Kaamea tilanne taaperon (2,5v) ja vauvan (1,5kk) kanssa, en tiedä miten selviän..

Neuvolasta saat neuvoa perhetyön hakemiseen. On kaikille apua tarvitseville. Hae apua nopeasti kun olet väsynyt. Vika ei ole sinun, olet fiksu kun apua haet.
Perhetyö auttaa arjen toimissa ja on vaitiolovelvollisia. Itselle tarjoiltiin kun olin kotona 4v 1v ja vauvan kanssa. En tarvinnut kuitenkaan, olen kuitenkin ollut töissä kotihoidossa jossa myös perhetyö toimii. Googleta teidän kaupungin sivuilta asiaa ja voit suoraa ottaa yhteyttä sitä asiaa hoitavaankin. Tsemppiä!

 

Kun tulee kotiin niin ottaa vastuuta, tekee ruokaa, siivoaa ja leikkii esikoisen kanssa. Mutta kun pitäisi olla joku täällä meidän kanssa päivisin, niin eipä se siihen auta vaikka mies tukee muuten.

Lykkää vauva miehen hoidettavaksi silloin kun on mahdollista ja leiki itse esikoisen kanssa, samaten, jos saatte jonkun ulkopuolisen hoitamaan. Sinähän siinä huutavassa vauvassa olet jatkuvasti kiinni, niin saat annettua sitä vastuuta muille. Esikoinen saa sitten hetken sinun huomiotasi yksinään, ei sen kauaa tarvitse kestää.

Neuvolassa kannattaa puhua tuosta vauvan huutamisesta ja kysyä sieltä, onko mitä hoitoapua saatavissa. Se vaihtelee tosi paljon kunnittain, mutta ennaltaehkäisevänä keinona sitä on ruvettu lisäämään monissa paikoissa ihan ilman lastensuojeluasiakkuuksia.

 

Tällaiset aloitukset pistävät aina niin pelottamaan.. Meillä esikoinen oli todella hankala tapaus eikä sen takia ole tullut pieneen mieleenkään tehdä toista lasta. Nyt kuitenkin on mieli vähän ajatukselle lämmennyt, kun esikoinenkin täyttää kohta neljä. Mutta ehkä sitä oman ja muun perheen hyvinvoinnin kannalta kannattaa vielä vähän odotella.

Sinulle paljon voimia ja jaksamista. Ja tosiaan, esikoiselle vielä enemmän voimia. Harmittaa hänen puolestaan, kuten varmasti myös sinua. Mutta tehty mikä tehty.

 

Meillä meni samassa tilanteessa esikoinen hoitoon (3pv/vko). Se osoittautui erinomaiseksi päätökseksi. Taantuminen sisaruksen synnyttyä kuuluu ihan asiaan, siitä en olisi kovin huolissani.

 

päiväkotiin alle 2vuotias, koska tarvitsee tekemistä.. salli mun nyt nauraa.. tilanne on teille kaikille uusi, menee aikansa, kun arki alkaa sujua, ratkaisu ei todellakaan ole esikoisen vieminen hoitoon.

 

Ei ainakaan hoitoon esikoista. Siitähän sille vasta paha mieli tuleekin. Kyllä se tuosta tasoittuu. Ota esikoinen vauvanhoitoon mukaan ja menkää kaikki vaikka lattialle köllimään vauvan kanssa tai jotain muuta vastaavaa. Ja ulos vaan reippaasti, kyllä sitä huutoa ja ääntä maailmaan mahtuu. Tilanne on teille kaikille vielä ihan uusi ja jo viikon päästä tilanne voi olla jo ihan toinen. Paljon voimia ja tsemppiä!

 

En kyl ymmärrä miks pitää tehä lisää lapsia ja dumpata ne päiväkotien hoidettavaks kun se ei ookkaan jatkuvaa auvoa ja onnea.
Tuleeko se jotenki yllärinä et pikkuvauva on 24/7 hoidettava ja tottakai isompi tällöin joutuu myös itekseen puuhastelemaan?

 

Ensiksikin niin tsemppiä kovasti, varmasti olet aivan uupunut!

Minustakin kannattaisi ensin selvittää, voisiko vauvan itkuisuuteen saada helpotusta, tosi moni on saanut apua osteopaatilta/vyöhyketerapiasta koliikkivauvalle, se nyt ainakin olisi ainakin melko nopeasti kokeiltavissa, noita hoitoja joku tekee melkeimpä joka paikkakunnalla ja useinkaan ei tarvitse jonotella aikaa. Lisäksi kannattaisi lähteä selvittämään, voisiko vauvalla olla allergioita tai esim. Refluksia, tai muuta fysiologista vaivaa. Voisiko vauva viihtyä esim. Koliikkikeinussa?

Perhetyöntekijää suosittelen myös, hän voisi tulla vauvan kanssa avuksi, jolloin saisit olla esikoisen kanssa hetken kahdestaan, sen lisäksi mitä mies töiltään ehtii auttamaan. Perhetyöntekijä voisi käydä juuri siihen aikaan päivästä, kun avuntarve on suurin.

Tuo, että olet nälissään, kuulostaa tosi kurjalta. Voisitko sinä, tai miehesi tehdä eväät valmiiksi jääkaapiin, vaikka leipää ym. Helppoa ja nopeaa, mikä olisi sulle valmiina heti aamulla, kahvinkeitin valmiiksi ladattuna tms. Menisit suoraa jääkaapille ja ottaisit valmista ruokaa, vauva ja taapero kyllä pärjää sen hetken, vaikka vauva huutaisikin. Sillä saisit päivän käyntiin ja energiaa, nälissään kaikki tuntuu sata kertaa paskemmalta!

Voimia oikein kovasti, ei ehkä helpota tässä hetkessä, mutta ei tuota aikaa onneksi kestä kauaa, vaikka se nyt ikuisuudelta tuntuisikin! <3

 

Ei ainakaan hoitoon esikoista. Siitähän sille vasta paha mieli tuleekin. Kyllä se tuosta tasoittuu. Ota esikoinen vauvanhoitoon mukaan ja menkää kaikki vaikka lattialle köllimään vauvan kanssa tai jotain muuta vastaavaa. Ja ulos vaan reippaasti, kyllä sitä huutoa ja ääntä maailmaan mahtuu. Tilanne on teille kaikille vielä ihan uusi ja jo viikon päästä tilanne voi olla jo ihan toinen. Paljon voimia ja tsemppiä!

Et selvästikään ymmärrä tilanteen vakavuutta. Eiköhän ap ole jo moneen kertaan kokeillut nämä ehdottamasi jutut.

 

Älkää nyt viitsikö syyllistää! Kenellekään toisen lapsen saavalle ei tule yllätyksenä vauvan tarvitsema alituinen hoito. Joskus (osa)päivähoito on oikea osoite taaperolle, jos tukiverkostoja ei ole ja äiti on läpeensä väsynyt.

 

Hei!

sanoisin, että jos teillä ei ole tukiverkkoa, esim. isovanhempia avuksi, niin kannattaisi ehdottomasti puhua asiasta neuvolassa sillä ajatuksella, että voisitteko saada perhetyöntekijän. En tiedä miten/millä perusteella noita saa, mutta toivottavasti saa kun/jos on tarvis ja teillä nyt on. sitten kannattaa viedä se vauva lääkäriin, jotain on syynä itkuun/kärttyisyyten.

ja selvitä vielä, eikö varmasti ole mitään kerhotoimintaa esikoiselle. Itse asun isossa kaupungissa ja täällä kyllä on.

Jaksamista teille!

 

Et selvästikään ymmärrä tilanteen vakavuutta. Eiköhän ap ole jo moneen kertaan kokeillut nämä ehdottamasi jutut.

No äly Joo en varmaan ymmärrä. Mutta ei tuo ap nyt varsinaisesti kertonut mitä on kokeillu ja mitä ei. Ja samoja asioita voi kokeilla myös uudestaan. Vinkkejähän täällä kyseltiin.

Välillä ihmettelen kun joku sanoo että on kokeillut jonkun asian ja se ei toiminut niin sen perusteella ei yritetä samaa enää uudestaan, tyyliin ikinä. Ihan näin yleisellä tasolla vain puhelen, ei välttämättä liity ap:n juttuun.

Mun järjen mukaan jos vanhempi heti luovuttaa jonkun asian suhteen voi se viestittää lapselle että juu, se ei ollut hyvä juttu äitinkään mielestä. Mutta jos jotain samaa keinoa yrittää muutaman kerran uudestaan voi se taas viestittää lapselle että tän on oltava hyvä juttu että kyllä äiti tietää mitä tekee.
1,5 kk ikäinen on vielä tosi pieni ja asiat hakusessa pikkuisella.

 

Ymmärrän sinua ap, esikoiseni on juuri tuollainen vaativa vauva. Ei hänessä ole välttis mitään vikaa, vaan on tempperamentiltaan ns. uuvuttava. Ja juuri tällainen vaativa vauva vaatii äidiltään huomiota 24/7, asiaa ei auta että asiantuntijatkin kehottavat vastaamaan joka vauvan itkuun mahdollisimman nopeasti. Tällainen vaativa vauva kyllä hiljenee kun ikää tulee 3-4 kk, ja alkaa hiljalleen viihtyä leikkimatolla lelujen kanssa, ensin 5 minuuttia ja kohta jo 15 min.

Olet juuri nyt pahimmassa myrskyn silmässä, vauva on juuri itkuisimmassa iässä. Kysymys kuuluukin miten selviät ja jaksat nämä haastavat viikot. Ensin sun pitää korjata syömiset. Syö valmisruokaa kaupasta. Jogurtit, rahkat, ym. on nopea vetää. Mulla oli esikoisen kanssa "sohvakulho" jossa oli aina banaaneja, mantelipussi, jne. joita sain aina napsittua nopeasti.

Sun esikoinen käy nyt läpi kriisiä kun on aina saanut huomiosi. Koita selittää hänelle että kohta tilanne on erilainen, että vauva on nyt erityisen pieni ja tarvitsee hoivaa, mutta että pian teette asioita enemmän yhdessä.

Tsemppiä! Tiedän miten vaikea tuo vaihe on, ja siinä on todella usko koetuksella. Me vielä tuhlattiin rahoja yksityislääkäreihin jne. kun yritettiin selvittää itkun syytä. Itku sitten väheni ja lakkasi 3-5 kk aikana ja vauva oli vaan temperamenttinen, tarvitseva tapaus, "mamman poika".

Minä olin vielä kokonaan yksin tuollaisen vauvan kanssa. Kyllä siinä hulluja ajatuksia ja epätoivon tunteita kävi läpi, mutta siitäkin selviää.

 

Hyviä vinkkejä on monet kertoneet. Itsellä oli vastaava tilanne ja kuopuksella todettiinkin sitten maitoallergia. Ei nukkunut kuin max 15 minuuttia ja huuto jatkui. Jätin itse kaikki maitotuotteet, vauvalle cuplatonlisä ja relatipat. Esikoinen laitettiin osapäivähoitoon, koska mies oli reissutyössä ja viikkojakin poissa. Olin aivan katki! Tilanne helpotti kun vauva oli 4kk, huudot väheni tiukan imetysdieetin avulla. Nyt kuopus on jo vuoden ikäinen ja elämä suorastaan helppoa! Tsemppiä.. muistan miten rankkaa se oli!

 

Oletko kokeillut 'imetysdieettiä' eli sellaista dieettiä, jossa jätät tyypillisesti vatsaa ärsyttävät ruoka-aineet pois.
Kaalit, herneet, pavut, hapanruisleipä, lanttu, paprika, kurkku, kahvi, tee, suklaa, joillakin kaikki karkit, kaikki mikä ärsyttää omaa vatsaasi, aiheuttaa närästystä/ilmavaivaa tms.

Lisäksi pidä vähän kirjaa siitä mitä syöt, ja katso itkeekö vauva jonkin erityisen ruoan jälkeen enemmän. Jätä se ruoka pois ja katso auttaako.

Muuten en oikein osaa auttaa.
En lukenut koko ketjua tarkkaan, mutta tuli mieleen että anna isommalle aikaa, jos vauva viihtyy sylissä kun istut. Lue kirjoja kun imetät, ohjaa lapsi esim. värittämään tai muovailemaan vaikka vauva on sylissäsi jne.

Koliikkikeinusta on moni hyötynyt paljonki, kannattaa kokeilla.

 

Olen elänyt tuon kaiken. Lapsilla kaksi vuotta ikäeroa. Esikoisella kauhea uhma, kuopus suostui nukkumaan vaunuissa ekan kerran puolivuotiaana. Sitä ennen oli manducassa koko ajan. Minä kävelin ja työnsin esikoisen rattaita.

Ei ollut isovanhempia lähellä. Ei ollut ystäviä päiväsaikaan. Ei ollut kerhoja kaksivuotiaalle. Ei ollut kunnallista kotiapua - vain keskusteluapua, jota en halunnut. Miehellä helvetillinen työrupeama.

Minun neuvoni ovat, että lähde joka päivä ulos, vaikka tuntuisi miten vaikealta. Pidä esikoista lähellä aina kun voit. AKun vauva vie fyysisesti sylisi, anna esikoiselle henkinen kapasiteettisi. Lue, laula, rakasta. Priorisoi. Käytä eineksiä, tilaa siivooja. Pistä lapset vaikka autoon päiväunille ja ajele surutta ympäriinsä. Ja muista: kohta se on ohi.

Meillä lapset 4- ja 2-vuotiaat ja toistensa parhaat kaverit.

 

Kiitos vastauksestasi

Mies on vaativassa työssä (arkisin klo 7:30-16:30 kokonaan poissa kuvioista). Kun tulee kotiin niin ottaa vastuuta, tekee ruokaa, siivoaa ja leikkii esikoisen kanssa. Mutta kun pitäisi olla joku täällä meidän kanssa päivisin, niin eipä se siihen auta vaikka mies tukee muuten.

Ystäviä en voi edes nyt ajatella. Meillä kävi edellisviikolla täällä ystävä lapsensa kanssa ja sen jäljiltä olemme kaikki nyt flunssassa. Hänen lapsellaan oli joku päiväkotipöpö Ei ole ketään sellaista lapsetonta, joka voisi tulla apumielessä tänne. Enemmänkin noita väsyneitä kotiäitejä, jotka mielellään istahtaa kahvipöytään...

En tiedä miten neuvolassa sitten voitaisiin auttaa.. En halua kuitenkaan esikoista päiväkotiin viedä ja kerhoryhmiin on vielä liian pieni (täällä ikäraja 3v kaupungin kerhoihin). Mitä ne perhetyöntekijät sitten ovat, en tiedä? Saako ns. tavallinen perhe semmoista apua vai ovatko vain lastensuojelun piirissä oleville?

Neuvolan perhetyönteijä ei ole lasun alainen ja antaa apua tavallisille perheille joilla on just esim uupumista ja tarvis apua arkeen. Mekin saatiin terkan kautta. Tuli kotiin hoitamaan vauvaa sillon pahimman uupumuksen aikaan. Ja oli juttukaverina jos halusin.
Meillä oli se tilanne ettei mitään tukiverkkoa, vauva oli tosi vaativa ja mies teki paljon töitä sekä työmatkoja. Olin käytännössä yksin vastuussa kodista+vauvasta. Hyvällä muistan sitä apua. Tuli toisen kotiin tosi silleen positiivisesti.

 

[QUOTE="Äitix2";30724884]Joskus se toinen väsynyt kotiäiti siinä kahvikupposen äärellä pöydän toisella puolella auttaa selviämään sen päivän eteenpäin tai edes hetken. Toinen samassa jamassa oleva tuskin edes odottaa kiiltävää kotia ja itseleivottuja tarjoiluja.

Sieltä neuvolasta osaisivat varmasti kertoa siitä mahdollisesta perhetyöntekijästä. Näppituntuma on, että palvelut vaihtelevat kunnittain, kuten valitettavasti myös saatavuus. En usko, että kevyeen tukeen tarvitaan lastensuojelun asiakkuutta.

[/QUOTE]

No eipä ihan eri elämäntilanteessa olevakaan odota mitään kiiltävää kotia tai itseleivottuja tarjoiluja...olihan tuo vitsi?

Perhetyöntekijät valitettavan harvoin auttavat konkreettisesti, yleensä vaan tarkkailevat miten arki sujuu.

 

Soita heti huomenna neuvolaan. Kerro tilanne rauhallisesti ja rehellisesti. Et varmasti ole ensimmäinen etkä viimeinen tässä tilanteessa soittava, kuten joku jo mainitsikin fiksu olet kun osaat hakea apua. Voit vaikka sanoa että sinua jännitti soittaa.

Käy vauvan kanssa lääkärillä selvittämässä huudon mahdollista syytä. Juttele asiasta äitisi/anopin kanssa, jonkun jonka tiedät aina olevan tukenasi, jos he voisivat olla (enemmän) apunasi. Pohtikaa miehen kanssa yhdessä tilannetta. Ja älä stressaa ruuan kanssa. Syö sellaista valmista, helppoa mistä pidät. Hyvä idea tuo sohvakulho. Minulla on kaapissa pähkinöitä, proteiinipatukoita äkillisempään nälkään ja sitten valmiskeittoja ja sen sellaista.

Tiedän millaista on tuo esikoisen kärsimä yhtäkkinen huomion puute, minun lapsillani ikäeroa 1v 8 kk ja miehellä samanlaiset työajat, lähtee ennen seiskaa töihin ja kotona viiden puoli kuuden aikoihin. Äiti onneksi auttaa minua paljon. Voin lohduttaa että ekan vuoden jälkeen tuntuu vähän helpottuvan, leikitkin sujuvat yhdessä, kaikki olemme sopeutuneet tilanteeseen. Eli ensi vuoden maaliskuussa on varmasti helpompaa. Tsemppiä, halit!

 

Meillä oli samanlaista. Lähdettiin pakolla ulos joka aamupäivä vaikka vauva huusikin. Kanniskelin tissillä puistossa tai istuttiin penkillä. Esikoinen leikki kavereiden kanssa mutta itse en paljon ehtinyt touhuta mukana. Kun vauva oli puolivuotta niin isoveli pääsi kerhoon, se helpotti kovasti.
Kotona kun oltiin niin otin usein isomman kainaloon kun imetin sohvalla ja luettiin kirjaa tai katseltiin telkkaa. Oli se rankkaa aikaa eikä meillä ole edes tukiverkkoja. Kavereita pyysin kylään vaikka huomasin tuon saman kahvittelun lapsille oli kuitenkin seuraa ja sain rauhassa häärätä keittiössä. Mulla oli mahdollisuus mennä töihin ja miehen jäädä kotiin hoitovapaalle ja teki todella hyvää.

 

Itselläni samanlainen historia takana samanlaisella ikäerolla. Siitä selvisimme ja näin jälkeen päin viisastuneena luettelen asiat joilla olisimme säästyneet puolen vuoden helvetiltä. Samoja vinkkejä on jo listattu.
- vaadi perhetyöntekijä heti neuvolan kautta(täälä päin muutama käynti ilmainen sen jlk 20€/3h)
- kokeile cuplaton sekä esim. reladrops maitohappobakteeri d vitamiinitipat vähitellen totuttaen
- vyöhyketerapiaa hyvämaineisella hoitajalla
- lämmin esim. vehnätyyny selän puolelle, kun laitat nukkumaan kylkiasentoon. Rentouttaa ja rauhoittaa ilmavaivaista (ei kuuma)
- pois sulje refluksin mahdollisuus
- käy ruokavaliosi läpi kahvi, maito yms. tyypilliset oireiden aiheuttajat.
- kokeile koliikkikeinua lainata/vuokrata esim. lastentarvikekaupasta
- tasainen kohinaääni tai muu vastaava voi rauhoittaa. (meillä pesukone =) )
- turvakaukalossa saattaa olla hyvä asento vatsavaivaiselle ja pesämäinen tunnelma. lämmin peitto alle ja vauva sinne. aluksi vähän keinuttaa unen alkuun...
- älä yritä suorittaa vaan anna mennä asioitten omalla painollansa päivä kerrallaan

Ota rohkeasti neuvolaan yhteyttä ja tiedustele muitakin apuja. Yritä löytää ylimääräiset kädet lähipiiristä tai näin kevään korvilla joku abi-nuori haluaisi tienata hieman leikkimällä esim. esikoisen kanssa.

Elä tätä päivää, mutta muista ettei tämä kestä loputtomiin. Nauti vauvan kehityksestä ja niistä hyvistä hetkistä joita varmasti tulee. Ota kamera käyttöön ja kuvaa hyviä hetkiä. Palaa niihin jos oikein ahdistaa. Vauvan ensimmäinen hymy seinälle ikuistettuna muistuttaa mikä ihanuus siellä huudon keskellä onkaan.

Toivotan aurinkoisia päiviä ja voimia.

 

-Perhetyöntekijä
-vapaaehtoinen seurakunnan diakonian kautta
-palkattu hoitaja esim. MLL
Hae apua!

 

Unohtui vielä sanoa että älä suorita. Ne kotityöt, pyykit ja ateriat voi hoitaa kun mies tulee kotiin. Meille ei neuvolasta edes tarjottu perhetyöntekijää enkä olis osannut ottaa sitä vastaankaan. Omasta syömisestä sen verran et kannattaa aina olla banskua, pähkinöitä, smoothieita yms helppoa esillä. Söin myös aina yhtä aikaa ruokapöydässä esikoisen kanssa vauva tississä kiinni tai sylissä.

 

Temperantti ei yksinään aiheuta tuollaista. Lääkärit eivät tällaisista ainakaan julkisella ole kiinnostuneita, koska koliikki "loppuu" yleensä puolivuotiaana. Koliikki on kuitenkin aina oire jostain ja vaikka huutaminen loppuu, itse kivut saattavat jatkua ja ilmetä muilla tavoin, esim. kärsimättömyytenä tai "temperamenttina". Lapsen itku voi johtua niinkin vähäisestä kuin tekokuituisista vaatteista tai taustalla voi olla hyvinkin vakava sairaus, jonka hoitoon aikaisella diagnoosilla voi olla suurikin merkitys.

Kotikonsteina äiti voi koittaa hoitaa silent refluxia eli lapsi pystyasennossa mahdollisimman paljon, gaviscon ruokailun jälkeen ja probiootit käyttöön. Rela ei rintaruokitulle ole kaikkein tarpeellisin. Kokeilisin ensin Gefilusta, Probiootti Babya tai DDS Junioria. Selvitä, mitä on markkinoilla. Kaikki eivät toimi kaikilla. Koliikkitutkimuksissa Relasta ja Gefiluksesta on saatu hyvä vaste. Kahden muun mainitsemani sisältämiä bakteereja on normaalin alle vuotiaan suolistossa paljon, joten niitäkin kannattaa kokeilla. Kokeile jokaista sinnikkäästi kaksi viikkoa, koska oireet voivat ensin pahentua. Jos näistä ei ole vauvalle hyötyä, voit kokeilla Precosaa. Jos Precosa auttaa, vauvalla on saattanut olla Clostridium Difficile tai vastaava "paha bakteeri". Tällaiset tartunnat ovat yleisiä, koska lapsi saa ensibakteeristonsa sairaalassa ollessaan. Joillekin imetysdieetistä on suuri hyöty.

Jos menee tai pääsee lääkäriin, on syytä varautua siihen, että rinnasta luopumista suositellaan ensimmäiseksi, vaikka virallisen linjan mukaan imetysdieeteillä ei ole vaikutusta eli lapseen ei vaikuta, mitä äiti syö, ja vaikka korvikeruokinta voi pahentaa tilannetta. Jos vika on suolistofloorassa, rotavirusrokote saattaa laukaista "allergian". Kannattaa kysyä yksityiseltä allergialääkäriltä rokotteen antamisesta tapauskohtaisesti. Rota ei Suomessa kuitenkaan ole kuolemaksi. Rokotteen voi myös antaa vasta 3kk.

Jaksamista arkeen ja myyräntyöhön. Aina itkun syy ei selviä, mutta äitiä auttaa, että yrittää etsiä ratkaisua. Ja muista, että juuri silloin, kun lapsi on rauhaton, et voi asialle juuri mitään.

 

Samanlaista ollut meilläkin, esikoinen2,5v oli vaativa ja niin on kuopuskin 2Kk. Meillä alku 2vkoo meni ok, sit vauvalle tuli refluksi oireet(silent refluksi) joka helpotti kun pariksi viikoksi jätin leivät, kahvin ja maidon sekä mausteiset ruuat(syön nyt jo normaalisti, toki rajoitan määriä) ja rupesin yöksi nukuttamaan omaan sänkyyn jossa pääty kohotettu, aiemmin nukkui ja söi vieressäni. Mutta silti meilläkin itkuisuus ja etenkin raivarit jatkuvat mutta mielestäni ne johtuu täysin siitä että vauva ei nuku päiväunia ja on väsynyt. Syliin tissille kun saa nukahtamaan 10-30 min jaksaa miltei saman ajan olla hyväntuulinen ja sit raivoaa taas, valitettavasti esikoinenkin täytyy hoitaa ja ruuat valmistaa joten syli unet jää lyhyeksi. Ja esikoinen tuskailee koska meillä vauva ei suostu olemaan paikallaan sylissä ilman tissiä ja sekään ei koko ajan maistu,silloin kun maistuu tai nukkuu sylissä teemme palapelejä ja luemme kirjaa. Tutti ei käy, kantovälineet ei käy ja vaunujen täytyy liikkua että nukkuu(sisälle ei vaunut mahdu) eli ulkonakin esikoinen leikkii pääosin yksin. Nyt vauva on ihan pieniä hetkiä alkanut viihtyä sitterissä että kyllä se tästä. Vauva siis nyt 2kk1vko. Mutta siis täysin samanlaista meillä on tuo alku ollut, esikoinen aloitti oireet kun vauva oli reilun vkon yöheräilyillä ja kiukunpuuskilla ja oli selvästi masentunut ja häntä helpottaa kun käymme vierailemassa päiväkodin pihalla ulkoiluaikaan ja kun isovanhemmat joskus käyvät ja isi leikkii enempi viikonloppuna kun ehtii eli leikkiä ja huomiota mikä ei keskeydy vauvan parkuun niin kuin minun kanssa AINA käy. Nyt on jo hänelläkin helpottamaan päin, ainakin "masennus" on loppunut ja yöheräilytkin vähentynyt. Muista vaan oikeasti syödä ja juoda(jos täysimetät) ettei pian raivarin syy ole maidon loppuminen, esikoisen kanssa kävi niin kun stressasin, väsyin enkä ehtinyt syödä/juoda niin maito tyrehtyi ja se oli itselle rankkaa. Jouduin vähänaikaa antamaan korviketta lisänä mutta sain kuitenkin nostatettua maidonkin määrän, kuopuksen kanssa en enää pystyisi samaan prosessiin. JAKSAMISTA!