Kuinka kauan olitte olleet miehenne kanssa yhdessä ennen kuin ensimmäinen lapsi syntyi?

Kuusi vuotta, ollaan vissiin hitaasti lämpiäviä.

 

10kk

 

Vajaan vuoden.

 

2v ja 11kk

 

Melkein 4v. eksän kanssa. Muita lapsia ei ole. Tärppäsi 2v. yrityksen jälkeen.

 

Tosi moni tehtailee jälkikasvua heti alkuunsa :O
Kas kun ei sentään ekoilla treffeillä..

ja mitäs pahaa siinä on?
Ihan onnellisesti ollaan naimisissa ja nyt meillä on kaks lasta.. tänä kesänä tulee 3v täyteen.

Yleensä parisuhteessa ensimmäinen kunnon kriisi tulee juurikin 3 vuoden kohdalla, joten sinänsähän tuo ei kerro lopullisesta onnellisuudesta mitään. Musta on omituista että muutaman kuukauden seurustelun jälkeen pamahdetaan paksuksi. Tuolla tavalla ne ihmiset sitten päätyvä alkoholistien, pettäjien tai väkivaltaisten puolisoiden kanssa yhteen, ja sitten surkutellaan kun joudutaan ryhtyä yh:ksi.

Me oltiin oltu miehen kanssa 2,5v yhdessä ja ehditty juuri kuukautta ennen kihlautua kun sain teitää olevani raskaana kierukasta huolimatta. Ilman vahinkoraskautta tuskin oltais vielä edes alettu yrittämään lasta, musta on tärkeämpää elää ensin parina tarpeeksi, ja sitten vasta perheenä. Perheenä kun on sitten tarkoitus elää hautaan saakka, eikä siitä vois olla varma ellei ensin tuntisi toista kunnolla.

 

Yhdessä oltiin oltu n. 6½ vuotta, naimisissa siitä noin 4v.

 

Tosi moni tehtailee jälkikasvua heti alkuunsa :O
Kas kun ei sentään ekoilla treffeillä..

ja mitäs pahaa siinä on?
Ihan onnellisesti ollaan naimisissa ja nyt meillä on kaks lasta.. tänä kesänä tulee 3v täyteen.

Yleensä parisuhteessa ensimmäinen kunnon kriisi tulee juurikin 3 vuoden kohdalla, joten sinänsähän tuo ei kerro lopullisesta onnellisuudesta mitään. Musta on omituista että muutaman kuukauden seurustelun jälkeen pamahdetaan paksuksi. Tuolla tavalla ne ihmiset sitten päätyvä alkoholistien, pettäjien tai väkivaltaisten puolisoiden kanssa yhteen, ja sitten surkutellaan kun joudutaan ryhtyä yh:ksi.

Me oltiin oltu miehen kanssa 2,5v yhdessä ja ehditty juuri kuukautta ennen kihlautua kun sain teitää olevani raskaana kierukasta huolimatta. Ilman vahinkoraskautta tuskin oltais vielä edes alettu yrittämään lasta, musta on tärkeämpää elää ensin parina tarpeeksi, ja sitten vasta perheenä. Perheenä kun on sitten tarkoitus elää hautaan saakka, eikä siitä vois olla varma ellei ensin tuntisi toista kunnolla.

Aikamoista yleistystä toki on järkevämpää alkaa tehdä lapsia pidemmän yhdessäoloajan jälkeen, mutta mitäs jos ehkäisy pettää?
Meillä petti aivan suhteen alussa, nyt kaks lasta ja kohta 10v oltu yhdessä. Eikä kumpikaan olla alkoholisteja, pettäjiä tai väkivaltaisia.

 

Yhdessä 17 vuotta, siitä naimisissa 15 vuotta. Vetääkö joku paremmaksi?

 

ei jaksa selata, 13 vuotta pyöreesti..

 

Tosi moni tehtailee jälkikasvua heti alkuunsa :O
Kas kun ei sentään ekoilla treffeillä..

ja mitäs pahaa siinä on?
Ihan onnellisesti ollaan naimisissa ja nyt meillä on kaks lasta.. tänä kesänä tulee 3v täyteen.

Sehän se onkin jo pitkä aika, 3vuotta

 

Seurusteltu 8 vuotta, josta asuttu yhdessä 5 vuotta. Kihloihin kun plussattiin, naimisiin ensi kuussa, lapsi syntyy 4kk päästä.

 

4 vuotta oltiin oltu naimisissa kun esikoinen syntyi.

 

Tosi moni tehtailee jälkikasvua heti alkuunsa :O
Kas kun ei sentään ekoilla treffeillä..

ja mitäs pahaa siinä on?
Ihan onnellisesti ollaan naimisissa ja nyt meillä on kaks lasta.. tänä kesänä tulee 3v täyteen.

Yleensä parisuhteessa ensimmäinen kunnon kriisi tulee juurikin 3 vuoden kohdalla, joten sinänsähän tuo ei kerro lopullisesta onnellisuudesta mitään. Musta on omituista että muutaman kuukauden seurustelun jälkeen pamahdetaan paksuksi. Tuolla tavalla ne ihmiset sitten päätyvä alkoholistien, pettäjien tai väkivaltaisten puolisoiden kanssa yhteen, ja sitten surkutellaan kun joudutaan ryhtyä yh:ksi.

Me oltiin oltu miehen kanssa 2,5v yhdessä ja ehditty juuri kuukautta ennen kihlautua kun sain teitää olevani raskaana kierukasta huolimatta. Ilman vahinkoraskautta tuskin oltais vielä edes alettu yrittämään lasta, musta on tärkeämpää elää ensin parina tarpeeksi, ja sitten vasta perheenä. Perheenä kun on sitten tarkoitus elää hautaan saakka, eikä siitä vois olla varma ellei ensin tuntisi toista kunnolla.

Aikamoista yleistystä toki on järkevämpää alkaa tehdä lapsia pidemmän yhdessäoloajan jälkeen, mutta mitäs jos ehkäisy pettää?
Meillä petti aivan suhteen alussa, nyt kaks lasta ja kohta 10v oltu yhdessä. Eikä kumpikaan olla alkoholisteja, pettäjiä tai väkivaltaisia.

Mäkin tulin raskaaksi ekan kerran kun olin ollut mieheni kanssa vasta 2kk yhdessä, ehkäisynä oli kumit ja joku niistä meni ilmeisesti rikki. Mutta mä tein abortin, en olisi mitenkään ollut valmis leikkimään kotia miehen kanssa johon olin vasta tutustumassa. Varmasti jos olisimme lapsen pitäneet, olisimme jo eronneet, ja tästä olemme molemmat samaa mieltä.

Saattaa toki olla että yleistän, mutta itselläni on erittäin huonoja kokemuksia miehistä ylipäätään, ja aika usein kuulee itkemistä kun miehen todellinen luonne paljastuu lapsen syntymän jälkeen tai jopa raskaana ollessa, ja yleensä syynä on se, ettei ennen raskautumista ole maltettu tutustua kunnolla. Mutta juu, poikkeus vahvistaa säännön, mutta en mä silti siihen lähtisi luottamaan vaikka olisin kuka tahansa.

 

Pari vuotta ehdittiin olla yhdessä ennen esikoisen syntymää.
Kihloissa oltiin silloin.

 

Tyttö syntyi toukokuussa,meillä tuli 2v täyteen sit heinäkuussa.

 

2,5 vuotta ja naimisissa oltiin ja ollaan edelleen, kesäkuussa oli 4-vuotis hääpäivä.

 

7v oltiin yhdessä ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Kihloissa oltiin ja naimisiin 6kk lapsen syntymän jälkeen.

 

Yhdessä 17 vuotta, siitä naimisissa 15 vuotta. Vetääkö joku paremmaksi?

Ei paremmaksi, mut melkein samoihin kantimiin, eli 12 vuotta oltiin oltu.

 

Paljon on tässä otoksessa 'vahinkolapsia' eli pamahdettu melkein heti paksuksi. On myös pareja jotka ihan ajan kanssa tutustuneet ja edenneet, harkitusti. Sitten näitä muutamankuukauden päästä odottamaan alkaneita.
Sellaistahan se elämä on ja ero voi tulla vielä vuosienkin jälkeen. Itse eronnut melkein 2-kymppisestä avioliitosta. Ja uutta en ota.

 

3v 5kk

 

Saattaa toki olla että yleistän, mutta itselläni on erittäin huonoja kokemuksia miehistä ylipäätään, ja aika usein kuulee itkemistä kun miehen todellinen luonne paljastuu lapsen syntymän jälkeen tai jopa raskaana ollessa, ja yleensä syynä on se, ettei ennen raskautumista ole maltettu tutustua kunnolla. Mutta juu, poikkeus vahvistaa säännön, mutta en mä silti siihen lähtisi luottamaan vaikka olisin kuka tahansa.

Hassua. Mäkin olen kuullut paljon itkemistä siitä että miehen todellinen luonne paljastuu lapsen syntymän jälkeen tai raskausaikana, tai ollaan odotettu että mies muuttuu viimeistään kun lapsi syntyy, oli sitten kyse harrastuksista, juhlimisesta, päihteistä yleensä tai liiallisesta työnteosta mutta mitään ei lupauksista huolimatta tapahdukaan..

Ne parit on pääsääntöisesti olleet näitä yhdessä jo 5v ja yli, rankkaa sinkku-, matkustelevaa ja urapainotteista elämää eläneitä tai muuten vain sellaisia joilla natsaa kahdestaan mutta ei enää lapsellisina kun yhtäkkiä toinen muuttuu ja toinen ei ja huomataankin haluavansa aivan eri asioita.

Mutta ehkä näissäkin poikkeus vahvistaa säännön

 

2 vuotta oltiin yhdessä ennenkuin meidän eka yhteinen syntyi.
Mentiin naimisiin raskausaikana mutta hääpäivä oli päätetty jo ennenkuin lasta laitettiin alulle. Kihlajaisia vietettiin juuri lapsen alullesaattamisen aikoihin. Kihlajaispäivä oli päätetty ½ vuotta aikaisemmin, ja hääpäivä siinä samoihin aikoihin. Ehkäsystä luovuttiin kuukausi ennen kihlajaisia.

 

Me oltiin oltu yhdessä hieman yli 7v kun esikko syntyi, naimisissa useampi vuosi. Aikaisemminkin olisi lapsi saanut tulla, mutta ihanaa että tuli juuri tuo :heart:

 

366 päivää