Kehuu useinkin. Viimeksi tänään kehui seksikkääksi - päällä oli paksuhkot sukkikset, minihame, toppi ja sisätossuina käyttämäni balleriinat. Sitä edellisen kerran kehui eilen töihinlähtiessäni, silloin sanoi "näytät upealta". Luulen, että omalla käyttäytymiselläni olen tuon aikaansaanut. Eipä kehunut nätiksi tai kauniiksi kovinkaan usein silloin, kun yliväsyneenä univelkaisena kiertelin kämppää aamusta iltaan hiukset laittamatta aamutakissa pieni vauva sylissä. Toki silloinkin kehui, jos jaksoin oikein laittautua, mutten kyllä jaksanutkaan kuin poikkeustapauksissa, silloin kun "oli pakko" laittautua paremmin ja raahautua johonkin juhla- tai vastaavaan tilaisuuteen.
Kun vauva-vuodet oli ohi, jaksoin taas alkaa laittautumaan ulos lähtiessä, pukea kauniita vaatteita, laittaa hiukset, meikata. Kotona taas säilyi sama tyyli "lattiamoppi aamutakissa"-look. Enpäs silloinkaan saanut sen kummemmin kehuja, päinvastoin valituksia siitä, että "sä jaksat laittautua muita varten silloin, kun lähdet kaupungille tjsp, muttet ikinä jaksa mua varten laittautua". Mua ärsytti suunnattomasti nuo kommentit ja se "etten kelpaa" ja näytin sen avoimesti, hakemalla huomiota muualta. Ärsytti sekin, että mies on ollut aikaisemminkin naimisissa naisen kanssa, jonka kanssa yhdessäoloa oli jatkunut vähemmän ajallisesti kuin minun kanssa ja yhtälailla yksi yhteinen lapsi kuin meilläkin, mutta me sentään vielä pysyttiin yhdessä - kun taas hänen aikaisemmassa suhteessa kävi toisin. Ärsytti siis se, ettei hän uskaltanut mennä kanssani naimisiin - virallistaa 6 vuotta jatkuneen suhteensa viisivuotiaan lapsensa äitiin siinä kun edeltäjäni sai aviomiehensä raskaanaollessaan alle vuoden seurustelulla ja menetti oman pettämisensä takia miehensä silloin kun lapsensa oli 2v. Se vahvisti entisestään "enkö mä kelpaa? eikö hänelle mikään riitä?"-ajatteluani, ja suhteemme rakoili erittäin pahasti, käytiin useita kertoja jo eron partaallakin, kun hain mieheni huomiota hakemalla aktiivisesti muiden miesten huomiota avoimesti hänen edessä..
Sitten tuli käännekohta - "erottiin" uudestaan kuten monia kertoja ennen sitä (taustalla siis toinen mies ja mustasukkaisuutta), ja mies pysytteli kolme vuorokautta poissa näköpiiristä. Etsin sen sitten lopulta käsiini ja pakotin kotiin keskustelemaan - muksut äidilleni ja vuorokauden vaan oltiin ja puhuttiin, ja huudettiin, ja itkettiin, ja syleiltiin. Saatiin sanottua toisillemme paljon näitä pitkään hautuneita asioita, joista en avaudu tässä sen kummemmin, lopputulos oli kuitenkin se, että alle kuukauden kuluttua minusta oli tullut onnellinen aviovaimo, yhden miehen nainen ja "kotikeiju" - tarkoittaen lähinnä sitä, että heitin pois kaikki "julkisesti käyttökelvottomat, mutta ihan käyttökelpoiset kotivaatteina"-vaatteet ja hankin ihan erikseen nättejä mekkoja, hameita sun muuta miehen silmää ilahduttavaa ja aloin kiinnittää huomiota myös siihen miltä mä näytän silloin "kun ei ole ketään näkemässä"- eli kotona. Mieheltä taas alkoi sadella kehuja niin ulkonäöstäni kuin muutenkin hellyyden- ja rakkaudenosoituksia eikä minun näin ollen tarvinnut enää hakea sitä muualta. Eikä miehenkään tarvinnut enää kiukutella siitä, että olisin nätti vain muita varten, koska tietää, että nykyään tosiaankin näytän kotona jopa nätimmältä ja seksikkäämmältä kuin ulkona.
Lopputulos oli win/win - minä sain haluamani - hellän ja huomioivan aviomiehen, ja hän sai naisensa, joka ei enää hae huomiota muualta vaan keskittyy omaan parisuhteeseensa ja oman miehensä huomioimiseen ja ilahduttamiseen. Oltiin molemmat hyvin vaikeita kesytettäviä, mutta näyttäisi siltä, että molemmat siinä lopulta onnistuttiin, kun häiden jälkeinen "kuherruskausi" on jatkunut jo toista vuotta eikä loppua näy. :kiss: Koko suhde on siis kestänyt nyt n. 8 vuotta.
Että olispa kiva jos mies joskus huomioisi. Kehukaa miehet niitä naisianne joskus! Ja ostakaa kukkia joskus, sekin olisi ihanaa...