alan miettiä tapahtumia. Ehkä siis olisi hyvä jos tästä voisi puhua neuvolassa tai sairaalassa. Tai edes saada jonkin merkinnän lappuihin.
Eilen tuli äänet hyvin kuuluviin dopplerilla mutta kyllä ultra jännittää..
Mulla on maha aamuisin vielä ihan suht normaali mulla näytän ihan potkupallon nielleeltä iltapäivisin. Porukka on alkanut jo vähän katsoa sillä silmällä... Mies ei ole mahassa huomannut mitään mutta rintavarustuksen kasvu sensijaan on saanut huomiota
Mulla on paniikissa ja ahdistavissa tilanteissa samanlainen reaktio kun Niisku-Rouvalla. Muutun siis tosi rauhalliseksi, hiljaiseksi ja mukautuvaksi. Tuli paljon kommenttia ja ihmettelyä sairaalan henkilökunnalta kun olen niin rauhallinen jne vaikka tulin pelkopolin kautta. Mieskään ei tajunnut pitkään aikaan (=varmaan reilu vuosi synnytyksestä vasta) kuinka kamala/järkyttävä kokemus se mulle oli. Kaikki meni hänestä ja henkilökunnasta niin hyvin vaikka mä olin lopulta yli vuoden tosi masentunut ja ahdistunut. Ja kaikki liikkuminen oli sattui melkein vuoden. Silti mulle vaan hoettiin että on kyllä niin hyvä ettei sittenkään ollut sektio kun siitä kestää toipua niin kauan. Mä ahdistun/alan itkemään vieläkin jos alan miettiä tapahtumia. Ehkä siis olisi hyvä jos tästä voisi puhua neuvolassa tai sairaalassa. Tai edes saada jonkin merkinnän lappuihin.
Eilen tuli äänet hyvin kuuluviin dopplerilla mutta kyllä ultra jännittää..