Kaveri hehkutti vauvaa raskauden aikana mutta enää ei kiinnosta

Piti isot baby showerit ja ristiäiset ja hehkutti vähän turhankin isosti, että HÄN saa vauvan. Käy kaverin miestä ja perhettä sääliksi, kun uusi äiti ei huolehdi velvollisuuksista. En ole sanonut tätä kaverilleni, mutta olen ollut kateellinen siitä asti kun ilmoitti olevansa raskaana. Vauvaa hoitavat kaverinn mies ja isovanhemmat, mutta kyllä kaverinkin pitäisi eikä vaan ajatella itseä! Kuluttaa ajan shoppailemalla ja puhumalla kuinka hänestä tulee uranainen vauvasta välittämättä. Kysyin vauvasta, niin ei vastaa tai mulkoilee vihaisesti.

 

Ja olette minkä ikäisiä?

 

Ja olette minkä ikäisiä?

yli 30

 

Mistä tuollaisen miehen löytää? Tulen kaappaamaan heti itselleni.

 

on varmaan masentunut tai jotenkin muuten tuntee epäonnistuneensa. Ehkei vauva-arki ollutkaan niin ihanaa kuin luuli, ehkei imetys onnistunutkaan, ehkei seksielämä pysynytkään samana, ehkei rakastunutkaan vauvaan palavasti..

Kyllä käy vauvaa sääliksi, mutta onneksi elämässään on kuitenkin turvallisia aikuisia. Ja voi olla että kaverinkin mieli muutuu kunhan sopeutuu muutoksiin. Kuinka vanha vauva on nyt?

 

on varmaan masentunut tai jotenkin muuten tuntee epäonnistuneensa. Ehkei vauva-arki ollutkaan niin ihanaa kuin luuli, ehkei imetys onnistunutkaan, ehkei seksielämä pysynytkään samana, ehkei rakastunutkaan vauvaan palavasti..

Kyllä käy vauvaa sääliksi, mutta onneksi elämässään on kuitenkin turvallisia aikuisia. Ja voi olla että kaverinkin mieli muutuu kunhan sopeutuu muutoksiin. Kuinka vanha vauva on nyt?

puolivuotias. Ei ole masentunut, eikä heillä ole muita ongelmia.

 

puolivuotias. Ei ole masentunut, eikä heillä ole muita ongelmia.

tiedätpä tarkasti toisten henkilökohtaisia asioita? masentunut voi olla ilman diagnoosiakin. No, mitä itse pidät syynä kaverin käytökseen?

 

Välttelee äitiyttä, yrittää kieltää sen että vauvan ja äidin välillä vallitsee symbioosi. Totuus on että mikään ei korvaa äidin ja vauvan välistä suhdetta. Pakenemalla yrittää kieltää sen että on äiti ja että vauva ei olekaan mikään nätti koriste nurkassa vaan riippuva, vaativa olento joka kasvattaa naisesta äidin. Äiti kun ei käsitteenä sisällä yleensä seksikästä sinkkunaista joka liehuu ympäriinsä bisnesjakku päällä ja kääntää miesten päät.
Monet naiset kapinoivat äitiyttä vastaan, ovat heti siirtämässä vauvaa omaan huoneeseen vaikka ei ole edes synnäriltä kunnolla kotiuduttu. Laihdutetaan pikavauhtia ja jumpataan raivonomaisesti ilolihakset kuntoon, lähdetään pikaisesti takaisin töihin. Kielletään se että koko keho on käynyt läpi valtavan työn ja tuskan, ja ettei se keho ole enää koskaan samanlainen.

Toivon että kaverisi tulee järkiinsä ja kasvaa äidiksi. Tuntuu pahalta vauvan puolesta että symbioosi on hajotettu äidin toimesta pakenemalla. Vauva tarvitsee äitiään ennenkaikkea ja olla äidin lähellä. 24/7 lähestulkoon, ikävää mutta totta.

Lapset reagoivat samoin jos heidät laitetaan päiväkotiin ja he kokevat liiallista ikävää vanhempiaan kohtaan. He ovat vaitonaisia ja voivat jopa kapinoida vanhempiaan vastaan, kieltää sen tosiasian että ovat kaivanneet vanhempiaan liikaa hoitopäivän aikana eivätkä ole saaneet riittävästi läheisyyttä tai huomiota. Lapsetkin oppivat välttelemään.

 

Välttelee äitiyttä, yrittää kieltää sen että vauvan ja äidin välillä vallitsee symbioosi. Totuus on että mikään ei korvaa äidin ja vauvan välistä suhdetta. Pakenemalla yrittää kieltää sen että on äiti ja että vauva ei olekaan mikään nätti koriste nurkassa vaan riippuva, vaativa olento joka kasvattaa naisesta äidin. Äiti kun ei käsitteenä sisällä yleensä seksikästä sinkkunaista joka liehuu ympäriinsä bisnesjakku päällä ja kääntää miesten päät.
Monet naiset kapinoivat äitiyttä vastaan, ovat heti siirtämässä vauvaa omaan huoneeseen vaikka ei ole edes synnäriltä kunnolla kotiuduttu. Laihdutetaan pikavauhtia ja jumpataan raivonomaisesti ilolihakset kuntoon, lähdetään pikaisesti takaisin töihin. Kielletään se että koko keho on käynyt läpi valtavan työn ja tuskan, ja ettei se keho ole enää koskaan samanlainen.

Toivon että kaverisi tulee järkiinsä ja kasvaa äidiksi. Tuntuu pahalta vauvan puolesta että symbioosi on hajotettu äidin toimesta pakenemalla. Vauva tarvitsee äitiään ennenkaikkea ja olla äidin lähellä. 24/7 lähestulkoon, ikävää mutta totta.

Lapset reagoivat samoin jos heidät laitetaan päiväkotiin ja he kokevat liiallista ikävää vanhempiaan kohtaan. He ovat vaitonaisia ja voivat jopa kapinoida vanhempiaan vastaan, kieltää sen tosiasian että ovat kaivanneet vanhempiaan liikaa hoitopäivän aikana eivätkä ole saaneet riittävästi läheisyyttä tai huomiota. Lapsetkin oppivat välttelemään.

Voi juma mikä yleistys äitiydestä ja sen ääripäistä. Äitiyttä ja vanhemmuutta voi olla montaa eri sorttia. Ei ole olemassa yhtä oikeaa kaavaa, eli sitä marttyyrimaista pyhää äitiyttä (jota moni harrastaa vaan oman itsetunnon kohotukseksi, eli tekee itsestään korvaamattoman).

Äitiys ja vanhemmuus rakentuu pienissä osissa, opin ja elämän kautta. Ei kirjoista lukemalla. Lapsi tarvitsee tietenkin vanhemman huomiota. Mutta jos äiti osaa puhua muustakin kuin hellanduudelis-vauvastaan, ei se tarkoita suoraan site ettei lapsen kanssa keskenään perheenä ollessa kaikkia lapsen tarpeita ei tyydytettäisi. Itseasiassa pidän näitä äitejä fiksumpana, he eivät hukkaa itseään äiti-lapsi kuplaan vaan voivat jatkaa järjellistäkin elämää ja keskustella muustakin kuin vauvansa kakan väristä.

 

Voi juma mikä yleistys äitiydestä ja sen ääripäistä. Äitiyttä ja vanhemmuutta voi olla montaa eri sorttia. Ei ole olemassa yhtä oikeaa kaavaa, eli sitä marttyyrimaista pyhää äitiyttä (jota moni harrastaa vaan oman itsetunnon kohotukseksi, eli tekee itsestään korvaamattoman).

Äitiys ja vanhemmuus rakentuu pienissä osissa, opin ja elämän kautta. Ei kirjoista lukemalla. Lapsi tarvitsee tietenkin vanhemman huomiota. Mutta jos äiti osaa puhua muustakin kuin hellanduudelis-vauvastaan, ei se tarkoita suoraan site ettei lapsen kanssa keskenään perheenä ollessa kaikkia lapsen tarpeita ei tyydytettäisi. Itseasiassa pidän näitä äitejä fiksumpana, he eivät hukkaa itseään äiti-lapsi kuplaan vaan voivat jatkaa järjellistäkin elämää ja keskustella muustakin kuin vauvansa kakan väristä.

Älä lesbo vikise siinä. Oikeassa oli tuo ketä lainasit.

 

Älä lesbo vikise siinä. Oikeassa oli tuo ketä lainasit.

Se oli selvästikin mies, jota harmittaa, kun pildeä ei ole herunut enää entiseen tahtiin.

 

Voi juma mikä yleistys äitiydestä ja sen ääripäistä. Äitiyttä ja vanhemmuutta voi olla montaa eri sorttia. Ei ole olemassa yhtä oikeaa kaavaa, eli sitä marttyyrimaista pyhää äitiyttä (jota moni harrastaa vaan oman itsetunnon kohotukseksi, eli tekee itsestään korvaamattoman).

Äitiys ja vanhemmuus rakentuu pienissä osissa, opin ja elämän kautta. Ei kirjoista lukemalla. Lapsi tarvitsee tietenkin vanhemman huomiota. Mutta jos äiti osaa puhua muustakin kuin hellanduudelis-vauvastaan, ei se tarkoita suoraan site ettei lapsen kanssa keskenään perheenä ollessa kaikkia lapsen tarpeita ei tyydytettäisi. Itseasiassa pidän näitä äitejä fiksumpana, he eivät hukkaa itseään äiti-lapsi kuplaan vaan voivat jatkaa järjellistäkin elämää ja keskustella muustakin kuin vauvansa kakan väristä.

Se on biologinen tosiasia että vauva tarvitsee äitiä lähes 24/7 lähelle. Katso vaikka luontodokumenteista miten simpanssit ja apinat pitää poikasta lähellä ja miten poikanen ripustautuu äitiinsä. Sama se on ihmisellä. Ei se ole mikään valinta mutta ne kakkavaipat nyt vaan sattuu olemaan silloin iso osa elämää. Se ei ole kupla vaan vanhemmaksi tulon kriisi. Ehkä et ymmärrä sitä et nähtävästi ole vanhempi.

 

Tämä on luonnollista. Eihän äitiä voi kukaan muu koskaan lapselle korvata. Ihmisen alku kasvaa läheisyydestä ja huolenpidosta. Vauva-aika on sitovaa ja äidille intensiivistä aikaa. Lapsen koko elämän pohja rakennetaan ensimmäisten 3 elinvuoden aikana.

Ei ole kyse mitenkään äidin "marttyyrin viitasta" tai siitä etteikö osaisi puhua muusta kuin kakkavaipoista. Kai sitten sinäkin olet puhumatta tämän hetkisestä elämästäsi, miesongelmistasi yms. jos äitikään ei saa sinulle puhua siitä vauvasta ja kakkavaipoista?

Onhan se kurjaa ettei ehdi enää tunnin verran nyppiä kulmakarvojaan, meikata, käydä salilla, ostella vaatteita itselleen tms. mutta kun on kasvanut äidiksi, huomaa ettei ne asiat ole ensisijaisia elämässä.

 

Veikkaan, että ap:n kaverilla on synnytyksen jälkeinen masennus.

 

No, ei helv. mitä...

Menee joskus sanattomaksi, kun lukee näitä juttuja. Nykyään on paljon koti-isejä, ja lapset ovat aivan tasapainoisia muksuja, molempien vanhempien rakastamia ja haluttuja, täysin päästään terveitä pikkuisia. EI se ole niin, että vauva tarvitsee nimenomaan VAAN sitä äitiä. Vauva/ lapsi tarvitsee jonkun aikuisen ihmisen, joka rakastaa ja hoitaa ja on läsnä. Sen ei ole pakko olla nainen, tai nimeomaan se synnyttäjä. Tuolla logiikallahan kaikki adoptoidut tai äitinsä menettäneet ihmiset olisivat jollakin tavalla vajaavaisia.

Aivan turhaa syyllistämistä taas. Paska kaveri on tää aloittaja. Ei millään pahalla, mutta ei kyllä kovin hyvälläkään.

 

Veikkaan, että ap:n kaverilla on synnytyksen jälkeinen masennus.

Ei ole, se on varmaa. Vauva on kummilapseni.

 

Ketju täynä naisia joiden elämältä putoaa pohja kun egoa pönkittävä lapsi kasvaa isommaksi ja irroittaa otettaan äidistä...

Kyllä, huolehtiva ja rakastava äiti pystyy puhumaan muustakin kuin paskavaipoista. Itseasiassa näkisin paljon terveempänä sen että jos vaikka ystävön kanssa juttelee niin kykenee vartiksi unohtamaan sinappikoneen. Mutta sehän ei palvele äitiä. Äitiä palvelee se kun ei puhu mistään muusta kuin vauvastaa -samalla tehden itsestöän martyyriä "taas mä valvoin koko yön, pekka vaan nukku, mut eihön se vois autaa kun katon on tää symbioosi".

Luonto on pullollaan eläinlajeja joissa isät ob yhtälailla vastuussa jälkikasvusta. Ai niin kuin moni teistä kuskaa lasta vaunuissa paikasta a paikkaan b?? Ai monikin. Moniko on nähnyt simpanssilla vaunut? Ai ette... miksiköhän simpanssivauva mahtaakaan riippua emossa? (Simpanssilapsoset muuten voi roikkua lauman muissakin jäsenissä...)

Ihmisäideillä on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Eletään vain vauvasta. Auta armias jos joku tekee toisin, sitä haukkumsen määrää. Lapsen vointia (on esmes isän kanssa) ei kukaan vaivaudu selvittöän mutta paskaa heitetään jos et 24/7 puhu kestovaipousta ja pukluista.

 

Lapsi on jo puolivuotias, joten ei äidin tarvitse olla lapsessa kiinni. Esim. Belgiassa ja Holannissa äidit lähtevät töihin lapsen ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Siellä se on normaalia eikä äideille paasata, että äitiys on hukassa kuten täällä Suomessa tehdään, jos äiti ei ole vähintään kolmea vuotta kotona lapsen kanssa.

Olen itse ollut tiukasti kiinni lapsissa yli 2-vuotiaaksi, mutta muilla voi olla toiset tavat eikä ne tavat ole välttämättä huonompia. Vaikuttavia tekijöitä on monia, joten vain yhtä tekijää ei voi tarkastella erikseen, jos haluaa nähdä kokonaistilanteen.