***JOULUTONTUT -08, tammikuussa 2009 !***

Heipä vain

Mä en enää ehdi täällä juuri käydä, kun olen yksin tytön kanssa melkein koko ajan, kun mies on tosiaan päivät työssä (lähtee kuudelta ja tulee kuudelta ) ja iltaisin sitten lukee joko tenttiin tain tekee lopputyön osaa kotona toisella tietokoneella, joten oma tekeminen täällä internetin ihmeellisessä maailmassa on melkeinpä finitto...siis päällä kone on, mutta 15-30 min alkaa olla pisin aika (ilman erikoispäivää, tarkkoittaen tytyön pitkää päiväunta ) että saan koneella olla ja sitten kun olen ehtinyt kaikki lukea niin kirjoitus aikaa ei sitten jäänytkään :headwall: joten tässä syy vähäiseen kirjoitukseeni :ashamed:

Mä en yhtään muista, että mitä olette kirjoitelleen, kun aamusella luin ketjun, mutta sitten laitoin miehelle ruoan valmiiksi, että tökkään vain uuniin ennen tuloa ja sit oli pyykkäystä ja vielä olisi siivousta.. yritän tehtä vähän parempaa siivousta, kun on nimiäisetkin tulossa. Mä jo vaatekaapeista ja kahdesta eteisen kaapista olen kaivanut "turhaa" tavaraa ja jopa "roskiin" tavaraa... ja kasseja oli 4!!! Huh huh... mitä kaikkea sitä olevinaan tarvitsee, kun kaikkea säilyttää :kieh: Mä sanoin miehelle, kun katseltiin omat vaatekaapit, että jos et ole vaatetta käyttänyt yli kuukauteen niin joko roskiin tai sitten kirppikselle/lahjoitukseen...kun tarvitsevia ihmisiä on maailma ja Suomikin täynnä, joten auttakaamme heitä :hug:

Meillä on siis tyttö kyllä todella kiltti, mutta jostain kumman syystä huomaa, että kun äiti lähtee touhuamaan niin itku alkaa...kun ei ollutkaan enää tuki ja turva siinä lähellä, mutta välillä on vain pakko, että ei kotikaan ihan rapakolle joudu ja mä kun haluan, että on siistiä Entisenä (ja hiukan vieläkin ) perfektioistinä niin likainen kotin ei ole mun mieleen ja viihdyn puhtaassa kodissa ja kun sen on suht ok kokoajan niin sellaiseen "suursiivoukseen" ei mene kahta päivää niin kuin omilla porukoilla |O Mä viimeksi siivosinkin siellä, kun.... äitini ei ole mikään siivousintoilija ja noh...mä NAUTIN siivouksesta :heart: Voisin tehdä sitä vaikka koko päivän

Niin, no mutta tuohon tyttöön Siis on nykyään ihan ihanan kiltti, kun ei muistele känkkäpäiviä niin on kyllä ihan enkeli :heart: mahavaivoja ei juurikaan ole enää (annan vain Idoformia ) enkä enää D-vitamiinia (kun maitoa menee yli litra ) ja Cuplatonin jätin myös pois (ihan satunnaisesti laitan muutamia tippoja ) ja tuntuu, että kaikki turha käninä loppu....mutta huonoja päiviäkin on edelleen =) Olen lohduttautunut, että niitä on kaikilla.. :wave:

Kakka meillä tulee nykyään melkein kellon tarkasti samaan aikaan ja toisaalta se on ihan hieno juttu, kun ei tarvii koko aikaa peppua olla pesemässä :snotty: ja saa toinenkin mähistä sitten sen ainoan kakan rauhassa Sen ulos saattaminen on kyllä melkoinen tehtävä, kerrassaan ihana joskus seurata toinen niin tosissaan "punnertaa" :xmas:

Omaan sänkyyn nukahtaa jo nykyään yöllä, että ei tarvii juurikaan enää viereen ottaa mutta ilmaiseen kyllä mielipiteensä sängyssä ja muutaman kerran saan vielä nousta laittamaan tuttia suuhun, mutta ehkä sen jaksaa.. välillä sitten puhutaan ja nauretaan tunnin verran sängyssä ja heitellään helistimiä puolelta toiselle, mutta yhtä nopsaan kun se alkaakin niin myös nukahtaa

imetyksestä olette ainakin puhuneet ja mun täytyy sanoa (kun maito ei noussut yrityksistä huolimatta ) niin en todellakaan ottanut minkäänlaista stressiä ja eipä ole mun oma äiti eikä mummokaan imettänyt, joten sieltä puolelta ei ole kuulunut mitään ja appiukkokin (anoppi kuollut ennen mun tuloa sukuun ) niin tuumasi, että eihän se kaikilla onnistu ja mennään niillä eväillä millä pääsee ja luoja jos mulle joku aukaiseen sanaisen arkkunsa niin täältä kyllä tulee ja ihan samalla mitalla, se EI ole äitiyden mitta ainakaan siinä hyvyydessä, että näin täällä :wave: Ei se imetys ole tosiaan mikään itsestään selvyys eikä onnistu kaikilla! :kieh:

sänkypuuhista sen verran, että täällä ei vieläkään olla peittoja heiluteltu, VAIKKA en edes normaalia synnytystä tehnyt :ashamed: Mulla vaan on jotenkin niin kauheat kivut ollut tuolla mahassa ja selässä, että eipä siinä ole juurikaan halunnut enää hommailla mitään. Mä olen sitä mieltä, että mulla on virtatietulehdus (ollut pienenä ja sanottiin, että synnytys saattaa sen laukaista ) ja välillä on ollut verta virtsassa joten uskon/luulen että saattaa olla nousemassa munuaisiin |O |O TOOOOSI kiva :headwall: :headwall: Onneksi on jälkitarkastus ens tiistaina niin siellä sitten tutkitaan ja katsotaan Nyt olen mennyt täällä Ibumaxin (600mg )ja Panacodin voimalla Välillä sattuu niin kauheasti, että itku tulee, joten lääkäriä odottelen hyvin mielelläni!

mussupussu Kaunis nimi teidän tytölle tuli :heart:

Mitähän te olittekaan puhunut.. Mä olen niin ulapalla, kun en ehdi tosiaan kun nopsaan lukea teidän kuulumiset.. :|

Mulla on ongelma!!! Mulla EI ole tarpeeksi kunnon lautasia, kuppaja nimiäisiin ja meille on tulossa isohko joukko, VAIKKA piti olla pieni seurue niin onko se ihan kamalaa, jos tarjoillaan pahviastioilla, jos ostan jotkut kivat :heart:

Mut nyt tyttö heräilee tuolla, joten palaillaan taas :wave: :wave:

 

Nimra:Ihanaa jun sä jaksat aina kirjoittaa noin pitkiä tekstejä kun itse vaan aina muutamalla sanalla kerkeää ja osaa mitään sanoa =) :flower:

No niin siis neuvolakuulumisia piti tulla tänne laittamaan;

4 Viikkoa: Paino 4940g(3860g)
Pituus:56.6cm(52cm)
Py:38.9cm(37cm)

Eli hillittömästi oli sälli kasvanut, katselin että esikko tyttö oli 2kk neuvolassa samankokoinen. =)
No esikko on luokkansa toiseksi pisin ja tytöistä pisin(9vee ja se käyttää 152cm vaatteita ja kengännumero 36-37) niin eiköhän tää pikku herra ala kanssa kasvamaan omilla käyrillään.
Sanoin terkalle että kuukauden päästä varmaan 8kg ja 65cm.

Yöt ollut nyt taas harvinaisen karseita ja mahaansa pikku äijä kätisee ja on cuplatonit sun muut tipat käytössä ja terkka antoi vyöhyketerapiaa, saa nähdä kuinka kiukkuinen on illalla.
Päivisin nukkuu hyvin ja alkanut tulla hymyjä reippaasti ja pieniä jokelluksiakin.

Nyt tarvii, kun vauva nukkuu hävitä kun ostin Mauri Kunnaksen Vauvakirjan ja huomasin että saan kyllä kirjoittaa romaanin kun niin paljon niitä vastauskohtia, esikolla oli Anne Geddesin vauvakirja ja oli paljon pelkistetympi. =)

Tsemppiä ja :hug: Kaikille ja yritän seuraavan kerran kommentoidakin jotain. :flower:

Punahattu ja Ukkeli 4vk tasan :heart:

 

Terve!

punahatulla jo "iso ukko" !! :saint: meillä nyt 4vkon iässä tyttö pienempi huimasti... 3800g ja 54 cm..mutta kuulemma ok :saint: ja täysimetyksellä mennään nyt , lisämaitoa käskivät antaa neuvolassa "tarvittaessa" mutta koska tyttö tyytyväinen rinnalta lähtiessään ja näyttää kehittyvän jne. en ajatellut antaa...mutta näillä mennään tänään siis.

Mun mielestä enemmän sais just neuvolat kannustaa, varsinkin nuoria, esikoistaan odottavia ja hoitavia perheitä, imetyskin sujuis paljon paremmin kun siihen uskottais ja kannustettais eikä kytättäis että onnistuuko!! kun itse uskoo ja luottaa, se usein auttaa, mutta myös tuki neuvolasta ois hirmu tärkeää mun mielestä. se on tietysti miten itse kokee asiat jne, mutta mielummin kannustavia kommentteja kuin "tarkkailevia", joka sekin on niiden työtä, mutta tulokset ois paljon parempia toisenalaisella asenteella, väitän ma!!

tytsi oli muuten kasvanut ja kehittynyt, mutta huima pituuskasvu vei kai painonnousulta voimia hieman niin joudutaan viikon päästä punnitukseen taas.
jaa nyt tytsi kiljuu... :wave:

palailen...
kathe ja n. 1kk tyttö

 

Mäkin voisin nyt tulla tänne, kun vihdoin sain synnytyskertomukseni rustattua
Tää on pitkä, mutta niin oli synnytyskin

Torstai 4.12.2008, 38+1 (37+4 menkkojen mukaan)
Neuvolalääkäri klo 13:30. Jäisikö viimeiseksi? Supistellut on jonkin verran enemmän kuin ennen. Lääkäri tekee sisätutkimuksen, toteaa että olen auki kahdelle sormelle. Verikokeita on kuulemma otettava, sillä Suomessa ei ole katsottu minulta B-streptokokkia eikä osaa muistakaan rutiinitutkimuksista. Puen ja siirryn viereiseen huoneeseen, missä hoitaja ottaa näytteet. Minua alkaa pyörryttämään, ja muistan hämärästi että minut siirrettiin makuulle. Supisteli melko rankasti, ja olin hädin tuskin tietoinen ympäristöstäni. Kuulin sireenit ja tajusin, että ambulanssi on tulossa hakemaan minua. Seuraava muistikuva on itse ambulanssista, jossa minua kiidätettiin sairaalaan. Joku ensihoitaja soitti sairaalaan ja ilmoitti että olivat tuomassa minua. Kaikki toimivat todella kiireellä ja minua vietiin ensiksi ensiapuun, mistä ohjattiin synnytysosastolle. Hoitaja laittoi tipan, ja virkosin noin klo 17. Supistuskäyrät olivat huikeat, ja lääkärin tekemän tutkimuksen mukaan olin 2,5cm auki. Sanoi että synnytän pian, varmasti viimeistään viikon sisällä. Kehotti kävelemään, jotta näkisimme tapahtuuko edistystä. Kävelimme tunnin, eikä juuri mitään ollut tapahtunut. Halusin kotiin, ja pääsimme lähtemään hiukan ennen klo 19.

***
Perjantai 5.12.2008, 38+2 (37+5)
Klo 5 aamulla. Supistukset tulevat jälleen usein, noin 2 min välein. Tekevät todella kipeää. Kärvistelen niin kauan kuin kestän, kellottaen supistuksia. Valmistelemme lähtöä, syön pari mandariinia ja mies kulhollisen muroja. Saavumme sairalaan hiukan kahdeksan jälkeen. Sairaalakaapu päälle ja jälleen käyrille. Tuttu hoitaja hymyilee, että joko nyt tulin takaisin. Kätilö tekee sisätutkimuksen, toteaa että 3cm auki ja että enää ei varmaan mene kauaa. Riemuittiin miehen kanssa, sillä ajattelimme että saamme jäädä ja että tyttö syntyisi pian. Käyrillä supparit kuitenkin harventuvat, ja lääkäri tulee tutkimaan uudelleen kymmenen maissa. Hänen mukaan en edelleenkään ole ihan kolmea, ja käskee kävelemään. Kävelemme 2h. Ei edistystä. Kävelemme tunnin. Ei edistystä. Tarjotaan unilääkettä ja kipuun jotakin, jotta saisin nukuttua kotona. Kieltäydyn pitkän harkinnan jälkeen, vaikka väsyttääkin haluan edelleen synnyttää luomuna. Uskon että kestän vielä hetken.

***
Monta päivää kipeitä supistuksia, aina vähillä todella tiheästi. Aina luullaan, että nyt lähdetään. Mutta päätän odottaa siihen asti etten enää kestä, jottei tule turhia reissuja. Ja supparit vähenevät hieman hetkellisesti, kuitenkin vain alkaakseen uudestaan. Ei lepoa, kipu jatkuvaa ja uuvuttavaa. Itkettää ja tekee mieli huutaa... turhautumista.

***
Tiistai 9.12.2008, 38+5 (38+2)
Mummoni syntymäpäivä, hän toivoo kovasti vauvaa maailmaan. Eikä ole takuulla ainoa! Yritämme miehen kanssa kotikäynnistyskeinoja, paljon pitkiä kävelyitä. Nousemme rappuset ylös alas yhdeksänteen kerroskeen ties kuinka monennetta kertaa sitten viime torstain sen toivossa, että vihdoin alkaisi tapahtua. Päätän, että sairaalaan emme lähde ennenkuin verta tai lapsivettä tulee. Sinne en halua turhaan enää mennä, enkä enää luota suppareihin. Niitä tuli eilenkin, jopa minuutin välein tuntikausia. Suureksi yllätyksekseni bongaan vessareissulla selkeää vereslimaista vuotoa. Jes! Kerron miehelle, ja iloitsemme siitä että edistystä tapahtuu, edes hitusen. Vuotoa tulee reilusti, ja iltaa kohden menee verisemmäksi.

Keskiviikko 10.12.2008, 39+0 (38+3)
Aamusta asti supistelee, ne tihenevät jälleen. Kärsin kivusta, en edes riemuitse suppareista kun niitä on tullut jo viikon enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Iltapäivään mennessä ne tulevat kipeämmiksi kuin ennen, ja vuoto on jo tosi veristä. Huolestun, ja soitan lääkärille. Käskee tulemaan näytille. Mietin toisaalta viitsiikö, kun tiedän etten kestäisi sitä jos en edelleenkään olisi sitä kolmea senttiä. Mies kuitenkin taivuttelee, ja lähdemme sairaalaan noin klo 17. Saavumme, ja melkein naurattaa (ei hyvällä tavalla..) kun taas täytyy pukea se saamarin sairaalakaapu päälle ja asettua käyrille. Aluksi suppareita tosi lupaavasti 1,5-2min välein ja käyrä näyttää hyvältä. Sitten hiipuvat hieman, enää epäsäännöllisesti 1-5krt/10min. Lääkäri tutkii, toteaa että juuri ja juuri 3cm. Otetaan osastolle, olen kuulemma kärsinyt tarpeeksi. Oksitosiinitipalla tarkoitus vauhdittaa omia suppareita.

Klo 22
Aloitetaan oksitosiini. Olen käyrillä, annostusta lisätään 20min välein. Aloitetaan myös antibioottitippa, sillä sairaalassa eivät olleet varmoja B-streptokokkistatuksestani. Ajattelen, että onpa kaukana siitä millaiseksi synnytystä kuvittelin, sillä en missään nimessä halunnut synnyttää kiinni letkuissa. Turha siitä kuitenkaan oli valittaa, tiesin ettei synnytys muuten olisi edistynyt ja olisin kärsinyt aivan turhaan liian kauan. Supistukset ERITTÄIN kipeitä, mutta tahdonvoimalla tsemppaan itseäni jatkamaan. Yön katselemme sviittimme telkkarista frendejä, sinkkuelämää ja bonesia. Mies torkuu välillä, en raaski herättää, vaikken itse sekuntiaakaan unta saa.

Torstai 11.12.2008 39+1 (38+4)
Klo 7
Sisätutkimus. Vain hiukan yli 3cm! Lääkärillä minulle 2 vaihtoehtoa: kalvojen puhkaisu tai unilääke. Olen uupunut ja toivon vaan synnytyksen kunnolla alkavan ja tämän epäinhimillisen rääkkäyksen loppuvan. Kalvot puhkaistaan, vesi hyvän väristä ja vauvan sydänäänet edelleen loistavat. Kipu pahenee sietämättömäksi. Puristan täysillä miestä ja itken hiljaa. Huutaa en aikonut.

Klo n. 8
En enää kestä ilman epiduraalia. Huomasin, että joka supistuksen myötä puristin lihakset ihan kramppiin kiinni, ja se teki todella kipeää. En vain saanut niitä rennoksi, vaikka kuinka yritin. Sen takia synnytys ei edistynytkään. Anestesialääkäri tulee 8:30, ja yrittää laittaa kanyyliä selkään kesken supistuksen. Tuntui aivan hirveältä olla kippurassa kesken supistuksen kun neulaa työnnettiin syvälle selkään. Itkin, ja katselin miestäni. Menee hetki, ja epiduraali alkaa vaikuttamaan. Tuntuu taivaalliselta, en tunne kipua lainkaan. Supistuskäyrä kuitenkin huikea. Kätilö laittaa katetrin.

Klo 9
Kätilön ilme toiveikas kun katsoo KTG-käyrää. Tulee poistamaan katetrin ja tekemään sisätutkimuksen. Toteaa, että täydet 10cm. Hakee lääkärin, että pääsen ponnistamaan. Mies ja minä iloitsemme, ja hän pussaa hellästi. Pian se on ohi, ajattelen. Lääkäri saapuu 9:20. Hän ohjeistaa miestäni pitämään toista jalkaani ylhäällä, ja kätilöä pitämään toista. Täytyy kuulemma vetää syvään henkeä, ja uloshengityksen aikana työntää kuin kakalla olisi. Olin ymmälläni, mutta yritin jotain... Otetaan uudestaan. En tunne mitään, sillä epiduraalin takia olen turta navasta alaspäin. Lääkäri hymyilee, tukkaa näkyy! Olen entistä enemmän äimänä. Vielä kerran täytyy ponnistaa, oikein pitkään. Klo 9:36, saan pienen pienen tytön rinnalleni. Kaikki katsovat, huoneessa muutama hoitsu, lääkäri ja kätilö. Mietin, miten vauvaan koskisin, mutta se tuleekin luonnostaan. Suuri onnen hetki, kun saamme miehen kanssa vihdoin katsella neitiä. Kaikella sillä tuskalla ja niillä unettomilla öillä oli tarkoitus - sen verran minun täytyi kärsiä voidakseni antaa elämän lahjan tälle kauniille tyttövauvalle. Aurinko oli juuri noussut ja paistoi poikkeuksellisen kirkkaana, ikään kuin merkiksi siitä, että tästä hetkestä alkaisi yhteinen taipaleemme perheenä.

Tuommoinen maratoni oli siis, mutta sen arvoista.
Imetys: meillä täysin tissillä
Vaipat: kestoillaan nauhavaipoilla ja imseillä
Mitat: 6 vkoisena neuvolassa 4710g ja 54.5cm (synt 3380g ja 50cm). Teillä muilla on niin isoja vauvoja! Meille ei käyristä puhuttu, mutta aikas samankoikoinen kun babysevenillä, et kai tää meidänkin neiti sit keskikäyrällä on?
Ristiäiset: tyttö on jo nimensä virallisesti saanut, kun passikin piti Suomeen tuloa varten hankkia, mutta kirkkoon kastamme 15.2. Tarjottavat, 2 kakkua, tiramisua, muffinseja, 2 salaattia, ja muuta pikkusuolaista teen itse. Kummit lupasivat muffinivuoat täyttää mun puolesta, mut muuten ei taida taito riittää

Terhikille piti sanoa SUURI kiitos imetyskertomuksistasi. Meillä on ihan samanlaista, siis jokailtainen tankkaus. Raskasta se on, ja minusta tuntuu ihan samalta kuin sinusta ja katherinesta. En kuitenkaan sitä korviketta halua antaa, ja jaksan sen voimalla että tyttö nukkuu sitten tankkauksen jälkeen aina 5-7h ihan tauotta. Vauva siis on oikein mahtava, ei masuvaivaa lainkaan (veikkaan että johtuu siitä, kun olen itse ottanut maitohappobakteereja raskausajan ja nyt imettäessä!) ja itkee vain nälkää. Märkä vaippa ei edes harmita. Mulla vaan on ollut pahoja selkävaivoja ja rintatulehduskin nyt parantelun alla. Mut minäkin tästä tokenen. Aviollinen elämä on miehen kanssa ennallaan ja parempaakin kuin ennen. Paino jo hiukan alle lähtöpainon, enää 54kg (-13kg)! Jälkitarkastus ja vauvan lääkäri ens viikolla, sieltä viimeistään tuun kertoilemaan kuulumisia

DD ja kikkarapää-potkurineiti tasan 7vkoa :heart:

 

DD:Kiva kuulla sustakin ja synnytyksestä. :flower: =)

Katherine:Kävin eilen mielenkiinnosta/uteliaisuuttani katsomassa Tammikuisten pinoa niin siellä ei ole yhtäkään 1.1 ilmottautunutta tai siis joka olisi syntynyt sinä päivänä, tuntuu olleen hiljanen päivä. =) Tää "pikku-ukko" on joo aikas jätti iso kaveri, teidän typy ei ole vielä ottanut tämän sällin syntymäpainoa kiinni. =)

Piti kysyä että te jotka saitte marttojen kutomat villasukat niin minkävärisiä tuli ja onko kenelläkään mitään tietoa kun kaikki värit kuulemma tarkoitti jotain että mitä tarkoittaa tai mistä löytyy tietoa asiasta?Meillä vihreät ja kolme väriähän niitä taisi olla.

 

DD: Hurjalta kuulosti synnytystarinasi - voin vain osittain samaistua kun itsellä kesti sen pari vrk tällä kertaa kipeät supparit ennen tositoimia - edelliset lähteneet heti.
Kiva kuulla että pölinöistäni löytyy jotakin tuttua, tuntuu että vauva-arjessa nimenomaan imetys jos joku on sellainen asia jossa vertaistuki on kovinkin tervetullut :flower:

Eilen meillä menikin ilta enemmän seurusteluksi kuin tankkaamiseksi - söi kyllä pari kertaa mutta ei tankkausmaratonia. Niinpä sitten heräsikin jo 2h päästä nukahtamisesta, onneksi kävi syönnin jälkeen unille helposti. Aamuyön syötöllä poika teki sitten niin ennätyskakat taas että oli niskaan asti sotkussa - niin mukava alkaa yön pimeydessä tuollaista setvimään

On muuten vaipat falskanneet viime päivinä niin ahkeraan että pyykkikone laulaa kokoajan ja meinaa loppua kuteet kesken . Ei ymmärrä, käytetty nyt sekaisin Liberon 2-kokoa ja Pampersin 3:sta (lähikaupoissa ei ollut Pampers 2:sta) ja tosiaan molemmista falskaa usein - ei aina vaikka olisi kuinka märkä.

Ei siis ole kyse liian pienistä vaipoista kun nuo isotkin falskaa, pippeli on asetettu alaspäin ja tarkistettu että vaippa kunnolla. 'Ylimenokohta' on aina kyljessä, eli jos pötköttää esim. oikealla kyljellä niin siellä isot läikät.

Kyllä tyttöjenkin aikaan joskus tuli ylivuotoja mutta ei näin usein - toki pissa 'jakaantuu' tytöillä vähän isommalle alueelle.

Olipas ihanan pirteä vaavi tänä aamuna - usein menee aamut niin että ei oikein tiedä jatkaisiko unia vai söisikö vai mitä - nyt oli niin ihanan iloinen ja nauravainen, jaksoi pitkään seurustella. :heart:

Vauvan ihosta, missä kunnossa teillä on? Meillä ei vaippa-alueella onneksi ole mitään ongelmia, hyvä niin. Nyt on kasvoihin tullut hormoninäppyjä ja ne tuntuu vähän ärtyvän - oikeastaan tänään näyttää kuin olisi poskien kohdalta kauttaaltaan karhea ja punainen iho :/ . Täytyy muistaa rasvailla. Muutoin hikinäppyjä / hormoninäppyjä vain ihan vähän kaulan alla, toivottavasti ei hirveästi leviä.

Tällähän oli syntymänsä jälkeen pari viikkoa äärimmäisen kuiva ja hilseilevä iho yliaikaisuutensa vuoksi, onneksi se on jo ohi kokonaan ja vartalon iho todella hyväkuntoinen.

Meillä on vähän sukurasitusta iho-ongelmiin, miehen puolelta psori ja minä atoopikko. Isommilla lapsilla ei vielä ole mitään ihottumia puhjennut, mutta ovat kausittain aika kuivaihoisia ja joskus sitten raapivatkin kutinaansa. Mutta siis perusvoiteilla pärjää.

Jaahas, tänään olenkin alkuyöhön asti ipanoiden kanssa keskenäni. Aika menee mieletöntä vauhtia nyt kolmen kanssa, yhtäkkiä aina huomaa että on jo ruoka-aika tai iltapäivä! Koitetaan tänään päästä viim. iltapäivästä kunnolla ulos niin saa isommatkin energiaa tuhlattua.

Meillä olikin tuo kolmivuotias päivän kuumeessa ja nyt vähän nuhainen + jonkin verran yskii. Kädet on ristissä kyynärpäitä myöden ettei tulisi tuohon vaaviin tai muihinkaan! Onneksi nuo tytöt päässeet aina suht helpolla sairastellessaan, joskus tosin jää sitkeä nuha tai yskä.

- Terhikki ja poika 4vkoa + 4 pvää -

 

Terve!

Toivotan jo nyt kaikille oikein mahtavaa, ihanaa ja ilontäyteistä viikonloppua!! tuskin ehdin koneelle koko vkonloppuna, miehellä varpajaiset ja me tytöt lähdetään evakkoon ystävän luokse :saint: se on ihan jees, pääsee itekin vähän vaihtaan maisemaa!

terhikki voimia...voi kurjuus, että nuo rankat iltAsyötöt jatkuu... ole kyllä prkeleen sissi, mutta muista, mun mielestä ainakin, lisämaito joskus ei haitaa yhtään mitään!!! ja jos itse saa sit hieman levättyä niin jaksaa taas jatkaa! ei kannata täydellisyyteen pyrkiä...koska sitä ei ole olemassakaan :saint:
nämä vain mun mietteitä...ei tarkotus "saarnata" tms! :hug:

meillä kans tosi rankat, yöt, illat ei mitään..kahen tunnin välein syötöt, mutta yöllä viimekskin TUNNIN VÄLEIN!!! eka nukku sen 3 tunnin pätkän, luojan kiitos...sitten alko tuntitankkaukset...ja tissi suuhun...mutta kun jatkettiin puol 10 asti unia, vaikkakin pätkissä, niin olo aika levännyt ja hyvä =)
päivisinkin pidän maks. sen 2,5h imetysväliä just, että yöllä ei sit tarttis niin tankata, mutta eipä tunnu auttavan...pitänee päivisin sit vissiin lyhentää kans tohon tuntiin...? mutta kun usein nukkuu, niin ei viittis koko ajan olla herättelemässä..vai pitäsköhän...? ajattelin vaan mitä esim. aivojen kehitys jne. tykkää jatkuvasta herättelystä? vai oonko ihan hakoteillä? ainakin jostain ikävuodesta eteenpäin lasta ei sais herätellä jatkivasti...mutta voi olla, että oon vähän pihalla just nyt ja sotken asioita... :x

hitto, tyttö ei tunnu viihtyvän nyt missään...paitsi sylissä KOKO AJAN ...ei sitterissä, ei kantoliinassa, ei missään...ei muuten mitään, mutta jatkuva kantelu on hieman... raskasta...

punahattu meillä kans vihreät sukat, mutten tiedä merkitystä!
nimra ymmärrän hyvin ettei ehdi mitään jos koko ajan yksin...kunhan itse jaksat jotenkin!! kai mies voi kuitenkin välillä ottaa osaa omista opinnoistaan ym. huolimatta!

täytyy lopettaa..huutaa taas...

kathe ja tytsi

 

katherine, kiitos voimista :flower: . Kyllä tämän jaksaa, joskus vaan tuntuu erityisen rankalta mutta alkaa jo tottua.

En lähtis tuossa teidän vaaavin tapauksessa toista herättelemään päivällä (ellei siis esim. neuvolasta kehoitettu kasvun takia) - jostain olen kuullut että jos päivällä tottuu pidempiin syöttöväleihin niin malttaa masu olla yölläkin pidempään ilman ruokaa. Itse kokemuksesta uskon että näin pienillä ei päivän syömiset niin hirveästi vaikuta yöhön asti, vasta sitten ne iltaan ajoittuvat syömiset.

Voi siis käydä niin että jos herätät päivällä pienemmin välein syömään niin nimenomaan tottuu niihin pieniin väleihin ja tihentää yölläkin. Ja onhan se tosiaan kehityksenkin kannalta hyvä antaa toisen nukkua kun nukuttaa... Täysin eri asia tosiaan jos kasvun takia syytä syötellä useammin.

Mäkin nimenomaan haluaisin näitä päiväsyömisten välejä harventaa, mutta ei voi väkisinkään kun ei viitsi toista nälässä huudattaa. Pääasia että yöt menee useimmiten ihan kohtuu hyvin.

 

Voimia rankoista öistä kärsiville. Täällä jo eilen tuulettelin kun poika nukkui ensimmäistä kertaa viisi tuntia putkeen 00-05 ja 06-8.30. No viime yö oli sitäkin kamalampi! Menee kyllä osin isän piikkiin. Mun mielestä kun itse seurustelen pojan kanssa päivät, isän täytyisi edes tunti pari jaksaa illalla. Antoi sitten pojan nukkua klo 18.20-22.20. Voiko yöunet ollakaan hyvät, kun nukkuu koko illan. Onhan se munkin syy, olis vaan pitänyt mennä itse herättämään mutta olin ihan poikki.

Meidän poika nukkuu todella huonosti päiväunia ja olin kolme päivää jo suht toimivasti saanut arkea rytmitettyä. Eli olin saanut kahdet pidemmät päiväunet. No nyt sitten toi eilisilta pilasi yön ja aamupäivän ja mun rytmitykset. Ei ole poika nukkunut kuin 5-10 minuutin pätkiä aamu kuuden jälkeen. Yritetty parvekkeet ja rinnalle nukuttamiset :kieh:

 

terhikki:Meillä kanssa vaatepyykkiä kun ohivuotoja harva se päivä, olen kanssa ihmetellyt kun vaipat istuu hyvin ja pitäisi koko riittää ja silti vasemman kyljen kohdalla märkä läntti kun vauva herää. =)

 

Kiitos Punahattu, sanoitpas kivasti Enpä ole kuullutkaan marttojen sukista.

Terhikki, olet niin oikeassa tuon vertaistuen tarpeen mukaan. Imetys on rankkaa, ja se pelko että tekee jotain väärin ja lapsi ei saa tarpeeksi ruokaa on valtava. Kun ei kokemustakaan ole, on mukava kuulla että on normaalia, esim just ne iltatankkaukset. Jaksuja teille, ja voimia paljon myös katherinelle ja muille samassa veneessä seilaaville :hug:

Arki on jo asettunut uomiinsa, ja alkanut tulla tekemisenkin tarvetta. Pitkillä vaunulenkeillä käydään edelleen päivittäin, mutta lisäksi meinasin aloittaa tytön kanssa baby jumpan kuntosalilla. Sinne kun saa mennä heti kun kannattelee päätä, ja sitähän tämä meidän neiti on tehnyt jo sitkeästi kuukauden päivät Itse palaan myös salitreenille, vaikka kilot onkin jo poissa tekee mieli kiinteytyä takaisin timmiin kuntoon. Onkohan kellään täällä kokemusta yleensäkään kuntosalien lapsiparkeista? Itse käyn Elixialla, mutta vaikka sanovatkin että 2kk alkaen voi sinne jättää max 1,5h, niin kyllä mä vielä meinasin treenata sillain et lapsi olisi miehellä. Ehkä sit myöhemmin..

Eipä mulla muuta. Pyykkivuorit täällä myös melkoiset, kestoilun takia nyt enimmäkseen. Alkukangertelun jälkeen ollaan opittu oikeat vaippasysteemit, ettei onneksi enää bodyt kastu. =)

DD ja potkurineiti 7 vkoa & 1 pvä :heart:

 

Ei mulla muuta nyt tähän hätään. Hyvin on nukuttu! Ja siirryttiin tänään vaatekokoon 56! Vähän on väljiä, mutta pituus on passeli. Pitkä ja hoikka, minkäs teet!

vielä virtatientulehduksille, perfektioisteille ja 2 kk lapsiparkeille! Ei elämä!

Aino & Lumi-Emilie 2kk ja n. viikko

 

Pikainen tervehdys :wave:

Meilläkin noita ohivuotoja on tullut nyt ihan hirveesti parina päivänä. Eilen ostin Pampersin 2-kokoa, ja nekin vuotaa yön jälkeen vaikka istuu hyvin. Ne on mun mielestä hirvittävän ohuen tuntunset esim Liberoihin verrattuna ja ajattelin ostaa yövaipoiksi noita Liberoita, ne kun ei vuotanu. Päivällä on hyvin pitäny Pampersitkin kun vaippa vaihdetaan niin usein.

Sunnuntaina olis ne ristiäiset ja nimi puuttuu aina vaan! Tänään olis tarkotus pitää neuvottelu miehen kanssa, huominen kun menee leipoessa, huh huh Tänään sain hiukset värjättyä ja vaatepakettikin on sopivasti saapunut jos sieltä ristiäisvaatteet löytyis. Täytyy se hakea kun mies tulee töistä ja kaupasta hakea vielä viimeset leivontatarpeet...

Martat tosiaan kutoo kaikille tänä vuonna syntyville vauvoille villasukat Marttojen juhlavuoden (Marttaliitto 110 vuotta) kunniaksi. Väreinä on punainen, sininen ja vihreä =) Lisää tietoja löytyy Marttojen kotisivuilta =) Kuulun itse Marttoihin mutta mulla ei oo tietoa että värit merkitsisivät jotain :ashamed:

Nyt täytyy mennä laittaan vielä pyykit paikalleen kun neiti nukkuu :heart:

Viivi ja Masi 1kk 2pvää

 

mussupussu mä nyt en ihan täysin ymmärtänyt tuota sun naurunaama noissa.. asioiden kohdilla, mutta selitänpä nyt kuitenkin...

Minulla on siis aiemmin ollut 10 v kestävä virtstietulehdus, joten en tosiaan halua sitä takaisin :x :x Sairaus ON inhoittava ja en toivo sitä edes pahimmalle vihamiehelleni ja aiemmin se on minulla kerran mennyt munuaisiin asti ja istumaan EI kyennyt, kun kipu oli niin kamala :'( ...en vain ymmärtänyt tuota naurua :|

Sitten tähän toiseen asiaan perfektionismiin...siitä voisin puhua, vaikka aamuun asti, mutta en jaksa. Totean vain, että kun olin ensimmäisen kerran kihloissa ja asuimme siis yhdessä niin silloinen mieheni harrasti niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa ja oli todella tarkka asuntomme kunnosta/siisteydestä ja myös ulkokuorista, joten..osan voi päätellä jo tuosta. Sitten seuraavan mieheni isä aloitti myös minun mollaamisen ja oli henkisesti erittäin rankka 3 v kun mikään ei kelvanut hänelle (vaikka muille olin "ihanne miniä" ) ja mieheni (eli hänen poikansa ) käytti alkoholia...no..LIIKAA ja tällä hetkellä maksan hänen lainoja (olin siis takaajana ) niin 25000? joten tuo perfektionismini on saanut alkunsa siitä, että minulta vain on vaadittu aivan kohtuuttomia asioita ja jaksamista ja se "jäi päälle" ja sairauden kanssa nyt yli 10 vuotta eläneenä olen jo oppinut, että täydellistä ihmistä ei ole, mutta siihen "normaaliin" elämään ja asioiden hoitamaan ei ole helppo opetella ja se vaatii hiukan muutakin, kuin vain kotosalla opettelua ja puhumista ja yrittää jättää aina jotain tekemättä - Ei todellakaan ole yksinkertainen asia eikä hauska :/ Tiedättekö miltä tuntuu, kun ei ole omaan tekemiseen ollut tyytyväinen viimeiseen 17 vuoteen.. ? Voitteko kuvitella sen, jos joku sanoo että (töissä raksalla ) että täällä on hiukka likaista jos saisit Suvi vaikka muutamassa päivässä siivottua niin mä siivoan 10 h ylitöiksi (ilmoittamatta tunteja yhtenä päivänä ) sillä jos siivoaisin sen muutamassa päivässä olisin epäonnistunut, sillä minun pitää keretä tehdä pyydetty työ yhden työpäivän aikana.. Varmasti vaikea kuvitella, mutta en osaa jättää kesken mitään ja olen noita "ilmaisia" töitä tehnyt useammassa firmassa ja siksi minua ehkä aina soitellaankin samoihin firmoihin takaisin Noh, tuli ehkä pitkä sepustus, mutta ajattelin omalta osaltani selvittää, kun hiukka ihmettelin naurumerkkiä ja oma reaktioni oli hiukan surullinen :ashamed:

Kiva, jos teillä aurataan piha bobcatilla, töissä tulee niiden kanssa oltua tekemissä. Mä olen aina tykännyt itse kolata, vaikka olis esim traktori mahdollisuus, kun tykkään fyysisestä työstä. Mä olen kaikille aina sanonut, että mua ei sais töihin toimistoon, kun tykkään, että työpäivän jälkeen on hiki ja tuntee tehneensä töitä :saint:

Nyt hiljenen.... ,kun oltiiin koko päivä reissussa niin hiukka lepoa itsellenikin, mutta sitten alkaa touhu taas B)

Tuosta 2 h lapsiparkista niin en osaa kyllä sanoa, että millaisia on muualla tai ylipäätään missään :snotty: Mä kävin joskus Elixialla, mutta en enää, joten valitettavasti siinä en osaa auttaa.

Monella on ollut täällä hyviä öitä niin onnittelut niistä ja toivottavasti hyvät yöt ja unet jatkuu kaikkien pikkuisilla :wave: Sitä toivoo kuitenkin, kun äitinkin saa hiukan levätä

Mulla oli ensimmäinen imetyskokemus kyllä sellainen, että enpä uskois, että se nainen tosiaan on sairaalassa...vauvojen ja äitien kanssa tekemisissä, oli suht rajut otteet :x Muistan kun toi tytön syömään, kun toinen huuti (nälkää ) repi mun paidan auki (hyvä ettei napit irronnut!! ) ja nosti tytön rinnan lähelle, otti tytön niskasta kiinni niin, että niskavillat soi :kieh: tyttö huuti entistä enemmän ja tuumasi vain, että kunnolla on painettava, että oppii imemään oikeasta paikasta ja samalla tuuppas mun nännin tytön suuhun, sitten kun Anni ei saanut mun nännistä otetta niin kiskoi nänniä niin että rinnat vinku |O |O ja sanoi, että hyvät nännithän sulla on... ja sitten kun sanoin, että ei tyttö saa imettyä niin suostui tuomaan rintakumin, mutta eipä tyttö saanut kumillakaan oikein kunnon otetta, kun oli hiukka iso tytön suuhun.. :| mutta siis tuo painaminen, niskasta kiinniottaminen/retuuttaminen suorastaan! oli aikas karmivaa katseltavaa..

Nyt mä hiljenen

 

Mullakin meni vähän ohi noi nauruhymiöt. En tosissaan itse ole jättämässä vielä tyttöä moiseen, mutta ihan asiallisia kommentteja asiaan liittyen olisin kaivannut... :/

 

Ei kannata loukkaantua, varmaan ollut jotain väärinkäsityksiä tai vaan huono päivä...?

Toivotaan kaikkiin asioihin asiallisia kommentteja :hug: :flower:

 

Hmmm... Täällä on monenlaista kirjoitusta nyt. Minä keskityn nyt vaan imetykseen. Hattua nostan Terhikille et jaksat. Täällä noi imutukset (siis koko ajan oli herra rinnalla) kävivät ylivoimaiseksi. Näytin terkalle jopa mun resuisia nännejä (se on sellainen imettäjien ryhmä, muita ei ollu sillo paikalla). Neuvona oli et alkaisin pumppaa: saa rinnat rauhaa (ja äiti), vauvan energia ei tuhraannu koko aikaiseen imetykseen jne... Kaiken kukkuraksi herran paino ei ollut noussut kauheesti, joten mulle riitti.........
Eli imetän, pumppailen ja annan extra satseja korviketta. Oon saanut siis pikkasen itselleni enemmän aikaa ja jaksan nyt paremmin. =)
NP ja Tirri 1kk+6pvää

 

Jaksamisia Yönkukkujille!!! :wave:

Meillä alkaa yöt (koputan puuta) sujua paremmin, neiti menny nukkuu aikaseen ja nukkuu 3-3.5h pätkissä... Syötöt ei vie enää montaa tuntia, vaan niistä selvitään 30min- 1h ja sit päktosleep. Olisko johtuen osittain siitä et ollaan siirrytty enempi korvikkeisiin ?
Mut tiedän mitä toi valvominen on!

Meiltä meni se asunto huti, mamma sairastu joka sitä oli myymässä ja päätti et ei myy... Ottaa hieman enempi päähän!!! :kieh: Vois sanoa et v***aa!

Kat

 

Ohhoh, Nimra kielipoliisi täällä vaan kirjoitusvirheillesi naureskeli. Oon siis perfektioNISTI sillä saralla ja huvitti vain tuo sinun perfektionismi kun kirjoitit sen väärin ja VIRTAtientulehdus. Ei se ollut niin vakavasti tarkoitettu. Harmi, että otit sen niin. Lukasin äkkiä vaan noi tekstit läpi ja äkkiä kommentin kirjoitin. Mä en ainakaan täällä kirjoittele niin vakavin mielin, enkä ota itteeni jos joku mulle naureskelee. MUTTA, ehkä toi asioiden kirjoittaminen teki sinulle hyvää? Yleensä tuntemuksien, varsinkin vaikeasta menneisyydestä tms. johtuvien, purkaminen auttaa. Muillakin (myös allekirjoittaneella) voi olla vaikeita ja kipeitä asioita menneisyydessä tai paraikaa käsittelyssä. Kaikki eivät vain niitä halua tai uskalla täällä kertoa, mutta se ei tarkoita että niitä ei ole.
Täytyy siis Nimra kanssasi olla todella varovainen sanomisissaan...

Ja mitä tulee DaylightDancerin juttuihin, ni ei vieläkään tosta 2 kk lapsiparkista tule mitään muuta mieleen kuin mielikuva 2 tuntia ikäväänsä ja nälkäänsä huutavasta vauvasta ja todella työllistetystä lapsiparkinpitäjästä. Ihan syystä tarhoissakin on n. vuoden ikäraja. Miksei voi jumpata kotona vauvan kanssa tai niin että jumppaa itse silloin kun vauva nukkuu? Ja lukemastani päätellen sulla ei ainakaan oo mitään hätää sen jumppaamisen kanssa. Aika fanaattista meininkiä...

 

Mussupussu, siinä vaiheessa kun lapsi huutaa niin kyllä se vanhempi sieltä jumpasta noudetaan. Mutta kuten tuli todettua, käyn siellä salilla ystäväni kanssa ja mies katsoo tyttöä sen aikaa. Vielä en näe ajankohtaiseksi ko. lapsiparkkia omalla kohdallani. Jumppaaminen ei olekaan laihduttamista varten, vaan omaa mielen ja kehon hyvinvointia, kaukana mistään fanaattisuudesta. Saan siitä virtaa, ja se on tärkeä osa sosiaalista elämääni. Jumppaan toki kotonakin, mutta ei se korvaa kunnon ohjattuja tunteja salilla. Mitä olen itse sivusta seurannut, se parkki toimii hyvin, ja olisinkin mielelläni kuullut kokemuksia siitä. Eikä nyt millään pahalla, mutta kyllähän sinäkin vauvasi hoidatit (huomattavasti pidempään kuin 45min jumppatunnin ajan), jo kuukauden ikäisenä jotta pääsisit miehesi kanssa yökerhoon. Siitäkin olisi varmasti monella mammalla oma mielipide, mutta ei sinua tainnut kukaan täällä käydä arvostelemaan? Me ollaan kaikki erilaisia naisia ja erilaisia äitejä, ja tämä palsta on kokemusten vaihtoa varten - ei toisten tapojen arvostelua. Rauha siis maahan, ja mun mielestä täällä olisi erityisen hyvä noudattaa vanhaa viisautta: "Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parasta pitää suunsa kiinni." =)

 

Kommentoin tuohon lapsiparkkiasiaan : minusta vauvan voi ihan hyvin jättää lapsiparkkiin varsinkin jos lapsi sattuu nukkumaan tms... ei lapsen kanssa tarvitse jumittua kotiin. Ja hyväkuntoinen äiti on lapsellekin etu . Mä haluaisin päästä joskus entisiin mittoihin, kun nytkin on sellaiset vajaa 10kg ylipainoa ja mitkään omat vaatteet ei mene päälle, mutta nyt ei ole energiaa kuntokuuriin ja tuo alapääkin on niin tohjona että hyvä kun sängystä ylös pääsee .

Nimra , onkohan meillä ollut sama henkilö opastamassa imetystä ? Mulla nimittäin semmoinen riuskaotteinen täti teki tuota samaa.. riuhtaisi vauvan aika kovin ottein tissille ja painoi nännin kovakouraisesti siihen "hampurilaisasentoon" ja länttäsi vauvan tissiin. Tilanne oli jotenkin koominen, kun pyysin apua imetykseen ja paikalle saapuu sellainen "Justiina", joka länttää tissin suuhun ja lähtee pois... onneksi pari muuta hoitajaa ihan paneutui asiaan ja otteetkin oli hellemmät .

 

Jive, sehän se idea just on. Lapsi voi olla siellä niin kauan kun on rauhallinen/nukkuu, ja sit heti jos vähääkään on hätä niin äiti haetaan paikalle. Ja ajallisesti siellä ei edes saa pitää lasta kuin maksimissaan 1,5h. Mä olen ihan samaa mieltä myös siinä, että äidin pitää kyllä saada harrastaa, sillä äidin hyvätuulisuus on lapsellekin hyvästä. =) Tsemppiä sulle painonpudotukseen, sitten kun sen aika on ja hyvältä tuntuu. Muista ettei siinä ole kiirettä

 

DD, kiitos tsempistä ! Tässä sen huomaa, että olisi ehkä kannattanut hieman katsoa, mitä pistää suuhunsa raskausaikana . Palautuminen olisi ollut ehkä "hivenen" helpompaa ilman sitä +20 kiloa . No, tavoite onkin "hitaasti hyvä tulee" ja nauttia tuosta pienestä rakkaasta ilman stressiä :heart:

 

mussupussu Ei mun kanssa tarvitse olla mitenkään erikoisen varovainen sanomisissa, mutta tuo tapa millä kommentoit osu vain "ikävästi" silmään, ehkä sen kirjoitusvirheen/virheet olisi voinut sanoa ihan vaikka suoraan, mutta ei mun tosiaan täällä tarvitse elämääni purkaa, teen sen sitten ihan muualla. Ajattelin vain kertoa, kun en ymmärtänyt sun kommenttia vitsiksi mun kirjoitusvirheistä Varmasti kaikilla on hyviä ja huonoja kokemuksia ihan oma määränsä, mutta en mä usko, että kukaan niitä haluaa kuitenkaan täällä alkaa ruotimaan sen enempää mitä esim, omaa tarinaa kirjoittelin.. Ehkä tämä selvensi miksi kirjoitin elämästäni otteen... Niin, joku uskaltaa ja joku ei, mä olen aina ollut niin avoin luonne, että kertominen on minulle helppoa. Niin paljon olen saanut kokea...voisin puhua esim kahdesta raiskausyrityksestä, mutta en näe siihen syytä, tukea voin kuitenkin antaa kaikille jotka sitä haluavat omissa vaikeuksissaan :hug: Minä en ole sitä juurikaan saanut, joten olen itse etsinyt parhaimmat keinot ja avut muualta kuin esim perheestä, tosin veljeni ja nykyinen mieheni on olleet hyvänä ja suurena tukena.

Mutta tosiaan, en ottanut mitenkään raskaasti kommenttiasi, en vain ymmärtänyt, että se tarkoitti vain kirjoitusvirheitä =) joten ajattelin vain selittää miksi ihmettelin kommettia :wave: Hyvin mä elämässäni pärjään vikoine ja hyvine puolineni joten ei tarvii varoa :saint:

jive en tiedä onko ollut sama... mä siis synnytin Jyväskylässä Se oli kyllä kertakaikkisen outo tapahtuma mutta ei kuitenkaan jäänyt traumoja, mutta pieni ihmetys, että voiko tuollaistakin nähdä

*muoks* Anni on saanut nyt mummolta kahtena päivänä uusia vaatteita ihan vinoja pinoja osa on itse tehtyjä ja osa on sitten ostettu eilen Aivan ihania!!!! :heart: Niin söpöjä on tytön päällä..ja söpö tietenkin muutenkin! (omasta mielestä aina... )

Oli täällä ollut puhetta vaipoistakin ja meillä mennään päivällä kestoilla ja yöksi olen nyt ottanut käyttöön kertakäyttövaipat, kun ei muuten tule pitkään unipätkää ja sänky pysyy kuivana. Mä käytän siis periaatteessa itse tehtyjä sisävaippoja, sideharsoja ja PUL-kuoria ja sit kertakäyttöisenä vaippana on tällä hetkellä muistaakseni Liberon 3 (4-6 kg ) ja toistaiseksi EI ole päästänyt läpi B)

katherine Joo, en mä nyt "ihan" yksin tytön kanssa joudu olemaan, mutta periaatteessa viikonloppuna saan enemmän apua, mutta silloinkin mies tekee eniten ajasta noita koulujuttujaan, kun hänen ohjaaja (lopputyön ) on tällä hetkellä Saksassa niin ei ole ihan yksinkertaista tuo touhu muutenkaan, mutta ei se nyt siis meitä yksin jätä Jos ihan hätä on tai kaipaan omaa aikaa (esim käyn kaupoilla ) niin vahtii ihan mielellään ja kyllä syöttelee ihan kiltisti :saint:

Miestä pyydettiin tänään vakituiseksi työntekijäksi L&T:lle, mutta ei voi lähteä, kun on koulu kesken :headwall: ja vuokrafirmalla on sekin, että ei voi mennä "erottuaan" ilman saktiota samalle työnantajalle töihin |O |O

 

NullPoints Täällä on menty samalla menetelmällä kuin sulla (imetys, pumppaus, lisämaito) viimeiset kolme viikkoa. Poika on nyt siis 6 viikkoa vanha. Onhan tossa vähän säätämistä kun on eri menetelmät käytössä, mutta säästää rintoja ja myös mielenterveyttä. Koin aluksi huonoa omatuntoa mutta en enää kun tajusin, miten yleisiä imetysongelmat ovat.

Olisko kenelläkään vinkkejä vauvan nukuttamiseen päivällä? Täällä ei tosiaan poika nukahda ollenkaan itsekseen, enemmin vaikka valvoo 6 tuntia putkeen. Ulos lähtemällä saan pojan nukkumaan 1-3 tuntia, mutta se edellyttää vähintään tunnin lenkkiä eikä sellaistakaan useita kertoja päivässä jaksa, varsinkaan jos on huono yö takana.

DD mäkin täällä haaveilen jo kuntosalista. Ajattelin mennä tutustumaan läheiseen kuntokeskukseen maanantai-iltana. Aiemmin olin käyttänyt työpaikan kuntosalia. Sielläkin taitaa olla lapsiparkki mutta 6kk alaikärajalla.