Kesäkuun kullanmurut 2015 **Huhtikuu**

Mäkään en ole pitkään aikaan ehtinyt kirjoitella, vaikka muiden jutut oonkin aina käynyt lueskelemassa. Tai no eipä tässä nyt ihan hirveitä kiireitä ole ollut, kun saikulla ollaan edelleen eikä kyllä siltä vaikuta, että enää pääsisinkään töihin. Kaksi viikkoa tosin enää olisikaan ennen kesäloman alkua. Huomenna on lääkäri ja siellä sitten selviää, jatkuuko tää saikku. Jotenkin jännittää, että mitä jos lääkäri ei usko etten oikeasti tunne olevani työkykyinen kun selkäkipu on vain niin kamala ja kipeitä supistuksia tulee heti jos yrittää tehdä vähänkin jotain enemmän. Henkisesti kyllä haluaisin vielä mennä töihin kun pää hajoaa kotona...

Huomenna meillä on ohjelmassa myös neljäs ultra Jotain hyvää siinäkin, että sairastaa ykköstyypin diabetestä Kovin montaa positiivista asiaa en tästä sairaudesta keksi, mutta nämä tiheämmät ultrat on kyllä ihan kiva bonus. Ootankin innolla että näkee pojun taas. Toivottavasti sais nähdä vähän potkujakin, viimeksi oli niin uninen. On kyllä ollut aikamoista myllerrystä masussa viime aikoina...

Kelan sivuilla kävin taas kurkkimassa mitä mun äitiyspakkaushakemukselle kuuluu. Nyt tänään oli vihdoin vaihtunut statukseksi "käsiteltävänä" ja perässä "arvioitu käsittelyaika 2 viikkoa saapumispäivästä". Johan siitä on 15 päivää kun sen hakemuksen laitoin että kiva jos kohta alkaisi jotain tapahtuakin.

Staffy85: vatsakarvat on täälläkin lisääntyneet Omasta mielestäni niitä on tullut ihan kauheasti, en oo moisiin tottunut... Onkohan tilanne pysyvä vai katoaako ne mystisesti sitten raskauden jälkeen?

Pupumama 28+2

 

Hahah tääl myös yksi karvamaha ilmottautuu! Mitä ihmettä... Toivon tosiaan et nuo katoaa joskus ettei tartte mahaa sentää alkaa sheivailee :-D

Kuusama, mulle yks terkka sano et vauva hikkaa monesti sen jälkeen ku äiti on herkutellu ja vauva tyytyväisenä hotkii makeaa lapsivettä.. Tiiä häntä sitte

Valkoinen, hyvä et löyty syy sun huonolle ololle! Nyt rautaa naamariin, kestääkö sun maha obsidania, sillä kuulemma äkkiä nousee jos masu kestää.. Leposyke mullaki välillä tosi nopee, päälle 90 oli ku yks päivä mittasin..!! Ilmeisesti siksi ku alkaa kohtu jo painaa palleaa ja keuhkoja.. Jaksamista ja parempaa vointia sulle!

Koittakaahan kärsimättönät sisareni jaksaa ootella äippäpakkauksianne! omat pakkausvaatteethan täällä on pestynä, osittain silitettynäkin odottelemassa käyttäjäänsä)))hehee!!

 

Mun mahassa on hikka monta kertaa päivässä, ei ole kiinni näköjään syömisistä tai muusta. Ihan keskellä yötä ja koska tahansa =) Äsken herkuttelin "ihan vähän" ja vauva sai varmaan jonkun sokerikohtauksen kun on ollut ihan hiljakseen sen jälkeen

Mulla on kans karvoja mahassa, toooosi viehättävää Nimenomaan navan yläpuolella. Ihan selvästi hormonaalista jutuista peräisin. Miehelle niitä esittelin yhtenä iltana, ja tämä totesi että "joo, mäkin olen huomannut ne" :O Tuli kyllä käsittämättömän naisellinen olo

Muoks. Mullahan oli viimeksi hemoglobiini matalalla (mun tasoihin verrattuna) ja leposyke katossa, jotain 112 muistaakseni. Mun huuhaalääkäri kommentoi vaan että "ihan normaalia". Oon syönyt nyt reilun viikon rautaa (vaikka lääkäri ei antanut siunaustaan), mutta ei meinaa enää maha kestää. 1.5 viikon päästä neuvolaan missä sitten katsotaan onko hb noussut.

 

Karvaa on tullut mahaan täälläkin! Ei nyt turkiksi asti, mutta jonkin verran. Muistaakseni ennen raskautta ei ollut yhtään. Eka ajattelin, että ehkä en vain ole ennen nähnyt niitä, kun maha on ollut litteä, mutta kai sitä karvaa sit oikeasti voi tulla raskauden takia... Tästä "oireesta" ei ole kyllä puhuttu missään kirjoissa.

Tähkä 29+3

 

Staffy, kummasti sitä osaa arvostaa, että on mahdollisuus purkaa pelkojaan ammattilaisen kanssa

Olikos Kultatiukulla tänään ultra? Miten siellä meni?

Pupumama, ylimääräiset ultrat on kyllä kivoja hirveän pitkältä ajalta tuntuisi, jos olisi rakenneultra ja sitten synnytys, eikä mitään ultria välissä. Vaikka niinhän itselläkin ensimmäisessä raskaudessa oli, että rakenneultran jälkeen oli synnytystapa-arvio viikolla 36+. Nyt on ollut rakenneultran jälkeen rv 28+ ja 32+ ja seuraava on 36+. Mulla siis tuon ensimmäisen lapsen SGA-diagnoosin takia noita ultria

Karvoja mahassa... Enpä ole huomannut eikä ole mieskään huomauttanut, vaikka eilen tutkaili mun mahaa, että onko raskausarpia tullut. Ei ollut vaikka vielä niitäkin ehtii.

Täällä tulee taas kipeitä iskuja vasempaan nivuseen. Tuntuu, että vauva oikein ottaa vauhtia kylkiluista, että pääsee mahdollisimman kipeästi iskemään tuonne nivuseen

Perjantaina neuvolaan kuulemaan taas, mitä vaaka näyttää. Tällä kertaa saa myös mitata hemoglobiinin, vaikkei edellisestä mittauksesta ole kuin neljä viikkoa. Popsin kuitenkin jo toista paketillista rautaa, joten haluan tietää, onko se vaikuttanut edelliskerran jälkeen mitään. Mulla on just tuo obsidan. Meillä saa ensimmäisen paketin neuvolasta ilmaiseksi ja seuraavan joutuu käydä itse apteekista ostamassa. Onneksi ei aiheuta mulle vatsaoireita

 

Esikoista odottaessa muistan, että mun mahakarvat tummeni ja näytti, että niitä ois ollut enemmän jotain hormonijuttuja. En jäänyt karvaiseksi

Mä huomaan, että ahdistus synnytystä kohtaan alkaa lisääntyä. Viimeksi odotin tervettä lasta näille viikoille asti ja sen jälkeen elämämme mullistui täysin. Välillä olen täysin skeptinen, että nytkään kaikki ei voi mennä hyvin ja mielessäni saatan valmistella vauvan hautajaisia... Pitäisi varmaan neuvolassa sanoa asiasta. Yleensä neuvolapäivinä olen kuitenkin toiveikas ja iloinen ja on helppo vastata että "kaikki on ok".

 

Vauvakuumeesta, SITÄ ON LIIKKEELLÄ. Mä vaan höpötän jo seuraavasta, eikä tämä pikkukakkonen ole edes vielä maailmassa. Kyllä me ainakin se 3 lasta tehdään, ellei jopa 4.. Mutta sitten täytyy jo vaihtaa autoa, ei tuohon mahdu kyllä niin montaa matkaajaa. Hirveän (oma)lapsirakkaaksi olen tullut, hihi.

Mulla kasvoi karvoja esikoisenkin raskausmahaan, ihan järkkyjä TUMMIA pitkiä karvoja. Ja niin on kasvanut nytkin. Ehkä on taas lapsella tuuhea pitkä tukka, en tiiä Kyllä ne sitten joskus katoaa, en oo jaksanut sheivailla. Ylipäätään tuo sheivaaminen on vaarallista kun ei nää mitä tekee. Pelkään että vetäsen höylällä itseäni johonkin minne ei ehkä kannattaisi, mutta en yhtään tykkää karvoista täällä, tuolla enkä varsinkaan SIELLÄ. Eli riskillä mennään

Mun ä-pakkaus on lähetetty Seinäjoelta, odottelen edelleen.. 31.3 näkyy lähetyspäiväksi.

Tällä viikolla ei oo kolottanut mistään, ihanan tasapaksua taas.. Seuraava neuvolakin vasta parin viikon päästä

Eikai siinä muuta,

Beibei & Ipana 28+6

 

Hauska sattuma, olin uuri tänään työn puolesta tekemisissä tämän kirjan kanssa.
Olisiko tämä se mitä ajattelitte siihen mummopakkaukseen.
https://www.booky.fi/tuote/isovanhempien_muistoja_kirja_lapsenlapselle/9789512842162#!product_id=9789512842162
Itseasiassa voisi olla hyvä myös minun äidille, josta tulee ekaa kertaa mummo. Anopilla on jo entuudestaan mummotettava.

Siis luinko oikein, että te muut käytte neuvolassa useammin, kuin kerran kuukaudessa. Meillä vasta 36 vk lähtien tihennetään käyntejä tuosta kuukaudesta.

Mahakarvoja ei ole, mutta linea negra näkyy haaleana. Nyt on sitten se toinen tullut esille, jota en haluaisi. Toinen on navan ulos pulpahtaminen. Jotenkin se jo ajatuksena kuvottaa... Jospa se pysyy vaan nättinä kolona

Ruu ja nappula 30+4

 

Lauwra, pelothan on ihan luonnollisia. Etenkin vaikeiden kokemusten jälkeen. Suosittelen kuitenkin, että otat puheeksi neuvolassa tai soitat vaikka äitipolille. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei pelkojen kanssa kannata jäädä yksin. Se kuormittaa ihan liikaa. Oliko sulla vielä joku ylimääräinen ultra tulossa? Samaistun kyllä ihan täysin (jos terveen lapsen äitinä vaan pystyn) sun pelkoon, kun itsekin jatkuvasti pelkään pahinta. Mutta onneksi apua voi saada, jos sitä vaan osaa ja uskaltaa pyytää

Ruu79, siis mulla ainakin on ollut nyt 1,5kk:n sisään 2 neuvolakäyntiä ja perjantaina kolmas samaan syssyyn. Ensimmäisessä raskaudessa en ehtinyt ravaamaan näin tiheään tahtiin missään vaiheessa, joten tuntuu nyt toisella kierroksella vähän hassulta. Etenkin, kun en koe, että saisin noista neuvolakäynneistä oikein mitään irti, kun terkka on niin tonttu. Mukava sellainen, mutta mukavaa ei ole joka kerta selittää samoja asioita, että terkka pysyisi kartalla... Ja kun sinne neuvolaan pääseminenkin on niin työlästä. Mun on aina otettava lapsi mukaan ja mietittävä, millä päästään menemään. Enemmän koen hyötyväni noista äitipolin palveluista ja niitäkin on ollut tiheään tahtiin (5 viikkoa sitten ultra, 3 viikkoa sitten sype-puhelu, viikko sitten ultra ja tänään sype-puhelu) .

 

Ruu79, piti vielä kommentoida tuota napa-asiaa mulla ei ole napaa ollut moneen viikkoon. Ei siis ole pullahtanut, se on vaan levinnyt ja "kadonnut" sama kävi ensimmäisessäkin raskaudessa, mutta nopeasti se sieltä taas palautui synnytyksen jälkeen, joten luotan siihen, että niin käy tälläkin kertaa

 

Ruu, samoiten mun napa on kadonnut Olen sileämahainen, täysin navaton

Pihla, kyllähän mun varmaan tarvisi asiasta sanoa... ultra ja synnytystapa-arvio on kuun lopussa (rv35+6) ja sitä ennen vielä neuvola. Ehkä mä voisin soittaa neuvolaan, että saattaisin tarvita jonkun keskusteluajan. Jotenkin en tahtoisi miehen kanssa näistä jutuista puhua ettei se pelko tartu. Muuten me puhutaan kyllä kaikesta ja on tuettu toisiamme vaikeiden asioiden läpi. Tavallaan se puhuminen vaan tuo ne asiat mulle konkreettisemmaksi... Outoa kun osasin alun olla niin onnellinen ja huoleton, mutta ehkä tässä vaan nyt näillä viikoilla revitty vanhoja henkisiä haavoja auki.

Mulla kans näkyy haaleasti linea negra. Esikoisestakin oli ja saman mittainen. Eli ei mun kohdalla ainakaan kertonut mitään sukupuolesta...

lauwra & pikkuveikka 32+5

 

Kuusama, on normaalia, että hb laskee raskaana, koska veren määrä kehossa lisääntyy. Virallisesti rautalisää suositellaan, jos hb laskee raskaanna alle 110. Vaarallista matala hb on äidille ja lapselle, kun mennään arvoon 80 tai alle.

Itselle ei käy pillerimuotoinen rautalisä ollenkaan. Lisäsin nyt Maltoferin käyttöä, mutta pelottaa ummetus, kun se on muutenkin tosi pahana eikä mikään auta (syön kuitulisää ja juon 2,5-3 litraa vettä päivässä).

Vatsakarvoista, ne lähtevät pois. Tai ainakin itsellä on lähtenyt molemmissa raskauksissa. Ne on kyllä niin epäeroottinen näky

 

Täällä vauvan hikka on jokailtainen. Päivällä vauva on melko vähäliikkeinen, mutta illalla melskataan.

Voi luoja mikä yö takana! Tehtiin eilen kohtalokas virhe ja syötiin siipiä illalla. Koko yön sai juoda kamalaan janoon ja sen seurauksena herätä 1,5h välein vessaan. Lisäksi koira oksensi, rikoin unissani kännykän laturin ja viskasin juomapullon lattialle niin etten enää saanut sitä auki ja sitten piti mies herättää aukaisemaan se meillä oli siis "tapahtumien yö" Nyt on aamusta kaikki väsyneen mutsin keinot käytössä; fröbelin palikat ja muumit.

väsynyt lauwra poksuu viimein huomenna... 32+6

 

Mulla ei siis ollut hb 112, en muista mitä se oli, mutta mun tasoihin nähden vähän ja lasku oli nopeaa. Tuo leposyke mua huolestutti, ja siihen lääkäri totesi että normaalia. Onneksi itse tunnen kroppani tosi hyvin ja tiedän että mulle yli 100 paukuttava syke ei todellakaan ole normaali, vaan silloin mulla on kova ylirasitustila päällä. Nyt se johtuu näistä valvomisista. Jotain hyötyä tästä urheilutaustasta, tuntee kroppansa aika hyvin Hb ei saisi mulla tehdä isoja heilahduksia, syksyllä mulla oli se kohdunulkoinen ja silloin menetin runsaasti verta. Se oli parista yksiköstä kiinni etten saanut lisäverta. Onneksi terkkari tietää tämän, lääkäri ei näköjään ole kartalla taustoista. Terkkari käski syömään lisärautaa, katsotaan nyt kestääkö maha tätä joka toinen päivä-annostusta paremmin. Obsidan täälläkin käytössä.

 

Ei olisi eilen kannattanut leuhottaa hyvillä yöunilla.. kissaherra oli viime yönä taas elementissään. Tuntuu että kunnolla pääsin uneen vasta puoli neljä ja puoli kuusi kello herätti, noh eiköhän tämäkin päivä selvitä joten kuten maaliin saakka. ainakin aurinko paistaa ja tuulikin on tyyntynyt niin mikäs tässä on olellessa, mahassa möyritään kuten normaalistikin Minäkään en ole hikkaa tunnistanut tässä raskaudessa ollenkaan, en ole aiheesta huolissani. Joskus tuntuu, että nyt se hikka alkaa mutta ne "säännölliset" liikkeet loppuu jo parin nykähdyksen jälkeen. Voi toki olla että hikka on vain lyhyt kestoista

Catnip82 + kyytiläinen 29+6

 

Kiitos Kuusama päivityksestä! Oon varmaan aiemminkin sanonut, mutta siis täällä hikataan kans tosi usein. Mun sanonta vois kuulua "Hikka pitkästä hikasta". Joinain päivinä vähän vähemmän, mutta niinä päivinä kun on monta hikkaa niin sit kans on monta hikkaa. Kerrankin tuli kolme hikkakohtausta ihan melkein peräkanaa eli kesti varmaan yhteensä joku 10 minuuttia.

Onpas täällä karvamahoja. Itselläni on vaan yks tummempi pitkä sojottava karva tossa navan alla, jonka mieskin huomasi. Mutta mun mielestä se on ollu siinä ennenkin. Eli täällä ei näyttäis karvat lisääntyneen. Navattomien ryhmään voin sentään liittyä. Ja linea negrakin on havaittavissa ja menee vähän navan (jota ei siis ole olemassa ) yläpuolelle.

Eilen illalla oli aikamoista melskausta ja pari ihan tuntuvaa potkuakin tuli taas kohdunsuulle. Kävellessä toisinaan alkaa kohdunsuuta vihlomaan, googletus kertoi, että vois olla jotain "piikkisupistuksia", mutta en sit tiedä. Tuntuu siis tosiaan siltä, kuin sukkapuikolla pisteltäis tonne alas. Sit kun pysähtyy tai hiljentää vähän vauhtia niin lähtee pois, eikä ne muutenkaan kesta kuin pari sekuntia. Toisinaan kävely taas sujuu ilman mitään ongelmia, että voisko olla vaan vauvan asennosta johtuvaa painelua?

Ainiin, äitiyspakkaus saapui eilen! :heart: Piti odottaa miestä, joka tuli töistä vasta yöllä, että avataan yhdessä. Eli olin hieman tokkurassa ja uninen enkä kauheesti ehtinyt siinä sitten räpeltää, mutta kyllä siellä vaan on kauhean paljon kaikkea kivaa! Ja tosiaan nämä vaatteet nyt sitten ainoat "uudet" vaatteet, kaikki muut meillä on saatu tai ostettu käytettynä. Ja tosiaan ihan hyvä, että hankittiin niitä pienempiä kokoja, kun nuo Kelanhan oli niin isoja. Mies jotain vielä ennen nukkumista höpisi, että pitää merkitä vaatteisiin vauvan nimi, jos niin monella on kerta noi samat vaatteet ettei vauvat sekaannu.

Mamira poksuu 30+0!!

 

Lauwra, ilman muuta otat yhteyttä neuvolaan! Ei tuon pelon kanssa saa jäädä yksin. Ja jos et edes miehelle halua siitä puhua, niin menee sulla itsellesi hirmu raskaaksi murehtia ihan yksin. Oletko kuulostellut miehen fiiliksiä? Mitäs jos miehelläkin on pelkoja, mutta kumpikaan ei mainitse peloistaan toiselle, ettei ne tartu? Ymmärrän toki kantasi siihen, ettet halua turhaan huolestuttaa ja pelotella miestä. Itse vaan hyvin avoimesti puhun peloistani sekä miehelle, että omalle äidilleni ja sisaruksilleni. Ja kun se puhuminen ihan oikeasti helpottaa omaa oloa. Ainakin sinne neuvolaan otat yhteyttä, jos et miehelle halua asiasta puhua pelko on kurja kaveri ja siitä on vaikea päästä eroon. Yksin murehtiminen on kaikista pahinta. Jaettu huoli on pienempi huoli

Sonde, mulla tuo tyttö oli tosi vähäliikkeinen mahassa. Hikotteli kyllä monta kertaa päivässä. Rauhallinen oli vauvanakin tämä taas liikkuu paljon ja hikottelee vähintään kerran päivässä. Tyttö oli perätilassa käytännössä koko ajan, tämä on ollut raivotarjonnassa jo viikkoja. En tiedä, vaikuttaako se liikkeiden tuntumiseen, vai onko tämä todellakin niin paljon vilkkaampi tapaus. Mutta pointtina siis se, että jos vauva kuitenkin liikkuu, eikä liikkeet ole yhtäkkiä hiljentyneet, niin tuskin on syytä huoleen eikä kaikki sitä hikkaakaan tunne. Minusta tämä vauva hikottelee joskus jossain tosi "syvällä", että hetken joutuu itsekin miettimään, hikkaako vai ei. Välillä tuntuu ja näkyy selvästi myös päällepäin. Vauvat vaan on niin erilaisia jo ennen syntymäänsä

Ekaa kertaa tällä viikolla meillä oli seuraa aamupäivästä. Tytöllä leikkikaveri ja mulla juttukaveri. Heti meni aamupäivä rattoisammin äsken syötiin eilisiä lasagnen jämiä ja nyt tyttö kieppuilee pedissään, jos uni tulisi. Ulkona on ihan kiva keli, joten josko päiväunien jälkeen suuntaisi omaan pihaan touhuilemaan. Ja illalla mummolassa pyörähtämään ja varmistamaan kyyti huomiseen neuvolaan

Pihla 33+4

 

Mullahan kans laski Hb sen verta, että aloin syömään lisärautaa. Obsidanista ei tuntunut olevan mitään hyötyä, eikä mahakaan oikeen tykännyt. Ostin luontaistuotekaupasta jotain sellaista nestemäistä rautalisää, missä on mukana kaikenmaailman luonnonjuttuja. Tänään olikin sitten Hb pompsahtanut jo 145:een. Eli, nyt saa annosta jo alkaa vähentämään. Tosi nopeaa lähti kyllä olo tuon nestemäisen lisän jälkeen helpottamaan
Painoa oli tullu 1200g/vko!!!! Ihan samalla lailla tuota painoa tulee kuin esikoisestakin, sinänsä hauska seurata, mutta kyllä tämä jo hirvittää. Mä syön oikeastikin tosi terveellisesti ja urheilenkin vielä ihan kohtuudella (mitä nyt tämän mahan ja supistuksien kans pystyy). Enkä herkuttele sen enempää kuin ennen raskauttakaan.. No, minkäs teet ku oot kaikkes jo tehny?

Täällä on kans yöunet mitä sattuu ja sitten ollaanki töissä väsyneenä :/ No, onneksi enää pari viikkoa, jos en sitten vingu saikkua jo ensi viikolla näiden supistus- ja kiputilojen kanssa.. Hauska nähdä sen synnytystapa-arvion yhteydessä kun tarkistetaan kohdun suu, että onko mitään tapahtunut..

Syli84, tuo vinkkaamasi kirja kuulostaa mielenkiintoiselta! Pitää lainata se itselle äippälömalukemiseksi. Ja olisi yksi ystävä, jolle haluan suositella sitä, jahka ensin itsekin luen Mä olen hirveen analyyttinen ihminen ja vähän perfektionisti, joten olisi varmaan ihan hyvä oppia olemaan vähän lempeämpi itseään kohtaan. Esikoisen vauva-aika oli melko kamalaa
Ja tämän sanottuani, vauvakuume, joo. Ihan hirveetä. Mulla meni kolme vuotta että pystyin edes ajattelemaan tämän pikkukakkosen alulle laittoa ja nyt vaikka mulla ei mikään helppo tää raskausaika oo ollut, niin silti ajattelen jo kolmatta!! Huh huh. Enkä siis mäkään oo millään määreellä lapsirakas.Jos mies ei ois halunnut niin palavasti lapsia, ei meillä välttämättä olis yhtään, mä olisimn jäänyt jahkailemaan vielä seuraavat 10 vuotta... Mutta hyvä näin, päivääkään en vaihtaisi pois.

Neiti Sievänen 32+

 

Heippa!

En ole tainnut nyt huhtikuussa kirjoitellakaan, ollut jotenkin niin kiirettä... Mutta paksusti voidaan ja ihan hyvin siis! Ei edelleenkään kipuja, vaikkakin maha painaa...

Neiti Sievänen "kiva" että joku muukin jolla etinen istukka. Mulle ei tosiaan annettu mitään kotiohjeita viimeksi ultran jälkeen, voi olla sairaalalla/paikkakunnalla osuutta tietenkin asiaan. Mullahan istukka on sekä etu-että takaseinässä (enemmän takana) niin voisi kuvitella ettei se välttämättä ihan hirveästi liiku. NO, sen näkee tosiaan ensi viikolla kun on seuraava kontrolli.
Muakin hieman hirvittää mahdollinen sektio, mutta toisaalta olen iloinen jos saan tietää synnytyspäivän etukäteen niin pääsee lapsenhoitaja varmimmin tänne ja saisin miehen mukaan (mikä nyt on siis vähän epävarmaa kun sukulaiset asuu 300 km päässä...) Kiitos Pihla ja lauwra sektiokokemuksista (en muista kirjoittiko joku muukin edelliseen ketjuun siitä)! Kiva lukea miten muilla on mennyt.

Karvamaha täälläkin, ja jos saan pelotella ensisynnyttäjiä niin en mä muista että ne karvat ois esikoisen jälkeen mihinkään hävinneet xD hahhah, kamalaa kyllä.

Tänään oli siis neuvola, verenpaineet edelleen alhaiset 106/63, painoa tullut +kilo viikossa, APUA,. noh, osasin odottaa että tässä loppuraskaudessa se lähtee nousemaan. Liikun kyllä, mutta herkut maistuu... ja kai sitä turvotusta vähän jaloissakin on. Kunhan nyt jäis sinne alle 15 kg niin ei haittaa. Tähän mennessä siis painoa tullut 9 kg. Sf mitta oli 29, hieman yläkäyrällä ja tädin mielestä lapsivettä tuntuu olevan runsaanlaisesti. No onneksi on se kontrolli niin saavat sitten siellä katsoa senkin asian. Vauva oli edelleen raivotarjonnassa.

Muuten sitten mieliala heittelee, tälläistäkö tää loppuaika on? Olen hermona ja stressissä jatkuvasti. Lapsi tuhmailee, miehen kanssa riidellään jatkuvasti ja siis ihan pikkuasioista vaan, mutta kun niistäkin saa välillä ison riidan aikaan... Hormoneja vai jotain muuta? Tänäänkin suutuin miehelle kun se ei kysynyt mitä kuuluu tullessaan töistä, kun olin laittanut sille viestejä miten taapero ei nukahda ja olen ihan hermona täällä. Ja mies otti heti kuitenkin taaperon hoidon niskoilleen että sain ruuan tehtyä loppuun. Huonoäiti-olokin jatkuvasti tuon uhmaikäisen kanssa kun tuntuu ettei ole mitään auktoriteettia ja hermoilen liikaa sen vuoksi. Ehkä tää tästä kun vaan selittäis itselleen että kaikki on hyvin ja pitäisi iloita hyvistä asioista elämässä. Tuntuu että valitan ja rähjään turhasta noille rakkaille, mutta kun on vaikea olla rähjäämättä

Lissu ja pikkuveli 31+0

 

Valkoinen hei se kuitulisä saattaa jopa pahentaa sitä ummetusta! muutenkin tää "tila" vaatii enemmän nesteiden saantia ja sit noi kuitulisät lisää sitä vielä hirmuisesti ja ovat aika tiukkaa tavaraa.. tilalle kukkakaalia, kurkkua, porkkanaa, päärynää ym hyviä hellien kuitujen lähteitä. Mallasuute jota saa apteekin kylmähyllystä toimii sekä lapsilla että aikuisilla, sitä voi laittaa maitovauvallekin se kuohkeuttaa kakkaa mutta siis vain uutta tavaraa. Raskaana oleville ummetuspotilaille taidetaan edelleen suositella Levolac-valmistetta ja pahan tilanteen laukaisuun microlax- ruisketta jolla suolen saa tyhjäksi. Movicol ja muista nestettä ulostemassaaan vievistä aineista ei ole vissiin tutkimustietoa tarpeeksi mutta sellaista vois neuvolalääkäriltä kysyä josko sais kuurinomaisesti kokeilla, ne on myös lapsille lempeitä keinoja kun pehmittää jo olemassa olevan tukoksen.

Mä oon aina ollu mahavaivanen ja mm ärtyneen suolen oireyhtymän takia ravannu tutkimuksissa ja mikä naurettavinta, gastroentrologi myös suositteli kuitulisien käyttöä, mutta mulla ainekin ne on ihan saatanasta ja samaa sanoo mun äiti ja muutama samasta vaivasta kärsivä kaveri, niillä kun saa pakin helposti jumiin ja sit taas myöskin löysälle kun se kuitu ärsyttää suolta ja taas takas niin jumiin ettei mitkään keinot meinaa tepsiä... tää on tietty yksilöllistä mutta jos siis ummetus vaan jatkuu niin sillon ne kuidut harvemmin auttaa (koska vaikuttaa vaan siihen uuteen ulostemassaan ja painaa sitä tavaraa sit vaan sinne lisää ja tiukempaan) vaan kandee kokeilla taukoa ja muita kuituja ja keinoja

tsempit vaan ja lantion alueelle rentoutusta, matalia ommm ja hooo äänteitä uloshengityksellä niin että resonoi siellä alavatsalla ja suoliston ympärillä, lantion pyörittelyjä jne kyl se joskus ulos tulee niinkun nää lapsetkin onneks!

Ai niin ja ummetusta sit ulos ponnistaessa voi harjotella sitä synnytystä varten jos täs nyt jotain positiivista voi keksiä siis sitä hapen ottoo ja hengityksen pidätystä ja ponnistamista samalla ja sit uloshengitystä ja rentoutusta jne

no joo mun tekstistä ei taas varmaan saa mitään tolkkua, mut siis tarkotus oli vaan auttaa hädässä olevaa ja tsempata, ei saarnata mistään meillä alkaa tää iltatouhu niin oon ihan keskittymiskyvytön. josko saisin osallistuttua taas paremmin kun saan esikoisen unille ja itekin pääsee vapaalle

 

Täällä kans yks vähän hermoheikko ilmottautuu.. Esikoisen raskausaikana oli kans pieniä ajatuksia, että mitä jos kaikki ei menekkään hyvin jne. mutta en niille antanut valtaa eikä ne raskautta kovasti sitten varjostaneetkaan. Oikeastaan todella vähän sitä osasi ajatella, että joku voi oikeasti mennä pieleen..
Tässä raskaudessa on ollut noita tunteita enemmän. Ehkä siksi kun on yksi normaali raskaus ja terve lapsi, vaikka synnytys nyt ei mennytkään aivan oppikirjan mukaan niin välillä on tunne, että tässä raskaudessa kaikki ei voi mennä hyvin. Kuitenkin melko rauhallisena olen tähän asti ollut. Synnytys pelottaa, enkä missään nimessä halua sektiota! Sairaalassaolo ahdistaa myös jo etukäteen. Eilen illalla vauva melskasi mahassa kun olin suihkussa, mutta sitten kun pääsin petiin niin olikin ihan hiljakseen. Joka kerta yöllä kun heräsin, kuulostelin herääkö vauveli, mutta mitään ei koko yönä tuntunut. Aamulla myös todella hiljainen ja vasta aamupalan aikaan tuntui muutamia hentoisia liikkeitä. Koko päivän liikkeet tuntuneet todella vaisuilta ja vähäisiltä, joten aamulla teinkin liikelaskentaa ja sain 10 liikettä jo aika lyhyessä ajassa. Jäi kuitenkin vaivaamaan vaisuus ja annoin peloille vallan iltapäivällä niin oli pakko soittaa kättärin päivystykseen. Sieltä sitten arvatenkin käskettiin tehdä vielä liikelaskentaa ja palataan asiaan sitten jos ei ala liikkeitä kuulumaan. 10 vaisua liikettä sain sitten onneksi puoleen tuntiin laskettua ja sitten pari mojovampaa potkua niin päätin rauhoittua.

Nyt ei enää huolestuta, sillä liikkeitä on nyt tuntunut jo varmaan puolisen tuntia putkeen. Syöminenkin oli vaikeaa kun poika punki niin, että täytyi takakenoon nojautua. Varmaan on poika vähän kääntynyt ja monottaa tonne selkärankaan päin. Etuistukka kans verottaa liikkeiden tuntemista aika hyvin.

Neuvoloista vielä! Meillä (Helsingissä) ei usein neuvoloita ole. Olisinkohan nyt käynyt viikoilla 8, 14 , 16 oli lääkäri, 23 ja 30. Seuraava käynti onkin sitten kuukauden kuluttua lääkäri ja sitten käynnit 2 vk välein. Onneksi tässä kuussa tulossa esikoisen 1.5v neuvola niin voi siellä jutella sitten samalla omista oloista jos on jotain.

Vielä 2 viikkoa niin näkee ultrassa mitä pojulle ja pojun virtsarakolle, verisuonelle ja kaiuttomalle alueelle kuuluu. Painoarvio kans kiinnostaa.

Malsa ja pojuE poksuu 32+0

 

Syli, kiitti vinkistä, että toi kuitulisä ei ehkä ookaan hyväksi ummetuksessa. Oon meinaan käyttäny sitä muiden keinojen ohella. Pitääpä kokeilla olla ilman. Kuivattuja luumuja tulee syötyä päivittäin ja Levolacia, mutta pari päivää voi mennä ilman tarvetta käydä isommalla hädällä... ja sit onkin punnaamista. Se tosiaan tuntuu vähän ku olis synnyttämässä. :O

Meidän 5 v. totes tänään, että "äiti, sun masu on niin iso, että kohta se nostaa sun tissejä ylöspäin!" Heh, kyllähän kolme pitkää imetysjaksoa on tehny tehtävänsä, että maan vetovoima kutsuu tissejä... mutta ei taida tosta masusta olla silti kummoiseksi kohottajaksi.

Täällä oli tänään ensimmäinen hikka masussa. Ei taida olla kova hikkailemaan. Muistan, että kakkosella oli ainakin tosi usein hikka. Tää tapaus tuntuu kovin rauhalliselta muutenkin.

Mulla on neuvolakäynnissä nyt 3,5 viikon tauko ja olis ollu vissiin pidempi, mutta terkalla olis seuraava viikko lomaa, joten anto mulle ajan ennen lomaansa. Edellisten nauvolakäyntien väliä oli 6,5 viikkoa. Vähän eri käytäntöjä taitaa olla eri paikoissa, mutta käyntikertojahan on tänä vuonna just vähennetty. Etenkin uudelleen synnyttäjiltä.

Sulo-Sylvia ja sipsukka 29+6

 

Meillä oli tänään neljäs ultra ja voi että miten sitä jännittääkin joka kerta niin paljon! Meillä oli aika jo 9.30, mistä olin tosi tyytyväinen ettei mene koko päivä hermoillessa, mutta sitten lääkäri olikin melkein tunnin myöhässä. Se odottelu tuntuikin sitten ihan loputtoman pitkältä. Mutta päästiin me sinne ultraankin sitten lopulta ja pojulla oli edelleen kaikki hyvin :heart: Hassua kuinka se aina jännittää, vaikka mulla on nyt viime aikoina ollut tosi luottavainen ja varma olo tämän raskauden suhteen ja vauvakin on liikkunut tosi paljon. Välillä kun on ollut niitäkin kausia, että miettii liikaa ja pelkää kaikkia mahdollisia "mitä jos" - skenaarioita. Painoarvioksi meidän pojalle saatiin 1316g mikä kuulemma on ihan normaali lukema. Mua tuo aina jännittää, kun meillä diabeetikoilla vauvat usein kasvaa tavallista isommiksi.

Diabeteshoitajan luona kävin myös, ja kuulemma ei tarvitsisi enää tälle äidille kuitenkaan tulla paljon lisää kiloja Niitä on siis jo 12 kertynyt tähän mennessä. Neuvolassa ei tuosta olla oltu huolissaan, koska lähtöpaino oli mulla niin alhainen. No nyt on kyllä jo kuukauden paino pysynyt samassa lukemassa, kun alku- ja keskiraskaudessa niitä kiloja tuli nopeasti.

Mitäs vielä. Hikkaa en ole vieläkään tuntenut, tai ainakaan tunnistanut! Ois hauska tietää, miltä sekin tuntuu

Pupumama 28+2

 

Meilläkin oli neuvola tänään, seuraava taas kuukauden päähän.
Kaikki arvot oli kunnossa. Hauska, kun normaalisti olen aneeminen ja verenpaine on noin 110/65. Koko raskauden ajan hb on pysynyt 120 ja verenpaine laskenut sadan pintaan ja alapuolelle. Olen raskaana ja ensimmäistä kertaa rauta imeytyy elimistööni

Neuvolan täti meinasi, että ne vauvat jotka hikottelee paljon masussa, nikottelevat paljon myös syntymän jälkeen. Se nähdään sitten jossain vaiheessa.

Mun piti vielä jotain kirjoittaa, mutta nyt katkesi ajatus tuon pedofiiliohjelman myötä, joka pyörii kakkosella.

Ruu

 

ruu79 meil aineki esikoinen veteli vauvavuoden aikana niin pitkiä ja monia hikkoja et uskon ton lausahduksen kun mahassakin hikotteli niin paljon et olin jo senkin takia tosi väsyksis.. tän hetkinen maha-asukas kans hikkailee paljon mut ei vielä ainekan onneks ihan mua väsyksiin asti et saa nähdä mimmonen on sit vaavina

pupumama kyllä hattua nostan sulle kun oot 1-tyypin diabettikko ja jaksat! ei varmaan oo kuitenkaan yksinkertasimmasta päästä toi sunkaan raskausaika kun tällasen ei-diabeetikonkin tarvii huomioida vaikka minkämoista asiaa arjessaan.