Joulukuun tontut -15

25.12.2015LA/31/3/kos

 

Tervetuloa uudet odottajat! Tarrasukkia matkaan <3

Kello on tosi aikainen, pitänee alkaa valmistautua kummipojan rippijuhliin...jännät paikat! Yks pääsee jo ripille ja kaksi uutta kummilasta syntyi juuri ja ristiäisiä odotellaan kunpa vielä tämä oma tonttu nyt pysyis matkassa...

Vieläkin jaksan epäillä ja ihmetellä, pari yötä taakse päin tunsin ylösnoustessa ihan järkyttävän viiltävän kivun vasemmalla alamahassa ja vähintään tuntui siltä että kohtu irtoo! Sen jälkeen ei tässä ole ollut yhtään raskausoireita!! Viikon verran aamuisin on heikottanu niin ettei meinaa saada itelle ja esikoiselle aamupalaa laitettua, kahvia maistuu vajaa kupillinen, kuvottaa ja heikottaa, ja väsyttää varsinkin iltapäivästä.. Eilinen oli jotain ihan kaikkea muuta! Aamupala maistui kaikkinensa hienosti, koko päivän jaksoin touhuta pihahommissa eikä missää välissä oo tullu yhtään heikko tai kuvottava olo. Nyt viime yönä taas oli jotain ihme vatsan kipua, todella toivon että ois vaan kasvukipuilua...yritän ajatella mitä lääkäri varhaisultrassa sanoi siitä km-riskistä, et ei pitäis olla ku 1-2% kun näin hyvä viikkoja vastaava sikiö (?) ja syke nähtiin... Mutta siltikin pieni epäusko on koko ajan rinnalla kulkemassa, koska eihän tän nyt alunperinkään näin pitäny mennä..luomusti ja km jälkeen heti uudestaan... Tarkoitan siis sitä kun yritystä taas takana vuoden päivät ja lääkitys oli alkamaisillaan ja esikoinen oli clomiavusteinen...

Noh..olipas taas omaanapaa, mut nyt pakko ruveta valmistautumaan...

Enkeli30 ja Toukkis toivottavasti 7+5

 

Heissan!

Myös täällä nälkä piina, koko ajan pitäisi olla syömässä jotain. Suurin himo on suolaista kohtaan, ja erityisesti lihaa! Voisin syödä kaiken aikaa naudan sisäfilettä. Mistä lie sekin johtuu...

Kuvotusta on pitkin päivää, oikeastaan heti herätessä on paras olo. Pari tuntia heräämisestä vasta alkaa etominen, mutta kestääkin sitten koko päivän. Oksentaa ei ole tarvinnut, ja toivottavasti ei tarvitsekaan. Kammoan oksentamista ihan yli kaiken, hyvä ettei taju lähde.. Ja kun kaikki ponnistelu lisää aina sitä vuotoa, niin oksentelu ei olisi kovin hyvä juttu siltäkään osin.

Aivastaessa tulee välillä tosi voimakkaat kivut alavatsaan. Vasemmalla kyljellä en pysty vieläkään makaamaan, alkaa aina vihloa tuohon vas. nivusen yläpuolelle sekä ihan tuohon kohdun suulle tms. Vähän samanlainen vihlonta kuin papa-kokeessa, kun otetaan harjanäytettä kohdunkaulasta. Inhottavaa.. Ja silloin myös aina vuoto lisääntyy. Voisikohan tuossa kohdunkaulassa olla jokin vuotava suoni, joka aiheuttaisi vuotaessaan venytystä ja tuota vihlontaa? Kaikenlaisia vaivoja sitä sitten onkaan..

Neyda 7+0 poks!

 

Lukka olen luonteeltani pessimisti ja inhorealisti. Jos mulle annetaan lääkärikirja niin pian huomaan, että mulla on kaikki taudit mitä kirjassa esitellään. Tiedän, ettei murehtiminen mitään auta ja, että tästä pitäisi nauttia ja olla onnellinen, mutta yhtälailla mua ärsyttää muutamat mun kaverit, jotka on mulle sanoneet, että "ei siinä mitään ongelmia tule! Hienosti se menee, niin meni mullakin" ja siis näille lapset tulleet helposti "heti" ja ilman ongelmia, osalle ihan vahingossakin. Tässä mua ärsyttää se, ettei ko kaverit ole mun mielestä nöyriä elämälle vaan olettavat, että kun johonkin alkaa niin täysillä hienostihan se menee loppuun asti. Raskauden kulku kun on niitä harvoja asioita elämässä johon ei pysty itse vaikuttamaan. Yhtälailla täällä tuntuu murehtivan jo ennenkin synnyttäneet.

Enkeli mulla samoja fiiliksiä. Mullakin ollut sellaisia vihlaisukipuja, koviakin. Oireetkin tyystin kadonneet, siis ihan kaikki, paitsi, että menkkamaisia juilintoja on pitkin päivää ja se rauhoittaa mieltä - kohtu kasvaa.

Mullakin nälkää on ollut, vaihtelevasti. Enää ei ole tarvinut vessassa käydä kuin kerran yössä. Tuota naudanlihaa mullakin himotti, samoin kuin Neydalla, mutta se himo meni äkkiä ohi ja nyt lähinnä ällöttää, jos ajatteleekin naudanlihapihviä.

Neyda meillä samat päivät! (siirryin käyttämään ultran päiviä). Mullakin noita vihlontoja on ollut jo pidempään.

Geesa ja piepi 7+0!

Muok. Ai niin. Pitää johonkin purkautua. Kerroin tänään raskaudesta mummolleni. Yhtäkään onnittelua en osakseni saanut, nuhtelua sen sijaan. Hän on kuulema pelännyt, että näin käy ja, että tämä on väärin. Hän ei siis hyväksy lapsia avoliittoon vaan pitäis olla naimisissa. Me ollaan kihloissa ja häitä on mietitty kesälle 2016. Kylläpä tuntui kivalta. :'(

 

Tänään rv 5+2 ainaki omien laskelmien mukaan.. Eka neuvola varattu ja saatiin se tasan rv 9+0. LA ois 25.12. Nättiä aamupahoinvointia oksentelu kera on ollu, Hirveää närästystä, mielialavaihteluita ja rinnat on ollut alusta asti kosketusarat. Nyt mietityttää että onko koko kehon kosketusarkuus oire vai mikä ?

 

Geesa, minä olen ihan samanlainen pessimisti ja inhorealisti ja koen kommentit juuri samalla tavalla. Toisaalta myös, kun sanotaan, että toivottavasti menee kaikki hyvin, tartun siihen, että todellakin, on riski, etteivät asiat mene hyvin.

Tänään jäivät kahvit juomatta. Yäk.

 

Mun mielestä ei ole pessimismiä tiedostaa, että kaikki ei välttämättä mene hyvin. Totta on, että prosenttuaalisesti on todennäköisempää, että mitää pahaa ei tapahdu, mutta ne prosentit, joille tapahtuu, on ihan oikeita ihmisiä kuitenkin. Useimmat ihmiset elävät elämänsä uskoen, että paha tapahtuu aina muille, mutta kyllä se joskus voi tapahtua itsellekin. Olisi ihanaa jos voisi suhtautua raskauteen niin, että plussa testin jälkeen vauvan syntymä on automaatio, mutta se ei mene niin. Ja ne asiat, mitä pelätään, ovat kuitenkin realistisia. Kukaan meistä ei pelkää synnyttävänsä avaruusoliota, vaan me pelätään sitä, että vauvalle käy jotain. Minä en myöskään kestä kommentteja, että "kaikki menee hyvin, nyt vaan nauti". Kukaan ei voi sitä luvata. Mulla on kolmas raskaus menossa ja ole ihan hermo paskana siitä, että miksi en voi pahoin, kun aikaisemminkin olen voinut jo ihan alusta asti. Tiedän, että sen ei tarvitse tarkoittaa mitään pahaa, mutta järki ja tunteet ei vaan aina kulje käsikädessä.

 

Minä pidän itseäni pessimistinä siksi, etten ikinä usko hyvään.

 

Täällä yksi huolehtija myös... En suunnittele elämääni vielä sen varaan että lapsi tosiaan tulee (nyt noin 6+0). Pettymys on liian suuri jos olen jo maalaillut tulevaisuuden kahden lapsen kanssa. Onneksi on tuo ylivilkas esikoinen joka tehokkaasti vie ajatukset muualle.

En myöskään pidä " joo kaikki menee hyvin" kommenteista (ellei sanoja ole lääkäri tms), koska tosiaan kukaan ei tulevaisuudesta tiedä. Olen ennenkin eri tilanteissa ollut niissä pienissä prosenteissa, niin en niitten varaan uskalla laskea.

Kiitän jokaisesta päivästä, koska joka päivä on yksi päivä varmemmilla vesillä. Luultavasti menen yksityiselle ultraan vielä ennenkuin kerron edes miehelle (pitkä juttu...), ja takuulla ennen np-ultraa.

En minä voi tietää mitä minun kohdalleni on "pilviin" kirjoitettu, täytyy vain ottaa asia ja päivä kerrallaan. Kyllä ne asiat järjestyvät.

Pientä pahoinvointia on ranrautunut tännekin. Näkyvin oire on se että kaikki ärsyttää. Ja väsyttää. Ja kun ruokaa on saatava, sitä täytyy saada HETI.

Milloin olette olleet yhteydessä neuvolaan? Itse en ajatellut pitää kiirettä... En koe että neuvola osaa niin kummasti alkuraskaudessa minua auttaa, eihän siellä oikeastaan kuin punnita ja jaella esitteitä. Siiten kai kun mieskin tietää, ja tiedä jääkö vai lähteekö :/

 

Pitää vielä lisätä, että tuo edellinen kirjoitus oli tarkoitettu Geesalle kannustavaksi viestiksi. Että on lupa pelätä. Luin sen uudelleen ja mietin, että sen voi ehkä ymmärtää väärin.

Helmitoivo sun taustan huomioon ottaen, en ihmettele, että on vaikea uskoa hyvään elämässä. Toivottavasti tälläkin kertaa pelot osoittautuvat sitten loppujen lopuksi turhiksi. Mutta eihän itseään voi kieltää pelkäämästä.

Ja oikeasti, mä olen vähän kateellinen kaikille, jotka uskaltaa heittäytyä ja uskoa. Elämä on silloin varmasti helpompaa, tai ainakin vähemmän stressaavaa

 

Hmm, en ihan tuota itsekään tarkoittanut, Geesa... En ota itsekään näitä raskausasioita itsestäänselvyyksinä. Olen vain sitä mieltä että on höpsöä ja turhaa murehtia ja entäjossitella jos ei ole oikeasti mitään syytä sellaiseen Siinä pilaa vain oman päivänsä. Mun viesti oli siis se että nautitaan tästä hetkestä kun kaikki on hyvin. En itsekään väittänyt että kaikki menee jatkossakin hyvin. Suurimmalla osalla tosin menee hyvin myöhemminkin ja joka tapauksessa tulevaa ei auta miettiä. Relatkaa....

(.) Masu kasvanut... Milloinkohan sitä saa siirtyä äitiyspöksyihin? Ei tuo masu vielä iso ole, kunhan alavatsalla näkyy ja tuntuu pienesti. Kovin kauaa ei ehkä onnistu peitellä... Jos kuukauden niin ihme... Jänskättää huominen ultra!

 

Geesa voi ei miten kamala kommentti mummiltasi. Jotkut ihmiset ei aina oikein osaa ajatella mitä voi sanoa ääneen ja mitä kannattaa jättää sanomatta.
Itse pelkäsin vähän vastaavanlaisia kommentteja omalta äidiltäni, ei kuitenkaan kommentoinut juuri mitenkään. Eikä tietenkään onnitellutkaan.

Itse stressaan aina ihan hirveästi kaikesta mahdollisesta. Jostain ihmeen syystä en kuitenkaan ole vielä hirveästi ruvennut tästä raskaudesta hermoilemaan, vaan mulla on yllättävänkin rauhallinen ja luottavainen olo. Ja se ei ole ollenkaan minun tapaista! Mutta hyvinhän tässä vielä ehtii pelot iskemään... Edellisessä raskaudessa erityisesti loppuajat oli pelottavia ja seurailin ahdistuneena lapsen liikemääriä yms.

Mullakin on vatsassa jo nyt (rv 5+1) pientä pullotusta, mitä ei saa väkisinkään vedettyä sisään. Ihmetyttää suuresti, koska viime raskaudessa mulla oli niin pieni vatsa, että jouduin vielä rv 30 vakuuttelemaan ihmisille että kyllä mä ihan oikeasti olen raskaana. Mutta enpä ole enää niin hoikassa kunnossakaan kuin silloin ja odotettavissahan tuo on, että toisella kerralla näkyy jo enemmän.

 

Chima, juuri tuota olen miettinyt, että itseään kun ei voi estää tuntemasta jotain. Jos on iloinen, niin ei sitä voi olla tuntematta, jos on peloissaan tai surullinen, niin sitten on. Olisi toki ihanaa, jos voisi nauttia vaikka tässä ja nyt raskaudesta, kun on todennäköistä juuri tässä hetkessä, että kaikki on hyvin (illalla oli tosi huono olo ja aamulla heti ylösnoustessa oli kunnon repäisykipuja. Minulla on muuten itse asiassa torstainen määräys lääkäriltä, gynekologilta, että nyt olen iloisin mielin raskauden suhteen .

Eilen oli tosiaan aivan järkyttävän huono olo. Aloin jo epäillä, että vatsatauti iskemässä, mutta se olikin tätä itseään. Lähti siitä, että nälkä pääsi liian isoksi (sama siis mulla, että ruokaa on saatava HETI) ja siihen menin sitten syömään jauhelihaa, joka tekikin tosi pahaa.

Helmitoivo ja Neljäs, 6 + 5

 

Ai niin neuvolasta. Vaikka siis raskauteni pääasiassa hoidetaan äitipolilla, niin neuvolassakin pitää käydä kahdesta syystä: a) äitiysavustusta varten täytyy olla neuvolassa kirjoilla ja b)seuloja ei tehdä äitipolilla, vaan kunnallisella puolella. Perjantaina olin varaamassa aikaa, mutta nettisivut olivat pois käytöstä enkä löytänyt sen vuoksi numeroa. Uusi yritys tänään.

 

Täällä ois mahatauti hyvään kotiin : /
Lähti aikaseen käsistä tää.. niin pari lasta meillä vesiripulilla ja oksentaneet, eiköhän meihinki tartu pian. Mä inhoon/pelkään oksentamista ylikaiken. Olo siis hyvä itselläkin kuin muillakin tässä perheessä hyvä vielä.
Miehen kaa eilen juteltiin kuinka nopeesti tää menny, äsken kusin tikkuihin ja kohta (2viikkoa) nt-ultra

HooKoo & ismo poksuu 9+0rv

 

Kummamitus mulla oli esikoisesta myös tosi pikkunen maha verrattuna kakkoseen. Toisella kerralla paikat antaa paljon aikaisemmin periksi ja sen kyllä huomasi! Kun esikoisen kohdalla ihailin pientä siroa masua, niin kakkosen kohdalla olin kuin taistelunorsu

Ja mahan koosta hyvänä aasin siltana tämän hetken lempiaiheeseeni eli vatsalihasten erkaantumaan. Ekan raskauden jälkeen en tiennyt moisesta mitään, mutta toisesta raskaudesta jäi aika iso erkaantuma. Neuvolassa ei asiasta mitään puhuta eikä myöskään jälkitarkastuksessa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan asiaan jo ennen synnytystä. Kävin itse fyssarilla viime viikolla ja sain sieltä jumppaohjeet, miten noita tukilihaksia jumpataan. Voisin asiasta kirjoittaa vaikka kuinka pitkälti, koska mun mielestä tämä asia on ihan järkyttävän huonosti huomioitu neuvolassa. Mutta lukekaan itse lisää jos asia kiinnostaa

Omaa napaa sen verran, että hysteerisenä pelkääjänä oli pakko tehdä tänä aamuna uusi cb:n viikkonäytöllinen testi. Viikot oli lisääntyneet ja olivat nyt 3+. Että ehkä tällä selviän seuraavat kaksi viikkoa, kun sitten on se varhaisultra.

Mukavaa päivää

 

Mulla ei ole ollut ongelmia vatsalihasten kanssa, mutta mun kaverilla ne erkaantu, eikä ne ikinä palautunu. Se on menossa leikkaukseen, kun sen lapset on tehty. Sano, että ei pysty harrastamaan tankotanssia, joka on ollut sen elämä vaikka kuinka monta vuotta. Tästä puhutaan munkin mielestä ihan liian vähän. Toinen asia on se, että mun kaikilla kavereilla on leikattu väliliha synnytyksessä ja parilla on vaivannu monta vuotta myöhemminkin vielä ne arvet ja seksi ei oo sujunu... Niitäkin leikataan ja korjataan! Että rohkeesti vaan, jos ongelmia tulee, niin tahkootte itsenne läpi, että ne korjataan! Ei oikeesti tänä päivänä tarvi kärsiä! Ite en antanu leikata, repesin, mutta jo 2viikkoo myöhemmin harrastettiin seksiä ekan kerran ja ei ollu ongelmaa
Niin ja mä suosittelen kaikille lämpimästi lukemaan kaikkee synnytykseen ja odotukseen liittyvää ja valmistautumaan henkisesti siihen tapahtumaan. Mä kävin synnytystä läpi etukäteen ja oon onnellinen, että siihen valmistauduin. Kun synnytys lähti käyntiin, olin enemmänkin kiinnostunu, että miten tää tulee menemään ja kaikki meni just niin kun haaveilin

 

Heippa,

josko minäkin sitten tänne... Plussasta on jo muutama viikko aikaa ja vieläkään ei oikein tahdo käsittää, että joku tuolla masussa asustaisi. Meille tämä on toinen lapsi (esikoinen täytti tammikuussa 3v)ja kun toiselle lupa annettiin, tärppäsi samantien.

Nyt sitten jännityksellä odotetaan ekaa neuvolaa, joka on viikon päästä.. josko saataisiin sydänäänet kuuluville ja sitä kautta varmuutta tähän touhuun =)

Eli tässä vielä tiedot:
13.12/ marzuli/32/2/LS

marzuli ja masukki 7+1

 

Itselläkin on kolmen raskauden ja synnytyksen seurauksena yhtä sun toista, mitä en voinut kuvitellakaan tulevan. On esimerkiksi graavi peräsuolen laskeuma, napatyrä (raskausmaha työntänyt suolet navan puolelle),erkaantuneita vatsalihaksia ja peräpukamia. Tuo laskeuma-asia mua eniten jännittää. Olen kuullut, että raskaana ollessa oireilee siten, että tuntuu koko ajan siltä kuin ois tanko perseessä. Great.. Multa myös väliliha leikattu ekassa synnytyksessä, mutta se ei onneksi oireile mitenkään.

Synnytystä en tällä kertaa pelkää, vaan odotan jo nyt hyvillä mielin. Eka synnytys oli melkoinen taistelutanner, mutta kaksi seuraavaa olivat aivan upeita ja naiseuttani voimaattuvia kokemuksia.

Helmitoivo ja Neljäs, 6+5

 

No jos olo on kehno, niin ei se kyllä parane tappelemalla toimeentulosta TE-keskuksen kanssa...söin kiukuspäissäni banaanin, vikatikki, nyt on pöntön halaaminen lähellä tänään on kyllä sellainen "eniten vituttaa kaikki"-päivä, viikkoja peräti 5+3. Stressaan kaikesta taas, ja jännästi eniten hermoja koettelee äitiysvaatteiden etsiminen. Annoin kaikki pois ennen raskautta, ja nyt pitää löytää uusia. Valikoimat on vaan mielestäni niin kehnot sekä netissä että kaupoissa että oikein ketuttaa. Ja jos ei muuta, niin ne maksaa hunajaa, ja sisäinen kitupiikkini haukkoo henkeään kauhistuksesta. Aaargh.

Mitäs teille muille kuuluu tänään?

 

Ahdistaa, masentaa, vituttaa, itkettää. Sellaista tänne : /.

Saa tosissaan miettiä, mitä voi syödä, ettei tule huono olo, mutta se on vain nyt hyvä. Rauhoittaa stressaamista.

Varasin neuvolaan ajan. Eka käynti 21.5. Samana päivänä labra ja 3.6. nt-ultra. Mullahan on noita ultria tiheästi ennen tuota aikaa. Tälläkin viikolla vielä, jotta pelot pysyvät edes jotenkin lapasessa.

Helmitoivo ja Neljäs, 6+5

 

Hei vaan täältä hiljaisuudesta! Olen välillä käynyt lukemassa ketjua vaikka ei ole tullutkaan kirjoiteltua. Paljon oli tullut tekstiä, ihan ajan tasalle en vielä ehtinyt selailla. Onnea kuitenkin kaikille hyviä uutisia saaneille ja pahoittelut surun kohdanneille.

Katann nyt vasta huomasin että olit huhuillut, kävin muokkaamassa asetuksia ja nyt pitäisi yksityisviestien kulkea =)

Kertomisesta, meillä tietävät äidit ja sisarukset. Jäätiin mun perheelle kiinni jo heti kättelyssä. Pääsiäisenä olivat täällä syömässä, ja olin etukäteen puhunut että on sitte viiniä ruoan kanssa, ei tarvi tuoda. Ja sitte join ite vissyä Ei haluttu valehdella vaan kerrottiin että testi näytti haaleaa plussaa sinä aamuna. Ja oli sitten reilua kertoa toisenkin puolen läheisille. Samoille ihmisille kerrottaisiin kuitenkin jos huonosti käy. Äiti oli täällä tukena silloin kun keskenmeno tuli ensimmäisessä raskaudessa, teki meille ruokaa ja kävi kaupassa kun mä en päässyt ylös sohvalta ja mies oli ihan helisemässä että mitä tässä pitäis tehdä. Ja raahas mulle kilokaupalla suklaata.

Oloja alkaa todella olemaan, kuvotuttaa mutta on kuitenkin jatkuva nälkä. Aamu lähtee käyntiin kylmällä mehukeitolla, paahtoleivällä ja kirpeillä Granny Smith -omenoilla. Vielä ei ole tarvinnut pönttöä halailla toistaiseksi. Turvotus on aika jäätävä, näytän kuin olisin paljon paljon pidemmällä raskaudessa. Pistin hyvällä omallatunnolla jo raskaushousut jalkaan, että oli mukavaa

Jossain tuolla menneisyydessä oli myös kyselty mitä porukka tekee päivisin. Mä olen kotona esikoisen kanssa, ja olisin ollut joka tapauksessa tämän vuoden loppuun. Nyt toivottavasti jatkan samaa rataa.

ON: Yksi syy kirjoittelun vähäisyyteen on ollut tarve pitää vähän matalaa profiilia raskauden suhteen. Keskenmenon pelko on välillä tosi vahva. Tänään oli kuitenkin ensimmäinen neuvola, joten nyt raskaus on hitusen "virallisempi". Neuvolassa lasketut viikot olisi jo 8+1, mikä ei pidä paikkaansa. Kierrot ennen raskautta oli pitkiä, ja oviksen mukaan nyt olisi 6+6. Ultraan (kunnalliseen) menen ensi maanantaina, siellä sitten selviää missä mennään noiden viikkojen suhteen. Kotiinpäin ajellessa alkoi ajatus ultrasta ahdistaa niin että meinas itku tulla. Pelkään, että käy niinkuin aikaisemmin ja uutiset on huonoja. Onneksi mies pääsee mukaan, en ainakaan pysty karkaamaan odotushuoneesta vaikka mieli tekisi. Olenpa masentava, anteeksi. Syytän kaiken muun lisäksi tätä vesisadetta joka vetää mielen maahan.

 

Hieno homma sieltä se pahoinvointi rantautu perjantain tienoilla. Nyt on yhtä helvettiä taas suoraansanottuna tää meininki. Nyt en osaa olla yhtään et "jeeee varaisko neuvolan ja ostaisko mammahousut" haluun vaan vajota maan alle. Pilleri naamaan ja rannekkeet käteen eikä auta mitään. Ei sais valittaa ja 'jumala rankaisee' ja mitäköhän vielä. Mutta sillon ku ihmistä keljuttaa ni sillon keljuttaa. Nimittäin ois kiva jakaa energiaa kahdelle tärkeälle ja rakkaalle pienelle lapselleni eikä vain maata sängyssä tai suihkun lattialla!!!!

Kiitos kun sain purkautua.

 

Tuli oksu täälläkin, en tiedä onko pahoinvointia vai vatsatautia, epäilen myöhempää. 6 krt halattu pyttyä tänään eikä loppua näy, mikään ei pysy sisällä yäk ja kuitti.

 

Kauhee yökötys täälläkin edelleen, pariksi päivää helpotti mutta taas pahenee :x Ja tietenkin juuri iltaa kohden ja tulee kauhea palelu kaupan päälle. Inhottava päänsärkykin vaivannut pari päivää. Mulla ei ois puhettakaan että menisi normihousut jalkaan Mahakin on jo ihan selvä raskausmaha, takkikaan ei meinaa mennä kiinni. Ei tarvi kyllä kauaa koittaa tätä kumpua peitellä Aika harva tosin varmaan uskaltaisi sen perusteella kysyä olenko raskaana. anniini 8+1