mun (muuten ihana!) mieheni ei ennen oikein osannut kehua. Ei ole kotonaan oppinut siihen, että "tuhlaillaan" sanoja eikä oikein edes osannut halailla ja kosketella ym. Itse olen kova koskettelemaan ja puhumaan ja kehumaan, ja kärsin alussa tuosta miehen (minun näkökulmastani) välinpitämättömyydestä. Vuosien myötä mies on kyllä osoittanut, että rakastaa yli kaiken ja meillä on kaksi lasta ja muuten tosi ihanaa. Jossain vaiheessa sitten ihan hyvässä hengessä kerroin miehelle, että mun naiseuteni jotenkin vähenee siitä, ettei hän mielestäni huomaa minua eikä kehu vaikka kehumalla suorastaan kukoistan
Itse kuitenkin usein kehun ja sanon komeaksi (aihettakin on).
Aika kauan meni, ennen kuin alkoi itse omasta aloitteestaan kehuja ladella, ja vieläkin joskus saan ihan kärttää (siitä on tullut vähän vitsi) että "sano nyt jotain kaunista, ainakin kaksi asiaa"... Mutta asiat ovat nyt paremmin ja toisaalta, se että mies silloin tällöin sanoo ihan vakavissaa, silmiin tiukasti katsoen "sä olet todella kaunis ja ihana" tms. kuittaa monta kevyemmin heitettyä "ootpa kaunis" -kommenttia, jotka joskus jäävät puuttumaan.
Mutta siis tosiaan ihan kyselin silloin jossain vaiheessa, että mitä ne sanat maksaa, miksi ei niitä voi sanoa ääneen jos kuitenkin kauniina pitää? Että tyttärellekin pitää sanoa sen olevan kaunis, ettei sitten tarvii joskusepätoivoisena joltain teinipojalta etsiä niitä kehuja kun ei kotona oo saanu (kehun kyllä itse, tytär onkin kyllä kaunis ).
Eli aloittaja ei ne kaikki kehu, jotkut sitten oppii kun kauniisti sanotaan