Kuinka ulkonäkösi on muuttunut parisuhteen myötä?

ihan väkisinkin 42-vuotiaana on himpun erinäköinen kuin 14-vuotiaana. Toki mulla on edelleen kaikkea mitä silloinkin, nykyään vaan enemmän ja alempana.

Itse asiassa olen nyt, 42-vuotiaana, elämäni kunnossa. Lopetin tupakoinnin 7 vuotta sitten, syön terveellisesti ja liikun paljon. Onhan mulla vyötäröllä ylimääräistä mutta voin paremmin.

Sitäpaitsi, ukkokultakin on 45-vuotiaana eri näköinen kuin 16-vuotiaana ;-)

 

Kukaan niistä kananperse-hiuksisista, lihavista mammoista ei uskaltaudu tähän ketjuun kirjoittamaan

 

Mulle oli ennen lasta tärkeää näyttää hyvältä, eivätkä mun kaunistautumishalut kadonneet minnekään synnytyksen jälkeen. Meikkaan ja laitan hiukset kauniisti edelleen joka päivä (hätäponnari ei ole kampaus ), käytän koruja, korkkareita ja pukeudun 90% ajasta hameeseen. Olen ollut taipuvainen masennukseen ja alakuloon, enkä usko kauhistuttavan peilikuvan parantavan mun oloa.

 

Olen hoikempi ja kiinteämpi. Meikkaan vähän erilailla, huolitellummin. Rinnat on vähän kasvaneet ja lantio leventynyt hieman(mikä on vain hyvä).
Laitan hiuksia, mitä en silloin tehnyt. Hiusväri on muuttunut.

Kaikenkaikkiaan parempaan päin on menty. Ei tulisi mieleenkään antaa itsensä plösähtää ja kulkea likaisena naama kukkien. Mutta kukin tietysti tavallaan.

Ja minulla on kaksi pientä lasta, joista toinen tarvitsee apua normaalia enemmän.. Silti minulla jää aikaa katsoa vähän mitä laitan suuhun. Laittautua voi sillä aikaa kun lapset syö aamupalaa, kun olivat pienempiä saatoin herätä vähän aiemmin. Kun lapset nukahtavat käytän pienen hetken itsestäni huolehtimiseen.

 

[QUOTE="vieras";28759542]Haluaisin vaan täältä sivusta sanoa sen verran, että ei se itsestä huolehtiminen aina vaadi niin kauheasti aikaa ja vaivaa. Suihkun jälkeen esim. voi ikäänkuin ohimennen sipaista hyväntuoksuista voidetta jalkoihin ja seuraavalla kerralla käsivarsiin. Tuntuu, että välillä kauneudenhoito otetaan kovin vakavasti ja koetaan ettei siihen ole aikaa. Eihän esim. arkena kotiäidin tarvitse aina olla täydessä tällingissä, mutta jos piristystä haluaa niin ei ripsarin laittoon kauaa mene aikaa. Tai sitten voi käydä värjäyttämässä ripset ja kulmat.[/QUOTE]

Ihanan positiviinen ajattelumaailma. Mutta kun mä rehellisesti katson peiliin, niin tässä konkurssissa ei enää pienet tuoksuvoiteiden sipaisut paljoa auta...

Enkä kuitenkaan puhu edes mistään täydestä tällingistä, vaan itsensä normaalista huolittelusta. Tuoksuvoidetta on kiva sipaista jalkoihin, paitsi kun ne jalat on karvaiset ja valkoiset kuin kalkkilaivan kapteenilla. Ripsaria on kiva laittaa naamaan, mutta kun iho on siinä kunnossa että se vaatii sitten muunkin tällingin, tai ripsari näyttää typerältä. Kesäisenä päivänä ois niin helppo vetää joku seksikäs liehutoppi päälle, mutta kun ne tissit ei oo enää ennallaan, ja rintsikkakokoelmakin koostuu nykyään vaan epäsopivista liiveistä tai imetyksen kuluttamista lörttöliiveistä.

Jos mulla olisi rahaa, menisin toki heti ostamaan itselleni uudet laadukkaat liivit, kävisin huollattamassa hiukset ja kulmat, kävisin kosmetologilla ja hankkisin itselleni sen tuoksuvoiteenkin.

Mutta kun mun tili näyttää siltä, että ei oo varaa edes siihen sheiveriin ja ajogeeliin, ja vanhat vetelee viimeisiään Mitään halpaa en voi edes ostaa, tai saan kovat ihottumat. Mutta ehkä ensi kuussa ostan edes nämä perustarpeet ja olen iloinen kun saan karvat ajettua kainaloista. Kyllähän sekin piristää, vaikka kanssaihmiset ei varmaan niin pieniluontoista muutosta edes noteeraa

 

Ollaan oltu yhdessä vasta vuosi, mutta molemmilta lähtenyt jonkin verran kiloja pois.
Toivon mukaan jatkossakaan ei tapahdu mitään hurjaa painonnousua kummallakaan, ollaan mielestäni ihan sopivia näin

Mutta juu, saattaa olla että sinkkuna tuli käytyä enemmän viihteellä ja samalla meikattua ja osteltua bilevaatteita enemmän. Nyt olen useimmiten meikitön ja käytän rentoja vaatteita, välillä miehen iloksi puen päälle jotain niitä alkuaikojen kireitä vaatteita

 

Mä olen saanut lapsen sekä parisuhteeseen tehtynä, että yksinäni...ja eniten niitä kiloja kertyi siihen raskauteen, jonka koin yksinäni. Joten en voi allekirjoittaa sitä väittämää, että suhteessa ihminen antaa itsensä rapistua ja ottaa raskauskilot herkemmin vastaan jne.

Mä olen vanhentunut tässä ajassa aika paljon, kun niitä yhteisiä vuosiakin alkaa jo takana yksi jos toinenkin olemaan. Olen myös lihonut, mutta tarkkaa kilomäärää en osaa sanoa, sillä tällä hetkellä olen raskaana loppumetreillä, enkä tiedä mitenkä suuri osa painostano johtuu raskaudesta ja mitenkä suuri osa ihan vaan lisääntyneestä läskistä.

Tosin tämän suhteen aikana ehdin tuossa jo pudottamaankin painoa sen 23 kiloa, jonka jälkeen olin lähes samoissa mitoissa (pari kiloa eroa), kuin mitä tavatessamme. Joten ei tämä olo ja elo pelkkää lihomista ja lässähtämistä ole ollut. Nyt on toki taas kiloja tullut paljon ja vähän päälle, mutta mä käyn näiden kimppuun sitten vauvan syntymän jälkeen.

Täti-lookkia en omakseni tunnista. Freshiä ilmettä olen omannut tuskin koskaan.

Mies on yhtä hyvässä kuosissa, kuin tavatessamme.

Lapset eivät ole 100% este itsestään huolehtimiselle, mutta ainakin omalla kohdallani he kyllä ovat hidasteena tehokkaasti toimineet. 3 vaikeaa raskautta on jättänyt jälkensä.

 

Vajaan kymmenen vuoden aikana olen lihonut 10kg (mistä osa on onneks mennyt rintoihin). Meikkaan edelleen kuten aina ennenkin. Vaatteet ei ole yhtä teinejä kuin 10 vuotta sitten, mutta tuulipukuakaan en omista. Hiukset on vaihtuneet pitkästä mustasta lyhyeen vaaleean. Uskoisin etträ ulkoisesti olisin muuttunut iän myötä, olin suhteessa tai en. Ja muutun varmasti jatkossakin.

 

Totta, esim.sairastamisen jälkeen on mieli maassa, varsinkin jos vilkaisee peiliin. Heti on parempi ja iloisempi olo kun tietää näyttävänsä ja tuoksuvansa hyvälle

 

[QUOTE="maisa";28759581]Olen hoikempi ja kiinteämpi. Meikkaan vähän erilailla, huolitellummin. Rinnat on vähän kasvaneet ja lantio leventynyt hieman(mikä on vain hyvä).
Laitan hiuksia, mitä en silloin tehnyt. Hiusväri on muuttunut.

Kaikenkaikkiaan parempaan päin on menty. Ei tulisi mieleenkään antaa itsensä plösähtää ja kulkea likaisena naama kukkien. Mutta kukin tietysti tavallaan.

Ja minulla on kaksi pientä lasta, joista toinen tarvitsee apua normaalia enemmän.. Silti minulla jää aikaa katsoa vähän mitä laitan suuhun. Laittautua voi sillä aikaa kun lapset syö aamupalaa, kun olivat pienempiä saatoin herätä vähän aiemmin. Kun lapset nukahtavat käytän pienen hetken itsestäni huolehtimiseen.[/QUOTE]

Kiva että ehdit ja sulla noin. Likaisena en kulje, naaman kukkimiseen en ole keksinyt parannusta... Meillä pieni tarvitsee vielä apua kaikessa ja herääkin klo 6 aamulla. Ehkä olen laiska, mutta en kyllä jaksa herätä sitä ennen laittautumaan, kun kuitenkin herään 3 krt yössä muutenkin.

No nyt lopetan, pikkunen repii hiuksista, näplää tätä konetta varpaillaan ja kiipeilee päälleni. Aion sipasta ne voiteet naamaan kaiken uhalla ettei kanssaihmiset järkyty ja sit asioille.

 

Käytän itselleni paremmin sopivia vaatteita Olen naisellistunut parisuhteen aikana ja itse asiassa kiinnitän nykyisin enemmän huomiota ulkonäkööni kuin sinkkuna. Hiukset ovat selvästi lyhyemmät mutta paremmin minulle sopivat ja hoidetumman näköiset.

Raskausarvet ja kolmen imetyksen veltostuttamat rinnat ovat merkittävin muutos kropassa. Paino on sama kuin sinkkuna.

 

Kiva että ehdit ja sulla noin. Likaisena en kulje, naaman kukkimiseen en ole keksinyt parannusta... Meillä pieni tarvitsee vielä apua kaikessa ja herääkin klo 6 aamulla. Ehkä olen laiska, mutta en kyllä jaksa herätä sitä ennen laittautumaan, kun kuitenkin herään 3 krt yössä muutenkin.

No nyt lopetan, pikkunen repii hiuksista, näplää tätä konetta varpaillaan ja kiipeilee päälleni. Aion sipasta ne voiteet naamaan kaiken uhalla ettei kanssaihmiset järkyty ja sit asioille.

Ongelma on siinä että olet heittänyt kirveen kaivoon. Ei kai sun nyt ennen vauvaa tarvii herätä meikkaamaan, ei sitä muksua tarvii joka helvetin hetki raahata sylissä ja viihdyttää. Iske sille käteen soppakauha ja joku muu juttu ihmeteltäväksi ja meikkaa hyvä ihminen.
Kuule hyvin moni suurenkin perheen äiti pystyy pitämään ulkonäöstään huolta, miten se ei sulta onnistu. Et oo tosissas ettei sulla ole varaa ostaa muutaman euron höyliä, saippuallakin pystyy sheivaamaan!
Ja valkoiset kintut? Miks te ette ulkoile?
Ihan tekemällä tehtyä se sun kulahtuneisuus!

 

Kiva että ehdit ja sulla noin. Likaisena en kulje, naaman kukkimiseen en ole keksinyt parannusta... Meillä pieni tarvitsee vielä apua kaikessa ja herääkin klo 6 aamulla. Ehkä olen laiska, mutta en kyllä jaksa herätä sitä ennen laittautumaan, kun kuitenkin herään 3 krt yössä muutenkin.

No nyt lopetan, pikkunen repii hiuksista, näplää tätä konetta varpaillaan ja kiipeilee päälleni. Aion sipasta ne voiteet naamaan kaiken uhalla ettei kanssaihmiset järkyty ja sit asioille.

Mä puolestani en koe tarvetta herätä sitä varten aiemmin, että voin laittautua. Sutaisin juuri kosteusvoiteen naamaani...siinä meni alle minuutti. Nyt odotan pari minuuttia, jotta se imeytyy ja kohta törkkään naamaan meikit (meikkivoide, puuteri, luomiväri, ripsiväri, poskipuna, kulmakynä ja mahdollisesti kajaali)...meikkaamiseen ei taida kulua kovinkaan montaa minuuttia. Voisin vaikka uteliaisuuttani kellottaa, joten hetki pieni.

Joten ei se kyllä AJASTA kiinni ole. Missään nimessä ihmisen ei mielestäni tarvitse meikata päivittäin, tai jos siltä tuntuu, niin mun puolestani voi olla meikkaamatta ihan ainakin. Mutta sitä en ymmärrä, että miksei syyksi voi vain sanoa, ettei huvita/kiinnosta, tai mikä se syy sitten koskaan onkaan. Aika kun se ei todellakaan voi siinä kohtaa olla, jos intoa moiseen puuhaan kuitenkin riittäisi.

Mutta nyt meikkaamaan, kerron kohta miten pitkään kesti.

 

Pari kiloa on tullut lisää, mutta se ei haittaa, koska olen just nyt sellainen kuin haluan ollakin: normaalipainoinen ja suht timmi. Harrastan hölkkäämistä lähes päivittäin ja pidän huolta ruokavaliostani. Meikkaan ja laitan hiukset päivittäin ja pidän karvat ajeltuna. Hiustenväri on muuttunut kirkkaammaksi. Tykkään käyttää korkokenkiä ja koruja. Olen ruvennut käyttämään enemmän oikeanlaisia hiustenhoitotuotteita ja kiinnitän paremmin huomiota siihen, että vaatteet istuvat vartalolleni.

Eli siis parisuhteen myötä olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota ulkonäkööni. Jotkut sanovat, että muistutan venäläistä naista näissä päivittäisissä rituaaleissani, kun olen niin tarkka. Olemme olleet yhdessä reilut 2 vuotta, joista naimisissa 1½.

Rintoihin on tullut pari kuppikokoa lisää (70E --> 70G), mutta se johtuu ihan vain siitä, että olin vasta 17 kun aloimme seurustella, joten olen ollut siinä suhteessa kasvuiässä.

 

Kauneudenhoitoon ei mene tosiaan pitkään aikaa päivässä.
Aamulla meikkaus ja hiustenlaitto 10-15 min.
Suihku ja sheivaus 5min.
Suihkun jälkeen ihon puhdistus + rasvaus + hiustenkuivaus 15min.

Minusta on kiva laittaa kauniit alusvaatteet päälle suihkun jälkeen, hajuvettä kaulalle, föönata hiukset kuohkeiksi ja rasvata huulet. Kulmissa kestoväri. Mieskin tykkää....

Pitkätukkainen ei selviä suihkusta viidessä minuutissa eikä ihonpuhdistuksesta, rasvauksesta ja föönauksesta 15 minuutissa.

 

Meillä mies on sanonut, etten tartte meikkiä ja että hiukseni ovat kauniit ilman värjäystäkin. Täytyisi varmaan lähteä oletuksesta, että hän valehtelee. Kropan pyrin saamaan kuntoon jahka vauva syntyy. Aikaa tarvitsen salilla käymiseen. En kai minä superrupsahtanut ole, kun paperit kysyttiin Alkossakin vastikään, vaikka olin siellä vain äitini seurana enkä itse ostanut mitään, ikää kuitenkin 33v.

 

Hiukset ovat kasvaneet muutaman sentin.

 

tuore mamma: Voisin kai "pistää paremmaksi" kun kerron ihan rehellisesti että erityislapseni heräsi valehtelematta lähemmäs kymmenen kertaa joka yö ja aamulla nousi ylös 4-5 maissa riippumatta nukkumaanmenoajasta.
Silti jaksoin laittautua, eikä kyse ollut oikeastaan edes jaksamisesta. Se oli se pieni hetki aamusta jolloin sain hetken ihan vain itselleni. Monesti meikatessa mietin kaikkea maan ja taivaan väliltä, suunnittelin tulevaa päivää jne. Olisin voinut olla laittautumattakin jos olisin halunnut, ei kukaan minua siihen pakottanut.
Ja silti, kyllä voin lähteä ilman meikkiä vaikkapa kaupungille, ei ole niin huono itsetunto etten voisi.

Mieluummin valitsen illalla sen kynsien lakkauksen kuin fazerin sinisen. Tiedän jo valmiiksi kummasta on parempi mieli jälkikäteenkin.

 

12 min 47 sek.

Ja tämä sisälsi tuon jo yllä mainitseman meikkaamisen lisäksi kadonneen poskipunasudin etsinnän, muutaman ylimääräisen kulmakarvan nyppimisen, sekä hiusten laittamisen. Lisäksi kävin tsekkaamassa naaman kolmessa eri valossa, että näyttää kaikissa valoissa hyvältä, eikä yllätyksiä siis ole luvassa esim. ulkoilmassa.

Ja kävin samalla lasten kanssa keskustelua siitä, että pitääkö huone siivota vai ei.

 

[QUOTE="Vieras";28759646]Pitkätukkainen ei selviä suihkusta viidessä minuutissa eikä ihonpuhdistuksesta, rasvauksesta ja föönauksesta 15 minuutissa.[/QUOTE]

Mulla on puolipitkät hiukset, lapaluiden väliin. Kyllä selviän viidessä minuutissa. (saunassa käytän hiusnaamion ja sheivaan tarkemmin, kuorin ihon) Suihkussa sheivaan kainalot, puhdistan ihon, pesen hiukset ja huuhtelen hoitoaineella.

Suihkun jälkeen suihkutan hiuksiin jätettävän hoitoaineen, menee 10sekuntia, sitten dödö 5 sekuntia, hajuvesi 5 sekuntia, putsaan vanulapuilla kasvot, minuutti. Rasvaan kasvot, puoli minuuttia (silmänympärysrsva + kosteusvoide) huulirasva 5 sekuntia. Föönaus n. 10 minuuttia.

Miks en selviäis? Eri asia jos on todella paksut ja pitkät hiukset, silloin voi mennä toiset kymmenen minuuttia.

 

Kun hiustenlaitto on rutiinia, onnistuu se jopa viidessä minuutissa. Omat hiukseni pesen illalla ja annan kuivua vapaasti. Aamulla kiepautan nutturalle hetkessä, tai sitten suoristan. Suoristusrauta ei kauaa kuumene. Raudalla saa kiepautettua myös kauniisti kiharoita, siihen menee hieman pidempään, mutta ei todellakaan hirveän kauan.

 

Ei pikkulapsiaikana voi jaksaa KAIKKEA. Monet kyllä alkaa taas palamaan omaksi itsekseen kun lapset on vähän kasvaneet.

Kyllä lapset vaativat aikaa ja voimia, uskon näin lapsettomana. Mutta silti on kenties ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, että nainen on huolehtinut perheellisenäkin ulkonäöstään. Esim. Ranskassa lasta ei palvella ja paapota yli äyräiden, mutta lapselle tarjotaan silti turvaa yhdistelmällä kuria ja järjestystä (joka siellä on kovempi kuin meillä) ja tietenkin välittämistä. Tämä suo vanhemmillekin tiettyä rentoutta ja vapaata. Täällä tietoa: Pamela Druckerman ja ranskalainen kasvatuskäytäntö: Kuinka kasvattaa bébé? | Lasten kasvatus | olotila | yle.fi

Ennenhän lapsi oli vain miniaikuinen - päinvastainen näkemys on ollut olemassa vain murto-osan ihmiskunnan historiaa. Meillä tietty vakavuus kasvatuksessa, jota vielä 80-luvulla oli, on aika aallonpohjassa. Suomi menee tässäkin asiassa ääripäästä toiseen - lapsen hakkaamisesta lapsen jumalointiin. Ei ole viisautta tämä. Ranskalainen malli on mielestäni paljon hienostuneempi ja se tarjoaa ikkunan myös vanhemmille rentoutua ym.

 

paino on sama, tatskoja on enemmän, yhden leikkausarven päällä on hätäsektioarpi, olen tietty sen verran vuosia vanhempi, kuin ollaan oltu yhdessä. hiukset ovat nykyään tummanruskeat mustan sijaan. olen kaikin puolin terveemmässä kondiksessa ja kunto on kovempi, kuin tavatessamme.

 

Pitkä parisuhde päättyi 3kk sitten, eikä mua edelleenkään kiinnosta huolehtia itsestäni. Nuorena sitä jaksoi laittaa tukkaa, lakkailla kynsiä, meikkailla yms, mutta minun kohdallani se on ainakin ikä mikä on laiskistanut eikä parisuhde. Mua ei reiät vaatteissa haittaa ja tukankin saa ponnarille. Elämässä on niin paljon tärkeämpiä ja mielekkäämpiä asioita kuin minä ja minun ulkonäköni... toisaalta ehkä mun pitäisi tsempata, jos meinaan itselleni miehen löytää, mutta toisaalta haluan miehen joka välittäisi minusta, eikä teennäisestä ulkokuoresta, joka ei ole minua.

 

Meillä mies on sanonut, etten tartte meikkiä ja että hiukseni ovat kauniit ilman värjäystäkin. Täytyisi varmaan lähteä oletuksesta, että hän valehtelee. Kropan pyrin saamaan kuntoon jahka vauva syntyy. Aikaa tarvitsen salilla käymiseen. En kai minä superrupsahtanut ole, kun paperit kysyttiin Alkossakin vastikään, vaikka olin siellä vain äitini seurana enkä itse ostanut mitään, ikää kuitenkin 33v.

ai niin, lähimarketin setä kysyi paperit viikonloppuna, kun ostin saunabisseä, ikää on nelisenkymmentä mulla