Kauhukakarat ja ääliövanhemmat

Karseita pentuja. Ihmettelen, ettei ap suhauttanut jotain pelottavaa uhkausta hampaidensa välistä niille. Ja ne aikuiset, eikä ne välitä lapsistaan yhtään? Lapsellekin on vaarallista olla noin tyhmä, jos omat vanhemmat on kaukana.

 

olen ennenkin kommentoinut johonkin tällaiseen vastaavaan ja yhä edelleenkin olenn samoilla linjoilla. Yleensä tollaset kakarat on just niitten vanhempien aikaansaannoksia, jotka kiroilee, huutaa ja räyhää sen minkä kerkiävät niille "kullannupuilleen". Ai että se kuulostaa kamalalta. Eihän tommoinen 3-4 vuotias lapsi saa muita käyttäytymismalleja kun vanhempiensa. Huh.. alko ärsyttämään.. :S

Anteeksi vaan, mut mä olen ERIMIELTÄ!! Te täydelliset naiset.. Kyllä niitä oppeja saa lapset päiväkodissa muiltakin lapsilta.. Ei saa olla noin.. hmmm.... Miten sen nyt nätisti sanoisi.. Mut vika ei todellakaan aina ole vanhemmissa!!!!!

Siis peesi! Meidän poika käyttäytyi tosi nätisti ENNENKUIN meni tarhaan ja oppi siellä jos jonkin näköstä temppua ja rumia sanoja. Tietty puututaan vääränlaiseen käytökseen heti, mutta uudet opitut jutut pitää tietty kokeilla..

Juu, muttei näitä kuokallahakkaamisjuttuja sentään, niitä EI saa kokeilla.

Totta. opitun kokeilu ja tahallinen toisen satuttaminen ja ivan ilo ei ole sama asia.

 

Karseita pentuja. Ihmettelen, ettei ap suhauttanut jotain pelottavaa uhkausta hampaidensa välistä niille. Ja ne aikuiset, eikä ne välitä lapsistaan yhtään? Lapsellekin on vaarallista olla noin tyhmä, jos omat vanhemmat on kaukana.

Se suhauttaminen oli kyllä HYVIN liki.... Ja koko loppupäivän minä melkein kiehuin kiukusta... ja jotenkin siitä jäi silti ontto olo.... Pelottavia ihmisiä tuollaiset, siis ne aikuiset sekä lapset.

 

Minä olen töissä törmännyt Tammikuu sinun kuvailemiin lapsiin. Se on aikuisena pelottavaa huomata tällainen lapsi, jolla ei sitä empatiaa ole, täysin kylmä muita kohtaan. Ja se on lisääntymään päin, pelottavaa oikeesti. :| Mistä se tulee? :|

Uskoisin että vanhemmuus on nykyään aika hukassa. Ihmiset eivät uskalla olla oikeasti vanhempia, ja vanhemmuutta lapset nimenomaan tarvitsevat. Ja omien vanhempien aikaa ja huomiota. Meillä ollaan monien sukulaisten ja tuttujen mielestä turhan tiukkoja (nukkumaanmenoissa, ulkoiluissa, ruokatavoissa jne.), mutta toisaalta, päiväkodista on annettu positiivista palautetta lastemme käytöksestä ja siitä kuinka osaavat olla kavereiden kanssa. Eli ehkä tietynlainen tiukkuus on hyväksi (itse en koe, että olisimme mieheni kanssa kovin tiukkoja vanhempia...).

 

Minä olen töissä törmännyt Tammikuu sinun kuvailemiin lapsiin. Se on aikuisena pelottavaa huomata tällainen lapsi, jolla ei sitä empatiaa ole, täysin kylmä muita kohtaan. Ja se on lisääntymään päin, pelottavaa oikeesti. :| Mistä se tulee? :|

Uskoisin että vanhemmuus on nykyään aika hukassa. Ihmiset eivät uskalla olla oikeasti vanhempia, ja vanhemmuutta lapset nimenomaan tarvitsevat. Ja omien vanhempien aikaa ja huomiota. Meillä ollaan monien sukulaisten ja tuttujen mielestä turhan tiukkoja (nukkumaanmenoissa, ulkoiluissa, ruokatavoissa jne.), mutta toisaalta, päiväkodista on annettu positiivista palautetta lastemme käytöksestä ja siitä kuinka osaavat olla kavereiden kanssa. Eli ehkä tietynlainen tiukkuus on hyväksi (itse en koe, että olisimme mieheni kanssa kovin tiukkoja vanhempia...).

Niin, tossa on itua. Mutta mitä se "oikea vanhemmuus" sitten on? Ehkä ei edes uskalleta yrittää olla, kun luullaan että se on liian hienoa ja vaikeaa.... Minulle vanhemmuus on sitä, että KOITAN opettaa, että muita ei saa satuttaa/ pitää ottaa muut huomioon/ pyytää anteeksi/ auttaa apuatarvitsevaa, jne... Mutta kyllä multa päreet palkaa, useinkin, ja näytänkin sen. Minä saatan huutaa ja olla äreä, mutta kenenkään koskemattomuutta ei saisi loukata. Ei vanhemmuus oo mitään niin kovin ylihienoa , se on yksinkertaisimmillaan ja parhaimmillaan läsnäoloa, ei ees tartte leikkiä niitten muksujen kanssa Minä siis kuulutan läsnäoloa.
Mutta on se niinkin, että vanhemmat ei ehkä "uskalla" kieltää/kurittaa niitä lapsia... Enkä minä nyt tarkoita niin sitä tukkapöllyäkään, vaan ihan esim. tilanteesta poiskantamista, jos muksu ei tottele tiukkasanaistakaan kieltoa.

 

pakko kertoa tähän sellanen asia että jokin muukin voi aiheuttaa tuollaista käytöstä kuin huono vanhemmuus.

meillä nimittäin poika 5v käyttäytyy(tai nyt on ollut parempaan päin) noin päiväkodissa ja kotonakin. päiväkodista kaikki on meidän kimpussamme ilmeisesti ovat siis sitä mieltä että minä olen vaan niin huono äiti, ja siksi pojan käytös on mitä on. päiväkodissa ilmeisesti epäilee että poikaa laiminlyödään ja kohdellaan kaltoin. ovat siis olleet väkipakolla työntämässä perhetyöntekijää(hän kävi jonkun aikaa ja totesi että kaikki ok vanhemmuudessa), päiväkodissa eivät luovuttaneet pakko mennä perheneuvolaan(ei oo toistaiseksi keksineet vanhemmista sitä mikä pojan käytöksen olisi aiheuttanut)

seuraavaksi erityislastentarhan opettaja oli sitä mieltä että pitää mennä perhekouluun siihen sanoin tiukasti että ei käy, turhaan lähden opettelemaan sinne asioita jotka ovat jo hallussa(ja tähän on myös ulkopuolisen todistus että asia on näin). viimeksi soittelivat että hei ootko huomannut että psykologi on pitämässä luentoa lapsen tunne-elämän ja sosiaalisten taitojen kehittymisestä,olet ko ajatellut mennä sinne. = koska oot vaan niin huono äiti ettätarvit kaiken avun.

tosiasiassa minä olen toisten satuttamisen suhteen ollut paljon tiukempi ja johdonmukaisempi kuin yksikään tuttuni on ollut. meillä ollaan läsnä,poika saa huomiota,hellyyttä rakkautta. pos.palautetta, ohjausta, tunteita sanoitetaan niistä puhutaan. on jäähy käytössä. yms yms. mikään ei vaan tehoa niin että kokonaan loppuis. nyt lähdössä psykologin tutkimuksiinn vihdoin ja viimein.

että älkää aina aatelko niin mustavalkoisesti

 

pakko kertoa tähän sellanen asia että jokin muukin voi aiheuttaa tuollaista käytöstä kuin huono vanhemmuus.

meillä nimittäin poika 5v käyttäytyy(tai nyt on ollut parempaan päin) noin päiväkodissa ja kotonakin. päiväkodista kaikki on meidän kimpussamme ilmeisesti ovat siis sitä mieltä että minä olen vaan niin huono äiti, ja siksi pojan käytös on mitä on. päiväkodissa ilmeisesti epäilee että poikaa laiminlyödään ja kohdellaan kaltoin. ovat siis olleet väkipakolla työntämässä perhetyöntekijää(hän kävi jonkun aikaa ja totesi että kaikki ok vanhemmuudessa), päiväkodissa eivät luovuttaneet pakko mennä perheneuvolaan(ei oo toistaiseksi keksineet vanhemmista sitä mikä pojan käytöksen olisi aiheuttanut)

seuraavaksi erityislastentarhan opettaja oli sitä mieltä että pitää mennä perhekouluun siihen sanoin tiukasti että ei käy, turhaan lähden opettelemaan sinne asioita jotka ovat jo hallussa(ja tähän on myös ulkopuolisen todistus että asia on näin). viimeksi soittelivat että hei ootko huomannut että psykologi on pitämässä luentoa lapsen tunne-elämän ja sosiaalisten taitojen kehittymisestä,olet ko ajatellut mennä sinne. = koska oot vaan niin huono äiti ettätarvit kaiken avun.

tosiasiassa minä olen toisten satuttamisen suhteen ollut paljon tiukempi ja johdonmukaisempi kuin yksikään tuttuni on ollut. meillä ollaan läsnä,poika saa huomiota,hellyyttä rakkautta. pos.palautetta, ohjausta, tunteita sanoitetaan niistä puhutaan. on jäähy käytössä. yms yms. mikään ei vaan tehoa niin että kokonaan loppuis. nyt lähdössä psykologin tutkimuksiinn vihdoin ja viimein.

että älkää aina aatelko niin mustavalkoisesti

Toki muukin voi aiheuttaa ns huonoa käytöstä kuin kasvattamattomuus vanhemman puolelta. Mutta tässä mun tapauksessahan selkeesti OLI kyse kasvattamattomuudesta.

Meillä keskimmäinen "joutui" psykan tutkimuksiin ns alentuneiden sosiaalisten taitojen vuoksi (puhumattomuus). On nyt erityiskoulussa. Etenee oppimäärällisesti ns. normi koulun mukaan. Sitä sosiaalista puolta vaan tuetaan enemmän kuin ns yleiskouluissa
.

 

Tuota noin, rauhallisesti nyt kaikki. Jos oikein ymmärsin, ap on nähnyt nää lapset KERRAN. Se, miten he juuri sillä kerralla käyttäytyivät ei liene riittävä todiste leimaamaan lapsia "empatiakyvyttömiksi" jne. mitä täällä on jo tehty. Vanhemmista ei niinikään voi sanoa kovin paljon mitään, jos tuo oli ainoa tapaamiskerta. Ehkä he eivät huomanneet, mitä lapset tekivät? Totta tietenkin, ettei tuon ikäisiä saa missään nimessä päästää keskenään menemään - mutta muuten.

Oma poikani on yrittänyt läpsiä lapiolla naapurin mummoa ja vieraita lapsia 2-3-vuotiaana. Todellakaan ei ole kyse kasvatuksen puutteesta tai jostain curling-vanhemmuudesta. Poika vaan on todella fyysinen ja haastava tapaus, on vienyt todella aikaa, että hänet on saatu ymmärtämään, että tuo ei ole hyväksyttävää. Täten todella toivoisin teiltä vanhemmilta edes vähän enemmän empatiaa ja avarakatseisuutta. Kaikki ei todellakaan ole niin mustavalkoista.