Kamalin kipu!

Kertokaa! Kauhein, kamalin, sietämätön! Mua kiinnostaa

Musta päänsärky on jotain ihan kamalaa, samoin aikoinaan kuukautiskipu.
Ei kipu, mutta tunne niin oksettava olo on myös kamala

 

imetys. Kätilöiden ja hoitajien mielestä imuote oli vauvalla oikein täydellinen, mut sattui vaan niin saakutin paljon, et esim. nännilävistyksen teko ei satu lähimainkaan niin paljoa.

 

Lapsettomuus. Ottaisin kernaasti minkä tahansa fyysisen kivun jos tän henkisen kivun sais pois.

 

Vaikea valita. Joko sappikivut tai se kun kohturepesi. Molemmat aika helvetillisiä.

Ehkä kohdunrepeämä kun siinä oli vielä mukana huoli vauvasta. Sappikivuista sentäs tiesmi mitä ne ovat ja ettei niihin kuole. Kesti vain hammastapurren kun en imetyksen takia voinut lääkkeitä käyttää.

 

hammas- ja korvasärky mun mielesta kamalimmat!

 

Synnytyksessä ponnistusvaiheen kipu, tuntui siltä että alapää revitään joka suuntaan. Se oli karmea kipu. Samoin, kun hammas oli tulehtunut ja sitä piti porata jotta saadaan joku väliaikanen paikka päälle (+antibioottikuuri). Puudutetta laitettiin 2 annosta, mutta ei se mitään auttanu. Kolme kertaa hammaslääkäri poras 2sekuntia kerrallaan. Ja ne 6 sekuntia oli hirveitä. Tuntui, että lennän kattoon siitä tuolista. Se kipu oli jotain sanoinkuvaamatonta.

 

imetys. Kätilöiden ja hoitajien mielestä imuote oli vauvalla oikein täydellinen, mut sattui vaan niin saakutin paljon, et esim. nännilävistyksen teko ei satu lähimainkaan niin paljoa.

Eka pari kolme viikkoa sattuu kyllä mut sitten siihen tottuu niin se ei enää satu. Monet tutut on sanoneet samaa et sattuu ja siksi vaan lopettaneet heti alkuunsa imetyksen.

 

Kipu joka voitti mennen tullen synnytyksen (ilman kivunlievitystä ), hammassäryt, iskiaskivut (jotka vieny tajunki joskus ) ja KAIKKI, oli kolmen päivän päänsärky, kiitos sen että tehotropit loppu liian aikaseen ja lääkärit ei suostunu kirjottaan uutta reseptiä viikonlopun aikana vaan piti sinnitellä että pääsi omalle lääkärille... Ja tuo oli jokunen viikko aivokasvaimen leikkauksen jälkeen. Itkin ja oksensin vaan ja tärisin tuskasta... Kivaa oli juu. :snotty:

 

Kun nilkastani poistettiin ruuvi sen olleen siellä vuoden verran.

 

hammaskipu on ihan pahin mitä olen tähän mennessö kokenut ja kaksi lasta olen synnyttänyt joista toinen oli yli 4kilonen noin 5 tunnissa :xmas: siinä oli jo tuntua

 

imetys. Kätilöiden ja hoitajien mielestä imuote oli vauvalla oikein täydellinen, mut sattui vaan niin saakutin paljon, et esim. nännilävistyksen teko ei satu lähimainkaan niin paljoa.

Eka pari kolme viikkoa sattuu kyllä mut sitten siihen tottuu niin se ei enää satu. Monet tutut on sanoneet samaa et sattuu ja siksi vaan lopettaneet heti alkuunsa imetyksen.

miulla se meni siihen, et verta tuli maidon mukana, joten ei auttanut muu kuin ruveta pumppaamaan, et sai veret aina alkuun pois ja sit maitoa tulemaan, mut eihän vauva sit enää huolinutkaan rintaa kun pullosta piti välillä antaa...

Ja se oikeesti tuntui siltä, et joku ois saksilla leikannu nänniä irti. Joka kerta itkin tuskasta kun koitin imettää.

 

Sektion jälkeen kohdun painaminen. Kroppa oli puudutettu mutta kun kohtua painettiin niin kramppasin kauttaaltaan.

Hmm.. Sellainen lyhytaikainen ohimenevästi viiltävä kova kipu on munasolu-ultra. Mulla on toinen munimo jossain "hevonkuusessa" eli tosi ylhäällä ja sitä joudutaan aina ultra-anturilla kaivamaan + samaan aikana painaman mahan päältä. *auts* Ivf:ssä se punktoitiinkin vatsanpeitteiden läpi mut se ei tietenkään sattunut.

 

1) Poikki oleva luu
2) Synnytyksen ponnistusvaihe

 

Mulla ei ole ikinä ollut niin kamalaa kipua, kuin pari viikkoa sitten. Mulla oli molemmat kädet rakkulamaista ihottumaa täynnä (streptokokin aiheuttamaa), sormet ihan turvoksissa ja tuntui, kuin kädet olisivat olleet tulessa ihan koko ajan. Siis se kipu oli jotain järkyttävää, ei sitä osaa edes kuvailla. Ne kuti, kirveli, kimoili ja poltti samanaikaisesti ja mikään, ei mikään auttanut. Kaksi päivää kävelin ympäri taloa itkien ja heiluttelin käsiäni, kunnes lääkkeet alkoivat tehota :snotty:

Lisättäköön vielä, että mä EN ole kipuherkkä noin muuten.
Olen kolme yli 4 kiloista synnyttänyt ja sekään kipu ei ollut lähelläkään tuota käsien kipua.

 

Kaikki 3 kertaa kun on vatsan alue avattu, otettu joka kerta jotain pois ja laitettu sitten kiinni.

 

Munuaiskivikohtaukset on ihan kauheita, vielä kauheampia kuin sappikivikohtaukset.

 

Pahimmat on ollu spinaalipäänsärky selkäydinpunktion jälkeen. ja virtsatulehdus joka eteni munuaisiin. Synnytykset jää kyllä kauas noista (3 synnytystä ilman kivunlievitystä ja kolmessa kohdunkaula puudutus) . Synnytyksien kanssa samassa kategoriassa on häntäluun murtuminen.

 

Vaikea valita synnytyksen repeämien ja keskenmenokipujen välillä. Lisäksi olen murtanut luun ja se oli kanssa aivan tajunnanvievä kipu.

 

Kyllä päänsärky, se kun lapsi törkkäsi kynnellä silmään, laserleikkauksen jälkeinen silmäkipu ja sektion jälkeinen haavakipu jota ei lääkitty on olleet tähän asti hirveimmät. Sektiokipu oli hirveää kun sain supon joka tietenkin tuli veks enkä muuta.

 

Mulla ei ole ikinä ollut niin kamalaa kipua, kuin pari viikkoa sitten. Mulla oli molemmat kädet rakkulamaista ihottumaa täynnä (streptokokin aiheuttamaa), sormet ihan turvoksissa ja tuntui, kuin kädet olisivat olleet tulessa ihan koko ajan. Siis se kipu oli jotain järkyttävää, ei sitä osaa edes kuvailla. Ne kuti, kirveli, kimoili ja poltti samanaikaisesti ja mikään, ei mikään auttanut. Kaksi päivää kävelin ympäri taloa itkien ja heiluttelin käsiäni, kunnes lääkkeet alkoivat tehota :snotty:

Lisättäköön vielä, että mä EN ole kipuherkkä noin muuten.
Olen kolme yli 4 kiloista synnyttänyt ja sekään kipu ei ollut lähelläkään tuota käsien kipua.

Voin vähän kuvitella tuota käsien kipua.. Mulla oli tammikuussa enterorokko ja kädet ihan kauttaaltaan "yhtä rakkulaa". Se oli helvetillistä. Ja nyt kun lähtee kynnet niin ei tääkään kivaa oo..

 

Sektion jälkeinen kipu.
Kierukan laitto -silmissä musteni.
Lentokoneessa paineen aiheuttama mieletön kipu otsalohkossa.

 

Mulla ei ole ikinä ollut niin kamalaa kipua, kuin pari viikkoa sitten. Mulla oli molemmat kädet rakkulamaista ihottumaa täynnä (streptokokin aiheuttamaa), sormet ihan turvoksissa ja tuntui, kuin kädet olisivat olleet tulessa ihan koko ajan. Siis se kipu oli jotain järkyttävää, ei sitä osaa edes kuvailla. Ne kuti, kirveli, kimoili ja poltti samanaikaisesti ja mikään, ei mikään auttanut. Kaksi päivää kävelin ympäri taloa itkien ja heiluttelin käsiäni, kunnes lääkkeet alkoivat tehota :snotty:

Lisättäköön vielä, että mä EN ole kipuherkkä noin muuten.
Olen kolme yli 4 kiloista synnyttänyt ja sekään kipu ei ollut lähelläkään tuota käsien kipua.

Voin vähän kuvitella tuota käsien kipua.. Mulla oli tammikuussa enterorokko ja kädet ihan kauttaaltaan "yhtä rakkulaa". Se oli helvetillistä. Ja nyt kun lähtee kynnet niin ei tääkään kivaa oo..

Auts!

Se oli ihan järkyttävää! Ja otti hermoihin ihan älyttömästi, kun mitään ei pystynyt tekemään.
Nyt lähtee nahka oikein urakalla molemmista käsistä, mutta se on pieni murhe, kun ovat sata kertaa paremman näköiset, ei kipua ja toimivatkin normaalisti.

 

imetys. Kätilöiden ja hoitajien mielestä imuote oli vauvalla oikein täydellinen, mut sattui vaan niin saakutin paljon, et esim. nännilävistyksen teko ei satu lähimainkaan niin paljoa.

Eka pari kolme viikkoa sattuu kyllä mut sitten siihen tottuu niin se ei enää satu. Monet tutut on sanoneet samaa et sattuu ja siksi vaan lopettaneet heti alkuunsa imetyksen.

No, mua ei kiinnostanut kiduttaa itseäni edes paria kolmea viikkoa, lopetin neljän päivän jälkeen. Ihan hullua yrittää melkein kuukausi jos sattuu

 

Kaikki hetkelliset ohimenevät kivut vielä menee.
Mutta neuropaattinen kipu joka on ja pysyy ja vie normaalin toimintakyvyn on kyllä semmoinen joka ottaa ihan älyttömästi pannuun.
Varsinkin kun lääkärit eivät ole tutkimuksista huolimatta vielä keksinyt mistä se johtuu.
(ja tähän joutuu syömään keskushermostoon vaikuttavia särkylääkkeitä jotka aihheuttaa älyttömiä väsymiskohtauksia niin että hyvä ettei nukahda seisaalteen)

Mutta jos pitäisi valita joku hetkellinen kipu niin voisin kuvitella että raajan irtirepiminen voisi olla jotain sietämätöntä.. Onneksi sitä ei ole tarvinnut kokea.

 

Ihan hirvein oli rotavirus joskus muutama vuosi sitten. Kaksi päivää tuskaa, vatsaan sattui koko ajan. Sellainen kamala poltto ja vääntö, ihan kuin pahassa ripulissa. Sitten se polte siirtyi aina välillä, mutta ei loppunut. Hyvä kun päivystykseen pystyin kasassa kävelemään päivän kitumisen jälkeen, itkin ja yritin vain keskittyä selviämiseen. Siellä antoivat sitten jotain lääkettä suoneen, jonka laiton aikana pyörryin. Ottivat sitten yöksi sairaalaan tiputukseen ja hoitoon.

Elämäni kauhein kokemus, hallitsematonta kipua ja pelkoa. En ole synnyttänyt, ja voi olla, että en uskalla ikinä sitä tehdäkään, voin vain kuvitella kivun. Tai jos joskus, niin se on ihan varmasti sektio sitten.