"Karvapallo"
Hei koiranomistajat,
Olen kuumeillut koiraa pari vuotta ja aina järkiperäisesti päätynyt siihen, ettei lapsiperheeseen koiraa kannata ottaa. Tämä nyt kuitenkaan ei ole järkiasia, koska aina vaan uudelleen päädyn surffaamaan kennel-sivuilla koirapallero mielessäni. Ja ehkä jopa jonkun järkisyyn koiran puolesta juuri ja juuri keksin (= lapsille kaveria, vastuuta ja harrastusta nykyistä hamsteria enemmän). Suurin syy siis kuitenkin se, että minä vaan haluaisin itselleni koiran. Toko ja agility -touhut kiinnostaisivat.
No mutta arki on kuitenkin unelmia haasteellisempaa ja olen miettinyt, miten pentuajasta selviää. Miten lapsiperheen arkeen saa sopimaan pennun, joka tuhoaa kaiken lattialle jäävän (vai onko ne vain kauhutarinoita eikä ihan todellisuutta?)? Entä kun koira oppii hyppäämään sohvalle, onko mikään enää turvassa? Miten koira pärjää lapsiperheen hulinassa, jossa vähintäänkin joku välillä itkee kaaduttuaan ja muutenkin on välillä hulinaa, etteipä joku joskus ääntä vähän liikaakin korottaisi? Entäpä sitten ovipolitiikka. Kolme lasta (1,5v, 7v ja 9v), kun ramppaa ulos ja sisälle, pyöriikö pentu jatkuvasti ovella haukkumassa? Suurinpiirtein ainoa asia, joka pentuajassa ei huoleta, on sisäsiisteys. Pissat ja kakat ei pelota.
Kertokaa kokemuksia siitä kuinka on sujunut? Kaduttaako vai kannattiko koiran hankinta?
Parasta tietty olisi unohtaa koko koirahaave, mutta jotain joskus kovasti kuumeilleet tietävät varmasti, ettei ihan helposti unohdu. Toisaalta voisi olla hyvä myös odottaa pari vuotta pienimmän kasvua, mutta nyt olen vielä vuodenvaihteeseen kotona, joten sen puoleasta aika olisi sopivampi kuin sitten joskus, kun kesälomaa on max 4 viikkoa.
Olen kuumeillut koiraa pari vuotta ja aina järkiperäisesti päätynyt siihen, ettei lapsiperheeseen koiraa kannata ottaa. Tämä nyt kuitenkaan ei ole järkiasia, koska aina vaan uudelleen päädyn surffaamaan kennel-sivuilla koirapallero mielessäni. Ja ehkä jopa jonkun järkisyyn koiran puolesta juuri ja juuri keksin (= lapsille kaveria, vastuuta ja harrastusta nykyistä hamsteria enemmän). Suurin syy siis kuitenkin se, että minä vaan haluaisin itselleni koiran. Toko ja agility -touhut kiinnostaisivat.
No mutta arki on kuitenkin unelmia haasteellisempaa ja olen miettinyt, miten pentuajasta selviää. Miten lapsiperheen arkeen saa sopimaan pennun, joka tuhoaa kaiken lattialle jäävän (vai onko ne vain kauhutarinoita eikä ihan todellisuutta?)? Entä kun koira oppii hyppäämään sohvalle, onko mikään enää turvassa? Miten koira pärjää lapsiperheen hulinassa, jossa vähintäänkin joku välillä itkee kaaduttuaan ja muutenkin on välillä hulinaa, etteipä joku joskus ääntä vähän liikaakin korottaisi? Entäpä sitten ovipolitiikka. Kolme lasta (1,5v, 7v ja 9v), kun ramppaa ulos ja sisälle, pyöriikö pentu jatkuvasti ovella haukkumassa? Suurinpiirtein ainoa asia, joka pentuajassa ei huoleta, on sisäsiisteys. Pissat ja kakat ei pelota.
Kertokaa kokemuksia siitä kuinka on sujunut? Kaduttaako vai kannattiko koiran hankinta?
Parasta tietty olisi unohtaa koko koirahaave, mutta jotain joskus kovasti kuumeilleet tietävät varmasti, ettei ihan helposti unohdu. Toisaalta voisi olla hyvä myös odottaa pari vuotta pienimmän kasvua, mutta nyt olen vielä vuodenvaihteeseen kotona, joten sen puoleasta aika olisi sopivampi kuin sitten joskus, kun kesälomaa on max 4 viikkoa.