Kuinka paljon liikutte lasten kanssa luonnossa?

Tuli mieleen kun uutisoitiin siitä, että nykyään nuoret aikuiset ei käy mustikassa ja mustikat mädäntyy metsiin.

Ittelläni vasta 2-vuotias taapero ja havahduin kyllä nopsaa, että nyt kun meidän vene on tän kesän ollut telakalla, eipä ole tullut paljoakaan liikuttua luonnossa. Päätettiin ottaa vielä telttailu täksi kesäksi kokeiltavaks ja samoin ihan metsässä luontopoluilla samoaminen. Täs lähellä on reittejä ja ihan laavukin et voi mennä grillaamaan

Kun ympärilleni oon katsonut niin aika monet vanhemmat kaupungissa kyllä käy puistoissa jne. mutta kuinkahan monta kertaa kesässä tulee esim. metsäretkiä tehtyä?

Ja mitä kaikkea te, jotka liikutte luonnossa tenavien kanssa, niin oikein siellä touhuatte?

 

no eipä juuri käydä .lapsi on piakkoin 3v.

 

Me asutaan keskellä metsää. luontoa on heti kun astuu ulos ovesta. Lapset astuu pari askelta varsinaisen pihan ulkopuolelle ja kas: ovat mustikkamättäällä. Ennen ruuanlaittoa poiketaan metsästä kourallinen kantarelleja kastiketta varten yms. Etunsa tässäkin, veikkaan että jossain vaiheessa heitä (kuten minuakin) alkaa ahdistaa tämä syrjäinen sijainti ja hiljaisuus (pikkukaupungin keskustaan 4km kuitenkin "vain" ).

 

Me käydään metsässä muutaman kerran viikossa. Seikkaillaan ja kuljetaan polkuja. Poika 1v3kk, tykkää ihan hirveesti olla metsällä ja kallioilla.

 

no meillä on 2,3v lapsi ja sen kanssa nyt ei hirveesti mihinkää sen suuremmille metsäretkille oo vielä tullu lähettyä.mutta pururadan varrelta poiketaan välillä metsän puolelle jotta se saa itse napsia mustikoita suuhunsa.

 

Päivittäin ja monta tuntiakin joko yhdessä tai lapset yksinään / kavereiden kanssa. Tosta se metsä ja luonto alkaa takapihalta

 

Mitä tarkoitat seikkailulla? Omani on tosiaan 2-vee ja tehtiin yksi reissu niin oikeastaan kaikki aika meni äidiltä odottamiseen ja pieneltä ympäristön tutkimiseen

 

me asutaan metsäisässä lähiössä. käydään mettsäsä vähintään kerran viikossa, joskus joka päivä. metsässä ihan samoillaan ja tutkitaan. hypitään kivillä, kiipeillään. leikitään mielikuvitusleikkejä. toisinaan syödään eväitä. suuri miinus lähiömetsissä on koirankakkojen runsaus. täytyy varoa astumasta kakkaan, jota on pitkin polkuja ja silti välillä inhottavasti retki menee pilalle kakkaisen kengän takia.

 

Melkein päivittäin me metsässä liikutaan, lenkkeillään luonnonsuojelualueella, käydään meren rannassa, jne. Mutta en mä oo mustikassa noiden kanssa käynyt vuosiin...pitäis mennä kyllä, ehkä huomenna

 

[QUOTE="liinis";24346974]me asutaan metsäisässä lähiössä. käydään mettsäsä vähintään kerran viikossa, joskus joka päivä. metsässä ihan samoillaan ja tutkitaan. hypitään kivillä, kiipeillään. leikitään mielikuvitusleikkejä. toisinaan syödään eväitä. suuri miinus lähiömetsissä on koirankakkojen runsaus. täytyy varoa astumasta kakkaan, jota on pitkin polkuja ja silti välillä inhottavasti retki menee pilalle kakkaisen kengän takia.[/QUOTE]

No jaa, me asutaan ihan "oikean metsän" reunassa ja siellä riesteilee peurojen polkuja jotka ko. elukoiden jätösten peitossa. Ei sitä paskaa pääse pakoon missään.

 

Vastaisko semmosetkin äitylit, jotka ei asu ihan metsän vieressä, eli siis kaupungissa Ymmärrän toki, et jos metsä alkaa takapihalta niin on ihan luonnollista liikkua luonnossa

 

oikein metsäpoluilla ollaan retkeilty tänä kesänä parissa kansallispuistossa ja kerran pari lähempänä.

Kävellään joku lenkki ja syödään eväitä monta kertaa. Viisi vuotias jaksoi parhaimmillaan vajaan kymmenen kilsaa taivaltaa.

 

Polttopuuhommissa ovat mukana aina. Ja kanalinnunmetsällä kans mukana.

 

Muuten kyllä käytäs enemmänki mutku mie pelkään et jos vastaantulee hirvi, poro, karhu, irto koira mitä näitä nyt on:ashamed: Ja tuossa lähimetsässä saattaa tulla vastaan joku psykiatrisen sairaalan potilaskin. Tietty jos iahn tienlaidassa samoilis...

 

Käydään joo, mökkeilyn yhteydessä. Marjassa ja sienessä lähinnä tulee luonnossa liikuttua. Tietty myös kalastetaan + veneillään, tosin sitä vähemmän vielä nyt, kun lapsi on niin nuori. Ajattelin opettaa tytölle myös kuinka halkoja hakataan ja tulet tehdään. Ja kuinka kalat siivotaan ja savustetaan itse. Ja ehkä pienimuotoisia metsänharvennushommiakin pääsee joskus seuraamaan risujen kantamisen ja polttamisen merkeissä. Tämä siksi, että tuollaisilla asioilla voi minusta kasvattaa lasta tasa- arvoisempaan suuntaan. Ettei lapsuus ole pelkkiä barbileikkejä ja tanssitunteja...

 

No me asumme kaupungissa ja melko harvoin tulee lähdettyä metsäretkille 1,5v ja 3,5v lasten kanssa. Toki täältä läheltä löytyy metsikössä kulkevia pururatoja tai sitten sellaisia merkittyjä luontopolkuja, joissa tulee käytyä useammin, mutta "oikeaan" metsään todella harvoin. Olen itse läpikotaisin kaupunkilainen ja menen melkein paniikkiin jos on paljon hyttysiä ja ampiaisia, saati sitten jos näen käärmeen. Syksymmällä en menisi mielisurminkaan hirvikärpästen takia. Joo, olen säälittävä tapaus, mutta kun en itse oikein nauti sellaisista metsäretkistä, niin mitä järkeä sinne metsään on ängetä. Marjat ja sienet saamme vanhemmiltani, joten niiden takia ei tarvitse mennä.

 

Mitä tarkoitat seikkailulla? Omani on tosiaan 2-vee ja tehtiin yksi reissu niin oikeastaan kaikki aika meni äidiltä odottamiseen ja pieneltä ympäristön tutkimiseen

Siis ihan vaan tutkitaan paikkoja, kiivetään kallioilla (pienillä), poiketaan polulta, syödään evästä. Sitä tarkoitin seikkailulla. Poika tutkii, mutta myös käsi kädessä kävelee, kun on sellainen kohta. Pompitaan mättähältä mättähälle Usein mun poika juoksee liian kovaa metsässä. Saa rajottaa ja ottaa kädestä kiinni, hän tulee ihan vauhkoksi metsässä =)

Ja me asutaan ihan kaupungissa, täällä on kyllä metsä suhteellisen lähellä.

Luonnossa tulee liikuttua nyös mökillä, saaressa. Ja pohjoisessa sukutilalla.
En mä välttämättä niin usein kävis metsässä, mutta lapsi niin kovin siitä pitää niin pakkohan se on mennä

 

Ruukaan käydä esikon joka nyt on 16v (ja sillä on kantoluvat sun muut) linnunpyynnissä ja pienempien käyn sekunvain taaperoimassa mettässä syksyisin joitakin kertoja.

Saapa nähä saanko ujutettua jonkun jälkeläiseni meidän hirviporukkaan. Se ei muuten käy ihan tuosta vaan kun ei ole oikein nuita hehtaareja takana.

 

Juuri kotiuduimme Kilpisjärven reissulta, viikon jokaiselle päivälle oli metsäretki tai tunturiretki paremminkin. Nuorimmat reilun vuoden, kulkivat kantorinkassa, Saanakin tuli vallotettua

 

Muuten kyllä käytäs enemmänki mutku mie pelkään et jos vastaantulee hirvi, poro, karhu, irto koira mitä näitä nyt on:ashamed: Ja tuossa lähimetsässä saattaa tulla vastaan joku psykiatrisen sairaalan potilaskin. Tietty jos iahn tienlaidassa samoilis...

Mutta toihan jo kertoo että olet itsekin vieraantunut luonnosta... Ei ne hirvet ja sun muut eläimet kyllä tieten tahtoen ihmistä lähesty. On sen verran hyvät aistit niillä...
Ja jos vastaan tulee psykiatrisen sairaalan potilas niin miksi sekin olis niin paha. Tuskin ne kaikki on väkivaltaisuuteen taipuvia. Noita hulluja todennäköisemmin tulee ihan kaduilla vastaan kuin metsässä.
Ehdottaisin kuitenkin luontoon tutustumista, ei siellä pahoja tapahdu. Ja mikäs olis hienompaa kun kotiinviemisinä olis tuoreita mustikoita--- for free. KUin ostaa torilta ylikalliilla!

Niin, itse asumme kaupungissa eikä takapihalta ala metsä. Mutta käymme säännöllisesti metsässä. Lapset saa kiertää omia polkuja, hyppiä kivillä, kiipeillä pienissä puissa ja kerätä "aarteita". Sitten syömme eväät ja nautimme rauhasta.
Ovat olleet sienimetsässä mukana, mustikkametsällä myös.

Kamala ajatella että nykypäivänä luonto on monelle niin vieras ja ennakkoluulot periytyvät edelleen eteenpäin.

 

Tästä otoksesta täytyy kyllä sanoa, että suurin osahan teistä vastasi liikkuvansa luonnossa ja aika paljonkin. En tiedä, sitten mikä lie totuus... mutta nuoret ei tosiaan kuulemma käy esim. mustikassa, näin uutisissa sanottiin... että ehkä me ollaan harvinaisuuksia

 

No mä käsken sen päivittäin ulkoiluttaa koirat .

 

Päivittäin. Viimeksi tänään oltiin mustikassa ja koko kesä kerätty villiyrttejä. Toisaalta me asutaan luonnonhelmassa ja sitten vielä mökki on saaressa ilman mitään nykyajan mukavuuksia, niin on luonnossa eläminen ja oleminen tullut lapsille tutuksi.

 

Me ollaan Nuuksion suurkuluttajia. Käymme ainakin kerran kuussa, yritämme vielä useamminkin. Nyt olemme tehneet mieheni kanssa pyöräilymatkaa ympäri Suomea, n.100km/päivä. Lapset tapaamme camping-alueella, he reissaavat koiriemme kanssa ystäväperheemme kanssa asuntoautolla. Joka kohteessa olemme tehneet myös luontoretken ja keränneet mustikoita aamupuuroon yms.
Luonnossa ei paljoa tarvii lapsille keksiä tekemistä, he aloittavat leikin heti. Kallioilla ja kivillä he leikkivät yleensä Star warsia tai jotain muuta leikkiä, hauskaa heillä on ja aina se on aikuinen joka lopulta joutuu sanomaan että lähdetäänpä nyt. Välillä eväiden syöntiä ja sit taas leikit jatkuu.

 

Mutta toihan jo kertoo että olet itsekin vieraantunut luonnosta... Ei ne hirvet ja sun muut eläimet kyllä tieten tahtoen ihmistä lähesty. On sen verran hyvät aistit niillä...
Ja jos vastaan tulee psykiatrisen sairaalan potilas niin miksi sekin olis niin paha. Tuskin ne kaikki on väkivaltaisuuteen taipuvia. Noita hulluja todennäköisemmin tulee ihan kaduilla vastaan kuin metsässä.
Ehdottaisin kuitenkin luontoon tutustumista, ei siellä pahoja tapahdu. Ja mikäs olis hienompaa kun kotiinviemisinä olis tuoreita mustikoita--- for free. KUin ostaa torilta ylikalliilla!

EN nyt koe olevani vieraantunut luonnosta. Tiedän, että eläimet välttelee yleensä ihmistä, mutta se ei estä minua miettimästä minkä mättään takaa se poro kavioitaan kopisuttelee. Ja mitä noihin hulluihin tulee niin niitä pyörii tuossa metsässä. Tärmäilee niihin tuolla kadullakin, mutta se ei ole yhtään niin ikävää kuin tuolla kuusikossa.

Mustikassa ruukaan käydä. Puolukassakin. Mansikatki kasvaa omalla pihalla. Tänä vuonna en taida mennä, ku ei ole marjoja mitä poimia. Toissa vuonna kävin tätini kanssa ja se hirvi kyllä hengaili ihan siinä vieressä. Sen ihan haisto.