Koira lapsiperheessä, miten pentuajasta selviää?

  • Viestiketjun aloittaja "Karvapallo"
  • Ensimmäinen viesti
"Karvapallo"
Hei koiranomistajat,

Olen kuumeillut koiraa pari vuotta ja aina järkiperäisesti päätynyt siihen, ettei lapsiperheeseen koiraa kannata ottaa. Tämä nyt kuitenkaan ei ole järkiasia, koska aina vaan uudelleen päädyn surffaamaan kennel-sivuilla koirapallero mielessäni. Ja ehkä jopa jonkun järkisyyn koiran puolesta juuri ja juuri keksin (= lapsille kaveria, vastuuta ja harrastusta nykyistä hamsteria enemmän). Suurin syy siis kuitenkin se, että minä vaan haluaisin itselleni koiran. Toko ja agility -touhut kiinnostaisivat.

No mutta arki on kuitenkin unelmia haasteellisempaa ja olen miettinyt, miten pentuajasta selviää. Miten lapsiperheen arkeen saa sopimaan pennun, joka tuhoaa kaiken lattialle jäävän (vai onko ne vain kauhutarinoita eikä ihan todellisuutta?)? Entä kun koira oppii hyppäämään sohvalle, onko mikään enää turvassa? Miten koira pärjää lapsiperheen hulinassa, jossa vähintäänkin joku välillä itkee kaaduttuaan ja muutenkin on välillä hulinaa, etteipä joku joskus ääntä vähän liikaakin korottaisi? Entäpä sitten ovipolitiikka. Kolme lasta (1,5v, 7v ja 9v), kun ramppaa ulos ja sisälle, pyöriikö pentu jatkuvasti ovella haukkumassa? Suurinpiirtein ainoa asia, joka pentuajassa ei huoleta, on sisäsiisteys. Pissat ja kakat ei pelota.

Kertokaa kokemuksia siitä kuinka on sujunut? Kaduttaako vai kannattiko koiran hankinta?

Parasta tietty olisi unohtaa koko koirahaave, mutta jotain joskus kovasti kuumeilleet tietävät varmasti, ettei ihan helposti unohdu. Toisaalta voisi olla hyvä myös odottaa pari vuotta pienimmän kasvua, mutta nyt olen vielä vuodenvaihteeseen kotona, joten sen puoleasta aika olisi sopivampi kuin sitten joskus, kun kesälomaa on max 4 viikkoa.
 
Meille on näillä näkymin tulossa koiranpentu ensi kuun alkupuolella. Poikamme on 1v5kk ja olemme todenneet että meidän arkeen sopii hyvin. Mies käyttää aamupissalla ennen töihin lähtöä ja me lähdetään koiran ja pojan kanssa pidemmälle lenkille aamiaisen jälkeen ja mies käyttää taas illalla kun minä olen poikaa nukuttamassa. Itse olen hoitovapaalla ainakin tammikuuhun 2013 asti ja senkin jälkeen menen tod. näk. iltakouluun jolloin koira ei joudu olemaan kuin max. muutaman tunin päivässä yksin.

Sitä koiraahan ei ole pakko päästää sohvalle eikä niitä leluja järsimään: sen kun opettaa niin ettei sohvalle ole asiaa ja että koiralla on erikseen omat lelunsa, on jo muutama huoli ratkaistu. Tietenkään koira ei kerrasta opi ja vaatii koulutusta mutta samantapaiset rajat sille voi asettaa kuin lapsille. Oma isäni sanoi joskus äidilleni että "kakarat ja koirat kasvatetaan samalla tavalla" :D ja minusta ihan hyvä neuvo: kummatkin tarvitsevat rajoja ja sääntöjä joista ei jousteta, päivärytmi on tärkeä johdonmukaisuudella pääsee jo pitkälle. Enemmän olisin sinuna huolissani siitä etteivät lapset hemmottele koiraa pilalle: kokemuksesta voin sanoa että koiraa on julmetun hankala kouluttaa jos toinen on tiukkana ja toinen lellii piloille... Koirahan on laumaeläin, jolla on geeneissä se, että sillä on lauma ja laumalla johtaja, jonka ei pidä ikinä kotioloissa olla koira itse! Koiralle pitää opettaa oma paikkansa, koska mikään ei ole kamalampaa kuin koira, joka kerjää, hyppii päälle, haukkuu kaikelle ja kaikille ja pitää itseään maailman omistajana. Eli lyhyesti sanottuna: kunnon koulutuksella varmasti koira soveltuu hyvin lapsiperheeseenkin!
 
koira fani :P
meille tuli jämtlannin pystykorva kun esikoinen oli vuosikas.Tämän jälkeen aloitin pph:n työt ja syntyi vielä yksi lapsi perheeseen. Koira on nykyisin 6-vuotias.. Mielestäni koira on sopeutunut pieniin lapsiin paremmin kuin kaverini koira jonka lapset olivat kouluikäisiä pennun saavuttua. Sietää paremmin repimistä ja koskettelua,kovia ääniä, äkkinäisiä kiljahduksia jne..

Tuo tavaroiden puremisvimma ei mennyt koskaan ohi.. Lapset on oppinut siivoamaan barbinsa lattioilta todella hyvin! Koira on syönyt ekan kolmen vuoden aikana sohvan,runkopatjasängyn, kasan leluja ja pari mattoa... Nyttemmin rauhoittunut, mutta edelleen laitellaan makkareiden ja olohuoneen ovet kiinni kun jää yksin, koska tekee pesiä (kaivelee,puree tyynyjä) sänkyyn ja sohvaan)..

karvaa lähtee niin julmetusti, että varaudu imuroimaan joka päivä seuraavat 15-vuotta..Riippuen toki rodusta...

lasten ollessa ihan pieniä, suoraan sanoen vitutti pukea ne haalareihin ja lähteä pakkasella/vesisateella lenkittämään koira, vaikka ois väsyttänyt..Koira oppi hienosti kulkemaan rattaiden vierellä, eikä vedä (paitsi jos saa hyvän hajun metsästä, edelleen rotuvalinta).. Aluksi sen pitikin olla miehen hommaa, mut eihän se aina ole kotona silloin kun koiralla on hätä, ni sitten mennään.. Nyttemmin helpompaa kun muksut voi jäädä kotiin pissojen ajaksi ja koira jaksaa pidättää kymmenenkin tuntia ihan helposti..

Kokemuksella voin sanoa, että koiran pentuvaihe kestää kaksi-kolme vuotta ennenkuin on rauhoittunut, ei hökellä ovella, ei varasta ruokaa lapsen kädestä, ei hypi vasten, ei yritä karata joka oven raosta, eroahdistuksen hellittäminen, ja muutenkin yleinen ees taas hönttääminen ja huomion kerjääminen..Tosin meidän koirasta on tullut sellainen mukava kotivössykkä vasta 5v jälkeen.. Sitä ennen yleinen häsellys ja hösellys oli jatkuvaa..Liikunnan puutetta ei ole kun koira käy metsällä lähes joka päivä, on vaan luonteeltaan energinen tapaus ja toiminna ystävä..Hieman vahtiviettinenkin, kyttää ovesta tulijat ja menijät tarkkaan..

Lomille ei olla päästy nyt kuuteen vuoteen, koska koiraa ei voikkaan ottaa mukaan ihan minne vain.. Pisimmillään loma voi kestää kaksi päivää, kun koira alkaa masentua hoidossa ollessaan ja ripuloi, eikä syö.. Tällaistakin sattuu, että saa ressi koiran vaikka kuin pennusta asti totuttaa.. Lisäksi on pahoinvoiva autossa, hellittää iän myötä näköjään, mut ekat n.4v yrjöili autoon..

Rahaa on mennyt eläinlääkäriin noin tuhat euroa. Mut johtuu paljon harrastuksesta, kun on saanut esim.ilvekseltä turpaan ni käyny jonkun kerran tikattavana tms.. Rokotukset, madotukset, tarkastukset jne.

Kummilapseni ja pari tytön kaveria ei voi käydä meillä koskaan kylässä, koska ovat allergisia.. Myöskään me ei voida vierailla kauaa kummilapsen luona kun meidän vaatteiden mukana tulee hilsettä..

Onhan tuo ihana vössykkä nyt. Pentuaika ja koiran murrosikä (meillä ekat neljä-viisi vuotta) oli hetkiä jolloin olin valmis ampumaan koko rakin kuuhun..Seuraava metsäkoira tuleekin pihalle kunhan talon ostamme.. Sisälle en halua koiraa enää koskaan kunhan tuo entinen meidät jättää..

Mut se kuume ei mene ohi, ennenku pallero on kotona.. Tutustu huolella eri rotuihin ja niiden ominaisuuksiin. jokainen koira on kuitenkin yksilö, joten yllätyksiltä ei voi välttyä (paukkuarkuus, sosiaaliset taidot,pidätyskyky, allergiat, suolentoiminta jne.jne..). koulutuksella saa paljon aikaan, mutta koira on aina koira, hökäle, haiseva, karvainen, likainen, märkä, perässä hiihtäjä, pallo nilkassa, väsymätön ja joskus ihana..:)
 
[QUOTE="vieras";23923078]kaikkien koiranomistajien on joskus täytynyt ostaa se ENSIMMÄINEN koira. kun ilmoituksia lukee niin mikään rotu ei tunnu sopivan ensimmäiseksi koiraksi...[/QUOTE]

tottakai, kysyinkin siksi että tietää miten pohjalta lähtee neuvoja antamaan... jos esim aloittajan lapsuudessa on ollut koira niin juttu ois jo helpompi.

mun käsityksen mukaan ekaksi koiraksi käy juuri sellainen minkä kasvattamiseen omistaja uskoo pystyvänsä. se voi olla rotikka toiselle, mut toiset taas ei missään tapauksessa ekaksi uskaltaisi ottaa rotikkaa. itselläni on koko elämän ajan ollut koiria, isoja ja pieniä.

lapsien kanssa pennun tarvitsee enne kaikkea saada nukku juuri niin paljon kuin haluaa, lapset ei saa mennä herättelemään.
pennulle kannattaa jo pienestä opettaa että se kulkee ovista viimeisenä.
ja kun se jo ihan pienestä saakka tottuu olemaan lasten touhuissa tai edes seuraamaan niitä, ei se lapsia hauku. vieraita ohikulkijoita tietysti haukkuu, vahti kun on :)
pentuaika on aikamoista vilskettä, mutta jos on aikaa olla kotona ja antaa aikaa pennullekkin, niin siitä vaan. kesällä on muutenkin helppo opettaa sisäsiistiksi, kun itsekin pääsee vain nopsaan ulos.
Kerrostaloon en koiraa suosittele, edes pientä.
koiralla kannattaa olla tietty paikka kodissa, jossa on sen peti. sellainen nurkka, missä se voi rauhassa nukkua ja vahtia.
meillä koiruus ei pentuaikana tuhonnut paikkoja, riittävä ulkoilu sekä opetus piti sen tyytyväisenä eikä siten turhautunut. puruluita vaan tai joku ihana pehmolelu mitä saa riepotella :)
sohvalle se ei tule jos sen opettaa, että ei saa.... johdonmukaisuus on tärkeää, kuten lapsillekin: jos komennat, se komento on muistettava seuraavanakin päivänä ;)
kaikesta selviää kun perehtyy etukäteen asioihin :) onnea pennun hankintaan!!! ja kun mieluisa rotu on löytynyt, kannattaa ehdottomasti jutella jonkun sen rodun kasvattajan kanssa, ennen pennun ottamista.
jos ei kokemusta ennestään näistä asioista ole, niin kokemusta omaavilta kannattaa kysellä :)
 
Alkuperäinen koirakuumeilija
Juu, ei tosiaan ole koiraa aiemmin ollut. Paitsi silloin kun itse olin lapsi ja 5-10v eli noin 25 vuotta sitten. Ei siis kovin hyviä muistikuvia :) Sen muistan, että lempinukke meni parempiin suihin ja muutamat kengät myös. Nyt olen tietoa kerännyt netistä ja muiden kokemuksia. Ja muiden kokemukset tuntuvat olevan pääasiassa negatiivisia. Viesti on ollut, että järkesi lähtee, jos koiran otat :) Siis kärjistäen. Se kiinnostaisi, että oliko ensimmäinen vastaaja jostain oletuksestani eri mieltä, että siis olisin väärässä jossakin epäilyssäni? Kun taisi ajatella, etten tiedä mitään koirista (mikä toki käytännöntasolla on totta :) ).

Minulla muuten on sellainen käsitys, että ekat kuukaudet koiran kanssa pitää rampata ulkona ihan jatkuvasti pissillä eikä varsinaisia lenkkejä pentu jaksa ollenkaan. Olenko tässä väärässä? Olen ajatellut, että vasta joskus puolen vuoden iässä alkaa "normaali" lenkitys.

Kiitos vastauksista, haluaisin kuulla lisääkin!
 
täällä kans
Minä kans höyrähdin... meillä lapset 1v ja 3v ja meille tulee 2 viikon päästä koiranpentu :D Meil on ennestään 6v kultainennoutaja ja nyt siis toinen koira tulossa... vähän itteenikin jännittää, et miten sujuu, mut me ollaan nyt aijattu meijän takapiha rivarista ja sit meinattiin ostaa kompostiaitaa, jotta voijaan vähän rajata penikan menemisiä :D

Mie aattelin et pärjätään ku kokoajan vaan vahitaan, jos ovat keskenään samassa tilassa.. siis pentu ja lapset. Jos ei pystytä vahtimaan, niin pentu portin taakse ja lapset toiselle puolelle :D mut kohtahan se nähään suujuuko vaiko eikö.. hah.. mut minkäs sitä koirakuumeelle mahtaa :D ja niin läheltä ihan mahtava koissu löydettiin, niin eipä malttanut olla ottamatta vaikka järki vähän vastaan laittoikin :D
 
koira fani :P
Mulla lähtee järki koiran kanssa, mut sehän riippuu SINUN luonteesta.. Miten paljon kestät sotkua? Karvaa on vaatteissa, matoilla, sohvilla (vaikkei koira edes ole sohvalla), ruokalautasella jne.. Koiran tuo mukanaan hiekkaa, kuraa ja oksia, havuja, mäkäräisiä, punkkeja, ja kerran kuolleen linnun ulkoa..

Miten paljon kestäät melua? Lapset hihkuu koiran kanssa leikkiessä, kiljuu että taas se vei mun keksin kädestä, taas se söi mun lelun, taas se pissi mun matolle...Koirakin haukkuu, kuorsaa, läähättää, vinkuu, ulisee, murisee, puhisee ja pöhisee jatkuvasti ja etenkin öisin..

Miten paljon kestät sitä että joku tuojottaa sua, seuraa sua ja yrittää kömpiä viereesi öisin, yöllä sillä on kuuma ja sillä on tylsää ja se kertoo sen sinulle hönttäämällä huoneesta toiseen ja puremalla varpaita..:)

Koiran pentu on perheenne uusi vauva ja rasittavin murrosikäinen.. Kun ei lähde pinkeissä aurinkolaseissa koirakaupoille ni voi jopa onnistuakkin:) Miks jokatoisella suomalaisella on koira jos ne ois maailman inhottavampia elukoita? :D
 
"Mää"
Meillä on koiria ollut koko ikäni lapsuudenkodissa ja omilleni muutettua myös. Tälläkin hetkellä perheeseemme kuuluu 2 v lapukka. Aivan ihana rotu, noin lapsiperhettä ajatellen .:) Ja paras aika ottaa koira on tietenkin silloin kun joku on kotona "koko ajan". Mutta täytyy myös muistaa opettaa koira olemaan yksin. :) Tosiaan koiralle täytyy opettaa että se on lauman alimpana. Kunnioittaa ihmisiä ja osaa perusasiat. Niin koira on onnellisimmillaan. Tietenkin täytyy muistaa se tosiasia että koirasta (kuten muistakin lemmikeistä) on myös huolta, vastuuta jne. Sitä ei voi hylätä kun siihen menee hermot, sitä täytyy hoitaa, pestä, leikata kynnet säännöllisesti, käyttää lenkillä, hoitaa rokotukset kuntoon, viedä eläinlääkäriin sen sairastellessa jne. Vakuutus on hyvä olla olemassa. :) Näillä eväillä onnistuu varmasti ja perheenne saa ihanan lemmikin josta on iloa koko perheelle, varsinkin lapsille!
 
Jatkoa
[QUOTE="Mää";23924050]Meillä on koiria ollut koko ikäni lapsuudenkodissa ja omilleni muutettua myös. Tälläkin hetkellä perheeseemme kuuluu 2 v lapukka. Aivan ihana rotu, noin lapsiperhettä ajatellen .:) Ja paras aika ottaa koira on tietenkin silloin kun joku on kotona "koko ajan". Mutta täytyy myös muistaa opettaa koira olemaan yksin. :) Tosiaan koiralle täytyy opettaa että se on lauman alimpana. Kunnioittaa ihmisiä ja osaa perusasiat. Niin koira on onnellisimmillaan. Tietenkin täytyy muistaa se tosiasia että koirasta (kuten muistakin lemmikeistä) on myös huolta, vastuuta jne. Sitä ei voi hylätä kun siihen menee hermot, sitä täytyy hoitaa, pestä, leikata kynnet säännöllisesti, käyttää lenkillä, hoitaa rokotukset kuntoon, viedä eläinlääkäriin sen sairastellessa jne. Vakuutus on hyvä olla olemassa. :) Näillä eväillä onnistuu varmasti ja perheenne saa ihanan lemmikin josta on iloa koko perheelle, varsinkin lapsille![/QUOTE]

Se että jos aikasi ei riitä turkin hoitoon, valitse rotu jonka turkki on helppohoitoinen. Mulla aiemmin oli collie, jonka turkki vaatii päivittäistä hoitoa. Kun taas esim. lapukan turkki on todella helppohoitoinen. :) Tokihan siitä karvoja lähtee, mutta eiköhän jokainen pienten lasten äiti imuroi muutenkin, mä ainakin imuroin päivittäin, ei ne koiran karvat siinä paljoa tunnu. :) Sohvalle ja sänkyyn meidänkään koira ei saa tulla ja autossa matkustaa häkissä.
 

Yhteistyössä