Kuinka koliikkilapsen kanssa selviää järjissään?

esikoinen oli koliikki vauva meillä auttoi vyöhyketerapia osittain sitten juurikin tuo että turvakaukalo ja imuri sen taakse kuume mittarilla(taipusa vauva malli) helpotusta ilma vaivoihin mutta kokeileppas vehnä tyynyä lämmität hivenen mikrossa ei siis todellakaan kuumaksi asti huom! ja asettelet lapsen pyllypystyyn polvet massua vasten(miten nyt viihtyykin)meillä tuo oli mieluisin asento ja se tyyny lähelle vatsaa.toinen mikä auttoi laitoin iison collarin mistä kaula aukkoa saksittu ja vauveli pelkistään vaippasiltaan omaa vartaloa vasten.noin sohvaa vasten tyynyillä tuettuna sain unta etten vallan seonnut siihen huutoon ja valvomiseen.

 

Täällä kahden koliikkilapsen äiti, joista ensimmäinen huusi yötäpäivää ja nukkui vain sylissä reilusti 'rytkyttämällä'. Ensimmäinen yö sängyssä nukuttiin toisen OSTEOPAATTI käynnin jälkeen ja siitä alkoikin ihan uusi elämä. Toisen kohdalla osattiin hakea apua aiemmin.

Lapsille ei jäänyt traumoja mutta vanhemmille ehdottomasti. Yhtään lasta ei uskalleta enää hankkia.

 

vaikeaa se on nyt aatella niin, mutta kuitenki yritä tsempata itteäs, että ei se lapsi siitä muista isona mitään eikä jää traumoja, kunhan pidät sitä lähelläs.. ei mun mielestä tartte koko ajan puhella ja hyssytellä, kunhan on just vaikka siinä kantoliinassa sun lähellä. yleensä koliikki loppuu 3kk.n iässä, eli sä olet jo aika loppusuoralla..

 

Voi, tuo pelkkä 3 kk koliikki ois ollu heleppoa sen rinnalla mitä meillä oli. Tyttö rupes rauhottuun vasta lähempänä paria vuotta, siihen asti oli itku tooosi herkässä. Kaikki tutkittiin mut ei mitään erityistä vaivaa löytynyt muuta kuin että tyär oli herkkä hermostuun En kyllä meinannut selvitäkään järjissään. Nyt tyttö lähestyy 5 vee ja ihan normaali tyttö, oikeen viksu. Mutta ei kiitos enää vauvoja meille kun se oli pelkkää huutokonserttia...

 

Meillä ei ikävä kyllä auttanut yhtään mikään maan ja taivaan välillä siihen koliikkihuutoon, Cuplaton vähän helpotti vauvan oloa mutta ei lopettanut huutoa. Sitten se 4 kk iässä loppui kuin taikaiskusta yhdessä yössä. Muistan miten epäuskoisena tuijotin päiväuniaan nukkuvaa vauvaa ja mietin pitäisikö lähteä jo lääkäriin, kun lapsi vaan tyytyväisenä nukkui.

Miten pysyä järjissään, ei se helppoa ollut... mä tein välillä niin että kun kaikki mahdollinen oli jo tehty ja vauva vaan huusi, niin laitoin jonkun telkkaohjelman pyöriin ja pakotin itseni keskittymään siihen eikä huutoon. Vauva kyllä oli sylissä koko ajan ja siinä samalla heijasin ja lohdutin, mutta pakotin itseni keskittymään johonkin muuhun. Se toimi mulla niissä tilanteissa, kun ei vaan enää olisi jaksanut.

 

Kiitos kaikista vinkeistä ja tsempeistä, kiva kun yritätte auttaa mutta meillä on tosiaan kokeiltu kaikkea... paitsi tuota osteopaattia, täytyy harkita sitä vaikka rahatilanne on jo aika tiukka. Tässä kuussa juuri maksoin tuon koliikkikeinunkin, 140€. Ei se auta huutokohtauksiin, vaikka muuten vauva viihtyy siinä jonkun aikaa päivisin kun on muuten tyytyväinen.

Oltiin tunnin vaunulenkillä, senkin ajan vauva vaan huusi. Tarkoitus oli käydä kaupassa hakemassa jotain lohduketta (siis syötävää ) itselle illaksi, mutta en kehdannut mennä edes kauppaan sisälle. Todellakin rajoittaa sosiaalista elämääkin, on täällä joku välillä käynyt auttamassa mutta aika harvoja on ketä pyytää. Yritän ottaa päivä kerrallaan, ehkä se pian lakkaa/helpottaa. Vaikka pelkäänkin hulluna että mitä jos ei lakkaakkaan.... nyt sain nukahtamaan tissille, kun oli yli 3 tunnin huutamisesta jo niin poikki

Jos se on koliikkia niin se lakkaa kyllä. Vielä muutama viikkon kuten moni on jo sanonutkin. Tosin meni kyllä kauan niiden huutomaratonien loppumisen jälkeenkin etteikö olis pumppu ottanut lukua ja kylmä hiki kihonnut otsalle aina kun vauva änähti siihen malliin ja tuli ajatus että hyvä jumala taasko se alkaa.. Ei alkanut ja koko lapsen "persoonallisuus" tuntui muuttuneen kuin salamaniskusta. Se oli yksi ilta, vauva oli 3kk ja 1 päivän ikäinen, istuttiin miehen kanssa olkkarin sohvalla, vauva köllötteli tyytyväisenä siinä välissä ja mies kysyi multa että onko meidän jääkaappi aina pitänyt noin kovaa ääntä?

 

[QUOTE="vieras";27316482]Voi, tuo pelkkä 3 kk koliikki ois ollu heleppoa sen rinnalla mitä meillä oli. Tyttö rupes rauhottuun vasta lähempänä paria vuotta, siihen asti oli itku tooosi herkässä. Kaikki tutkittiin mut ei mitään erityistä vaivaa löytynyt muuta kuin että tyär oli herkkä hermostuun En kyllä meinannut selvitäkään järjissään. Nyt tyttö lähestyy 5 vee ja ihan normaali tyttö, oikeen viksu. Mutta ei kiitos enää vauvoja meille kun se oli pelkkää huutokonserttia...[/QUOTE]







Täällä kohtalotoveri Meillä poika on nyt 1v6kk ja näyttää, et alkais ehkäpä hiljolleen oleen rauhottumaan päin, mut siis aivan pelkkää huutoa ja itkua lähestulkoon on ollut hänen tähän astinen elämänsä Ekat 8kk kanniskelin häntä, ei kertakaikkiaan suostunut olemaan missään, itki myös autossa ja vaunuissa suoraa huutoa, ei ollut niistäkään meille helpotusta. Ihan aavistus helpotti, kun oppi konttaamaan, mut sitteki se oli sitä koko ajan, et roikku mun lahkeessa ja huusi, huoh!
Tosi rankkaa, kun lapsi ei ole koskaan tyytyväinen..Toisaalta sitä on jo jotenki turtunut tuohon jatkuvaan huutoon, meillä nyt vaan on tämmöstä. Helpommalla pääsee, kun hyväksyy tilanteen, eikä yritä "taistella vastaan". Lääkärit ei osaa sanoa juuta ei jaata, aika yksin oot loppujen lopuks tämmösessä tilanteessa. Aika näyttää onko tuo meidän laps muuten "normaali".

 

Ja kuten joku tuolla välissä jo kirjoittelikin, niin mulle sanoi Taysin lastenlääkäri jossain vaiheessa tuota samaa, että JOS tuntuu siltä, että nyt et enää kestä, niin laitat vauvan hetkeksi kapaloituna omaan sänkyyn turvaan ja lähdet pois. Ulos kävelemään, suihkuun tmv. On siinä kohtaa pienempi paha se muutaman minuutin yksinolo kuin se, että teet vauvalle jotain pahaa tai käsittelet kovakouraisesti. Meillä nuo huudot kesti sellaisen 7h putkeen joka päivä 16- 23/24 ja jossain kohtaa mun oli pakko kerran tehdä ton ohjeen mukaan. Pistin vauvan sänkyyn ja lähdin pakkaseen seisomaan viideksi minuutiksi ilman ulkovaatteita. Muistan myös ne loputtomat vaunulenkit kun toinen huusi suoraa huutoa, muutaman kerran kävi mielessä että miten näppärästi ne vaunut mahtaisi liukua tästä tuon vastaan ajavan rekan alle.. Nää on tietenkin vaan ajatuksia, mutta mulle oli todella terapeuttista se, että jossain kohtaa uskalsin niistäkin ääneen puhua.

Hienoa tottakai jos vaan jaksat vauvaa aina lähellä pitää kun huutaa, mutta niin suuret tunteet tuossa kohtaa jylläsi ainakin minulla, että tuo lääkärin neuvo tuntui hyvältä. Se auttoi jaksamiseen jo se ajatus, että voin pieneksi hetkeksi tästä liueta pois jos siltä todella tuntuu.

 

Kapalointi meilläkin auttanut. Ensimmäinen ja nyt tämä viimeinen (melkein 4 viikkoa) koliikkivauvoja. Ensimmäisellä koliikkiin auttoi kapalointi ja sama auttanut nyt tälläkin. Minä teen kapalon ohuesta vauvan peitosta. Kädet kapaloon vartalon sivuille ja melko tiukka lämmin kapalo vauvan ympärille. Pari minuuttia on tarvinnut vauvaa kannella ja heilutella kun on jo rauhoittunut ja nukahtaa siihen syliin. Ei auta tietysti kaikilla mutta kannattaa kokeilla.

Voimia sulle koliikkivauvan kanssa!

 

Voimia ,Voimia Voimia. Ei siihen oikein muu auta.

 

En tiedä saako näitä edes Suomessa, mutta meillä lastenlääkäriltä saa koliikkisuppoja, jotka auttaa mahaan. Meidän pienen pienellä, sga-vauvalla oli koliikki. Maha oli pinkeä, kuin rummun kupu. Meillä kävi kotona vyöhyketerapeutti, joka antoi vauvalle hierontaa. Sitten laitettiin vauvan mahalle lämmin kirsikansiemen pussi (kaurapussi käy myös). Myös vauvoille tehtyä koliikkiteetä annettiin. Näillä konsteilla selvittiin meillä koliikista. Lääkkeitä ei käytetty ollenkaan,vaan pelkästää homeopaattisia valmisteita.

 

Aika tekee tehtävänsä. Meillä ei auttanut mikään. Kaikki tutkittiin refluksista allergioihin. Itku loppuu, muista se. Lähde ulos yksin aina, kun pääset. Etäisyyttä asiaan. Hyvä, että sulla on korvatulpat sentään käytössä. Älä rasita liikaa itseäsi: jos kantoliinassa vauva ei rauhoitu, niin älä suotta pidä siinä rimpuilemassa ja raapimassa. Menkää vaikka vierekkäin sänkyyn ja anna vauvan huutaa siinä, koita itse vähän renotutua. Vauva ei itkuun kuole. Voimia. Elämä voittaa kyllä.

 

Enpä osaa vastata että miten siitä järjissä selviää, meillä oli koliikkikaksoset ja rankkaa oli mutta kyllä siitä kuitenkin selvittiin. Mua jotenkin helpotti se ajatus että sen koliikin pitäs helpottaa viimestään sitten kun saa syöttää perunaa. Keskityin vaan siihen ajatukseen. Onneks tais pahimmat huudot loppua jo ennen perunan antamista Voimia kovasti, käytä korvatulppia, pidä vapaata, lepää aina kun pystyt! Ei meillä ainakaan mikään muu auttanut kuin aika, päivä kerrallaan parempaa kohti.

 

miten te ootte jaksaneetkaan. itse olisin varmaan seonnut. ootte kyllä aikamoisia mimmejä!

 

Voimia kaikille koliikkivauvan kanssa eläville. meidän poika huusi aamusta iltaan ja mikään ei aluksi tuntunut auttavan, sitten kokeilin kaverin vinkistä laittaa vauva kantoliinaan ja jumppapallolla pomppimaan, toimi todella hyvin. mutta kuitenkin oli niin itkuinen eikä päiväunille itkuiltaan kyennyt niin sitten vein vyöhyketerapiaan ja siellä hoitaja sanoi että pojulla kallonpohja ihan jumissa mikä aiheuttaa päänsärkyä joten ei ihmekään että itkettää, hoitaja sanoi että todella monella vauvalla luultu olevan koliikki mutta onkin just kallonpohja/niskat niin jumissa synnytyksen jälkden että parin hoitokerran jälkeen olo helpottaa, meillä vaati 4 käyntiä ja ruoan vaihto Nutrilon AR-jauheeseen ja nyt poju ei enää pahemmin itkeskele muuten ku illalla max tunnin mutta rauhottuu kapaloon ja aitten iltaruoka ja menee unille 20-21.00. tässä on itsellään ollut kans kestämisen äärirajoilla koska oon myös ihan yksin vauvan kanssa kun mies on muualla suorittamassa pakollista työharjoittelua, onneksi edes pari viikonloppua kuukaudessa on kotona. paljon jaksamisia kaikille koliikin kanssa taisteleville, pitää vaan jaksaa muistaa että se on ohi menevää ja lapselle ei jää tästä mitään muistoja/traumoja. ja muistakaa saada myö omaa aikaa, se pelkkä 5min yksin hiljaisuudessa auttaa todella paljon.