Toi on eräs, mikä mua vituttaa feminismissä ja sen täkäläisessä valta-asemassa ja missä pakenen mieluusti äijämeininkiin. Mä en koskaan voisi lakata pitämästä nuoria naisia kauniina, vaikka nainen kuinka painostaisi siihen. Nuoret naiset jo biologisesti ovat viehättäviä miehille.
Just se että tällaiset tuhansien vuosien hommat yhtäkkiä politisoidaan ideologisista syistä tökkii - kun yleensä se vastapuoli ei niin hirveän syvällisesti edes tunne koko asiaa tai väittele siitä korkeatasoisesti, kunhan nyt nutturaa vaan kiristää.
Nainen, joka ei osaa virrata ja relata, on kovempi - liian kova - itselleni. Mietin sitä kaunista naista (tosin jo varmaan lähempänä kolmeakymmentä mutta hyvin freesi), jonka näin tänään. Hänestä jotenkin huokui tiettyä herkkyyttä ja avoimuutta, elävyyttä. Hän ei ollut pala rautaa, vaan sopivasti vahamainen olematta silti pelkkää massaa tai heikon oloinen. Söpö, muttei avuton. Rock, muttei räväkkä. Vahva, muttei rautainen. Jne. Harmi kun suhteellisen harvoin oikeesti näen tällaisia naisia
Naisten pitäisi olla kompleksisempia, mysteerejä, koska siinä he ovat elementissään. Tämä nainen osasi antaa monimutkaisen kuvan itsestään ihmisenä aidolla tavalla, joka sykähdytti.