❃ Kauan plussaa odottaneet (vuosi →) ❃

@aavalvar toihan kuullostaa hyvältä tuo kierron pituus ja se et ei vaihtele kauheen paljoa hmm meillä simppatestit makso jonku 60€-80€ tarkkaa summaa en muista ja muistaakseni tuohon oli jo laskettu kelakorvaus..vai olikohan kelakorvattava

 

Enpä oo täällä kerennyt pyörimään. Monta sivua sai selata että löysin edes koska käynnyt ja kaikki kommentoitavat Unohtuikin jo Noista idiootti kommentoinoista, kyllä niitä kuullut yhtä jos toista.. Paras, miks te ette vaan nyt tee sitä vauvaa. Joo, heti!
Omalta osalta vuosi alkoi kivasti, sain kivasti urheilusta taas kiinni ja ruokailut kuntoon..Sit tuli vähä elämän muuta haastetta ja lähettiin sen johdosta kaksin kivalle viikonloppu laskettelu reissullle ottaa happea, joka menikin ihan persilleen! Seksit ja oviksen jää pois varmaan hetkeksi kun jalka leikataan viikonpäästä. Voiko ärsyttää yhtään enempää!
Sori tilitys!

 

Voi ei @susanmaaria ! Vähän epäonnistunut rentoutumisreissu teillä! Toivottavasti paranet nopeesti niin pääsette taas vauvantekohommiin

@aavalvar pahoittelut menkoista Kannattaa kyllä mennä lääkäriin jos se vaan yhtään helpottaa! Mulla ainakin helpotti kun vihdoin kaikki tutkittiin ja vähän löyty syytäkin että miks tässä kestää. Epätietoisuudessa olin jo kerinnyt kuvittelemaan itelleni kaikki maholliset viat syövästä lähtien

 

Ootte hurjan ihania <3 Kiitos paljon sanoista ja tuesta! olo kyllä helpotti jo vähän. Täytyy luottaa siihen että kaikki menee niinkun pitää.

Täytynee huomenna ottaa puheeksi puoliskon kanssa että miten menetellään. Toisaalta nyt on sellainen olo että haluaisin keskittyä paljon meidän parisuhteeseen ja nauttia kaksinolosta vaikka vaan. Jos jättäisi vauvahaaveilut hetkeksi pois ja sitten palaisi asiaan paremmilla voimilla. Ainakin nyt toistaiseksi.

 

@susanmaaria voi ei! Pikaista paranemista!

Jos varaisin gynelle aikaa, niin miten siellä asiat etenee? Mun tiedoissa on kuitenkin, että jo syksyllä olisi pitänyt ottaa yhteyttä jos raskautta ei kuulu. Tekeekö se vaan perus tutkimukset ja mahdollisesti pistää verikokeita? Saako sieltä jotain muuta ns.taskuun, esim lähetettä johkin? Mietityttää että jos vaan varaan sen perus tarkastus mielessä ja sit pamahdan kotiin kourassa lähete lapsettomuuspuolelle, niin miten mies siihen suhtautuu kun oon sanonut että meen vaan tsekattavaksi

 

@susanmaaria ompa ikävä reissu ollu pikaista toipumista jalalle!

@Nonsk mitä mieltä se miehes on tutkimuksiin lähdöstä tai hoidoista? Kyllähän teitä jo alettais tutkia ja lähetettä laittaa ku jo 1,5 vuotta kohta yritystä ollu. Mutta ehkä kannattaa antaa vähän etukäteen varotusta mitä saattaa seurata jos gynelle meet eipä se gyne pelkällä ultrauksella paljo pysty sanoon niin pitäs varmaan perusteellisemmin tutkii onko vikaa

 

Niinhän siinä taas kävi. Tänään kp1 ja yk16 starttasi.

 

Samaa kyselen minä, että mitä mies tuumaa tutkimuksista? @Nonsk Meillä on ollut alusta asti selvää, että molemmat sit tutkitaan, jos siihen on tarvetta, vaikka mies asiasta vähän ärisikin alkuun Kun projekti on yhteinen, niin se on sitten yhteinen. Oon paljon tätä joutunut miettimään omalta kohdalta, kun on niin akuutisti tapetilla. Alkuun pehmittelin ja kaunistelin miehellekin, mutta eihän se niinkään mene, että vaan toinen tutkitaan ja toinen vaan toivoo ihmettä antamatta ite siihen mitään enempää.

Suuret tsempit @aavalvar ja @Nanna-87 ja ihan kaikki muutkin! Tarvitaan tsemppejä vuorotellen. Ja sydämiä tähän ystävänpäivään muutenkin!

 

@Josia ja @-dino- ja oliko joku muukin.
Mies on vähän tjottailija tyyppinen, eikä tunnu ottavan paineita siitä mitenkään että en oo vielä raskautunut. Itse olen intohimoisempi tän asian suhteen.
Eli ollaan ehkä vähän eri aaltopituuksilla, vaikka päämäärä on yhteinen. Eikä varsinaisesti olla mitään puhuttu vielä jatkosuunnitelmista, jos yritys vaan jatkuu ja jatkuu. Eikä kumpikaan kyllä varmaan ajatellut että tämä venähtäisi, vaikka reilu ensimminen puolivuotta menikin mun sekalaisia kiertoja tuskailemalla. Enkä mä varsinaisesti ole mitään aikarajaa laitanut sille, että sit kun on mennyt x määräinen aika, niin pitäisi hakeutua tutkimuksiin, vaikka se vuosi nyt yleisesti taitaakin olla semmoinen suositus. Tavoitteena nyt ensimmäiseksi oli jo se, että selvisin noista pillereistä! Nyt mulla ehkä asiat vaan pyörii mielessä kun ärsyttää kaikki asiaan liittyvä ja haluan tietää asioista.
No, ehkä tämä pitää ottaa ihan oikeaksi asiaksi sitten kun tää meidän joku mykkäkoulu on ohi ja tilanne vähän niiku normalisoitunut. Todnäk se on vetänyt herneen nenään, kun mä vähän loukkaannuin asiasta mitä se sanoi mulle. Miehet. Onko teillä semmosta, että jos seksin harrastamisesta alkaa olla joku tietty aika, niin alkaa olla pinna kireällä? Sitten joku varmasti ymmärtää tän hetkiset tunteet, kun ei tästäkään tekstistä meinaa tulla mitään järkevää!

 

@Josia ja @-dino- ja oliko joku muukin.
Mies on vähän tjottailija tyyppinen, eikä tunnu ottavan paineita siitä mitenkään että en oo vielä raskautunut. Itse olen intohimoisempi tän asian suhteen.
Eli ollaan ehkä vähän eri aaltopituuksilla, vaikka päämäärä on yhteinen. Eikä varsinaisesti olla mitään puhuttu vielä jatkosuunnitelmista, jos yritys vaan jatkuu ja jatkuu. Eikä kumpikaan kyllä varmaan ajatellut että tämä venähtäisi, vaikka reilu ensimminen puolivuotta menikin mun sekalaisia kiertoja tuskailemalla. Enkä mä varsinaisesti ole mitään aikarajaa laitanut sille, että sit kun on mennyt x määräinen aika, niin pitäisi hakeutua tutkimuksiin, vaikka se vuosi nyt yleisesti taitaakin olla semmoinen suositus. Tavoitteena nyt ensimmäiseksi oli jo se, että selvisin noista pillereistä! Nyt mulla ehkä asiat vaan pyörii mielessä kun ärsyttää kaikki asiaan liittyvä ja haluan tietää asioista.
No, ehkä tämä pitää ottaa ihan oikeaksi asiaksi sitten kun tää meidän joku mykkäkoulu on ohi ja tilanne vähän niiku normalisoitunut. Todnäk se on vetänyt herneen nenään, kun mä vähän loukkaannuin asiasta mitä se sanoi mulle. Miehet. Onko teillä semmosta, että jos seksin harrastamisesta alkaa olla joku tietty aika, niin alkaa olla pinna kireällä? Sitten joku varmasti ymmärtää tän hetkiset tunteet, kun ei tästäkään tekstistä meinaa tulla mitään järkevää!

Onko teillä kuitenkin niin että mieskin ihan oikeasti tosissaan haluaa lapsia? Mietin sitä kun se pihtailee oviksen aikaan yms. En siis tarkota millään pahalla, kunhan ihmettelen.

Meillä taas ei oikeen noita mykkäkouluja harrasteta, joko ollaan sovussa tai huudetaan kilpaa toisillemme ja seksitauot aiheuttaa miehessä sellasta levottomuutta että joka toisessa lauseessa vihjataan epäsuorasti tai hyvinkin suorasti että joko mentäis sänkyyn Mä ite en aina meinaa edes "muistaa" että seksiäkin pitäis harrastaa, varsinkin jos on paljon muuta mielessä. Mies onneks muistaa muistuttaa siitä, kaiken muun se kyllä aina unohtaa mutta sitä ei unohdeta montako päivää on edellisestä seksikerrasta

 

Mun ei tarvii kun miehelle tokasta et nyt hommiin niin ei oo mitään ongelmaa .. ei ole onneks koskaan ollut mies jopa kyselee aina et koska on seuraava ovis onhan siitä romantiikka kaukana aika usein mut pääasia et hommat tulee hoidettua

mulle voisi listaan laittaa ylös et km 06/16

 

@Yuna joo, kyllä ihan mieheltä on tämä aloite tullut. Itse lakkasin asiasta puhumasta, kun edeltävä keskustelu päättyi siihen että sitten kun (miehen) valmistuminen on lähempänä. Ja vielä itse aloitti keskustelun jotenkin tähän tyyliin "kun mä nyt oon valmistumassa jonkin ajan päästä, niin oon miettinyt jos alettaisiin yrittää". Keskustelu tuli yhtä puskista, kun kihloihin meno. Ja en kyllä kiellä ollenkaan, etteikö olisi käynyt sama mielessä että haluaako se sitten oikeasti kuitenkaan vai ajatteleeko se jotain tulevia häppeninkejä vai eikö se vaan omalla tavallaan välitä, että milloinka se "tulee kun on tullakseen".. Eli en ota pahalla! Mutta jos hällä mieli on muuttunut, niin mun mielestä pitäisi kyllä olla pokkaa ja miestä kertoa, jos mieli muuttuu. Mun toiveista huolimatta. Koska se taas ei kyllä musta sit ole ratkaisu että alkaa vaan siinä oviksen tienoihin pihtailla.

 

@Nonsk toivottavasti tilanne nyt selkii! oletko yrittänyt kysyä mieheltä et pelottaako häntä jokin?
muistan ite sillon kun miehelle sanoin et musta voitaisiin alkaa yrittään..mies ei kauheesti ehkä lämmennyt ja kerran sitten pahastui kun mää sanoin hälle hommailujen jälkeen(sillon käytettiin vielä kumia, mut pillerit oli jo lopetettu) et mä oisin halunnut ilman kumia.. no sitten yks ilta juteltiin ja mies avautui et häntä pelottaa et mitä jos mulle käy jotain raskausaikana tai et mitä jos lapsesta tulee vammanen yms.. keskusteltiin asioista ja peloista..ja tämän jälkeen jätettiin kumi pois.. mää tein miehelle myös selväks että raskautuminen ja lapsien saanti ei ole itsestäänselvyys ja mies on nyt aika hyvin sen tajunnut..

 

Aika usein tuossa taitaa olla joku pelko taustalla. Meillä oli montakin asiaa, mitkä piti sieltä alta keskustella pois. Ja ne miehet nyt on vaan usein se hitaampi prosessoija osapuoli Usein, ei aina.

Ja kyllä mua ärsyttää ihan sikana, jos oviksen aikaan ei onnistu hommat esim laiskuuden tms vuoksi Oon omastakin mielestä aivan hirvittävän ärsyttävä välillä. Oon miehelle joskus leikilläni lainannutkin erään sankarin biisistä: se näkee naamasta, kun lakkaa saamasta. Meillä kun minä oon se aktiivisempi. Nuttura saattaa vähän kiristyä...

 

@Kinder_Kitty joo on meillä puhuttu nuo jo sillä edeltävällä keskustelulla läpi, ja siksi se silloinen yrityksen aloitus jäi sitten. Et jos sattuukin käymään että on jotain kehityshäiriötä niin on enempi resurssia sit hoitaakin. Se kyllä oikeastaan sai mut ajattelemaan, että mitä jos ei olekaan terve. Koska olin jotenkin pitänyt itsestäänselvyytenä (vaikka ei tietenkään pitäisi!). Raha-asioitakin käytiin läpi sillon ja myös sillon reilu vuosi sitten. Ja sillon ekalla kunnon keskustelu kerralla ei oikein ollut ympärillä lapsiperheitä, joten sille koko perhe-elämä ja lapset oli vähän semmonen tuntematon käsite. Nyt kun se on ollut mun siskon lasten kanssa paljon, niin kyllä se tykkää ja siitä näkee kuinka se nauttii. Kyllä se haluaa sen oman lapsen, silloin kun viitsii asiasta mainita. (mielestäni liian harvoin).

@Josia juu, mustakin tuntuu että oon joskus jopa ihan kyltymätön ja aivan varmasti ärsyttävä, kun yritän kaikkeni että saisi. Vaikka ei olis edes ovisaika, jolloin haluttaa muutoinkin.

Eiköhän ne padot taas aukea, viimeistään kun minä alan täällä kailottaa että alahan nyt puhua mikä tässä hommassa taas mättää.
Nyt minä poistun iltapalalle ja unille että pääsee aamulla töihin. Perus oviksen jälkeinen väsymys on iskenyt ja uni maittaa. Jännä muuten, kun alkaa huomaamaan oireita mitkä toistuu aina

 

@Nonsk ymmärrän hyvin tuon että asia vaivaa vaikka ette ookkaan mitään jatkoja vielä miettiny. Yleensähän ihminen tarvii faktoja päätösten tekemiseen ja tässä asiassa niitä ei saa muuten ku tutkimuksilla. Vaikka sanotaan että tieto lisää tuskaa mutta kyllä se tässä on toisinpäin. Ainaki itelle tää epätietosuus on kaikista pahinta ja keksii itelle joka nippasusta jonku diagnoosin mut te teette niinku teille on parasta ja toivottavasti keskusteluyhteys aukee munki mies on tosi huono puhuun ja kyllä saa lypsää jos jotain tietoa siltä haluaa, mut sitku joku oikeesti vaivaa nii näkyy kyllä kilometrin päähän

 

@kiuski olipa tosi nopeeta toimintaa tulosten suhteen ja vieläpä ihan hyvät tulokset! Mun mies haluaa vissiin aktiivisesti unohtaa oman testinsä, tai että siihen pitäis varata aika.

@Josia tsemppiä, nyt se ensikäynti on ohi ja matka alkanut. Toivottavasti lyhyt sellainen. Mä kävin loppuvuodesta työterveyden kautta psykologilla juttelemassa näistä asioista. Tuli ihan hyviä näkökulmia mutta en kokenut kuitenkaan ihan omaksi jutuksi niin en jatkanut käyntejä. Hyvä että on apuja tarjolla.

@Nanna-87 pahoittelut negasta. Mäkin olin vkl:na miehen kanssa kaksin hotellilomalla ja teki kyllä hyvää!

Mä sain tänä aamuna ovisplussan! Ja kerrankin ajoitus osui ja illasta hommailtiin, nyt voi kerranki piinailla. Voi kun se munasolu tajuais irrota... onnea @-dino- kin oviksesta!

 

@Nonsk tsemppiä sulle, mun mies ei myöskään oikein puhu enkä aina tiedä mitä se ajattelee. Syksyllä meillä oli riitoja kun miehen mielestä tätä ei ois tarvinu kauheesti selvitellä, mutta nyt mies on hiljaisesti hyväksynyt asian ja ollaan jopa pystytty aiheesta keskustella. Mutta mies ei kauheasti halua asiaa puida. En uskalla ajatella jos isommat hoidot tulisi mietintään että mitä mieltä mies olisi. Mutta asia kerrallaan. Toivottavasti löydätte yhteisymmärryksen. <3

 

Mulla on kyllä ihanin mies häneltä kysyin yks ilta et mitä mieltä olis ivf hoidosta ja hän vaan sanoi et mulle käy kaikki ja et pääasia on se et mitä minä haluan hoidoissa tehdä ja edetä.. ja tietty se et mitä ne lääkärit suosittelee..mut aionpa ensikäynnillä kysyä et millanen jono on pirkanmaalla ivf hoitooon eipä siitä haittaakaan ole vaikka siihen jonoon jo mentäis kun sillä jonotus ajalla voi kokeilla ovulaation induktiot ja inssit.. inssistä en tosin ole ihan varma et kantsiiko kokeilla kun on aika samat mahkut onnistua ihan perinteisellä tavalla..

 

Tosta psykologista vielä. Oli hassua kun se kysyi että miten usein ajattelen tötä asiaa ja sanoin että joka päivä monta kertaa, ja olikin tekstiinsäkin kirjoittanut että "ajattelee asiaa päivittäin". No oishan se nyt ihan hemmetin outoa että tän vaan unohtaisi?! Vai olenko mä jotenkin outo, onko teillä päiviä jolloin ette kertaakaan ajattele lapsettomuutta tai vauvahaaveita?

@Kinder_Kitty ihana mies sinulla. <3 Helpottaa asioita varmasti kovasti.

 

@Lumi87 et todellakaan oo outo eihän tätä voi unohtaa, ajatuksissahan se on jatkuvasti. Varsinki nyt ku tutkimukset menossa. Aamuyöstäki heräsin miettiin minkälaiset simpat tuolla ukolla mahtaa olla. Jännittää ja pelottaa ihan sairaasti tulos.

 

Mä kanssa mietin tätä jatkuvasti. Jos nyt en joka minuutti ni ainakin joka tunti. Eikä yhtään helpota että oon tosi tietonen kaikista tuntemuksista koko ajan. En tiiä onko mulla aina ollut näin selviä munasarjatuntemuksia yli puolet kierrosta mutta nyt tuntuu että koko ajan jostain nippailee, jomottaa, vihloo tai tuikkii.

@-dino- tsemppiä odotteluun <3 epätietoisuus on pahinta.

 

En usko että meillä ketkä on nimenomaan monia kuukausia odottanut, hakeutunut tutkimuksiin tai aikoo hakeutua, on mitään syytä huolestua siitä onko epänormaalia ajatella ja murehtia sitä lapsentuloa ja syitä miksei se ole jo tapahtunut. Se kuitenkin on sellanen asia ainakin itselle, että se perheen perustaminen ja äidiksi tulo on ollut jo ihan teini-iästä tulevaisuudenhaaveena, ja nyt kun on rinnalla upea mies niin toivoisi vaan saavansa meidän yhteisen pienen tyypin tähän onneen mukaan. Ja sitten kun sitä ei tapahdu niin alkaa pelottamaan ja surettamaan.

Mies ajattelee asiasta meilläkin ns. rennommin. On sanonut suhteen alusta saakka että haluaa kanssani perheen, mutta koska olemme nuoria niin ei ole hänen mielestä hätää. Hän on muutenkin elämän virrassa rennosti kelluvaa tyyppiä, eli minun vastakohta Mutta ollaan kyllä löydetty tässäkin asiassa hyvä balanssi, koitan olla murehtimatta liikoja ja nauttia hänen kanssa olosta, ja hän on valmis kyllä tutkimuksiin jos sen aika tulee.

Nyt onneksi saadaan muuta ajateltavaa, alkukesässä luvassa vastuullisempia työtehtäviä ja palkankorotus ja mies aloittaa unelmiensa ammatin opiskelun! Eli ainakin muutakin ajateltavaa

Toivotaan hyviä tuloksia testeistä ja vastauksia askarruttaviin kysymyksiin, ja ennenkaikkea plussia uusia tulokkaita meille kärsivällisille <3

 

Meillä tietysti mies on jo senkin puolesta hyvin mukana messissä kun tulin kuitenki luomuna raskaaksi..ja miehen kanssa jo aateltiin silloin et miltähän se pieni näyttää et kummalta se näyttää yms..ja pussali mun mahaa välillä..miehellekin oli kova paikka tuo km..samana päivänä kun todettiin km..mies oli lähtenyt yksin ajelulle ja oli kuulemma pysähtynyt johkin itkemään..

kyllähän tuo lapsettomuus pyörii mielessä ja tulevat hoidot mutta ei ihan päivittäin..yritän olla stressaamatta kun eipä murehtiminen auta mitään..se otetaan vastaan mitä sieltä tulee.. on elämässä niin paljon muutakin kuin nämä tulevat hoidot vaikka tietysti hoidot tulee olemaan iso osa meidän elämää.mut kuhan muistaa sen et elämässä on muutakin ja nauttii niistä muista asioista olen myös pienestä asti jo tiennyt et haluan olla äiti jonainpäivänä niin voimakas se haave on..

 

Mä niin toivon et hoidoista on se apua ja saadaan se nyytti.. mää en tiedä millä mää sen tyhjän aukon täytän jos ei saada lasta.. siitä jää iso aukko..no toivottavasti näin ei käy..kyllähän se elämä jatkuis mut en tiedä millanen ihminen musta silloin tulee..tuleeko musta katkera mutta lapsiin mää en koskaan oo osottanut katkeruutta, rakastan lapsia oli ne sit omia tai ei, lapsiin ei saa mitään purkaa ovat viattomia.. ja oikeesti olen iloinen kaikkien heidän puolesta jotka todella lapsia haluavat ja ovat lapsia saaneet ja saavat, lapset ovat lahja. Mut varmasti tarviin jonkinlaista terapiaa jos käy pahin mahdollinen..mä en tiedä miten henkisest siitä tuun selviimään.. mutta vielä ei ole aika miettiä näitä asioita.. onneks ollaan nuoria ja aika on meidän puolella ikäkään ei tosiaan heti tule vastaan onneksi.. mutta eipä muuta voi kun odottaa kärsivällisesti.