Kesäkuun kullanmurut 2015 **Huhtikuu**

Jeeee, mun äippäpakkaushakemus on vihdoin otettu käsittelyyn. No, vastahan eilen tuli se 2 viikkoa hakemuksen jättämisestä.. Montakohan viikkoa kestää vielä että saan pakkauksen kotiin?

Tänään on kyllä sellainen päivä että kaikki tökkii. Töistä sentään selvisin suurin piirtein kunnialla vaikka maha jatkoikin supistelua. Vauva onneksi liikkuu hyvin :heart: Nyt jos vähän sais unta palloon.

 

Ihania massu-kuvia! :heart:

Kylläpäs oli tullut juttua pääsisäisen aikaan... hyvä niin. Mukava aloittaa arki lueskelemalla teidän kuulumisia.

Täällä selvittiin pääsiäisajeluista aikas hyvin. Tulomatkalla rupes kyllä selkä ja takapuoli oleen aikas puuduksissa. Ja yöt oli tosi vaikeita kyläillessä, vaikka oli tyynyjä vino pino apuna niin hyvää asentoa ei vaan löytyny. En tiä vaikuttaako toi reissu nyt sit, mut tänään on ollu kivuliasta kävellä. Häpyliitokseen sattuu. Yhdellä jalalla seisominen (housuja tai kenkiä pukiessa) on mahdotonta ilman tukea. Eli ei menny tässä raskaudessa niin ku edellisissä, että liitoskipu olis hellittänyt, kun viimeinen kolmannes alkoi. Otinpa nyt tukivyön käyttöön, jos se mitään vaikuttais kipuihin.

Musta tuntuu, että aika on menny tosi nopeasti. Mutta voihan se olla, että jahka tuo 30 viikkoa tulee täyteen niin ajankulku hidastuu.

Voimia kaikille kipuiluihin ja kiukutuksiin!

Sulo-Sylvia ja sipsukka 29+4

 

Paluu arkeen täälläkin. Sain nukuttua yöllä ehkä 3 tuntia, koko päivän on särkenyt kroppaa, ja töissä oli lievä kaaos. Oli aamulla sellainen olo, että oma kroppa takaisin mullehetinyt. Vaikka toisaalta sitten vauvan myllääminen ja riehuminen piristi mieltä.

Saatiin viikonloppuna anopilta lahjaksi vauvakirja. Opus on tarkoitettu vanhemmille, "joita sanonta Iloinen Perhetapahtuma ei juuri naurata ja joiden arki on täynnä huolta, uupumusta, pelkoa ja äärirajoilla olemista". Sisältö näytti olevan masentavaa tekstiä ihmisistä, jotka haluavat vahingoittaa itseään, puolisoaan, vauvaa tai koko perhettä ja vihaavat toisiaan ja/tai vauvaansa. Öö, kiitos? Ei mun oksentelu, säryt ja pukamat meitä nyt kuitenkaan perikatoon suista...

Tähkä 29+2 ...ja 23 työpäivää jäljellä.

 

Täällä odotan kärsimättömänä äitiyspakkausta, kohta on jo melkein kaks viikkoa siitä, kun se on postitettu. Jospa huomenna...

Viikonloppuna nauratti, kun makasin sängyllä katsomassa yhtä ohjelmaa niin yhtäkkiä joku kutittaa kauheesti kyljestä niin, että potkaisin jalalla läppärin näyttöä. Oon siis aika kova kutiamaan ja jotenkin vauva oli löytänyt just sopivan paikan jaloilleen tuolta oikeasta kyljestä, jonne sitten rummuttaa. No parempi kai se, että kutittaa, kuin se että sattuu.

Ainiin, ultrassa sit varmistui meidän epäilykset, että

TYTTÖLUPAUS

on tänne tulossa. Voi päivittää myös tuonne listaan niin saadaan vähän vastapainoa noille kaikille poikalupauksille.

Mamira 29+5

 

Mulla on nyt jo neuvolat 2-3 viikon välein :O viimeksi väliä oli 2 viikkoa, nyt olisi ollut 3 viikkoa, mutta kun siirsin aikaa, niin tulee väliä 2,5 viikkoa. Olenko mä sitten henkisesti niin epätasapainossa kun ymmärtääkseni tarkemmalle neuvolaseurannalle ei ole tarvetta, kun vauvan kasvuakin on kontrolloitu äitipolilla.

Ajan kulusta, toisaalta kyllä tuntuukin, että on mennyt tosi nopeasti. Kun ajattelee sinne syyskuulle, kun ne maagiset kaksi viivaa siihen testiin ilmestyi. Silloin en ikinä uskaltanut toivoakaan, että päästään näin pitkälle. Mutta tässä sitä ollaan ja kaikesta valituksesta huolimatta olen siitä äärettömän kiitollinen, että tänne saakka on päästy päivät tuntuu matelevan, mutta tosiaan viikot menee lopulta kuitenkin aika nopeasti. Jos ajattelee, että äitiysloma alkaa ensi viikolla ja laskettuun aikaan on nyt 6 viikkoa ja 5 päivää, niin ei se ole paljon. Tuntuu vaan niin pitkältä ajalta näiden olojen kanssa

Mies otti tytön ja lähti mun vanhemmille, että saan hetken huilata ihanaa, kun mies tykkää käydä mun vanhemmilla, vaikka en itse mukaan lähtisikään. Oma olo alkoi olla niin tukala kauppareissulla, että totesinkin miehelle, että jos en kohta pääse kotiin, niin sitten lähdetään synnyttämään. Vähän kostautuu tuo tenavan nostelu, kun se on ollut niin kiukkuinen tänään. Nyt jo helpottaa, kun pääsi sohvalle ja lämmitti kauratyynyn lapojen väliin.

 

Mamira, niin odotan minäkin. Kelan sivujen mukaan postitettu 27.2. Odotan, että tällä viikolla tulisi, mutta näinköhän vaan. Eiköhän tämä vauva ehdi syntyä, ennenkuin äitiyspakkaus tulee

 

Sori, siis 27.3. hitsi, kun ei pääse muokkaamaan samaan viestiin, kun ei kirjaudu

 

Ai niin, Matkahuollolla taitaa olla jotain ongelmia toimitusten kanssa. Yksi varmuudella viikko sitten minulle lähetetty paketti on vasta tänään lähtenyt Matkahuollon kyytiin. Viikko sitten sain siis jo seurantakoodin ja kaikki. Eli voi olla että samoja ongelmia on äitiyspakkaustenkin toimittamisessa.

 

Pihla Suosittelen sulle Eckhart Tollen kirjaa läsnäolon voima. Se löytyy mukavasti kirjastoistakin. Kärsin itse ajoittain tosi pahoista pakkoajatuksista ja pakonomaisesta ajattelusta, lapsesta asti ollut pakko- oireinen ja kun selasin noita sun aiempia kommentteja niin tuli toi pakonomainen ajattelu mieleen. Noi on kammottavia vaivoja mutta niistä oikeasti oppii pois ja vähintään elämään niiden kanssa niin että eivät enää vie elämästä energiaa ainekan niin paljon Ajatusten tullessa mua on auttanut myös ihan vain hengittäminen ja miettiminen että " ne on VAIN ajatuksia ja MINÄ ja tekoni ja elämäni ja todellisuus ei ole yhtä kuin ne ajatukset, ne on irrallista epätodellista ja olematonta, ne tulee ja menee, ohi ja ylitseni ja lävitseni kuin tuuli ja jatkavat matkaansa, ne eivät tartu minuun enkä laita niihin energiaani... ) jne

Olen itse mielenterveysongelmainen ( ihan pöhkö sana ) krooninen unettomuus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, synnytyksen jälkeen pahentunut ahdistuneisuushäiriö ja pakkoajatuksia jne löytyy mm listalta . Kuulostaa ehkä hurjalta mutta todellisuudessa oon onnellisimpia ja tasapainoisimpia ihmisiä monessa suhteessa kun nuorena joutui jo tosissaan alkaa opettelemaan pois haitallisista ajatus ja toimintamalleista ja ottamaan oikeanlaista vastuuta itsestään ja terveytensä ylläpidosta. Mutta siis tiedän mitä oloja ihmisellä pahimmillaan voi olla ja siksi haluan levittää sitä ilosanomaa että sekin on osa elämää ja kaikenlaisia keinoja löytyy, niihin kannattaa tarttua eikä turhaan yrittää pinnistellä ja rämpiä elämää kun just viel jaksaa jotenkin... Vaan mieluiten ottaa kaikenlaisia apukeinoja vastaan vaikkei vielä tuntuisikaan kovin pahalta, oli kyse sitten unettomuudesta, liitoskivuista, pahoinvoinnista, ahdistuksesta tai mistä vaan. Lääkkeet ja lääkärit on sitä varten että niistä on apua kun tarvii, samoin kaikki hoidot hieronnasta kosmetologin ja terapioihin. HOITAKAA ja hellikää ja rakastakaa itseänne ajoissa niin teillä on yhä enemmän rakkautta jaettavaksi myös jälkikasvulle !

Ha ha mä oon kyllä ihme sepustaja.. Mutta jos tästä nyt yksikin ihminen sai jonkun sysäyksen johonkin hyvään niin kannatti

AI niin ja ekaa kertaa tullu vähän painoa enempi... 1100g viikossa! Mulla noi neuvolat nyt 2 vko välein vaik kakkonen tulos mutta tarviin kyllä noita tiheitä käyntejä sekä oman terveyden et lapsen kasvun seurantaan kun mä kasvatan tommosia tirppoja. Esikoinen viikolla 39+ syntyessään 2,9 kg ja tää tulija menee samoilla käyrillä että luotan kyllä et jatkaa normaalisti kasvua mutta hyvä seurata silti. Sekä mun että miehen puolelta tää on aika vakio että ei hirveästi yli 3 kg synnytä vaikka sit aikuisena ollaan 170cm - 195 cm korstoja

Liityn pikkusen voivottajien joukkoon, olotila on hetkittäin surkea mutta onneks ei vielä pysyvä olotila.. Oon päästelly viimeaikoina itkuja ulos ja se on helpottanu jotenki tota fyysistäkin oloa kun on kunnolla päräytelly

Terkuin syli ja maha 32+

 

AI niin ja onko täällä muita joilla on jo vauvakuume seuraavasta? Siis ihan uskomatonta.......

 

Syli84, ompa tosiaan hassua miten meistä tulee erikokoisia vauvoja omasta koosta riippumatta Me ollaan miehen kanssa lyhyitä (minä 163, mies 175) ja hoikkia, mutta ollaan vastasyntyneinä oltu nelikiloisia! Ja ainakin esikoinen oli melkein 4kg rv38+6, että en nytkään odota ihan mitään alakäyrän vauvaa

 

Lauwra joo nää kokohommat on kyllä kaikinpuolin hassuja, mulla mahakin ollu ihan komia kummastakin ja ekalla kerralla viel aloin odottaa tosi hoikkana, lopulta kun maha alko näkyä se myös näky ja moni sano et iso vauva varmaan kun et muuten näytä isolta mut ei ollu kun pieni vauva nyt lähdin odottaan 10 kg paksumpana mutta painoa tullut koko aikana vähempi niin suht samat lukemat varmaan synnyttämään mennessä, maha on silti melkonen ja nyt pläjäytti esiin oikeastaan heti ja vois kuvitella että täällä kasvaa joku jätti mut ei

Pihla niin sä ihmettelit sitä sun anoppia kun ei voinu käsittää että teitin 2 v ei viel käytä 100 cm. Mäkin vähän ihmettelen sun anoppia Meil tuo just koht 3 v vast nyt ruvennu 98 - 104 riippuen mallista ja merkistä kun on hoikka mut kuitenkin neuvolantätien mukaankin pitkän oloinen ikäisekseen ja just kattelin omaa lapsuuteni neuvolakorttia ja oon ollu lyhyempi tollon ja nyt oon 175 cm. Et noi kokojutut on kyl ihan hassuja ja varsinkin vanhemmilla ihmisillä ei joskus oikein vaan leikkaa ehkä, mä en edes ymmärrä miksi lapsen vanhemmille pitäis tollasesta avautua, jokainen on itsensä kokoinen ja kasvaa omaa tahtiaan ja hyvä niin eikä se mummoille kuulu

 

Leuhotusvaroitus varsinkin huonoista yöunista kärsiville Kolme viime, siis 3 viime yötä, olen nukkunut kuin tukki! Kiitos kuuluu ennen kaikkea pääsiäisreissun väsyttämälle kissalle joka herättää vain kerran yössä. En osaa kyllä varmaksi sanoa heräänkö kissan kutituksiin vai omaan vessahätääni.. Mutta eilisiltana nukahdin vasemmalle kyljelleni, heräsin samasta asennosta neljä tuntia myöhemmin käymään vessassa ja antamaan kissalle ruokaa. Palasin sänkyyn ja nukahdin heti oikealle kyljelleni, mistä heräsin pari tuntia myöhemmin kellon soittoon! En siis nuku mitään maratonunia.. mutta tällä hetkellä 6,5h yöunet yhdellä heräämisellä on autuutta! Silkkaa nautintoa!

Pihla, ei noita anoppeja näköjään voi vaan miellyttää mitenkään

5 viikkoa töitä jäljellä, 23 työaamua jäljellä!!

Catnip82 + kyytiläinen 29+5 (iskeeköhän perjantaina joku kolmenkympin kriisi tyyliin "mitään en ole hankkinut" "miten selviän kahden lapsen kanssa" "synnytys, argh!!" )

 

Mä sain kans äitiyspakkauksen eilen Kankaanpäältä se oli postitettu mullekin 30.3, mutta en saanut sen saapumisesta ilmoitusta. Hain matkahuollosta toista pakettia ja siinä tiskillä täti rupesi miettimään, että minun nimelle taisi olla toinenkin paketti tullut. Oli kyllä iloinen yllätys Kelan päätöstähän sain odottaa 3 vko...

Mulla olot edelleen uskomattoman hyvät, päivät jaksaa liikkua ja touhuta ja öisin nukun 10 tuntia parilla kissaherätyksellä Vauva liikkuu tosi paljon ja mun myös tekee pahaa istua pahimman möyrimisen aikana, seisten ja maaten tuntuu paremmalta. Oon myös herkkä kutiamaan ja monesti hihittelen yksinäni kun vauva liikkuu ja varsinkin ihan sivuille tulevat potkut kutittavat

Hep87 ja pikkuinen 30+2

 

Syli84, ootko sä ihan kaheli?? Siis vauvakuume?? Just eilen miehelle sanoin saunassa kun en meinannu päästä lauteilta alas ja kolotti ja tuntu et maha venyy ja oli epämukava olo, että "muistuta mua TÄSTÄ kun alan haaveilee seuraavasta!" Naurettiin että sen alun pahoinvoinnin pitäs aina tulla kun alkaa miettii uutta raskautta jospa se vähän lieventäis kuumetta. No ei vaan, kyllä meille kolmas saa tulla, mutta nyt pidetään useamman vuoden tauko että pääsen hetkeksi töihin.

 

Huomentapäivää!

Täällä sitä istutaan sokerirasituksessa, ihan kauhea nälkä, heikottaa niin ja tekis mieli oksentaa..
No onneksi voiton puolella,
Enää (vielä!!) 45min oottelua.

Nyt ei ajatus kulje mut poksutaan nyt, 29+0!

 

Sonde, ihana ajatus tuo mummopakkaus. Mulla vähän sama tilanne, että mun vanhemmille meidän lapset on ainoita ja esikoisen tullessa olis ollu tosi kiva antaa mummille tommonen paketti. Nyt on siis neljäs jo tulossa, että ehkä vähän myöhäistä. Anopilla sen sijaan on jo 10 lastenlasta ja meidän on niitä nuorimpia ja välillä tulee fiilis, että ei niin tärkeitä.
Mun äidillä on joku isoäidin kirja tms. ... vissiin vähän saman tyylinen ku vauvakirja, johon kirjotellaan vauvasta muistoja. Jos sun äitis tykkää keittiössä touhuta, niin esim. esiliina mummo-tekstillä vois olla kiva. (Anopille kirjotin essuun viime jouluna tekstin joka meni jotenkin sillai että "10 hyvää syytä paistaa lettuja" ja sit siinä oli kaikkien hänen 10 lapsenlapsen "naamat" ja nimet.) Mä oon ostanu äidilleni myös semmosen kyltin joku vuosi joululahjaksi, missä on teksti "Mummin keittiö... missä muistot syntyvät ja lapsenlapset hemmotellaan pilalle".
Tossa muutama nopsaan mieleen tullu idea.

Sulo-Sylvia ja sipsukka 29+5

 

Sonde, mummopakkaus kuulostaa kivalta idealta. Sinnehän vois laittaa ainakin just jonkun kirjan (varmaan löytyy joku "isoäiti ja lapsenlapsi seikkailee" -teemalla). Oisko joku energiajuoma kans hyvä, että pysyy taaperon perässä. Sit tuli mieleen, että töissä muutama isovanhempi valitteli sitä, kun hartiat kipeytyy kun hoitaa lapsenlasta, koska ei oo enää tottunut siihen jatkuvaan kantamiseen. Oisko joku hierontalahjakortti tai pieni hemmottelupakkaus hyvä? Sukkapuikot ja lankaa?

Niin ja mulla on muuten kans toi tunne, että kauheen usein vähän niinkuin nojailen tähän mahaan ja oon lysyssä. Sit kun tulee potku niin ajattelen heti, että voi ei nyt rusennan vauvaa liikaa ja yritän jotenkin asettua takakenoon, kun suoraselkäisenä on väsyttävää istua pitkän päälle (tai lysähdän aina sit takaisin "mahan päälle").

 

Syli84, kiitos kirjavinkistä täytyy googlata eihän mulla yleensä ole tälläisiä "pakkoajatuksia". Ne tulee raskausaikana. Ainakin ensimmäisen raskauden jälkeen ne onneksi myös jäi. Toivottavasti tälläkin kertaa. Olen kyllä just tuolla tavalla yrittänyt tsempata itseäni, että ne ajatukset on vaan mun päässä, enkä saa jäädä liikaa niihin kiinni. Mutta mikäs hullu itselleen voi ja ei, täällä ei tosiaankaan ole vauvakuumetta valmiiksi. Siis jos tätä vauvaa ei lasketa. Sitä tietysti jo kovasti kuumeillaan mutta kolmatta meille tuskin enää tulee juurikin tämän mun raskausahdistuksen ja -paniikin takia.

Mummopakkaus on ihan kiva idea. Sellaisia vauvakirjoja tosiaan on, mihin isovanhemmat kirjaa lapsuustapahtumia ja -muistoja. Siis periaatteessa sama kuin vanhempien tähtettävä vauvakirja, mutta isovanhemmille suunnattu. Sellainen voisi olla kiva

Ihan hirveän paljon te olitte kirjoitelleet tähän väliin, enkä edes muista, mitä piti kommentoida

Sitä äitiyspakkausta täälläkin tosiaan edelleen odotellaan ja jos ei tällä viikolla tule, niin olen jo vähän pettynytkin. Viime viikolla en sitä vielä edes odottanut. Nyt olisi jo kiva päästä penkomaan ja pesemään ne vaatteet

Mulla on tunnin päästä sype-keskustelu puhelimitse, enkä ole saanut tyttöä vielä päikkäreille. Nyt kieppuu pedissään, mutta pahoin pelkään, että jos ehtii edes nukahtamaankaan, niin unet jää kesken. Sype-puhelun jälkeen kello on jo liikaa, että voisi enää käydä päikkäreille tai sitten kierre on valmis, enkä saa yöunille. Tietysti tyttö just tänään veteli unia melkein yhdeksään saakka, kun olin ajatellut, että saisin päikkäreille ajoissa saanpa taas paskamutsi-fiiliksen, kun anoppi tulee käymään ja lapsi ei ole nukkunut päiväunia ja on joko tosi herkillä tai sitten käy kierroksilla... Tosin anoppi onnistuu aina aiheuttamaan mulle paskamutsi- ja paskavaimo-fiiliksen.

Viime yö täälläkin nukuttiin yllättävän hyvin heräilin kyllä 1,5-2 tunnin välein kääntämään kylkeä ja 2 kertaa vessaankin. Mutta nukahdin nopeasti uudelleen ja tyttö tosiaan veteli sikeitä melkein sinne yhdeksään asti. Itse heräsin JO 8.30, kun oli lonkka niin puuduksissa

Täällä tuulee niin, että katto irtoaa kohta.

Pihla 33+3

 

Catnip82 ei haittaa yhtään kehuskelut hyvillä yöunilla, mä oon ainekin NIIN ONNELLINEN aina kun kuulen että joku saanu ihanat unet! siitä saa iloa ja toivoa tämmösenä univammasena ja muistaa että kyl sitä taas iteki joku yö nukkuu paremmin ku hyvin et nyt otat kaiken ilon irti vaan!

lauwra no siis niinpä!!! mutta kun on tämmönen syntymähullu niin on sitä sit vissiin joka suhtees ei vaan, mulla kans oli semmonen kepeähkö 8 viikon pahoinvointi ja sillon aattelin ei helevata tää pitäs muistaa kun alkaa seuraavaa haaveilla... mutta siitä kun selvis niin kivut ja kolotuksetkaan ei oo auttanu ehkäsyssä. Synnytys kun käynnistyy niin pahimmas avautumisvaiheessa saattaa taas kävästä mieles että ei helv... sitten kun lapsi on ulkona ja endorfiinimyrsky jyllää niin taas on semmonen olo et eihän tää nyt niin kummonen suoritus ollu, et heti uutta putkeen kun mahdollista.... Meillä tulee about tasan 3 vuotta väliä ja on just hyvä, aiemmin ei ois jaksettu/pystytty mutta jos seuraavan vauva-aika menis vähän normaalimmin niin eihän sitä sit tiedä jos ukkokin viel suostuis kun minä haaveilen 4stä muksusta..

 

Pihla kiva kuulla et ahdistavat ajatukset jää sulla raskausaikaan vaikka sekään ei oo kiva yhtään. Tosta Tollen kirjasta on iloa arkeen jos on semmosta "mietin liikaa" - tyyppiä. Mulla jäi aikasemmas elämäs elämä ihan puoliteholle kun mietin liikaa asioita läpi sekä etu et jälkikäteen ja vähän väliskin nyt osaa jo suurimmaks osaks elää hetkessä ja lähtee vaan eteenpäin ah!!

 

Syli84, no siis kyllähän mä mietin asioita liikaa myös silloin, kun en ole raskaana mutta tälläistä silkkaa hulluutta ei sentään esiinny muulloin. Kyllä mies on mulle monet kerrat sanonut, että mietin liikaa asioita. Raskausaikana se korostuu ja myönnän olevani melkeinpä suorastaan hullu näiden ajatusteni kanssa. Eihän asioiden vatvominen ja murehtiminen mitään auta, joten turhaa energian haaskaamistahan se on. Meitä hulluja on moneen lähtöön

Olipa muuten todella hyvä sype-keskustelu! Tämä nyt taas onnistui vakuuttamaan, että mun pelot on aika turhia. Siis se, että istukka kasvaa sektioarvesta läpi (ei kuulemma ole kiinnittynyt arpeen) tai että sektiota joutuisi tekemään istukan läpi (kun on kuulemma jo viikko sitten ollut riittävän ylhäällä sektiota ajatellen ja todennäköisesti nousee vielä. Ei kuulemma ainakaan alaspäin enää valu ). Myös nämä arven repeämispelot taas vähän rauhottui, kun on kuulemma todella harvinaisia ja niin kipeitä, että silloin hakeudutaan sairaalaan, eikä mietitä jotain yksittäistä vihlaisua. Tällä kertaa puhuttiin myös paljon synnytysasioista ja sairaala-ajasta. Meidän sairaalaan on kuulemma tullut perhehuoneitakin! Ovat kuulemma ihan uusi juttu siellä. Ei vaan taida meidän kohdalla olla mahdollisuutta sellaiseen, kun on tämä eläinlaumakin. Koirat nyt menisi vaikka mun vanhempien hoivissa, mutta tätä kissalaumaa ei niin vaan hallitakaan sype-kätilö kirjasi myös toiveen lääkäristä synnytystapa-arviota ajatellen, kun kysyin, onko siihen mahdollista vaikuttaa. Haluan hyvää suomea puhuvan, ymmärtäväisen ja keskustelutaitoisen lääkärin. Kaksi eri lääkäriä mainitsi nimeltä ja toiveen siitä, että toinen heistä hoitaisi tuon mun synnytystapa-arvion. Tuo oli kyllä paras keskustelu tähän mennessä, kun tämä kätilö selitti asioita tarkemmin kuin se, jonka kanssa yleensä puhun. Jäi ihan oikeasti hyvä ja rauhallinen fiilis, mitä ei mun viikkoihin ole viime aikoina niin paljon mahtunutkaan nyt yritän ihan oikeasti ottaa rauhallisesti ja alkaa ajatella, että kaikki voi mennä hyvinkin (joo, pystyn tähän varmaan huomiseen asti )

 

No nyt on Mamiran TYTTÖLUPAUS päivitetty etusivulle =) Toivottavasti meni oikean ihmisen kohdalle

Mä olen lanseerannut uuden sanonnan joka menee näin: "Hikka pitkästä melskaamisesta". Mun mahassa kaava menee aina niin että ensin on mahdoton meininki, sitten alkaa hikka, ja sitten vauva nukkuu pitkän pätkän. Välillä alkaa töissä naurattaa kun puhun paljon ja kovalla äänellä ja vauva elää täysillä mukana niin että maha vaan heiluu

Tänään on ollut ih meen virkeä päivä vaikka herättiin jo klo 4.30, ei vaan nukuttanut. Tietysti sitten seitsemän maissa olisi nukuttanut ihan mahdottomasti ja töihin piti valmistautua. Päikkäreitäkään en ole tänään nukkunut. Mun motto alkaa olla näiden nukkumisten suhteen sellainen että nukun aina silloin kun se on mahdollista. Yhtäjaksoisesta yöunesta voin vain haaveilla, joten nukun sitten pätkissä yöllä ja päivällä =) Työnteko kyllä vähän haittaa tätä rytmiä.

Kuusama ja Vauva-T 29+5

 

Tulee niin paljon tekstiä koko ajan etten pysy mukana, mutta onneksi vaikuttaa siltä että kaikille kuitenkin kuuluu suht hyvää, eikä mitään hätää ole kenelläkään.

Kiva, Pihla, että oli onnistunut sype-puhelu ja on se huippua että täällä tuetaan ja on mahdollisuus synnytyspelkoisena käydä noita asioita läpi.

Onko kellään tullut vatsakarvoja? Mä oon kehittämässä itselleni mahaan jotain karvapeitettä! Ikinä ole tuollaista ollut

Staffy 32+3

 

Omaan kehnoon oloon löytyi yksi selitys, hemoglobiini on 90. Ei siis ihme, että uuvuttaa, hengästyttää, tykyttää ja on vaan yleishuono olo.

Kävin eilen päivystyksessä, koska en saanut toissayönä nukuttua lainkaan. Minä, joka simahdan yleensä 21-22 aikaan, kukuin ylhäällä koko yön aamuun asti. Uni ei vaan tullut. Olin aamulla ihan sekaisin.

Näytin ilmeisesti niin kamalalta, että pääsin päivystyksessä jonojen ohi ja sain odotella lääkäriä tarkkailutiloissa olevalla sängyllä.

Noin muuten mikään ei ollut vialla, mutta korkea lepopulssi (107), verenpaineet koholla 140/87 (tähän asti ollut 120/70) ja hemppa tosiaan sen 90.

Viime yön nukuin lääkärin luvalla rauhottavan lääkkeen voimalla ja hyvin nukuinkin

Nyt olen sitten rautakuurilla. Toivottavasti ummetus ei pahene, koska se on muutenkin jo aika pahana.

Tänään alaselkää särki niin paljon, etten kyennyt istumaan penkillä. Sinnittelin työpäivän loppuun ja kotiin tultuani otin vain rennosti. Enää ei tee kipeää. Kroppa on kovilla.


Valkoinen 31+1