kaksi pientä lasta- miten pärjäätte?

siinä se tuli otsikossa. minulla on 3kk ja 2v pojat ja arki on aika hurjaa! Oman jaksamiseni vuoksi joudun nukkumaan päikkärit 2v tahdissa jos vauva suinkin vaan antaa mikä tarkoittaa sitä että omaa aikaa ei jää (siis huilia). vauva on sylivauva, mahanpuruja on paljon kai kun itkee niin paljon. 2v mustis ja kovin menevä tapaus.

mite n teillä? miten saatte jaksotettua päivän niin että menee hyvin? kuinka viihdytätte molempia yhtäaikaa? unet?

kyllä on tyullut ikävä yhden lapsen kanssa oloa... tekisi mieli laittaa tuo vanhempi osa-aikakerhoon...

 

Jaksuja :hug:

Meillä poika oli 1v4kk kun tyttö syntyi. Nyt ovat 2v1kk ja 9kk ikäiset. Alku oli kaoottista kun vauvalla ei ollut rytmiä ja itkeskeli kanssa kovin. Mies teki pitkää päivää töissä ja esikoinen oli oikea sylikissa, tällä tavoin ilmaisi mustasukkaisuuttaan.

Pikku hiljaa vauvalle alkoi tulla rytmiä ja nyt elämä on edelleen hektistä mutta hallinnassa ihan erilailla kuin alkuaikoina. Ja uskon että tästä vielä helpottaa, nyt hankaluutena se, että molemmat liikkuvat lujaa ja usein erisuuntiin Sekä se, että kuopus nukkuu aamupäivä- ja iltapäiväunet ja esikoinen nukkuu puolilta päivin eli päiväsaikaan eivät nuku kuin hyvällä tuurilla parikyt minuuttia yhtäaikaa. Jos ovat hyvällä tuulella niin ehdin ruuan ym kotihommat tehdä päivän mittaan mutta jos on rutkupäivä molemmilla niin sit purkkiruokaa ja kotihommia illalla kun ovat nukkumassa. Kun kuopuskin siirtyy yksiin uniin niin helpottanee tuon päivän osalta. Nukkuvat samassa huoneessa nyt täydet yöt molemmat (lähes aina) ja se tuntuu ihan luksukselta, esikoinenkin kun kaksivuotiaaksi asti itkeskeli paljon öisin.

Eli ota päivä kerrallaan, se kyllä helpottaa. Tulee vaikeita aikoja mutta sitten niitä helpompiakin. Ja mikään ei voita niitä hetkiä, kun pikkusisko nauraa katketakseen isoveikan jutuille ja aamulla kun heräävät halivat toisiaan ja jo hieman "leikkivätkin" keskenään.

Tuo on hyvä että nukut aina kun pystyt, meillä alussa otin vauvan tissille esikon päiväuniaikaan niin sain ainakin pötkötellä hetken.

Jos tuntuu liian rankalta niin kysele kerhoja syksyn tullen esikoiselle ja jos on mummoja lähellä niin pyydä apua ja mieheltä tietty kans, puhu avoimesti hänelle ettei asiat kasaannu.

 

Meillä pojat 5kk ja 1v7kk ja ihan kohtalaisen vauhdikasta menoa on. Eipä sitä päivän mittaan paljoa äidin tarpeita tyydytetä ja oikeestaan helpoimmalla pääsen kun unohdan omat tarpeeni.

Esikoinen nukkuu parin tunnin päikkärit ja kuopuksen rytmi on tällä hetkellä sellainen, että nukkuu viidet 0,5h päikkärit päivässä, onneksi yhdet myös esikoisen päikkäriaikaan, mikä on hyvä juttu kun itsekin tartten välillä lepoa.

Meillä esikoinen on melkoisen mustis ja se aiheuttaa päänvaivaa. Uusin keksintö on pikkuvlejen varpaiden pureminen. :kieh: Noin muuten normisti lentelee lelut päälle ja huitoo vauvaa mielellään. Joskus harvoin suostuu silittämään nätisti. Poikia ei siis voi sekuniksikaan jättää kahden. Siihen pitäis keksii joku ratkaisu...kun vaan keksis!

Oon mä muutaman kerran miettinyt kuinka helppoa elo olis vain yhden kanssa, mutta silti tää on paras näin - on noi niin ihania poikasia. :heart: Ja on niillä jo vähän "omaa kivaakin", pikkuveli aina nauraa hekottaa kun isoveikka hassuttelee ja se on niin suloista katseltavaa!

 

Meillä lapset tällä hetkellä 4v 2kk, 1v 8kk ja 4kk.....lisäks arkipäivisin joko aamu- tai iltavuorossa 1v 3kk ikänen sukulaislapsi hoidossa. Ykkösellä ja kakkosella ikäeroa siis 2,5 vuotta, kakkosella ja kolmosella päivälleen 1v 4kk.

Tosi kivasti menee tällä hetkellä päivät ja yötkin. Ei tässä oikeestaan missään vaiheessa huilimaan kerkeä, pienimpiä kun ei voi hetkeksikään keskenään jättää etteivät ole pienimmän kimpussa, mutta kun asiaa ei sen enempää ajattele, niin kyllä tämä tässä

Hirmu suuri helpotus on ollu se, että pienin nukkuu yönsä hyvin, yöunet on noin 21-08, yksi yösyöttö noin 05-06....muutenkin hän on todella hyväntuulinen ja tyytyväinen lapsi! Raskainta oli ehdottomasti kolmosen odotusaikana, kun kakkosella on refluksi ja tuohon aikaan oli vielä laajat ruoka-aineyliherkkyydet, kakkonen alotti huutamisen kolmeviikkosena ja yhtäkään edes yli puolen tunnin pätkää yöunta ei ollu ennen ku lastenlääkäri tajus pojan ollessa 1v 2kk ikänen kyseessä olevan refluksin ja määräs lääkkeet siihen. Sen jälkeen on myös alkanu kiitettävästi ruoka-aineetkin sopimaan, enää pahimmat oireet aiheutuu tavallisista maitotuotteista, mutta kun ottaa huomioon sen, että ekan reilun vuoden aikana ei sopinu ku 8 ruoka-ainetta, niin täähän on jo ihan loistavaa! Edes peruna ei sopinu ja kiellettyjen lista tuntu loppumattomalta....

Päivien kulku...öööö....kasin jommin kummin puolin heräillään. Isommille aamupala, itse menen sit suihkuun ja vauva kaukalossa turvaan suihkun oviaukkoon sit puetaan ja lähdetään ulos, ruuan oon tehny joko edeltävänä iltana tai sit väsään nopsaan aamulla jotain. sisälle tullaan puol kahdentoista pintaan, syödään ja kakkonen (ja hoitolapsi) päikkäreille, isoin saa tällöin kattoa lastenohjelmia....vauva heräilee yleensä sit ku toiset on päikkäreillä, annan hälle lounaan ja sit vähä siivoskellaan tai kattellaan esimerkiks leluja. Isommat herää päikkäreiltä yleensä kolmeen mennessä, sit vauva toisille päikkäreille ja muille välipalaa. Vauvan herättyä saatetaan lähteä ulos tai sit vaan leikitään sisällä....viiden paikkeilla syödään toinen lämmin ruoka ja leikitään tai jotain. Seiskan pintaan laitan isommat kylpyyn ja vauva torkahtaa viel hetkeks. Kasin paikkeilla syödään iltapalaa ja isommat saa viel hetken touhuta omiaan, puol ysin pintaan annan vauvalla iltapalaks viel sosetta, sit isommat yöunille, vauva kylpyyn ja maidon jälkeen yöunille myös. Päivä on siis yleensä pulkassa noin puol kymmeneen mennessä, joskus menee puol yhteentoistakin riippuen vauvan päivärytmistä.

Hetken aikaa jaksan aina itsekin olla hereillä sitten ku lapset nukkuu, haluan olla hetken ihan rauhassa, kattoo telkkaria, olla netissä, tehdä jotain vain, vaikka vain istuskella sohvalla ilman tuuppimista

Onhan täs hommaa, ei kodin pyörittäminen helpoimmasta päästä ole, mutta en mistään hinnasta vaihtais hetkeäkään pois, edes niitä vaikeimpia..... :heart:

 

huhhuh! vattihattu on todellinen teräsmamma! itseltä ei riitä mehuja tollaseen... Huomaa tosta alkup. kirjoituskestakin että vauva sylissä tuli miljoona kirjoitusvirhettä!

Joo, siis kyllähän se tästä suttaantuu ja helpompaan päin menossa mutta vauvan täysi epäs''nnöllisyys ja itkuisuus aiheuttavat paljon vaivaa. Ja tosiaan se mustasukkainenn isoveli jonka takia en voi edes pissalla käydä ilman silmäkovana tuijotusta ja alituista vahtimista. Ja 2v on niin kovatahtoinen että pistää hirveän shown pystyyn kun ei saa haluamaansa, tiukkana kuitenkin pysyn.

Mutta tosiaan, on IHANAA katsella kun pikkuinen nauraa isoveljelle aina vaan, kaikki on niin hienoa kun isoveli tekee jotain! Ja kyllä se 2vkin tykkää vauvasta, aina välillä kun ei tiedä et kukaan kattoo niin on TOSI hempee!

 

Eipäs nimitellä siellä teräshermoja tässä hommassa ainakin usein tarvitaan, ei kuitenkaan aina onnistu, onneks useimmiten!

Viimeistään nyt kolmosen kohdalla oon oppinu jollakin tasolla kestämään epäsäännöllisyyttä vauvan kohdalla, aina ei päiväryhtmi mee lähellekään totuttua, mut siitäkin selvitään ja kun ei stressaa, niin huomaa, että eihän se nyt niin kamalaa olekaan, vaikkei vauva syö just esim klo 12 tai mene minuutilleen isompien kanssa samaan aikaan nukkumaan.....se jo helpottaa paljon, että isompien rytmi, syömiset, yöunille menot sun muut menee yks yhteen, vauva kyllä ehtii vielä sopeutua toisten rytmiin muutaman seuraavan kuukauden aikana.

Helpointa on silloin, kun isommilla on mieluisaa tekemistä. Välillä täytyy itse vähän väliä käydä laittamassa uusi leikki alulle, välillä on parempi, kun antaa vähän nahistella, kyllä ne aika pian itse tajuavat rauhottua, kun hommasta ei tuu mitään kaikkien vain kinastellessa ja huutaessa toisilleen. Usein nuo tarvitsee vain pienen "lisäpotkun" innostuakseen leikkimisestä, sit pystyy rauhassa hoitamaan kotia tai vauvaa.....

Missäpäin esimerkiks muumimamma asustelet? Me vaikutetaan Raumalla, täältä löytyis ainakin samassa tilanteessa oleva mamma

 

vattihatulle tosiaan hatun nosto
meillä ikäeroa 1,5 vuotta,esikoinen nyt 1v 10kk ja kuopus 4kk.vauva on helppo, isoveli aiheuttaa enemmän pään vaivaa,uhmakin on just alkanut.
juuri muumimamman mainitsemat mustasukkaisuus kohtaukset tuttuja,välillä suukko sitten nyrkki :|
ensimmäiseen kahteen kuukauteen ei vanhempi nukkunut kokonaisia öitä ja joka ilta menee vieläkin nukuttamiseen minimissään 40 minuuttia, jos ei mies ole kotona, tuntuu tuskaiselta keikkua vauva sylissä vanhemman sängyn vieressä ja yrittää pitää sitä edes sängyn puolella vaikka usein juoksenteleekin edes takaisin pitkin sänkyä :|
telkkua kun ei poika oikein vielä malta katsoa varttia pidempää että saisi sen edes hetkeksi "naulattua" paikalleen.
tuntuu tosiaan että pitäisi olla silmät selässäkin.hiljattain yllätin hänet juuri juomasta vessanpönttövettä kylpykipollaan.. :ashamed:

täällä odotellaan sitä kaikkien lupaamaa maagista aikaa kun ne isompina sitten leikkivät yhdessä

 

ja vielä tilitettäköön,että ulos lähtö on meillä aina tuskan ja hien takana..kahdesti olen 4kuukauden aikanaonnistunut poistumaan kotoa niin että molemmat pojat on olleet hiljaa ja tyytyväisiä oloonsa rattaissa B)

 

Tuttuja juttuja täällä todellakin Meillä lapsilla ikäeroa 1v 1pv ja nyt kun kuopus on 5 kk niin tähän touhuun alkaa tulla joku järki jo Noita samoja ensin suukko ja sitten nyrkki ollaan koettu täälläkin Tosin esikoinen kyllä suurimmaks osaks on aivan hullaantunut pikkusiskoonsa, ja sisko varsinkin veljeensä. Voi sitä vauvan kätkätystä kun veli vähän hyppii vieressä :heart: Kaikki suunnitelmallisuus on ollu poissa näiden 5 kuukauden aikana ja helmikuussa kun kuopus syntyi niin uloslähtemiseen sai varata kunnolla aikaa talvivaatteineen... Silmät saa todellakin olla selässäkin. Meillä esikoinen alko just sopivasti juosta ennen ku kuopus syntyi ja oli se aika hektistä aikaa. Nyt on kiipeily tosi pop ja vähän väliä pitää esikoista hakea mitä ihmeellisimmistä paikoista. Meillä ei ole vessanpöntön vettä juotu mutta erinäisiä tavaroita on pelastettu ennen vessanpönttöön joutumista. Tutista yritettiin esikoista vieroittaa,mutta hän varastiki aina siskon tutit joten ei ihan onnistuttu Kuivaksi opettelua en oo vielä kamalasti ajatellu muuta kun että jos ei nyt jotain ihmettä tapahdu niin voihan ne opettaa saamaan aikaan

 

Täälläkin painitaan samojen asioiden kanssa. Kolme alle kouluikäistä. Eskarin aloittava, 3-vuotias ja 8 kk ikäinen. Keskimmäinen hieman mustis ja saa kattoa ettei vauvaa kiusaa. Kovasti tykkäävät vauvasta ja alusta asti tykänneet. Pikkuinen nauraa isojen hassuttelulle.

 

Meillä näillä muksuilla ikäeroa 1v2kk ja nuorempi nyt 9kk. Ihan hyvin täällä menee. Nukkuvat onneksi usein samaan aikaan päikkärit ja olen alusta asti tarkoituksella yrittänyt saada noiden unirytmejä muokkaantumaan samaan kohtaan. Illalla molemmat menee samaan aikaan nukkumaan jne.
Esikoinen onneksi ei ole mustasukkainen siskolleen mutta voi johtua siitäkin että on nyt saanut osallistua siskon hoitoon.

Nyt saa nähdä miten kolmannen kanssa sitten sujuu kun kolmas syntyy tammi-helmikuussa.l

 

Huomenta!

Huh, huh sanon hopeakaislalle. On sulla jatkossa vipinää. Kyllä meilläkin on lapset aina osallistunut hoitoon, kyllä mustasukkaisuutta voi silti esiintyä. Tytöllä muutenkin 3 v uhma. Noin pieni kun sulla ei vielä välttämättä osoita mustasukkaisuutta. Jaksuja sulle!

 

Meillä kans nukkuu usein vauva ja 3-vuotias yhtäaikaa päikkyjä. Parisen tuntia yleensä nukkuvat. Päiväunia silti harvoin nukun. Joskus kun imetän, otan pieniä päikkyjä.

 

miten nukutatte kaksi lasta yhtä aikaa? minä jätän useimmiten vauvan änkyyn ja istun 2v vierellä ''hetken'' joskus KAUAN! jos vauva itkee kunnolla niin otan syliin tai 2v uniaika siirtyy. sillon ei nimittäin uni tuli jos joku itkee. yritän totuttaa vauvan nukahtamaan yksin joten en pikkuvalitukseen reagoi. Vauva on tosi huono nukkumaan pitkään rattaissa, tarttee oman sängyn ja huoneen hiljaisuuden. Esikko oli pain vastainen tapaus...

vattihattu:asutaan toisella puolella suomea!

 

Meillä ei tartte nukuttaa isompaa. Nukahtaa itte päikyille ja vauvaa imetän ja nukahtaa, joskus siirrän omaan sänkyynsä kun vielä hereillä. Voi hetken jutustella, mutta nukahtaa sitten aikansa jokelleltuaan.

 

Siis olipa ihanan virkistävä lukea muiden kokemuksia asiasta! Meillä on 1v 10 kk poika ja tyttö vajaa 4kk. Päivälleen 1v 6kk ikäeroa.

Välillä on päiviä, että kyllä tää tästä ja "hyvä äiti" olo mutta sitten on niitä toisia päiviä, kun kaikki menee penkin alle. Tuo on totta, että kun antaa asioiden soljua omalla painollaan eikä stressaisi liikaa niin kaikki olisi helpompaa mutta multa sei aina onnistu :ashamed: .

Isompi menee päikäreille ja yöunille nukuttamatta mutta ei vielä ole nukkunut kokonaista yötä ja neiti tirsottaa onneks (yleensä ) yhdellä aamusyönnillä koko yön mutta päiväunet on sitten niin ja näin. Joskus laitan myös isommalle itkuhäkyttimen sisälle ja lähen neitin kans pihalle vaunuttelemaan, jos unet katkonaisia päivällä. Sen olen oppinut, että mihinkään ei kannata tuudittautua, koska kaikki voi just sillon mennä eri tavalla. Hermot kestää paremmin, kun ottaa kaiken vastaan mitä tulossa on ja jos päivä menee erityisen hyvin sitä voi huonoina hetkinä muistella kaiholla . Hässäkkäähän tää on, mun mies sanokin, kun kakkosta ootin, että hän on ihan valmistautunut siihen, että seuraavat kolme vuotta on kaaosta ja sitten alkaa helpottaan tietyllä tavalla :heart:

 

Isommat nukahtaa omia aikojaan sänkyihinsä, ei tarvitse siis nukuttaa....samoin nukahtaa kyllä pieninkin, että jos vaikka joskus sattuvat kakkonen ja kolmonen menemään samaan aikaan päikkäreille tai koko poppoo yhtä aikaa yöunille, niin laitan vain kaikki sänkyihinsä ja lähden omiin puuhiini. Joskus tarvii käydä antamassa tutti tai rätti jollekin, mut se on pientä....ehkä pari kertaa puolessa vuodessa ykkönen ja kakkonen innostuu räpättämään toisilleen, mut aika pian kälkätys loppuu, ku osotan, kenellä on auktoriteettia (sanallisesti siis tietenkin, kyllä lapsi uskoo, kun alusta asti tietyt tärkeet jutut pidetään tärkeinä eikä vaihtoehtoja anneta, esimerkiks meillä just nukkumisen suhteen, kun mennään nukkumaan, niin sit kans mennään nukkumaan eikä siinä kohtaa ruveta sängyssä hyppimään tai vastaavaa) toivottavasti ymmärrätte

 

Jostain kummasta sitä saa sitä voimaa! Mulla lapset 10kk ja 1v9kk ja olen yksin heidän kanssaan!

 

meillä on vauva sylissä (hereillä usein) ja esikoinen juoksentelee edes takas sänkyä :ashamed: ,nukuttamiseen menee minimissään se 40minuuttia.joo kaikki on kokeiltu, ulkoillaan paljon, tutut rutiinit etc..ei olla joustettu,päikkäreille menee nätisti, yö unet aina pelkkää taistelua,ollut jo vauvasta.. esikoinen on vaan vaativa ja hyvin,hyvin vilkas..

vauva taas nukahtaa on viimeistään ilta kympiltä ja nukkuu aamuun.nukahtaamyös itsekseen sänkyynsä, mitä isompi ei tehnyt edes vauvana.

tytteli sä oot niitä arjen sankareita, kunnon sissi jaksuja sinne :hug:

 

Meillä isompaa ei oo koskaan tarvinu nukuttaa (paitsi hetkellisesti kun siirty 1 v 4 kk ikäisenä jatkettavaan sänkyyn) joten noi nukuttamiset ei oo tuottanu ongelmia. Tää toinen on ollu haastavampi noiden nukkumisien kanssa ja vaatii pienen nukuttamisajan. Nyt molemmat on alkanu käymään samaan aikaan nukkumaan, noin klo 8 aikaan joten tuntuu että iltaisin on ruhtinaallisesti omaa tai kahden keskistä aikaa miehen kanssa

 

Te, jotka nukutatte isomman lapsen, niin oletteko kokeilleet olla nukuttamatta? Meillä kakkonen on ollu aina vaativa lapsi, kovin eläväinen ja kova menemään, ja pojan ollessa reilun puolen vuoden päätin, että nyt saa iltojen nukutusrumba loppua, musta ei enää yksinkertaisesti ollu hissuttelemaan ja vaatimaan kaikkia muitakin olemaan täysin hiljaa, että saadaan yks nukahtamaan.....aina ennen olin vannonu, että huudattamaan en lapsiani rupea, mut tuolloin kumosin periaatteeni ja ekana iltana poika jakso huutaa 20 minuuttia, toisena 5, kolmantena enää pari kolme minuuttia ja sen jälkeen on nukahtaminen sujunu pääpiirteissään mutkitta. Nukuttaisin häntä varmaan vieläkin, jos en olis tota päätöstä aikoinaan tehny....

 

vattihattu yritetty ollaan, ei pysy sängyssä,vietiin sänkyyn takaisin, ensimmäinen puolitoista tuntinen meni lapsen taholta nauraen, seuraavat puolitoista huutaen, kunnes minä väsähdin ja jäin istumaan sängyn viereen ja nukutin pojan uneen.

 

Meillä ikäeroa tasan 11kk! Poika nyt 1v7kk ja tyttö 8kk.

Tän kesän oon ollu paljon keskenäni molempien kanssa, kun mies reissuhommissa... joten yksin nukuttaminen menee niin, että jooko isomman kanssa pistetään ensin pienempi unille ja pussataan tytölle hyvänyön suukot ja sitten isomman kanssa heti nukkumaan tai sitten istun isomman sängyn laidalla pienempi sylissä, kunnes jompikumpi tai kumpiki nukkuvat. Nyt tarkoitus siirtää tuon pienemmän pinnasänky lastenhuoneeseen ja katsoa, kuinka yöt noiden kanssa sujuu... samalla tarkoitus lopettaa pienemmän kohalla myös yöimetys.

Tiukat rutiinit ne on, jotka tätä ryhmää kasassa pitää.

 

tytteli sä oot niitä arjen sankareita, kunnon sissi jaksuja sinne :hug:

Joo kiitti joo, ei ole vaihtoehtoja, pärjättävä ja jaksettava on... mutta parempi näinkin, kuin sitä mitä olisi ollut. Mies eli sujuvaan kaksoiselämää lähes vuoden ajan

:'( ennenkuin mulle paljastui koko karmea totuus! Ja tässä sitä nyt ollaan oltu kohta puoli vuotta "vauvojen" kanssa kolmisin. Ja elämä alkanut rullaamaan jo hyvin. Ihan vauvasta saakka kuopukselle olen yrittänyt luoda samaa rytmiä kuin esikoiselle, aika hyvin siinä onnistuenkin. Ja sen ansiosta saan välillä ottaa jopa pikku tirsat kun lapset nukkuu kun muutenhan mulla ei juuri ole mahdollisuutta kellistyä, saati nukahtaa päivisin!

Ja ne tietyt kuviot päivisin ja kun tietää mitä tehdään ja suunnilleen mihin aikaan, luo lapselle myös turvaa ja siten varmaankin myös levollisuuttakin.

Nykyään tosiaan syödään ja nukutaan yhtäaikaa ja esikoinen syö jo itse, se suuri helpotus. Mutta onhan se välillä sellaista menoa ja meininkiä täällä, eipä ainakaan äiti ikävysty tylsyyteen

 

Tiukat rutiinit ne on, jotka tätä ryhmää kasassa pitää.

Meillä ikäeroa 10½kk ja tosiaan oon yksin näiden lapsukaisten kanssa, ja olet tuossa äsköisessä oikeassa! Nyt mun lapset 10kk ja 1v9kk...