Koulu: miksi alaluokilta numerot pois ja sitten yo-tokari määrää kaiken

Ei kannaa mennä lukemaan luonnontieteitä, koska sillä alalla ei ole töitä.

Miten niin ei alalla ole töitä?
http://www.mediuutiset.fi/kumppaniblogit/tieto/potilastietojarjestelma-on-aktiivinen-hoitotiimin-jasen-6612955

Toisaalta, noinhan tuolla lukee
Robotti on korvannut ihmisen monessa paikassa

 

Pääsykoe yliopistoon mittaisi motivaatiota kyseiseen alaan. Minusta kaikkien pitäisi olla yliopistoon pyrkiessään samalla viivalla. (Olipa sitten jo joku tutkinto suoritettuna tai välivuosi pidettynä)

Lisäksi on typerää, että ylioppilastodiatuksella aletaan jatkossä lähes pelkästään päästä sisään. Kunkin aineen saa uusia vain kerran. Voi olla huono tuuri, että kumpikaan kerta ei vaan onnistu. Ja on stressaavaa, että kertoja on tuollainen rajattu määrä.

 

Turussa on ollut systeemi toiminnassa jo jonkin aikaa:
http://www.utu.fi/fi/yksikot/med/opiskelu/Jatkotutkinto/PGE/Sivut/PGEn_kevat_2014--kurssit.aspx

 

Eikö kukaan puutu tuohon?

 

 

Siis...eihän numeroarvostelu mihinkään häviä. Alaluokkalaisille numeroarvostelu näkyy selkeimmin kevättodistuksessa; neljänneltä luokalta alkaen jolloin todistuksessa näkyy osa numeroina ja osa sanallisena arviointina. Kokeet arvostellaan numeroina neljänneltä alkaen, osin kolmanneltakin. Yläluokkalaiset saavat numeroarvosteluja kokeistansa ja numerot näkyvät todistuksissakin.

Se että nyt otetaan askelta sanalliseen arviointiin on vain hyvästä. Oppilasta ohjataan itsearviointiin sekä sen saamansa ohjeistuksen arvostamiseen. Ihan kuin työelämässäkin - saat palautetta sanallisesti tehdystä työstäsi.

Jos vanhempana haluat tietää jonkun kokeen "numerointiarvostelun" niin äkkiäkös sen nyt suhteuttaa saatujen pisteiden ja maksimipisteiden mukaan. Ja niihin arviointikeskusteluihin kannattaa vanhempanakin panostaa. Opettaja antaa tiiviin tietopaketin oppilaan taidoista, tiedoista ja kyvyistä. Jos oman lapsen koulumenestys huolettaa, niin silloin viimeistään on aika avata suu kyselyihin. Toki Wilmaa voi käyttää aikaisemminkin jos epäilyttää lapsen oppimisen taso.

Ei tässä niin radikaalista muutoksesta ole suinkaan kyse. Lapsensa koulunkäynnistä kartalla oleva vanhempi kyllä huomaa, missä tasossa, minkä numeron arvoisesti koulua käy. Ja jos ei, niin - ei kysyvä tieltä eksy.

 

Kyllä se vaan niin on, ettei arviointikeskustelussa sanottu:
"matemaattiset taidot ovat erinomaiset", lämmitä mieltä ollenkaan samalla
tavoin kuin todistuksessa oleva kymppi.

 

Täyttä asiaa. Melkein joka kirkonkylälällä on ainakin yksi legenda jostain "6 ällän ylioppilaasta jolla päässä naksahti". Mutta uskallan väittää, että keskimäärin hyvät ylioppilaspaperit korreloivat menestyksen kanssa. Kaipa tämän kaikki tunnustavat.

Juu ja aina on niitä menestyneitä amiksiakin. Mutta jos nyt oikeesti katotaan vaikkapa pörssiyhtiöiden korkeimpia johtajia, huippupoliitikkoja jne. niin aika suuri osa on menestynyt koulussa erittäin hyvin. EI kuitenkaan kaikki, kuten esim. Sauli Niinistö (joskin ylioppilas hänkin). "Ennen vanhaan", 60-70-luvulla, melkeinpä kaikki kohtuullisetkin paperit kirjoittaneet pääsivät yliopistoon. Nykyään on toista, ainakin niille mieluisille aloille.

Itse olen kirjoittanut aika hyvät paperit, mutta menestystä se ei taannut. Tais mullakin naksahtaa jollain lailla päässä. Mutta kuitenkin olen nykyään sellaisessa "keskivertoammatissa". Lukioluokkani taloudellisesti parhaiten menestyvä henkilö taitaa olla semmonen, joka keskeytti kielten takia lukion ja meni sitten amiksen kautta tekuun. Aika moni menestynyt poika meni tekniseen korkeakouluun ja sitten Nokialle. Kaikki ovat yhä alansa hommissa, joskaan ei Nokialla kukaan. Kukaan tyttö ei mennyt Tekniseen Korkeakouluun. Palkkaerot?

Ihan ensimmäisenä pitää määritellä mikä on menestystä kenellekkin?

Minä väitän, että ihminen on menestynyt, kun se on onnellinen. Kun se tekee jotain sellaista, josta se pääosin nauttii ja ennenkaikkea se on menestyksen mittari, että se on onnellinen duunipäivänsä jälkeen.

 

Siis...eihän numeroarvostelu mihinkään häviä. Alaluokkalaisille numeroarvostelu näkyy selkeimmin kevättodistuksessa; neljänneltä luokalta alkaen jolloin todistuksessa näkyy osa numeroina ja osa sanallisena arviointina. Kokeet arvostellaan numeroina neljänneltä alkaen, osin kolmanneltakin. Yläluokkalaiset saavat numeroarvosteluja kokeistansa ja numerot näkyvät todistuksissakin.

Se että nyt otetaan askelta sanalliseen arviointiin on vain hyvästä. Oppilasta ohjataan itsearviointiin sekä sen saamansa ohjeistuksen arvostamiseen. Ihan kuin työelämässäkin - saat palautetta sanallisesti tehdystä työstäsi.

Jos vanhempana haluat tietää jonkun kokeen "numerointiarvostelun" niin äkkiäkös sen nyt suhteuttaa saatujen pisteiden ja maksimipisteiden mukaan. Ja niihin arviointikeskusteluihin kannattaa vanhempanakin panostaa. Opettaja antaa tiiviin tietopaketin oppilaan taidoista, tiedoista ja kyvyistä. Jos oman lapsen koulumenestys huolettaa, niin silloin viimeistään on aika avata suu kyselyihin. Toki Wilmaa voi käyttää aikaisemminkin jos epäilyttää lapsen oppimisen taso.

Ei tässä niin radikaalista muutoksesta ole suinkaan kyse. Lapsensa koulunkäynnistä kartalla oleva vanhempi kyllä huomaa, missä tasossa, minkä numeron arvoisesti koulua käy. Ja jos ei, niin - ei kysyvä tieltä eksy.

Miksei voi sen sanallisen arvioinnin lisäksi laittaa sitä numeroa? Siis ihan hyvä, jos vähän avataan sanallisestikin sitä osaamista, mutta mitä haittaisi, jos siinä olisi numero myös, jo ensimmäisillä vuosiluokilla.

Aika paljon opettajan persoonan varassa ja toisaalta helposti tulee väärinkäsityksiä, jos pitää vain sanalliseen arviointiin perustaa käsityksensä lapsen osaamistasosta. Ihmisten puhe ja sen tulkinta on niin suhteellista. Toiselle "ihan hyvin" tarkoittaa noin kasin tasoa, toiselle kutosta.

 

Miksei voi sen sanallisen arvioinnin lisäksi laittaa sitä numeroa? Siis ihan hyvä, jos vähän avataan sanallisestikin sitä osaamista, mutta mitä haittaisi, jos siinä olisi numero myös, jo ensimmäisillä vuosiluokilla.

Aika paljon opettajan persoonan varassa ja toisaalta helposti tulee väärinkäsityksiä, jos pitää vain sanalliseen arviointiin perustaa käsityksensä lapsen osaamistasosta. Ihmisten puhe ja sen tulkinta on niin suhteellista. Toiselle "ihan hyvin" tarkoittaa noin kasin tasoa, toiselle kutosta.

Jännä,miten siinä numerossa ollaan kiinni ja ihminen nähdään vain numeroiden avulla onko se hyvä vai huono.

Eihän siinä mitään tulkinnan vaikeuksia tule,kun sanoitetaan se numero eli käytetään niitä perusarviointikriteerejä: erinomainen - 10, kiitettävä - 9, hyvä - 8, tyydyttävä 7, välttävä 6/5, heikko 4. Ja voihan sen ihan suoraan siinä arviointikeskustelussa kysyä, jos ei siitä eriskummallisesta sanallisesta arvostelusta saa otetta, että minkä numeron tuntumassa se lapsi nyt on menossa.

Ja kevättodistukseen tulee ne numerot eli ei ne mihinkään katoa.

 

Numeroiden poistaminen on osa yhteiskunnan ja koululaitoksen liberaalistumiskehitystä, missä tavoitteena on, ettei koulu ikinä kohdista oppilaaseen mitään sellaista toimenpidettä, josta saattaisi tulla yksittäiselle oppilaalle paha mieli (=traumoja aiheuttava henkilökohtaisten oikeuksien loukkaus liberaalikielellä ilmaistuna). Todistusten numerot poistetaan, oppilaiden häiriökäytökseen lakataan pitkälti puuttumasta jne.

Lopputuloksena on Ruotsin kaltainen koululaitos, missä "pahisoppilaille" tarjotaan mahdollisuus huomata, ettei koulu viime kädessä edellytä heiltä juuri mitään. Ei opiskeluun panostamista eikä hyvää käytöstä. Ja seurauksena tästä on, kuten Ruotsin esimerkistä voi katsoa, kaaos kouluissa.

 

Jännä,miten siinä numerossa ollaan kiinni ja ihminen nähdään vain numeroiden avulla onko se hyvä vai huono.

Eihän siinä mitään tulkinnan vaikeuksia tule,kun sanoitetaan se numero eli käytetään niitä perusarviointikriteerejä: erinomainen - 10, kiitettävä - 9, hyvä - 8, tyydyttävä 7, välttävä 6/5, heikko 4. Ja voihan sen ihan suoraan siinä arviointikeskustelussa kysyä, jos ei siitä eriskummallisesta sanallisesta arvostelusta saa otetta, että minkä numeron tuntumassa se lapsi nyt on menossa.

Ja kevättodistukseen tulee ne numerot eli ei ne mihinkään katoa.

No olisiko vittu vain helpompi kirjoittaa se 8 kun joku tyydyttävä...
Säästyisi aikaa ja opettajan sormet.

 

Jännä,miten siinä numerossa ollaan kiinni ja ihminen nähdään vain numeroiden avulla onko se hyvä vai huono.

Eihän siinä mitään tulkinnan vaikeuksia tule,kun sanoitetaan se numero eli käytetään niitä perusarviointikriteerejä: erinomainen - 10, kiitettävä - 9, hyvä - 8, tyydyttävä 7, välttävä 6/5, heikko 4. Ja voihan sen ihan suoraan siinä arviointikeskustelussa kysyä, jos ei siitä eriskummallisesta sanallisesta arvostelusta saa otetta, että minkä numeron tuntumassa se lapsi nyt on menossa.

Ja kevättodistukseen tulee ne numerot eli ei ne mihinkään katoa.

Mitä jännää siinä on?
Kaikki on matematiikkaa ja kaikki on pohjimmiltaan numeroita. Numerot ovat yksinkertaisia ja selkeitä lyhenteitä.
Jos erinomainen = 10
niin miksi käyttää kahden merkin sijaan 11 merkkiä?

 

Numeroiden poistaminen on osa yhteiskunnan ja koululaitoksen liberaalistumiskehitystä, missä tavoitteena on, ettei koulu ikinä kohdista oppilaaseen mitään sellaista toimenpidettä, josta saattaisi tulla yksittäiselle oppilaalle paha mieli (=traumoja aiheuttava henkilökohtaisten oikeuksien loukkaus liberaalikielellä ilmaistuna). Todistusten numerot poistetaan, oppilaiden häiriökäytökseen lakataan pitkälti puuttumasta jne.

Lopputuloksena on Ruotsin kaltainen koululaitos, missä "pahisoppilaille" tarjotaan mahdollisuus huomata, ettei koulu viime kädessä edellytä heiltä juuri mitään. Ei opiskeluun panostamista eikä hyvää käytöstä. Ja seurauksena tästä on, kuten Ruotsin esimerkistä voi katsoa, kaaos kouluissa.

Joku opettaja kirjoitti kesällä oliko se nyt hesarin mielipideosastolla hyvän kirjoituksen nykypäivän koulutsta. Itse hän näki ongelmana juurikin sen, että nykyään lapsilta ei saa vaatia mitään ja kuinka muutenkin lapsia kohdellaan kuin särkyviä posliiniesineitä. Sitten kun nämä pumpulissa köllineet nuoret aikuisen siirtyvät työelämään, ovat he ihan pihalla, kun pomo odottaakin, että ne työt pitää oikeasti tehdä.

 

No olisiko vittu vain helpompi kirjoittaa se 8 kun joku tyydyttävä...
Säästyisi aikaa ja opettajan sormet.

Meillä näyttää olevan aika samankaltainen ajattelutapa ja vielä samanaikainenkin.

 

Mitä jännää siinä on?
Kaikki on matematiikkaa ja kaikki on pohjimmiltaan numeroita. Numerot ovat yksinkertaisia ja selkeitä lyhenteitä.
Jos erinomainen = 10
niin miksi käyttää kahden merkin sijaan 11 merkkiä?

Kiitos. Juuri näin.
Ilmaisit tuon ajatuksen hiukan kauniimmin kun mihin itse kykenin

 

Meillä näyttää olevan aika samankaltainen ajattelutapa ja vielä samanaikainenkin.

Joo, joskus oikeasti voin jättää ketjuihin vastaamatta, kun huomaan, että olet juuri kirjoittanut, mitä meinaan sanoa.

 

Joku opettaja kirjoitti kesällä oliko se nyt hesarin mielipideosastolla hyvän kirjoituksen nykypäivän koulutsta. Itse hän näki ongelmana juurikin sen, että nykyään lapsilta ei saa vaatia mitään ja kuinka muutenkin lapsia kohdellaan kuin särkyviä posliiniesineitä. Sitten kun nämä pumpulissa köllineet nuoret aikuisen siirtyvät työelämään, ovat he ihan pihalla, kun pomo odottaakin, että ne työt pitää oikeasti tehdä.

Olen harvinaisen samaa mieltä.
Tervejärkinen kilpailu on iso osa ihmisen elämää ja se kuuluu siihen. Kilpailuvietti tuntuu olevan useilla synnynnäinen ominaisuus. Miksi se pitää kieltää. Se on nimenomaan se, joka saa ihmisen ylittämään itsensä kerta toisensa jälkeen. Sen lisäksi tervehenkinen kilpailu tukee asemaa sosiaalisessa yhteisössä. Me olemme pohjimmiltamme laumaeläimiä, joten tämä kaikki mitä tällä hetkellä pidetään epämieluisina ominaisuuksina ovat vain terveen ihmisen ja mielen merkki.
Häviämisen kuuluu vituttaa. Ja se on hyvä, että oppii häviämään aina toisinaan. Onnistuminen ja paremmuuskin tuntuvat erityisen mieluisille sen jälkeen, kun jokusen kerran on mennyt mönkään.
Kilpailuvietti opettaa myös yrittämään uudelleen ja uudelleen.

 

Mitä jännää siinä on?
Kaikki on matematiikkaa ja kaikki on pohjimmiltaan numeroita. Numerot ovat yksinkertaisia ja selkeitä lyhenteitä.
Jos erinomainen = 10
niin miksi käyttää kahden merkin sijaan 11 merkkiä?

Yksinkertaisia..todella!

Mikä siinä oikeasti on niin vaikeeta jos ja kun arvostellaan sanallisesti? Se luetun ymmärtäminenkö?

Mites esimerkiksi se kun esimiehesi antaa sulle jostain työstäsi arviointia? Huikkaako, että "..kasin arvoisesti meni!" vai osaatko ottaa vastaan "..hyvin tehty!"- kommenttia ollenkaan?

 

Yksinkertaisia..todella!

Mikä siinä oikeasti on niin vaikeeta jos ja kun arvostellaan sanallisesti? Se luetun ymmärtäminenkö?

Mites esimerkiksi se kun esimiehesi antaa sulle jostain työstäsi arviointia? Huikkaako, että "..kasin arvoisesti meni!" vai osaatko ottaa vastaan "..hyvin tehty!"- kommenttia ollenkaan?

Sulla on siis vaikeuksia erotella kirjallisia arviointeja ja suullisia arviointeja?

Mun duunipaikassa arvioidaan henkilökohtainen suoritus ja työn vaativuus nimenomaan numeroin eikä siten, että joku toteaa ihan hyvin menneen. Se sellainen toteamus harvemmin nostaa tilille kilahtavaa ansiota.

Ja ei, mä en ole missään kolmen hengen nyrkkipajalla töissä. Täällä on jengiä toista tuhatta ja esimiehiä on jokalähtöön, joten tilanne on verrattavissa koulumaailmaan. Yksinkertaisin ja suoravaiivaisin tapa arvoida suorituksia on numerot.

No joo, mutta varmaan sunkin kannattaa pitäytyä numeroissa, jos luetun ymmärtäminen on tota luokkaa.

 

Parempi olisi, jos opettajalla olisi vain tykkään/en tykkää vaihtoehdot. Noistahan ne numerotkin ovat aina tulleet. Kokeista näkee osaamisen, ja todistuksen numerot ovat usein poikenneet kokeen mumerosta jopa kahdella numerollasen perusteella, tykkääkö opettaja vai ei. Eli jos kokeesta saa kasin, todistukseen voi tulla kyppi, jos opettaja tykkää, tai kutonen, jos opettaja ei tykkää. Osaaminen on kuitenkin kasin tasoa.

 

Parempi olisi, jos opettajalla olisi vain tykkään/en tykkää vaihtoehdot. Noistahan ne numerotkin ovat aina tulleet. Kokeista näkee osaamisen, ja todistuksen numerot ovat usein poikenneet kokeen mumerosta jopa kahdella numerollasen perusteella, tykkääkö opettaja vai ei. Eli jos kokeesta saa kasin, todistukseen voi tulla kyppi, jos opettaja tykkää, tai kutonen, jos opettaja ei tykkää. Osaaminen on kuitenkin kasin tasoa.

Näitäkin opettajia varmaan on.

 

Sulla on siis vaikeuksia erotella kirjallisia arviointeja ja suullisia arviointeja?

Mun duunipaikassa arvioidaan henkilökohtainen suoritus ja työn vaativuus nimenomaan numeroin eikä siten, että joku toteaa ihan hyvin menneen. Se sellainen toteamus harvemmin nostaa tilille kilahtavaa ansiota.

Ja ei, mä en ole missään kolmen hengen nyrkkipajalla töissä. Täällä on jengiä toista tuhatta ja esimiehiä on jokalähtöön, joten tilanne on verrattavissa koulumaailmaan. Yksinkertaisin ja suoravaiivaisin tapa arvoida suorituksia on numerot.

No joo, mutta varmaan sunkin kannattaa pitäytyä numeroissa, jos luetun ymmärtäminen on tota luokkaa.

Kiitos kauniista sanoistasi

 

Sulla on siis vaikeuksia erotella kirjallisia arviointeja ja suullisia arviointeja?

Mun duunipaikassa arvioidaan henkilökohtainen suoritus ja työn vaativuus nimenomaan numeroin eikä siten, että joku toteaa ihan hyvin menneen. Se sellainen toteamus harvemmin nostaa tilille kilahtavaa ansiota.

Ja ei, mä en ole missään kolmen hengen nyrkkipajalla töissä. Täällä on jengiä toista tuhatta ja esimiehiä on jokalähtöön, joten tilanne on verrattavissa koulumaailmaan. Yksinkertaisin ja suoravaiivaisin tapa arvoida suorituksia on numerot.

No joo, mutta varmaan sunkin kannattaa pitäytyä numeroissa, jos luetun ymmärtäminen on tota luokkaa.

Siinä vaiheessa kun työnteon arvioinnissa tarvitaan muitakin sanoja kuin "hyvin menee, jatka samaa rataa", on syytä vaihtaa työpaikkaa. Kun ryhdytään ylenmääräiseen arviointiin ja arvioinnin kirjaamiseen, se tarkoittaa sitä, että firmalla menee huonosti, esimiesten kykyyn hoitaa ongelmia ei luoteta ja mieluummin tuhlataan lukemattomia miestyötunteja tyhjänpäiväiseen paperityöhön kuin otetaan aidosti asioista selvää. Ja nuo arvioinnitkin ovat silkkaa henkilökemiariippuvaista tuubaa.

Minullakin esimies sujuvasti kirjasi papereihin minulle huonon ruotsinkielentaidon vaikka itse olin merkannut sen hyväksi, eikä esimies edes kysynyt minulta siitä mitään. Mutta sinne vaan firman järjestelmiin jäi sekin arviointi huonosta ruotsinkielentaidosta, vaikka sen muuttamista vaadinkin -- olen asunut Ruotsissa ja tehnyt siellä töitä ruotsinkielellä, joten todellakin ruotsia osaan.

 

Kiitos kauniista sanoistasi

Olehyvä. Ne tulivat suoraan sydämestä.

Kannattaa miettiä muiden "luetun ymmärtämisen" arvostelua, jos se ei itselläkään ole ihan huipussaan.
Mun mielestä tollanen on ihan naurettavaa, että ensin auotaan päätä jonkun muun kyvyistä ja kun näpäytetään takaisin, niin sitten ollaan niin marttyyriä, ettei mitään järkeä.