Keskenmenon jälkeen plussanneet...

Heippa!

Kävin lueskelemassa tuolta vauvakuume-sivustoilta keskenmenon jälkeen kuumeilevien kuulumisia ja siellä oli joku keskenmenon jälkeen plussannut heittänyt tällaisen idean... Minusta se kuulosti tosi hyvältä ja ajattelin laittaa heti tällaisen ketjun täytäntöön...
Elikkäs moni tuolta ketjusta on plussannut ja tulee varmasti plussaamaan ja olisi ihanaa vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia yms. teidän kanssa.
Itse sain akuraskauden keskenmenon maaliskuussa ja plussasin heti keskenmenon jälkeen uudelleen... Alkuraskaus oli tietty piinaavaa keskenmenon pelkoineen yms, mutta nyt on selvitty rv 16+6 asti ja sydämestäni toivon, että pikkuinen pysyisi matkassa loppuun asti...
Toivottavasti moni teistä löytäisi tämän ketjun ja voitaisiin vaihdella ajatuksia yms =)
Itselläni la 9.12 ja toista odotellaan... =)

Riikkuli 16+6
 
minä myös olin tuossa pinossa kuumeilemassa km jälkee... plssasin näin et oli kahdet menkat km jälkee välissä,ja sit tuli se yllätys plussa... :) nyt menossa rv 11+5 ja eelleen hiukan pelottaa mut positiivisin mielin olen yrittäny eteen päin mennä... mulla olis la 14.1.08 :heart:
 
ihanaa, että heti joku vastasi... :) Ja tietysti ensinnäkin iso :hug: ja valtavasti onnea odotuksen johdosta... Tiedän tuon pelon tunteen, mutta positiivisuutta vaan kehiin ja paljon, paljon tarrasukkia... :heart:
 
Mie sain keskenmenon elokuussa 06 ja lokakuun kierrosta kävi tärppi :D Ensimmäiset 13 viikkoa olivat piinaavia kun vähän väliä vuoti verta ja sitten keskiraskaus ja loppuraskaus oli suhteellisen rankkaa kun supisteli, mutta nyt ollaankin sitten jo viikoilla 37+4 ja nyt odotellaan että milloinkahan tämä vauveli täältä suostuisi ulkoistumaan :D
 
En juuri tuolla kuumeilupuolella kirjoitellut ja minulla on raskaus aika pitkälläkin, mutta ajattelin silti osallistua. Minulla todettiin 1.9.2006 pysähtynyt keskenmeno rv 11+1, sikiön kasvu oli lakannut jo rv 8+. Kemiallinen tyhjennys tehtiin heti. Seuraavat menkat antoivat odottaa itseään kaksi pitkää kuukautta, mutta siitä sitten heti seuraavasta kierrosta plussasin ja nyt menossa onnellisesti 33+1. Tajusin tuossa vasta vähän aikaa sitten etten ole enää tarkistanut/pelännyt joka vessakäynnillä että näkyykö verta. Niin paljon olen tämän raskauden alkumetreillä pelännyt uutta keskenmenoa etten edes muista miten sain plussan tai kuinka kerroin siitä miehelleni. Esikoisen sekä sen keskenmenneen kohdalta nuo asiat ovat ihan kirkkaassa muistissa.

Tässäkin raskaudessa on ollut omat hankaluutensa mutta pääosin kaikki on mennyt hyvin. Nyt jo pikkuhiljaa alkaa synnytysajatukset vallata mielen.
 
Ihanaa kuulla iloisia uutisia keskenmenon jälkeen noin pitkälle edenneissä raskauksissa... =)
77mm: mulla tuo vessassa juokseminen ja alushousujen tarkistelu on arkipäivää vieläkin, vaikka pikkuisen olen jo liikkeitäkin alkanut tuntemaan... Sitten kun tämä valkovuotokin on niin runsasta, niin joka kerta on saanut pelätä, kun jotain lämmintä hulahtaa housuihin... Mieskin on sanonut, että vessapaperia menee kaksinkertainen määrä aikaisempaan verrattuna. :LOL: Mutta minkäs teet, kun pelko on koko ajan läsnä.
Pikkupeikko85: se piti vielä lisätä, että tuolla keskenmenon jälkeen kuumeilevien porukoissa on kyllä niin ihanaa ja empaattista sakkia, että toivotaan, että he kaikki pääsevät tänne pikaisesti!
Johantero ja 77mm: teillä alkaakin olla ihan h-hetket käsillä... Tsemppiä paljon ja voimia loppuraskauden jaksamiseen... :heart: :heart: :heart:
 
Hei kaikki!
Itse sain keskenmenon viime loka-marraskuussa... silloin oli rv 11 eli melkein pääsin jo huokaisemaan maagisen 12 viikon yli mutta toisin meni. No epäiltiin tuulimunaksi ja sain pari kertaa ne tyhjennyspillerit ja lopulta kuitenkin jouduin kaavintaan ja täytyy sanoa, että se oli pitkä ja rankka kokemus fyysisesti ja hekisesti.
No mutta nyt sitä ollaan taas raskaana ja kohta puolivälissä. Ihanaa!!! Ja potkut tuntuu ja itku menaa joka potkusta tulla...
uskalsin eilen ostaa jo pikkuisen bodyn ja se oli todella suuri saavutus.
Tajusin vasta itse koettuani ja kerrottuani keskenmenosta, kuinka yleistä se onkaan. Ja täytyy kyllä sanoa, että sen jälkeen sitä suhtautuu raskauteen aivan uudella kunnioittavalla tavalla... jos ymmärrätte mitä tarkoitan..
TOivon todella että kuumeilijoiden pinosta kaikki pääsisivät tällekin puolelle!!!
Enni ja Jalmari
 
Mäkin nyt hyppään tähän kirjoittamaan, vaikka en tuolla kuumeilijoissa ollutkaan. Eli sain keskenmenon joulukuussa 2006, lääkkeellinen keskeytys tehtiin rv 11+6. Vauvalla oli vielä kaikki hyvin 10+6 ultrassa, mutta viisi päivää tästä todettiin sykkeen kadonneen. Syy miksi ultrattiin silloin, oli verinen vuoto, joka alkoi, kun sain jonkun ihmetulehduksen ja päädyin sairaalaan. Nyt siis raskaana taas, neljännestä kierrosta km jälkeen. Ultrassa käytiin rv 9+3 ja silloin ainakin kaikki ok, sykkeet näkyi ja vauva liikkui<3. Nyt menossa rv 11+0 ja laskettu aika olisi ultran mukaan 20.1.08. Np-ultraan olen menossa 10.7 ja voitte varmaan uskoa, että on hirveä jännitys päällä, vaikka nyt ei ole mitään vuotoja ollutkaan. Toivon, että tämä tammivauva jaksaa pysyä matkassa mukana. Onnellista odotusta kaikille teille!
 
Ja tervetuloa mukaan Enni1980, Clara75 ja Vimpula 05 ja 07 :wave:

Enni 1980: Uskon, miten ihanalta varmasti pikku potkut tuntuu masussa... :) Itsekin jo pikku nippailuja tunnen ja se tunne on niin uskomaton, ettei sitä pysty sanoin kuvaamaan. Mutta kyllä huomaa, että jos on päiväkin, ettei pikku hipaisuja tunne niin alkaa huolestuttamaan. Esikoista odottaessa ei tämmöisiä pelkoja ollut, mutta luulen, että tuo keskenmeno jotenkin sai ne pelot liikkeelle...
Aika moni ollut kuitenkin teistä suht pitkällä ja saanut keskenmenon. Itselläni todella oli keskenmeno niin alkuvaiheessa, mutta se tuska ja suru oli silti suuri, koska vauvaa oli todella kovin toivottu perheeseen... Niinkuin varmasti meillä kaikilla... :hug: Mutta varmasti tuossa viikkojen kuluessa se tunne vain kasvaa ja pettymys ja suru on varmasti olleet valtavat...
Mutta ihanaa, etä nyt kaikilla on asiat hyvin ja raskaudet sujuneet suht ongelmitta... illanjatkoja kaikille =)
 
Se on muuten jännä,miten sitä vieläkii välillä tulee semmonen epätodellinen olo ja välillä pelkää ihan tajuttomasti,et onkohan kaikki kunnossa...vaikka onki jo puolessa välissä.Esikoista oottaessa ei ollu tämmösistä peloista tietookaan,saati et ois tullu mieleenkään keskenmeno!Kieltämättä tossa talvella alko elämä tuntua vähä liian rankalta pilalta,mut toi 1v9kk oleva ilopilleri piti hyvin pinnalla.Oli aivan ihana ku kerranki itkin,ni kiikutti mulle tutin ja tuli halailemaan,eikä ikää ollu sillon ku 1v2kk.
Tää raskaus on kyl menny tosi hyvin,ei juurikaan mitään kipuja,ei pahoinvointeja,mahakaan ei vielä juurikaan näy.Rakenneultra oli viime viikolla ja kaikki oli hyvin,kasvaa samoissa mitoissa esikoisen kans,sykkeetki olllu ihan samat,poika olo vaan vahvistuu! ;)
 
Samanlaisia fiiliksiä oli syksyllä kuin Vimpulalla. Minulla myös esikoinen oli 1 v 2 kk keskenmenon sattuessa. Täytyy kyllä myöntää että tuo ihana pikkupoika minut pinnalla piti syksyn ajan, ja taas toisaalta km sai minut arvostamaan hänen olemassa oloaan vielä entistäkin enemmän.
 
Jokohan mä uskaltautuisin tännepuolelle :whistle:

Mä oon tuolta kuumelijoiden puolelta. Meillä jätetiin ehkäsy pois 07/05 ja meni puoli vuotta kun tulin raskaaksi, meni kesken heti alussa. Sitten menikin vuosi eteenpäin ennenku tärppäs, se meni kesken rv 6 tienoilla. Tuo oli siis helmikuussa. Nyt siis plussasin just ennen juhannusta! Sikäli tämä plussa eroaa noista edellisistä sillä että viiva on oikeasti tosi tumma, noista edellisistä sain vaan sellasia haaleita viivoja mitkä ei ees oikein tummunu. Joten senpuoleen koitan olla vähän luottavaisemmin mielin että nyt menis kaikki hyvin! Niin ja meillä on ihana 5-vuotias tyttö ennestään.
 
Vinja:Tervetuloa mukaan ja eix tää vähän niinkuin ollukkin sun idea? Yhä käyn säännöllisesti lukemassa noita kuumeilijoitten juttuja... Siellä on niin empaattisia ja ihania ihmisiä, jotka jaksaa kannustaa, ett ei niitä voi jättää... =) Mukavaa, kun saimme sinutkin tänne puolelle. Ja oikein paljon onnea plussan johdosta ja paljon tarrasukkia mukaan... Mitenkäs tämä alkuraskaus on sulla sujunut? Toivottavasti hyvin... =) Ihanaa saada tätä porukkaa tuolta kuumeilijoista... Toivottavasti saadaan piakkoin paljon lisää...
Omasta navasta sen verran, että olin jo parina iltana huolissani, kun pikkuinen on ollut niin hiljaa, mutta tänään on tullut useaan otteeseen semmoisia pikku töytäisyjä... =) Helpotti hieman, kun tietää, että jotain siellä on... Tää raskausajan tunnemyllerrys sais pikku hiljaa helpottaa... Olen kyllä tempperamenttinen ja herkkä luonne, mutta tämä on ollut jotain aivan mahdotonta...
Riikkuli 17+2
 
Vinja:Tervetuloa mukaan ja eix tää vähän niinkuin ollukkin sun idea? Yhä käyn säännöllisesti lukemassa noita kuumeilijoitten juttuja... Siellä on niin empaattisia ja ihania ihmisiä, jotka jaksaa kannustaa, ett ei niitä voi jättää... =) Mukavaa, kun saimme sinutkin tänne puolelle. Ja oikein paljon onnea plussan johdosta ja paljon tarrasukkia mukaan... Mitenkäs tämä alkuraskaus on sulla sujunut? Toivottavasti hyvin... =) Ihanaa saada tätä porukkaa tuolta kuumeilijoista... Toivottavasti saadaan piakkoin paljon lisää...
Omasta navasta sen verran, että olin jo parina iltana huolissani, kun pikkuinen on ollut niin hiljaa, mutta tänään on tullut useaan otteeseen semmoisia pikku töytäisyjä... =) Helpotti hieman, kun tietää, että jotain siellä on... Tää raskausajan tunnemyllerrys sais pikku hiljaa helpottaa... Olen kyllä tempperamenttinen ja herkkä luonne, mutta tämä on ollut jotain aivan mahdotonta...
Riikkuli 17+2
 
kirjotanpa minäkin nyt tänne. Meillä yksi km takan ja sen jälkeen olen samantien tullut uudelleen. Nyt alkaa viikkoja olemaan jo kivasti takana,huomenna ensimmäinen ultra joka on samalla np :)
Alussa oli aikamoista paniikointia ( tosin testasimme vasta kun olin jo vkolla 8) mutta kun ensimmäisen kerran kuulin vauvan sydän äänet paniikki laski todella paljon . Varmasti huominen myös auttaa tähän. toivottavasti pikkunen on todella siellä ja kaikki hyvin :heart:
 
Mä en jotenkin vielä osaa/uskalla kirjoitella tänne. Käyn kyllä lukemassa mutta on niin epäraskautunut olo vaikka tänään tein paljon vahvemman plussan taas. Onnellinen toki olen siitä, mutta pelottaa kun tosiaan kaksi viimeisintä on ollu KM ja TM. Ehkä alkuraskauden ultran jälkeen (oon ajatellut meneväni tasan 6+0) sitten enemmän jos jotain näkyy.

Mutta nyt yritän olla tosi onnellinen tästä tapahtui tää TJOT-ajatuksella kuitenkin paljon nopeammin mitä luulin, toisella kierrolla jo vaikka oli kp:t ihan sekaisin sen tuulimunan takia.

Eli takana on KM -05 rv 12+1 (sydänäänet oli kuultu edellisenä päivänä :( ) ja sitten TM nyt tammikuussa selvis rv 6+0 :/


T. Oikukas 4+1
 
Hei! Minulla on takana kaksi peräkkäistä keskenmenoa, toinen rvk 9+ ja toinen 11+, molemmat vuoden 2006 aikana. Nyt odottelen kaksosia rvk 27, ja hyvin on raskaus mennyt tähän asti. Alkuraskaus oli kyllä rankka kovan keskenmenopelon takia, mutta nyt on jo luottavaisempi olo. Onnea kaikille odotukseen! :heart:
 
Riikkuli: Alunperin tais joku muu heittää idean "kevätkääryleistä", mutta täähän onkin hyvä kun tähän voi tulla jo aikasemmin plussanneet ja myöhemmin plussaavat! Toivotaan vaan että saadaan paljon tuttuja sieltä pinosta tänne!

Tervetuloa myös muut uudet!

Nyt tulikin äkkilähtö rannalle, tuun myöhemmin kertoilemaan kuulumisia!
 
Hassua, jotenkin olin lähes varma siitä, että olin kirjoittanut aikoinaan siihen km:n jälkeen kuumeilevien pinoon, mutta enpä ollutkaan. Kävin näköjään vain lueskelemassa. :) Koetin kai purkaa pahaa mieltä työntekoon ja "unohtaa vauvaprojektin" (siis ainakin palstailun), huonolla menestyksellä.. Mutta nyt kirjoittelen tänne. Mukavan oloinen ketju ja mukavan oloista porukkaa. =) Itse koin keskenmenon/ tuulimunan (ei varmuutta kumpi) helmikuun alussa. Vatsa oli kasvanut, eikä vuotoja tms esiintynyt, joten uskoin kaiken olevan ok, kun se rv 12:kin oli ohitettu.. kunnes menin ultraan eikä mitään elonmerkkejä löytynytkään, sikiöpussi vain ja mahdollisesti kuollut alkio. Odoteltiin vielä reilu viikko ja koska "tyhjeneminen" ei käynnistynyt itsestään, minut kaavittiin (syntymäpäivänäni!). Km:n jälkeen olimme ajatelleet odottaa ne yhdet kuukautiset ja pidättäydyimme seksistä usean viikon, kunnes läheisyydenkaipuu voitti ja keskeytyneeksi tarkoitettu yhdyntä ei sitten keskeytynytkään. Hmm. Raskauduin heti siitä kierrosta. Aluksi (ja vähän vieläkin) olin asiasta huolissani, mutta lääkäri rauhoitteli. Vasta np-ultran jälkeen uskalsin iloita uudesta raskaudesta ja vieläkin jäytää pelko, vaikkakin se päivä päivältä hellittää. Sydänäänet on kuunneltu kahdesti ja molemmilla kerroilla kesti, ennenkuin kuuluivat ja ennätin siinäkin ajassa säikähtää. Mieheni ei vieläkään halua kertoa raskaudestani kavereilleen, eikä ostaa tarvikkeita tulokkaalle, kun pelkää yhä pahinta. Otti kai loppujen lopuksi km:n minua raskaammin. Muutaman viikon päästä menemme yhdessä rakenneultraan, ja olen sanonut miehellekin, että sen jälkeen voimme vihdoinkin odottaa luottavaisin mielin ja lähteä ostoksille. (Siis mikäli kaikki ok, mitä sydämestäni toivon!) Tämä tältä erää, mutta palailen vielä..

Jempu 17+0 :heart:

P.s. Meillä näköjään Riikkulin kanssa molemmilla tärpännyt samantien uudelleen. Huolettiko asia sinua? L.a.:kin näyttäisi rv:sta päätellen olevan samoihin aikoihin. =) Minulla siis 12.12.
 
Kaikille uusille tervetuloa... =)

Jempu:Kiva saada joukkoon joku, jolla la samoihin aikoihin, niin voidaan sitten vertailla näitä kokemuksia... =) Juu, todellakin tärppäsi heti, mutta minulla km oli niin varhaisessa vaiheessa, että neuvolasta sanottiin, että estettä ei ole uudelle yritykselle, kun kaikki tuli itsestään ulos. Itse km ei ollut mikään fyysinen koettelemus minulle, kuin kuukautiset, mutta kolme kertaa kovemmilla kivuilla... Henkinen puoli olikin sitten jotain aivan toista. En tiedä olinko ehtinyt vielä toipua henkisesti edellisestä, kun tein sen positiivisen testin... Se oli jotenkin uskomatonta, koska ei ollut yhtään sellainen raskautunut olo, mutta päätin silti testailla. Alkuraskaus oli todella rankkaa henkisesti. Pelkäsin koko ajan keskenmenoa ja vessassa ravasin jatkuvasti ja täytyy myöntää, että teen sitä välillä vieläkin, vaikka tunnen jo pikkuisen liikkeitä. Hieman minua helpotti alkuraskauden ultra johon menin vkolla 7. Siellä näkyi ja syke ja lääkäri sanoi sikiöllä olevan kaikki hyvin... Vierähti kivi pois sydämeltä silloin... =) Mutta minä olen sellainen luonne, että huolehdin koko ajan, joten kyllä tähän asti olen koko ajan jostain murehtinut... =) Rakenneultran sain aika myöhäiseksi. Vasta vkolle 20+2 ja jännittää hirmuisesti. Toivottavasti kaikki kuitenkin hyvin... Ja toivon koko :heart: , että sinullakin sujuisi tämä raskaus hienosti ja ultrassa olisi kaikki hyvin... Uskon kyllä niin... =) Olitko ajatellut mennä 4d-ultraan? Meillä on hieman käynyt mielessä, että haluttaisiin miehen kanssa mennä, kun siellä sitten näkee kaiken niin selvästi...

Oliko kukaan muu täältä ajatellut mennä 4d-ultraan? Tai jo käynyt siellä? Mitenkäs tuo massun koko? Millainen masu teillä jo on? Mulla on aika valtavan kokoinen, mutta kyllä on ruokakin maistunut... Huomenna neuvola ja jännittää taas mennä seisomaan siihen vaakaan... Viimeksi oli kiloja tullut viikkoon 14 mennessä +3 ja nyt tiedän, että on tullut ainakin jo tuon verran lisää... :ashamed:
Riikkuli 17+3
 
:wave:
Täällä kans odotellaan nyt sit onnistuneesti pikkukakkosta kahden välissä olleen keskenmenon jälkeen. Mulla oli lokakuussa 06 eka keskenmeno. Vuoto alkoi 7. viikolla ja maaliskuussa oli toinen keskenmeno. Vuoto alkoi jo 5. viikolla. Tämä raskaus sitten alkoi heti toisen keskenmenon jälkeen. Nyt ollaan jo viikolla 16+6. 2 ultraa takana ja näyttäis ihan hyvältä :) Liikkeetkin tuntuvat.
 

Yhteistyössä