väsähtänyt
Meillä on yksi lapsi, joka on molemmille isovanhemmilleen ainut lapsenlapsi. Käymme miehen vanhempien luona vierailulla joka viikonloppu, omien vanhempieni luona ehkä kerran kuussa ja he meillä kerran kuussa. Olen todella kyllästynyt jatkuvaan mummolarumbaan, vaikka matka ei olekaan pitkä kumpaankaan paikkaan. Omien vanhempieni luona käymme harvemmin siksi, etten yksinkertaisesti aina jaksa, eivätkä vanhempani vaadi sitä. Soittelemme sitten useammin tapaamisen sijasta. Anoppi taas odottaa tapaamisia kuin kuuta nousevaa joka viikko, ja jatkuvasti saamme kuulla, miten voisimme käydä useammin ja miten hän niiiiin harvoin tapaa lastamme. Minusta kerran viikossa ei ole harvoin. Muutama viikko sitten mies ja lapsi kävivät anoppilassa kaksi kertaa kahdestaan, mutta sen jälkeen anoppi oli kysellyt, mistä olen suuttunut kun en käy.
Miten usein isovanhempien luona oikein pitää käydä? Haluaisin joinakin viikonloppuina vain olla ja rentoutua ilman kyläilyä. Mies ei kaipaa sellaista, hän käy yhtä mielellään molemmissa mummoloissa nykyisen kaavan mukaan.
Tästä ei ollut tarkoitus tulla mikään anoppialoitus varsinaisesti, mutta lisätään nyt vielä, että muutimme pari kuukautta sitten, eikä edes muuttoviikonloppuna sopinut olla menemättä. Perjantai ei käynyt heile, sillä he saunovat silloin (omakotitalo ja oma sauna...) vaan meidän piti kesken muuton mennä kylään syömään appiukon nimipäiväkakkua.
Miten usein isovanhempien luona oikein pitää käydä? Haluaisin joinakin viikonloppuina vain olla ja rentoutua ilman kyläilyä. Mies ei kaipaa sellaista, hän käy yhtä mielellään molemmissa mummoloissa nykyisen kaavan mukaan.
Tästä ei ollut tarkoitus tulla mikään anoppialoitus varsinaisesti, mutta lisätään nyt vielä, että muutimme pari kuukautta sitten, eikä edes muuttoviikonloppuna sopinut olla menemättä. Perjantai ei käynyt heile, sillä he saunovat silloin (omakotitalo ja oma sauna...) vaan meidän piti kesken muuton mennä kylään syömään appiukon nimipäiväkakkua.