Kaveri on 26-vuotias eikä ole vielä saavuttanut mitään.

Hohhoh...johan tuo kaveri ehtii vielä elämään elämäänsä teidänkin mittapuiden mukaan "hyväksyttävällä" tavalla. Antakaa toisen nyt hyvänen aika olla - ja koitahan rauhotella sitä mammaaki!

 

Mutta johtaako tuollainen elämä mihinkään? Kun on sanonut, että ei jaksa miettiä noita asioita vielä, mutta ehkä joskus haluaisi perheen ja miehen. Silti mikään ei kelpaa. Tässä vaiheessa vielä olisi hyviä miehiäkin tarjolla, mutta ei käy, muutaman vuoden päästä voikin sitten olla, että niitä ei ole enää vapaana. On fiksu ja nätti, mutta niin huoleton, kuin 18-vuotias tyttönen vielä. Joskus olisi hyvä ajatella pidemmällekkin kuin viikon päähän.

Mihin sen pitäisi johtaa? Ei kaikki halua sitä miestä, lapsia ja omakotitaloa. Ei nuorena eikä vanhempana. Ja mitä vikaa on ns. huolettomuudessa? Olisiko parempi jos velat painais päälle ja elämä olisi rankkaa työntekoa ja lastenhoitoa? Ei sellainen kaikkia kiinnosta.

 

Minä olen tuollainen "aikaansaamaton", ikäkin täsmää. Ammattia ei ole, opiskelu ei kiinnosta eikä varsinkaan uran luominen. Menen kaikessa sieltä, missä aita on matalin. Perhe sentään on, mutta lapsiluku jää yhteen koska en tykkää tästä ollenkaan. Rakastan lastani ja miestäni, joo, mutta inhoan kun ei ole aikaa itselle jne.

 

Lisäyksenä vielä edelliseen, että itse olen saman ikäinen enkä myöskään ole saavuttanut mitään edellämainittuja asioita. Työ- ja elämänkokemusta minulla on runsaasti ja laaja ystäväpiiri jotka ovat lopun ikääni jos niin haluan.

 

On kovin lyhyt tuo sopiva aika vakiintua ja tehdä lapsia, jos ihmisiä "tottelee". Sain ensimmäisen lapsen 25-vuotiaana, koulut käyty ja miehen kanssa asusteltiin kimpassa. Oltiin tulevien isovanhempien mielestä liian nuoria lapsia tekemään (mies siis 26 v.), ei kai vielä olisi haluttu tulla "isoäiti- ja pappaikään" ja ei oltu miehen kanssa seurusteltu vuosikausia. No, jos 26 v. alkaa olla jo menetetty tapaus, niin eihän tuohon väliin paljon aikaa jäisi

 

Inhoan tuollaisia ihmisiä, joilta puuttuu elämä ja yrittävät sekaantua muiden ja vahtivat tekeekö toinen kaiken samalla tavalla kuin itse.

hanki elämä.

 

Miks sen elämä olis huonompaa kuin perus kaksplus-mamman, joka on mennyt peruskoulusta lähärikouluun ja pyöräyttänyt ekan mukulan 18-vuotiaana? Musta se olis ennemminkin onnekkaampi ja parempiosaisempi...

 

Ei ihmisen pidä saavuttaa sellaista elämää mitä muut haluavat elää vaan ihmisen pitää saavuttaa juuri sellaista elämää mitä itse haluaa elää. Voi olla, että hän on saavuttanutkin elämässään vaikka ja mitä vaikka se ei ole samaa mitä sinulla.

 

Oon itse kans 26-vuotias. Opinnot kesken ja olen aivan varma, etten koskaan halua lapsia enkä naimisiin. Olen tyytyväinen omiin valintoihini ja elämääni. Se on mielestäni tärkeintä.