Kotisynnytys!

hr
onneks ei tartte miettiä kotisynnytystä, kun sellaiseen ei anneta lupaa näillä raskaustaustoilla ja veriryhmällä.. Miinusverisille tiedoksi että esimerkiksi se on este kotisynnytykselle.
 
--
Sullakin meinasi käydä sama kohtalo, kun minulle. Meinattiin molemmat menehtyä, sekä äiti, että minä. Johtunee vissiin siitä, että olemme tällaisia...olen ainakin lukenut, että synnytyksessä tapahtuu joskus sellaista, mikä osaltaan vaikuttaa tuohon älyyn sun muuhun...
Sinä se sitten aina osaat poimia nämä älykkyysjutut joka ketjusta :LOL: Mene mensan testiin ja tule sitten vasta tänne brassailemaan. Olet säälittävä.
 
"shihtzu"
Minua ei olisi edes jos äitini olisi yrittänyt kotisynnytystä, koska minut on ensinnäkin leikattu ja toisekseen minut on heti kiidätetty leikkaukseen, kun mulla oli ilmarinta.
Äitini ei ole pystynyt meitä ketään synnyttämään alateitse, kun sieltä ei vaan mahdu, mun siskoa yritti, kunnes lääkäri tuli paikalle ja tutki todetakseen, että hullujako olette, ei täältä mitään mahdu.

Mulla on itsellä 2 lasta, joista molemmat olisivat varmaan kuolleet synnytyksessä, kun esikoisen kohdalla romahti sydänäänet ja sitten mentiin lujaa, oli ollut napanuora kerran olkapään ympäri ja 2 kertaa jalan ympäri ja kuopuksen kohdalla sydänäänet alkoivat tipahdella ponnistusvaiheessa ja jouduttiin imukupilla ottamaan, kun jätkä oli tulossa hieman vinossa ja hänellä oli napanuora kaulan ympäri.
 
Mulla se eka kätilö nimenomaan painosti makaamaan selälläni täysin liikkumatta siksi, että saisi hienoja käyriä piirrettyä paperille. Mä sanoin, että asento on huono, että painan lasta kasaan ja kätilö siihen jotain, että lapsen sydänäänissä näkyy häikkää, pakko olla paikallaan jne. No tottakai näkyi kun oli huono asento :D
Tämä on kyllä ihan sun omaa tulkintaa siitä miksi häikkää tuli sun vauvan sydänkäyrään/ääniin- eikö vaan? kysehän on saattanut olla ihan siitä ettei anturi saanut kunnon kosketusta. Ei millään pahalla.
Oma tulkinta tai ei, niin kyllä mun kohdallani kuopusta synnyttäessä kun makaamaan laitettiin jotta saatiin synnytysvastaanotossa sydänkäyrät otettua meinasi kätilö että on häikkää sydänäänissä. No makuultaan supistuksetkin oli yhtä tuskaa. Saliin päästyä sanoin että en mene makaamaan koska seisaaltaan supistukset ei tee niin kipeää ja eipä tullut käyriinkään mitään häikkää loppu synnytyksen aikana. Oma tulkintani on, että pystyasento antoi vauvalle paremmin tilaa olla ja makuultaan oleminen aiheutti häikkää käyrään.

Itse pyörittelin mielessä kummankin lapsen odotusaikana kotisynnytyksen mahdollisuutta. Homma kaatui lopulta siihen etten jaksanut alkaa ottamaan asioista selvää ja järjestämään kaikkea, helpompaa vaan mennä sairaalaan ja hoitaa homma sielä. Kumpikin lapsi olisi kyllä varmasti syntynyt kotonakin samalla lailla, tosin itse en olisi saanut kivunlievitystä ja varsinin esikoisen kohdalla se olisi voinut pitkittää synnytystä kovastikin ja aiheuttaa niin olleen ongelmia kotona. sitä ei koskaan saa tietää.
Mutta olen ollut hyvin tyytyväinen valintaani synnyttää sairaalassa. Se on pieni hetki elämässä ja mulle on ollut yks paska hailee kuka jalkopäässä on kyykkinyt kun vauva on punnerrettu olus, on kätilö ollut vittupää tai mukava. Tosin omalle kohdalle on sattunut mukavia kätilöitä (tai toisinsanoen kätilöopiskelijoita) jotka on olleet paikalla auttaakseen mua eikä vääpelöineet synnytystapahtumaa. Eli mielipteeni on otettu huomioon ja toisaalta, mukana on kummallakin kertaa ollut mieheni joka olisi tarvittaessa pitänyt puoliani.
 
"vieras"
Ei onnistuisi, olen kaksi lasta keskosena synnyttänyt, keskoisuus-riski on olemassa jokaisessa raskaudessa. Olisi suorastaan ihme, että täysaikaiseksi päästäisiin. mutta asiaan.

Uudelleensynnyttäjällä jos sairaala on lähellä, eikä ole todettu mitään riskejä ja raskautta on seurattu hyvin, niin miksei? jos kotisynnytys kuitenkin niin paljon houkuttelee ja kaikki valmiudet siihen on olemassa.

Omalla kohdalla tuskin päätyisin kotisynnyttämään, vaikka se olisi mahdollista. Olen yksi niistä hulluista jotka nauttivat siitä kun pääsee sairaalaan ja kokee olonsa turvalliseksi avun keskellä.
Minusta on myös kiva olla se 3 päivää sairaalassa passattavana ja saada siinä hormoonimyrskyssä vertaistukea ja apua toisilta synnyttäneiltä , myös hoitajat ovat tarpeellisia. Synnyttämisn olen kokenut sairaalssa myös siksi ainoaksi vaihtoehdoksi, koska minä haluan kivunlievitystä ja aijon jos suinkin mahdollista sitä käyttää joka kerta.

Synnytys on aina historiassakin ollut sellainen tapahtuma, johon sisältyy riskejä, lapsikuolleisuus ollaan saatu pienenemään ja synnytykseen kuolee länsimaissa vähemmän naisia, mitä niillä alueilla, joissa synnytetään keskelle luontoa. No tottakai ei sitä voi täysin verrata jo hygieniatasonkaan vuoksi Suomen ja jonkun kehtiysmaan välillä, mutta uskon todellakin, että sairaalasynnytys vähentää riskiä menehtyä synnytykseen. Koska aina voi jotain sattua, minunkin kuopus lähti suoraan synnytyksestä inturboitavaksi teholle, tosin hän syntyi keskosena, mutta niitä tilanteita varmasti sattuu täysaikaisillekin, ainakin päätellen siitä, että kyseisellä osastolla oli kuopuksen aikoihin myös täysaikaisena syntyneitä, toisella oli joku kehitysvamma joka todettiin synnytyksen yhteydessä ja hän ei hengittänyt kunnolla synnyttyään, ei ollut ihan "normaalisti" kehittynyt.

Tämä on mun rehellinen mielipide asiasta, en missäännimessä tuomitse, mutta selvillä pitäisi asiasta olla ja tiedostaa omat mahdollisuutensa ja riskinsä ainakin.
 
"vieras"
Mä en voisi antaa itselleni ikinä anteeksi, jos lapsi menehtyisikin siksi, että olen synnyttänyt kotona suunnitellusti ja synnytyksen päätteeksi lapsi menehtyisi ja se olisi todennäköisesti sairaalassa voitu estää ja huomata iahn sydänkäyrää seuraamalla ja nopealla päätökselle tehdä hätäsektio.

Esimerkiksi aika monesti synnytys päätyy kiireelliseen tai hätäsektioon, se ei todellakaan onnistu kotona ja aikaa menee monta kertaa kauemmin, että sinne sairaalaan leikkauspöydälle päästään jos tarve tulee. Ennenkuin on siirretty kotoa autoon, autosta sairaalaan ja siitä leikkauspöydälle. Kun se sairaalassa tapahtuu välittömästi, synnyttäjä laitetaan uneen ja monesti minuutin sisällä lapsi on ulkona... Ja hänen henkensä on ihan sillä pelastettu.
 
"Anne"
En lukenut koko ketjua.

Kuulema Kouvolasta mennään Kotkaan synnyttämään, onko näin? Jos, niin aika voivoi jos kotisynnytys menee pieleen.

Jos toinen tapaus olisi kuin ensimmäinen, niin en tosiaankaan haluaisi kotisynnytystä.
Ensin ei uskota että lapsi ei ole rt:ssa, ei ole koskaan ollutkaan. Siitä seuraa se, ettei keretä kuvaamaan lantiota kun meni niin viime päiviin lähetteen saaminen.
Lääkäri sanoo että saan halutessani yrittää alakautta mutta ei suosittele sitä.
Sektiossa huomataan napanuorankin olleen kaksi kertaa kaulan ympärillä.
Tälläinen tapaus kotona niin mielummin valitsen sairaalan.
Muita kokemuksia ei lapsen syntymästä ole joten en voi verrata.
Onhan birthstoriessissa niitä kotisynnytyksiä joissa koko suku ja kätilöt paikalla, mutta olisiko se näin, vai niin että vain mies siinä taputtelee kättä että voivoi ja sairaalaan tunnin matka..
 
En haluaisi synnyttää kotona. Musta olisi pelottavaa sitten vaan jäädä kotiin vauvan kanssa, esikoista odotan enkä osaa edes hoitaa vauvaa! Sairaalassa tuntisin oloni turvalliseksi ja lisäksi viihdyn sairaaloissa.
Kuulostan kai turhamaiselta, mutta en haluaisi että kotiin tulis myöskään kauheaa sotkua, olisi inhottavaa siivota niitä veriä ja muita eritteitä.
 
hr
[QUOTE="eee";22688680]Miinusveri este kotisynnytykselle, todellako? Mielenkiintoista! Minkäköhän takia...? (En ole mikään lääketieteen ammattilainen :) Mutta miinusverinen kylläkin!)[/QUOTE]

ainakin äitiyshuollon oppikirjassa näin väitetään.. ja kyseessä luultavasti jos tulisi jotain ongelmia siitä että lapsi on plusverinen (kuten esim omani kaikki ovat), eli sitähän seurataan raskausaikanakin ja synnytyksessä myös on jonkinlainen riskitekijä.. vaikka lääketieteen ansiosta se tuntuu nykyisin aika pieneltä jutulta, mutta on oikeastaan aika isokin riski, jos sitä ei tiedetä/osata varautua ja jotain sattuu.
 
En todellakaan lukenut koko ketjua, kun aiheesta keskustelun taso on aina tiettävästi mitä on. Suurimman osan ongelmat usein tosiaan johtuvat sairaalaympäristöstä ja siellä tehdyistä toimenpiteistä, sen jälkeen kun epiduraali on lykätty selkään ei oikein voi puhua siitä että "ilman sairaalaa en olisi synnytyksestä selvinnyt", sillä usein ongelmat alkavat yhdestä toimenpiteestä, joka johtaa toiseen ja sitten onkin kierre valmis..

Tässä rv 38+6 ja synnytystä minä hetkenä hyvänsä käynnistyväksi odotellessa pahin pelko on paikkakuntani synnäri, jossa episiotomia luvutkin ovat todella isot vielä uudelleensynnyttäjille. Kotieteiseen ponnistamista enemmän pelottaa synnärille astuminen, kun tilastoista päätellen asenne siellä luonnonmukaista synnytystä kohtaan on erittäin nuiva. Joten en aio pitää mitään kiirettä sairaalan lähdön kanssa.. edellisellä kertaa olin siellä 2h ja tiedän ambulanssin saapuvan paikalle tarvittaessa muutamassa minuutissa, joten hengenhätää tuskin ehtii tapahtua, etenkään kun minun ei tarvitse kotona ollessa synnyttää peloissani, toisin kuin tiedän pelon valtaavan heti sairaalan ovesta sisään astuessa jossa ensin yritetään käskeä käyrille makaamaan ja kätilö heiluttelee saksia jo odottavana.............
 
"ööö"
Kotisynnytys ajatuksena jollekin muulle kuulostaa hyvältä. Silloin kun ei ole riskiä mihinkään erikoiseen ja kun sairaalaan on tarpeeksi lyhyt matka. Varmasti ihana ja rentouttava kokemus.

Itse en siihen pystyisi, koska olen synnyttänt kaksi kertaa keskosen. Vauva siis tarvitsee heti tehohoitoa. Ja riski seuraavissakin raskauksissa siihen. Itse koin kyllä sairaalasynnytyksenkin mukavana. Osasin rentoutua, eikä sairaala ympäristönä luo mitään ahdistusta. Tietenkin lapsen menettämisen pelko vaivasi, mutta pystyin keskittymään tilanteeseen ja elämään hetkessä. Siitä kiitos raskauden aikaiselle rentoutumiselle ja synnytykseen valmistautumiselle. Itse en ymmärrä ihmisiä, jotka vaan menevät synnyttämään. Katsotaan sitten, miten käy. Luullaan, että ne sairaalan henkilökunta tekee sen työn. Siinä mielessä kotisynnytys parempi, pakko valmistautua ihan itse.
 
tiimarinvihko harmaana
onneks ei tartte miettiä kotisynnytystä, kun sellaiseen ei anneta lupaa näillä raskaustaustoilla ja veriryhmällä.. Miinusverisille tiedoksi että esimerkiksi se on este kotisynnytykselle.
aijaa, vaikka vasta-aineita ei ois löytynyt seurannassa? Mä olen A-, mutta tulin synnytäneeksi kotona vain 3-vuotias tytär seuranani. Tosin vahingossa. Kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin.
 
"Jenis"
Mulla on takana 2 sairaalassa tapahtunutta helppoa luomusynnytystä, ja jos vielä joskus olisin vauvaa tekemässä niin hyvin voisin harkita kotisynnytystä. Jos se tehtäisiin kuten Hollannissa, että ambulanssi parkissa omalla pihatiellä jne. Suomessa ei oo tohon valmiuksia, koko järjestelmä puuttuu.

Enkä mä nyt pelkästään kätilön valinnan takia ois kotona synnyttämässä. Tokassa synnytyksessä kätilöä ylipäänsä näin ehkä vartin verran, muun ajan kelluskelin ihan kaikessa rauhassa ammeessa... molemmat olen myös saanut synnyttää siinä asennossa missä olen tahtonut.
 
Millipidetär
En synnyttäisi missään tapauksessa kotona, haluan että lapsellani on kaikki mahdolliset apukeinot käytettävissä jos jokin menee vikaan. Riskejä en oman mukavuuteni takia ottaisi.
 
mutte
Alkuperäinen kirjoittaja Millipidetär;22689127:
En synnyttäisi missään tapauksessa kotona, haluan että lapsellani on kaikki mahdolliset apukeinot käytettävissä jos jokin menee vikaan. Riskejä en oman mukavuuteni takia ottaisi.
Juuri näin. En pystyis elämään sen kanssa jos lapsi vammautuisi tai kuolisi synnytyksessä vain siksi että minä olen ajatellut omaa parastani ja halunnut synnyttää kotona.

Ei ne sairaalat niin kamalia paikkoja ole kun menee nöyrällä asenteella. Nykyään vaan moni on niin kaikki tietäviä, luettu kuule ihan internetin ihmeellisestä maailmasta kuinka kaiken pitäs mennä, ja kuinka minua pitäisi kohdelle...jne jne. Ne ihmiset (kätilöt)kuitenkin tekevät tuota työtä, päivittäin. Puhumattakaan synnytyslääkäreistä. Enkä joskus voisi miettiä sitäkin että mennee tuntuman mukaan ja kuuntelee neuvoja. Mutta kun osa on mantrannut päähänsä suunnitelman kuinka haluaa synnyttää (pitäähän se neuvolassakin esitellä) niin kai se on vähän vaikea asennoitua johonkin muuhun. Hieman kun hormonit vielä sotkee päätä niin kiukkuamis kynnys on korkeammalla.

Tätä keskustelua kun on seurannut alkaa houkuttaa ajatus yksityisen synnytyssairaalan perustamisesta ja siihen samaan yhteyteen ambulanssi palvelu. Pitäisi olla tulojen turvatut kun oletan että jokainen kotona synnyttämisestä haaveileva on myös valmis maksamaan palvelusta jos tarves tulee. Näinhän se menee maissa joissa kotisynnytys on yleisempää.
 
Minä en uskaltaisi kotona synnyttää, matkaakin on yli60km synnytyssairaalaan. Ja eipä mun synnytykset ole edes itsellään käynnistyneet että sekin sitten estäisi sen kotisynnytyksen. Ja olen miinusverinenkin. Ja mun lapset ovat kellastuneet rajusti ensimmäisen vuorokauden aikana ja ovat tarvinneet valohoitoa että senkin takia ihan kiva siellä sairaalassa olla.

Mutta, kovin yksin siellä sairaalassa saa kyllä olla. Toisen synnytyksessä ei ollut mies mukana ja aika paljon olin yksikseni siellä salissa vaikka ei ollut edes montaa synnyttäjää yhtäaikaa.
 

Yhteistyössä